Tulispa se joulupukki jo...

Onni ja Ilona ihmisineen toivottavat kaikille Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2009!

Kuvan copy Taru Vallius

Onnin poseeraus erkkarissa Jyväskylässä 25.10.09

Joulukuun alkua

Koiranetin lisäksi Ilonan tietoja voi tarkastella Saksanseisojakerhon tietokannasta (linkki löytyy sivupaneelista Ilonan kuvan alta). Sieltä pääsee katsomaan kätevästi myös koirien koe-ja näyttelytuloksia ja -kertomuksia, joiden parissa vierähtää helposti hetki jos toinenkin.

Meille ei kuulu ihmeimpiä. Vasta nyt on keli hieman kylmennyt ja maa jäätynyt, joten kai se talvi tännekin tulee... Tyrnävän aakeat-laakeat pellot ovat tähän asti muistuttaneet vetisiä riisipeltoja, eikä lintuja ole löytynyt. Päällimäisenä Juhan ja Ilonan reissuista on jäänyt mieleen Verson uppoaminen peltotielle eli kovin vähäisiä ovat tapahtumat Ilonan treenien osalta. Näyttelytottumusharkoissa neiti sentään kävi viime viikolla ja osoitti jälleen ettei välitä tuon taivaallista muista koirista vaan osaa olla rauhallisena vaikka kymmenen koiraa poukkoilee ympärillä :) Vähän vielä on hiomista sopivan juoksurytmin löytämisessä koiran ja omistajan välillä. Ehkä osallistumme mätsäriin juuri ennen Kajaanin näyttelyä, se menisi hyvänä kenraaliharjoituksena sekä koirille että omistajille.

Onni Koiranen on ollut yllättävän korvallinen viime aikoina. On ollut kuulolla riittävän hyvin kun omistaja kutsuu. Ehkä tämä tyytyväisyys johtuu lähinnä siitä, ettei haastavia tilanteita ole viime aikoina ollut. Esimerkiksi metsälenkeillä olemme olleet vain omalla porukalla eikä rusakkoja tai muita koirakkoja ole vastaan pölähtänyt. Meillä oli mm. mukava lenkki Jekkulan poppoon kanssa. Pojat tulivat ihan hyvin juttuun eikä omistajat edes eksyneet pahemmin ;) Ilmoitan Onnin Kuopion jalostuspäivien näytelmään, jossa tuomarina on Jukka Kuusisto. Hän itsekin kasvattaa lapinkoiria ja on mielenkiintoista kuulla hänen "tuomionsa" Onnista.

Onnea Moona!

Oulun kanakoirakerho palkitsi Ilonan äidin Moonan Vuoden kanakoirana. Moona saavutti parhaan pistemäärän KAER-kokeessa Lohirannalla 21.9.09. Koekertomus löytyy Siirin ja Moonan blogista (ks. linkit).

Onnea Moona, Risto ja Teija!

Linkkilistaan on lisätty Saunapihan Iitan sivut. Iita asustelee Nurmoossa, Pohojammaalla :)

PS. Toivottavasti jälkikasvu seuraa äidin jalanjälkiä jonain päivänä ;)

Varo eläintrokareita!

Viime viikolla Pirkanmaalla paljastui kammottava eläinrääkkäystapaus. Kyseisellä rääkkääjällä oli jo ennestään kaikkien eläinten eläintenpitokielto, mutta henkilö jatkaa toimintaansa yhä uudelleen ja uudelleen.
Alla linkki tiedotteeseen, jota saa aivan vapaasti levittää.

http://www.malinuts.net/varoelaintrokareita.pdf

Pimeää ja loskaa...

Tulisi nyt äkkiä pysyvä lumi, tai edes pakkanen, niin loppuisi tuo koiran mahanalusen ja tassujen peseminen jokaisen ulkoilukerran jälkeen. Lenkillä Onni tykkää nuohota ojat ja pientareet, joten varmasti hiekka tarttuu märkään karvaan. Ilona-koikkeliinin kohdalla selvitään vähemmällä pesulla, kun on tuota maavaraa hiukan enemmän. Onneksi Onni on tajunnut tyytyä kohtaloonsa ja hipsii käskystä pesuhuoneeseen ja seistä tojottaa vaan paikallaan kun vettä loiskutellaan. Ei yritä karata joka välissä niin kuin edesmennyt Iina-muori, joka inhosi suihkuttelua ja karkasi heti tilaisuuden tullen.

Kyllä oli Onni mielissään kun palasi takaisin kotiin syyslomalta. Pieni koira painoi korvansa linttaan ja heitti kuperkeikkaa sen minkä kerkesi! Viikko oli mennyt hienosti ja hoitajat olisivat mielellään omineet jätkän pidemmäksikin aikaa. Ensimmäisenä päivänä ukko vielä piipitti Ilonan perään (varmaan vanhasta muistista), mutta ensimmäisen yön jälkeen ne mieliteot olivat unohtuneet ja elämä on siitä asti ollut meillä ennallaan.

Lauantaina kävimme Ilonan kasvattajan kanssa juoksuttamassa koiria pellolla. Mäyrikset, Werneri-terri ja Siiri-karkkari olivat mukana meidän haukkujen lisäksi. Hyvin sujui, ei tullut mitään kähinöitä ja koirat pysyivät kuulolla. Sunnuntaina käytin sitten omia koiruuksia hiekkakuopilla juoksemassa. Täytyy ottaa ilo irti valoisasta ajasta viikonloppuisin.

Olen nyt yrittänyt skarpata ja harjoitella arkitottelevaisuusjuttuja Onnin kanssa enemmän, joka päivä vähän aikaa jotain pientä. Eilen harjoiteltiin täyskäännöstä ja paikalla oloa. Aivan yllätyin, kun kerran lenkillä huomasin kahden koiran tulevan vastaan ja sain Onnin ohittamaan ne nätisti nakkien voimalla! Onnillahan on tapana kiskoa toisen koiran luo, ja joskus haukahdella myös, mutta pääosin ohitamme muut hiljaa naru kireällä. Toivoa ei siis kuitenkaan ole menetetty ja jatkossa täytyy muistaa täyttää taskut superherkuilla, kun lähdemme lenkille. Eilen tein niin, mutta tietenkään yhtään ohitettavaa koiraa ei tullut vastaan. Tavoitteena olisi siis se, että Onni tajuaisi vastaantulevan koiran merkitsevän herkkua, ottaisi kontaktin minuun ja kävelisi kauniisti hihna löysällä ohi. Aika utopistiselta tuo vielä kuulostaa, mutta tavoitteita täytyy olla.

Kaverukset erillään

Onni lähti mummolaan syyslomalle (hermolomalle) ja Ilona lopettelee juoksuaan kotosalla. Tällä järjestelyllä on rauha maassa ja omistajienkin hermot saavat levätä :)

Onni ilmoitettu Kajaanin tamminäyttelyyn. Ilonankin veisin mielelläni, mutta kepo vielä epäröi ;)
Lisäys: Ilonakin ilmoitettu Kajaaniin. Juhakin suostui kun kasvis-täti rohkaisi :)

Onni tulee lauantaina kotiin. Odotan sitä kovasti, on niin ikävä pehmoista jätkää!

ERInomaista, Onni!

Eilinen päivä vierähti siis Jyväskylässä lappalaisten erkkarissa. Matkaan lähdimme klo 5.30 ja illalla olimme kotona 19 jälkeen. Olisimme kotiutuneet jo aikaisemmin, mutta Onni yllätti meidät iloisesti saaden laatuarvostelussa erinomaisen (ERI) ja sijoittuen luokkansa kolmanneksi, mikä tarkoitti sitä että jäimme vielä paras uros-kehään. Uroksia näyttelyssä oli kuutisenkymmentä eli saimme odottaa pu-kehän alkamista reilut kolme tuntia. Aika kului kuitenkin nopeasti jutellen tuttujen ja vähän tuntemattomienkin kanssa ja tietysti seuratessa kehiä. PU-kehässä junnut eivät sijoittuneet, sillä olihan paikalla monta aikuista komeampaa koiraa.

Junioriluokassa oli 15 urosta, joista 7 sai erin. Tuttu kaverimme Raine sijoittui ensimmäiseksi erottuen joukosta lennokkaan ja vaivattoman liikkeensä avulla, toisena oli komea Staalon Åregano. Onnin jälkeen neljänneksi sijoittui taittokorvainen nuorukainen Naavatassu Ape. Onni kävi aluksi hieman ylikierroksilla. Se piipitti ja haukkui minulle nakkeja kerjäten laatuarvostelun aikana, mistä tuomari Markku Mähönen mainitsikin mutta ei pitänyt sitä arvosanaa alentavana virheenä koiran nuoren iän takia. Onneksi ukko rauhoittui kilpailuluokassa ja esiintyi ihan mallikkaasti. Olin ihan ylpeä pikku höppänästä  Moni muukin juniori oli hieman levoton kehässä haukahdellen tai pistäen muuten homman ranttaliksi. Tuomari tuumikin näissä tapauksissa että aika tekee tehtävänsä ja koirat rauhoittuvat kyllä.

Arvostelu kuuluu näin: Mittasuhteiltaan erinomainen, erinom. ääriviivat. Hyvälinjainen pää, jossa oikea ilme. Korvien karvoitus saa vielä vahvistua. Hyvä kaula. Ikään sopiva runko. Hyvä hännän kiinnitys. Keskivahvat kulmaukset, luusto voisi olla vahvempaa. Liikkuu hyvällä askeleella. Oikealaatuinen karvapeite. Käyttäytyy tuomaria kohti miellyttävästi, mutta hieman rauhaton esiintyessään, rauhoittuu kun antaa aikaa.

Reissun yksi parhaista jutuista oli se, että tapasimme Onnin kasvattajat Anna-Maijan ja Jorman sekä siskot Seitan ja Ruskan. Junnunarttuja oli muistaakseni reilusti yli 20 koiraa ja taso tietysti kova. Molemmat Miskajasmilaiset saivat EH:n eli erittäin hyvän, onnea heille mainiosta tuloksesta! Varsinkin Onni ja Ruska ovat ilmetyt sisarukset, niin paljon samaa näköä heissä on! Leikkikin olisi sujunut vauhdikkaasti, harmi että asumme eri puolella Suomi-neitoa ja yhteiset leikkihetket ovat harvinaista herkkua. Alla olevassa kuvassa Ruska:



Muutama kuva lisää löytyy galleriasta. Valitettavasti enempää kuvia meillä ei ole, sää Jyväskylässä oli kostea, pientä tihkusadetta, joten kameraa ei viitsinyt kauaa pitää ulkosalla.

Meillä oli siis hieno päivä näyttelyssä, mutta mukava oli vihdoin (pimeän ajomatkan jälkeen) päästä kotiin ja hakea Ilona-neiti kasviksen luota hoidosta. Olemme selvinneet ongelmitta Ilonan juoksusta, ainakin tähän asti. Ehkä tärppipäivät eivät vielä ole tulleet tai sitten Onni-junnu ei niitä oikein noteeraa, sillä elämä on ollut suht entisellään, eikä Onni ole vaikuttanut kovin kärsivältä. Saa nähdä villiintyykö meno tulevien juoksujen aikana, luultavasti.

Kajaanin tamminäyttelyssä (kaikkien rotujen näyttely) lappalaiset ja seisojat ovat samana päivänä ja mietimmekin veisimmekö molemmat sinne näyttelyyn seuraavaksi. Se olisikin Ilonan ensimmäinen näyttely 

Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Ilonalla on nyt eka juoksu. Onnipoika haistelee sitä kiinnostuneena muttei vielä ole menettänyt ruokahaluaan :) Tärppipäivät ovat ensi viikon loppupuolella joten saa nähdä mikä tilanne on silloin. Rakensimme toisenkin tarhan valmiiksi joten Onni ja Ilona viettävät päivät omissa tarhoissaan pääsemättä kosketuksiinsa toistensa kanssa. Tärppipäivinä Ilona toki pidetään sisällä eikä tarhassa ettei vaan joku katujen kingi pääse meidän pikku tyttöä rakastelemaan... Ilmoitin Onnin Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyyn Jyväskylään 25.10. Saa nähdä onko ukko silloin aivan sekaisin Ilonasta. Onneksi voimme viedä Ilonan kasvattajan luo hoitoon jos meno käy aivan mahdottomaksi. Erkkarin jälkeen Onni tarvittaessa viedään mummolaan rauhoittumaan. Mutta katsotaan mikä sitten on tilanne.
Illat pimenevät yhä aikaisemmin. Olemmekin käyttäneet koiria metsässä juoksemassa viikonloppuisin kun valoisaa aikaa on enemmän. Eilen kävimme yhdessä koko porukalla. Ilona on kyllä melkoinen pikakiituri pitkine koipineen ja siivittää siinä samalla töppöjalka-Onnin yllättävän kovaan vauhtiin! Äsken kävin Onnin kanssa kahdestaan metsässä. Ukko oikein nautti omasta rauhastaan ja hipsutteli hissun kissun hajulta toiselle, kaivoi keppejä hangesta ja juoksi niiden kanssa mielissään. Onnille teki selvästi hyvää saada hieman "omaa aikaa" :) Nyt se nukkuu tyytyväisenä aamupäiväuniaan.

Ai niin, Ilonan Moona-äiti sai KAER-kokeesta metsästä VOI1-palkinnon! Onnea kovasti!! Käyttövalion arvo lähestyy :) Käsittääkseni Moona tarvitsee vielä kaksi(?) ykköstä peltokokeesta valionarvoa varten.

Tässä kuva Onnin kauniista Salla-äidistä:

Onnea Onni 1-vuotta!

Päivänsankari sai lihapullapaloilla höystettyä maksalaatikkokakkua ensimmäisen syntymäpäivän kunniaksi. Hienosti ukko malttoi odottaa lupaa ja sen saatuaan pisteli kakun poskeen antaumuksella. Alla myös tuoreet kuvat Onnista ja 7kk ikäisestä Ilonasta.





Ilonakin kävi ensimmäisellä jahtireissullaan Kuusamossa. Varsinaista saalista eivät reissulaiset vielä saaneet, sillä Ilona oli törmännyt lintuihin tuulen väärältä puolelta eikä näin päässyt hajulle. Ilonan haku kuitenkin parantui ja laajeni. Neiti on nyt selvästi väsynyt ja onkin lähinnä vain nukkunut tämän ensimmäisen päivän kotona.

Perjantaina kävimme lenkkeilemässä Raikun 9kk (Lapinlumon Giedderassa) ja Jekun 5kk (Cantavia Noitarumpu) kanssa. Vauhtia riitti kun nuoret pojat pistivät menoksi!





Lisää kuvia löytyy täältä

Lisäsin uusia kuvia myös galleriaan. Lopuksi täytyy onnitella Ruskaa, joka nappasi toisen sertinsä Äetsän näyttelystä!

Viime viikonloppuna kävimme Onnin kanssa match-showssa Oulussa. Juha ja Ilonakin olivat mukana, mutta eivät menneet kehään asti tällä kertaa. Onni osallistui pentujen (alle 1v.) sarjaan. Ekalla kierroksella olimme kehässä saksanpaimenkoiran parina. Onni esiintyi hienosti ja keskittyneesti. Tuomari-tätikin oli Onnin mielestä mukava :) Tällä kertaa meille ojennettiin punainen nauha. ”Punaisten” pentujen loppukehää saimme odotella tunnin ja odotellessa Onni tylsistyi ja aloitti piipittämisen, mikä jatkui kehässäkin… Siksipä meidät käteltiin ulos ilman sijoitusta, mutta ei se mitään, kokemuksen hankkiminen oli tärkeintä tällä kertaa. Mukava oli huomata, että Onni ei murissut tai haukkunut muita koiria, alussa toki pyrki haistelemaan mutta rauhoittui pian kun huomasi mikä on homman nimi. Ilona oli todella rauhallinen koko ajan, mukava huomata että tyttö ei hermoile ja vouhkaa turhaa tuollaisissa tapahtumissa. Täytyykin viedä Ilona kehään seuraavalla kerralla!

Juuri nyt Juha ja Ilona ovat aloittelemassa kanalintujen jahtia Kuusamossa. Onni ja minä ollaan kotivahtina. Ilonalla on opettajana Moona-äiti ja kaverina oppimassa on tietysti myös Siiri-sisko. Jahtiporukkaan kuuluu tietysti edellä mainittujen lisäksi Ilonan kasvattajat sekä koirakolmikko Weera, Wilma ja Verneri. Pienessä mökissä riittää siis säpinää, mutta sopu sijaa antaa. Toivotaan, että seisojan penikat saavat lintukontakteja ja runsaasti kokemusta, sillä saaliilla ei ole niin suurta väliä :)

Onnin kanssa käytiin eilen tervehtimässä Jehnajan koiralaumaa. Koirapuistossa riitti vipinää, kun lappalaisia oli kaikkiaan 6. Onni-teini hormoniensa viemänä rakastui Missiin ja Jatsiin ja piiritti niitä niin innokkaasti, ettei leikkimisestä tullut mitään… Tytöt yrittivät komentaa Onnia pois, mutta sisukas Don Juan ei näyttänyt pienestä hätkähtävän eikä antanut periksi. Saapa nähdä onko Opa aina tuollainen rasittava rakastaja, vai rauhoittuuko jossain vaiheessa…

Kotona Onni on ollut oikein reipas ja viime aikoina paljon leikkisämpi kuin ennen. Possu ja köysilelut saavat kyytiä kun Onni kiikuttaa niitä meille ja kutsuu leikkiin mukaan. Ilonan kanssa yhdessä koirat tykkäävät kelliä ja kähistä olohuoneen uudella ryijymatolla. Onni heittää kuperkeikkaa ja Ilona huitoo metrin mittaisilla koivillaan! Tavaksi on tullut ottaa mattopainit heti meidän kotiuduttu töistä sekä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa illalla. Harvoin Onnin ja Ilonan leikit menevät liian rajuiksi sisällä leikittäväksi, mutta jos niin käy niin olemme heti kieltäneet ja rauhoittaneet koirat. Sisällä leikitään vaan nätisti ;)

Onnin 1-v synttärit lähestyvät. Ne ovatkin hyvä syy ottaa uusia kuvia koirista. On tullut kuvattua niin vähän viime aikoina.

Loppukesän tunnelmia

Heti ensiksi haluan onnitella Onnin sisaruksia Seitaa ja Ruskaa hienosta näyttelymenestysestä! Tytöt ovat esiintyneet junioriluokassa erinomaisin arvosanoin. Seita sai Mikkelin KV-näyttelystä vara-sertin ja Ruska Turusta sertin, hienoa! Onnin kanssa olemme kitkeneet mittakeppi-ujostelua pois ja kiva on ollut huomata, että Onnin mielestä tarjolla olevat lihapullat ja nakit voittavat ujostelun eli ukko ei pahemmin pelkää mittaamista, sillä kunnolla peloissaan oleva koirahan ei pysty syömään edes herkkuja. Varmuutta kuitenkin vielä haetaan.

Virallista kesälomaa vietimme heinä-elokuun vaihteessa. Reilu viikko vierähti Lieksassa mökillä. Koirat pääsivät eka kertaa hevostelun makuun, kun kävimme katsomassa raveja. Onni aluksi pöhähteli hepoille, mutta menetti mielenkiintonsa pian. Ilona ei mokomista kaakeista perustanut ollenkaan.

Olimme myös Kuusamon mökillä, jossa koimmekin vauhdikkaita hetkiä. ”Mökkitonttia” reunustavat kolmelta sivulta poroaidat ja yhdeltä sivulta se rajoittuu jokeen. Yksi poronketale oli tullut tontille meidän ollessamme poissa. Yllätys, yllätys, koirathan sen sitten metsästä löysivät. Kutsuimme koiria lähemmäs mökkiä, kun metsästä rymisteli kovalla vauhdilla poro, perässään porokoira Onni! Onni päästeli niin nopeasti kuin töppöjaloistaan pääsi! Poro ui joen yli toiselle puolelle metsään ja Onni jäi rannalle ruikuttamaan. Kyllähän poika oli tohkeissaan! Lähti vielä jälkiä takaisin päin katsomaan josko näitä sarvipäitä löytyisi lisää. Ilona tuli luoksemme vasta jälkijunassa, liekö säikähtänyt poron kohtaamista. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä kuka oli ensin huomannut kenet, millainen kohtaaminen oli ollut! Porokohtaamisen lisäksi tuosta reissusta mieleen jäi Ilonan ensimmäinen riistatyö. Tyttö oli haistanut puussa olleen metsälinnun ja ”melkein oikein” seisonut sitä. Linnun lähtiessä lentoon Ilona oli malttanut hienosti pysyä paikoillaan, mikä onkin yksi tärkeimmistä taidoista seisojaa metsästykseen opetettaessa. Tästä onkin Ilonan ja Juhan hyvä jatkaa treenejä! Juha innostuikin tuosta ekasta lintukontaktista niin paljon että aikoo kuulemma ensi vuonna jättää kaikki kesälomat syksylle metsästyskaudelle. Jep, jep, ei tule onnistumaan :)

Laittelen muutaman kesäkuvan tänne lähiaikoina.

Onni 10kk, Ilona 5kk

Lisää poseerauskuvia löytyy galleriasta :)

Pikku-ukko on nyt jo 10kk vanha, eikä mene enää kauan kun saamme leipoa ihka ensimmäisen synttärikakun esikoiselle :)
Vanheneminen tuo mukanaan muutakin kuin karvan lähtöä ja korvattomuutta, nimittäin lemmenhuolia! Ensimmäistä kertaa Onni todellakin on tajunnut narttujen jättämät lemmenviestit tien varsilla. Viime viikonloppu meni pojalla syömättä: ruoka ei vaan maistunut, kun muuta niin paljon tärkeämpää oli mielessä. Lemmenkipeyksissään Onni vinkui sisällä ja ulisi pihalla. Lenkillä nuuskuttelu oli entistäkin tarmokkaampaa ja kova veto päällä koko ajan. Nameistakin kelpasivat ainoastaan parhaimmat nakkipalat... Eilen maanantaina Onni sentään palasi ruotuun ja söi normaalisti molemmat ruokansa :) Saapa nähdä miten se malttaa huomenna keskittyä toko-treeneissä...

Onnin sisko Ruska (Miskajasmin Naruska, kuvassa alla), joka asuu etelässä Halikossa, debytoi hienosti Karjaan näyttelyssä 12.7.09 tuloksella JUN ERI2. Yhdeksän junnunartun joukossa Ruska oli sijoittunut toiseksi mukavan arvostelun kera. Onnea Ruska! Muut sisarukset eivät ole vielä käyneet virallista arvostelua hakemassa. Onnin lisäksi Seita menestyi hyvin pentuluokissa ja korkannee junnuluokan pikimmiten :)

Kuvia uudesta tarhasta

Viimein sain lisättyä kuvat koirien tarhasta. Ne löytyvät Kotipuuhia-kansiosta galleriasta.

Mökkielämää

Kuvagalleriaan on nyt lisätty muutamia kuvia juhannuksen vietosta Lieksassa sekä Kuusamon reissusta tältä viikonlopulta. Koirat eivät vielä uskaltaneet uimaan asti, mutta kahlailivat ja leikkivät mielellään rantavedessä.

Kuusamossa Jokilammilla:


Lapinkoira nauttii kesästä:

Hyvää juhannusta kaikille!

Me lähdemme huomenna Pohjois-Karjalaan mökille. Tiedossa on kalastusta (Onni&Ilona huom. kalanperkeiden syömistä), herkkuruokaa grillistä (Onni&Ilona huom. kalanperkeitä edelleen, nam!), rentoutumista, sukulointia (Onni huom. Mummo rules!), ehkä jopa talviturkin heitto rohkeimmilla. Erityisesti Ilonan toivotaan osoittavan suurta kiinnostusta järvessä molskutteluun, mikä on hyvin todennäköistä jos tytteli on vähänkään tullut äitiinsä Monaan. Emäntä ei panisi pahakseen jos Onni pysyy kauempana järvestä jolloin turkkikin olisi kuivempi...

Ehkäpä jussin jälkeen ehdin laittaa tänne valokuvia uudesta ja hienosta tarhasta, jossa karvakorvat ovat nyt viettäneet muutaman päivän. Ekan päivän jälkeen Onni hieman protestoi ja osoitti ettei halua mennä tarhaan uudestaan, mutta nyt tarhailu luonnistuu kuin vanhalta tekijältä :)

Mun rakas raivostuttava rakki x2

Parivaljakko pököpää-tättärää on ollut taas vauhdissa. Ilonalla tahtoo tulla päivisin tekemisen puutetta ja iltapäivällä tytteli laittaakin huushollin sekaisin ihan kiitettävästi. Luojan kiitos mitään suuren suurta kiellettyä se ei ole tuhonnut, tähän asti, mutta oman boxinsa petivaatteita se tykkää pyykätä omissa pissalammikoissaan ja eilen tättärää-tyttö oli silpunnut boxissa alimmaisena olleen kumisen "jarrumaton" tuhannen päreiksi. Koko sotku oli kruunattu lämpimällä, juuri ennen isäntäväen kotiintuloa väännetyllä tortulla! Mikä ihana kotiinpaluu...

Nettikamera todistaa, että tämä touhuaja on juuri Ilona ja touhu ajoittuu klo 14-16.30 välille. Onni-nössykkä pötköttelee sivummalla ja on niin kilttiä poikaa että. Onneksi tarha valmistuu vauhdilla ja pian saadaan koti turvaan vauhtiveeralta.

Onni taasen on kunnostautunut muissa asioissa. Ukko on alkanut vahtimaan ja haukkuu aitauksestaan kaikki ohikulkevat koirat. Lenkillä murisee lähes kaikille lajitovereilleen ja hihnassa vetämisessä on palattu oiva askel taaksepäin. Onneksi sentään tokokentällä osaa käyttäytyä, ei ärise muille ja on muutenkin kuulolla.

Sunnuntaina olin Onnin kanssa kahdestaan metsälenkillä. Lenkki oli mennyt hienosti, Onni oli kuulolla ja tuli luokse heti ensimmäisestä käskystä. Kiitos savukinkun, jota oli namina mukana :) Sitten pököpääukko löysi itsestään uuden puolen: Onni löysi jäniksen poikasen ja innolla ajoi sitä takaa. Haukkuikin kuin paraskin ajokoira! Takaa-ajoa kesti tovin, kunnes alkoi kuulua kammottavaa älinää -Onni oli saanut jänön kiinni (tai jänö oli yrittänyt piiloutua tms). Onni pyöritteli sitä mättäissä kunnes minä juoksin paikalle ja sain ukon kiinni. Onneksi pupu lähti omin jaloin loikkimaan pois, toivottavasti loukkaantumatta. Kyllä meidän ukko oli tohkeissaan! Juha tuumasi kotona että eihän Opa mikään turha koira olekaan, syksyllä lähdetään jänismetsälle! Jepjep, enpä usko että meidän töppöjalasta on tositoimiin, mutta mistä sitä koskaan tietää ;) Nyt täytyy pitää Onni kiinni, jotta jänöt saavat kasvaa rauhassa. Samoin linnunpoikaset, joita Onni onneksi ei vielä ole löytänyt, tietääkseni...

Onni Lappalaiskoiragalleriassa

Lappalaiskoiragalleriasta löytyy erittäin kattava valikoima kuvia, tällä hetkellä 3500 lappalaisen kuvat (suomenlapinkoira, lapinporokoira sekä ruotsinlapinkoira)! Kuka tahansa voi lähettää oman lappalaisensa kuvan sinne julkaistavaksi. Galleriasta on kiva katsella miltä oman koiran sukulaiset ja sisarukset näyttävät.

Onninkin kuvia sieltä löytyy nyt, kiitos Taru Jääskeläisen, joka kuvasi koiria Iin koiranäyttelyssä. Hienoja kuvia ovatkin!

Gallerian linkki lyötyy Linkkejä-listasta.

Katselen täältä työpaikalta nettikameran kautta kotiin. Ihanan hellyttävä hetki oli äsken koirilla (tai siis tällaisen selityksen niiden käytökselle minä omassa päässäni kuvittelin):

Ilona käveleskeli ympäriinsä eteisessä. Seisoi eteisen ovella niinkuin odottaisi meidän tulevan kotiin. Sitten katseli olohuoneen ikkunoihin päin kuin katsellen näkyykö ulkona ketään. Minusta tuntui, että Ilona jopa vikisi ikävissään. Oli niin surkean näköinen. Onni, joka oli tähän asti pötkötellyt sivummalla, tuli Ilonan luo, kosketti tassullaan tämän selkää ja sitten nuolaisi Ilonan päätä. Minun mielestäni näytti, että Onni lohdutti Ilonaa: "Kyllä iski ja äiti kohta tulee, älä pieni huolehdi". Sitten kaverukset menivät kodinhoitohuoneeseen, liekö katsoneet oven ikkunasta näkyykö ketään. Onni aina kuulee auton äänen meidän ajaessa pihaan ja tulee kodinhoitohuoneen ikkunaan katsomaan :)

Nyt kaverukset nahistelevat pahvin palasesta, Onni kellii selällään lattialla Ilona vieressään. Tunnin päästä me olemmekin kotona, äkkiä se aika kuluu leikkiessä :)

Toukokuun kuulumisia

Muutama uusi kuva Onnista ja Ilonasta on lisätty kuvagalleriaan.

16. toukokuuta Onni kävi Hannu Talven arvosteltavana Iin ryhmänäyttelyssä. Talvi sanaili Onnista näin:
Musta ruskein merkein. Vielä hieman kapeapäinen ja -runkoinen pentu, jolla hyvä raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä näyttävä turkki ja häntä. Kaunis sivukuva. Kovasti ahtautta liikkeissä. Hyvä luonne.

Tuloksena PEK1, KP ja ROP-PENTU. Muita pentuja siellä ei ollutkaan. Parasta tässä reissussa oli se, että Onni ei arastellut tuomaria lainkaan, vaan oli oikein reipas poika! Nyt en ole ilmoittanut Onnia minnekään näyttelyihin. Ehkä käymme jossain Match Showssa leikkimielisesti näytillä, mahdollisesti seuraava virallinen koitos on Limingassa elokuun alussa. Mutta saa nähdä.

Ilona kasvaa kovasti ja on pian Onnin korkuinen. Ilona on kova kaveri puuhailemaan, mutta osaa rauhoittuakin tarvittaessa. Luoksetulo on innokasta ja muutenkin Sintti vaikuttaa kuuliaiselta, ainakin tässä vaiheessa. Oulun kanakoirakerhon tempauksessa tyttö pääsi haistelemaan fasaania (joka oli pahvilaatikossa), ja oli kuulemma ollut oikein innokas!

Muokkailin tätä blogia hieman erinäköiseksi. Laittelen pikku hiljaa uusia linkkejä yms. juttuja tänne...

Pohjois-Karjalassa vappuviikonloppuna

Vietimme vapun Lieksassa. Koirat saivat nautiskella puutarhatöistä mummon takapihalla ja ahkerasti ne harvensivatkin kukkapenkkiä ja pensaita! Vappupäivänä teimme pienen patikkaretken Reposuolle. Pakkasimme reppuun makkarat ja munkit, tähtäimenä siis nuotiopaikka. Sinne saavuttaessa huomasimme, että siellä olikin jo porukkaa. Mutta eipä se haitannut, sillä immeiset olivat hyvinkin samanhenkisiä kuin me: mukana oli lapinkoirauros Ami (Terhakan Aamos 10kk), he olivat ennen omistaneet kk.saksanseisojan ja heidän tytöllään kuulemma oli tolleri, aivan kuin minunkin siskollani! Onni-höppänä rakastui Amiin ja halusi painia sen kanssa koko ajan, ja kun lähdön aika koitti, ei Onnia kiinnostanut meidän lähtö ollenkaan. Lopulta se piti napata kiinni hihnaan. Onnin ilme koko paluumatkan ajan oli sellainen, että "heti jos äiskä minut hihnasta löysää niin käännyn 180 astetta ympäri ja pingon takaisin Amin luo"...

Lauantaina kävimme näyttelyssä Tohmajärvellä. Tuomarina oli Leni Finne. Onni sijoittui ensimmäiseksi pentuluokassa ja sai KP:n. Narttupentu Seitakeron Wahvero valittiin ROP-pennuksi Onnin ollessa VSP. Onnin kaunis sisko Seita oli narttujen toinen.
Lenin arvostelu:
Oikeat mittasuhteet. Riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Miellyttävä ilme. Hyvät silmät ja korvat. Hieman lyhyt kaula. Litteä eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu ahtaasti edestä ja takaa. Oikea askelpituus. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä.

Leni oli kyllä hyvin koiraystävällinen tuomari, rapsutteli ja jutteli koirille. Onni hieman arasteli häntä aluksi, mutta Leni voitti Onnin puolelleen ja sai lopulta jopa leikkimäänkin :) Lappalaisten kehä oli sisällä liikuntahallissa, mutta eipä tuo tainnut Onnia haitata, ukko oli hyvin rauhallinen. Taisi jopa nukahtaakin lattialle loppupäivästä. Meillä olikin pitkä päivä, kun matkassa ollut Puntti-tolleri pääsi kehään vasta iltapäivällä. Puntti käyttäytyi hienosti ja sai tuloksen H.

Onni on ilmoitettu Iin näyttelyyn 16.5. Sen jälkeen taidamme pitää taukoa näyttelyistä. Annetaan Onnin kasvaa ja reipastua hieman ennen seuraavaa koitosta :)

Ompun ja Sintin kuulumisia taas

Elämä meillä on jollain lailla vakiintunut. Ollaan taas totuttu siihen, että talossa on pikku-pentu, joka pissaa sisälle ja herättää ennen kukonlaulua. Kaverukset ovat olleet jo kaksistaan kotona työpäivän ajan. Asensimme keittiöön valvontakameran, jonka kuvaa voimme seurata netin kautta. Mukava on ollut huomata, että koirat alkavat nukkumaan suht pian kun olemme lähteneet ja nukkuvatkin sikeästi puolille päivin. Ilona boxissaan ja Onni vaihdelleen paikkaa eteisen ja keittiön välillä. Iltapäivästä Ilona touhuilee enemmän, ehkä houkuttelee Onninkin painimaan välillä, mutta nukkuu edelleen tunninkin pätkiä. Onni ei liiemmin eväänsä hetkauta päivän aikana :) Onneksi lumet ovat nyt sulaneet ja kunhan routa hellittää pääsemme rakentamaan tarhan ja kopit koirille. Koiran elämä onkin nyt ihanaa, kun lumen alta on paljastunut pehmenneitä keppejä sekä kilokaupalla pupun papanoita, joilla kelpaa herkutella aina tilaisuuden tullen!

Ilonakin on pikkuhiljaa kasvanut. Tyttösen painoa onkin seurattu huolella, sillä Ilona eli "Sintti" laihtui selvästi johtuen joistakin sisäloisista. Onneksi hoksattiin antaa matokuuri ajoissa eikä Sintin yleiskunto ehtinyt huonota, tyttö oli pirteä oma itsensä koko ajan.

Löysimme mukavia ulkoilureittejä täältä Tyrnävältä. Hiekkakuoppia ja kangasmetsää. Nappasimme muutaman kuvankin sieltä viime viikonloppuna, ks. kuvagalleria.

Haapaveden näyttely

Onni sai tänään saman tuloksen kuin Kuopion erkkarista, eli PEK2 ja kunniapalkinto :)
Arvostelu meni näin, tuomari siis Sakari Poti:
Musta ruskein merkein. Keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet. Vielä hieman kevytpiirteinen pää. Stoppi selvästi näkyvissä. Erinom. runko ja raajarakenne ikäisekseen. Oikea-asentoinen häntä. Hyvä turkki. Hyvä liike. Miellyttävä luonne.
Tuomari mittasi pennutkin ihan harjoituksen vuoksi (Potin sanoin). Onni aristeli mittakeppiä. Tulokseksi saatiin 47 tai 48cm. Onneksi Onnilla ei jäänyt pelkoa tuomaria kohtaan vaikka keppi olikin mörkö :)
Urospentujen paras oli Nutukas Skutsi, joka oli myös VSP-pentu. Dagolas Kultakutri oli ROP-pentu.
Ihan mukava maku reissusta jäi. Olimme vähän liian ajoissa paikalla ja Onni hieman väsähti, mutta jaksoi silti esiintyä ihan reippaasti, mitä nyt juokseminen oli sellaista perässävetämistä, hiljaista hipsuttelua :)

Kuulumisia

Onni ja Ilo nukkuvat aamupäiväunia, joten minulla on hyvin aikaa kirjoitella viime päivien kuulumisia. Olen nyt "hoitovapaalla", kepo on vuorostaan töissä. Maanantaina lapsoset jäävät sitten kahdestaan työpäivän ajaksi. Kaksistaan oloa onkin harjoiteltu jo muutaman tunnin pätkissä, eikä mitään ongelmia näytä olevan. Ilona ymmärrettävästi pissaa vielä sisälle, eikä ole ymmärtänyt sanomalehtien käyttöä pisupaikkana (Ilon mielestä niitä on vaan hauska repiä), joten lammikkoja löytyy vähän sieltä sun täältä. Jätämme kaverukset samaan tilaan työpäivän ajaksi, jotta niillä olisi toisistaan seuraa. Molemmat nukkuvat lähes koko aamupäivän, eikä Onni muutenkaan häiritse Ilon unia koskaan.

Vietimme pääsiäisen minun vanhempieni luona Lieksassa. Automatka hieman jännitti, turhaan, sillä molemmat koirat nukkuivat sikeästi koko 350km matkan. Ilonakin pääsi jo lenkkeilyn makuun, kun ulkoilimme Pielisen jäällä, lähimetsässä sekä mökillä. Kyhäsimme Ilolle fleecetakin, liekö yhtään lämmittänyt rimpulaa. Reippaasti se paineli muiden perässä ja tutkiskeli ympäristöä itsenäisesti, välillä melko kaukanakin muista. Onnilla oli lievää korvattomuutta, melko laajalla kaarella se juoksi pitkin järven jäätä, ajeli variksia ja halusi tervehtiä muita kulkijoita. Aika suuri epätoivon tunne puristi minua välillä kun huomasin huutavani kuuroille korville... jätkä vaan juoksee innoissaan poispäin. No, pitää yrittää keksiä lääke luoksetuloon. Piiloutuminen tehoaa onneksi vielä, Onni tulee heti etsimään missä äippä on ja antautuu kiinni. Imuripelosta Onni on aika hyvin päässyt yli. Ehkä se hoksasi että on pelännyt turhaan, kun "pikkusiskokaan" ei imuria pelkää :)

Huomenna vien Onnin Haapavedelle näyttelyyn. Sinne on ilmoitettu 25 suomenlapinkoiraa. Tuomarina on Sakari Poti. Arvostelu alkaa vasta 13.45. Kirjoittelen tuloksista sitten huomenissa.

Ilonan sisaruksista vielä pari tomeraa lintukoiraa etsii kotia, eli laittakaahan sana kiertämään metsästyshenkisille ihmisille :)

Kuvia parivaljakosta

Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Onni otti innokkaana vastaan uuden perheenjäsenen ja päivä on ollutkin melko vauhdikas, kun kaverukset ovat tutustuneet toistensa leikkitapoihin. Vetoleikissä löytyi heti yhteinen sävel ja kaksi erilaista ärinä-ääntä päriseekin leikin tiimellyksessä. Tomera ja täpäkkä muori taitaa olla tämä Ilo, ei ole yhtään ikävöinyt ja Onninkin on jo saanut hiljaiseksi ;) Kirjoittelen lisää kuvien kera ehkä huomenna.

Fiksu pentu, vai onko sittenkään? :)

Eilen oli viimeinen kerta Fiksu pentu-kurssilla. Onni käyttäytyi jokaisella kuudella kerralla hienosti, mitä nyt vähän välillä piti piipittää turhautumistaan tauoilla. Itse tehtävät meillä meni hienosti. Paikalla olo-liikkeissä Onni malttoi istua huolimatta häiriöistä, luoksetuloissa tultiin vauhdilla nakkia hakemaan, seuraamisessa pysyi kontakti (ei omistajaan vaan makupalaan :D) ja temppuja oli kiva tehdä tokoliikkeiden vastapainoksi. Täytyy nyt treenailla opittuja taitoja kotosalla ja ehkä keväämmällä mennä sitten arkitottelevaisuuskurssille. Pentuagility-kurssi kiinnostaisi kovasti, mutta valitettavasti emme pääse tuonne Minnan koirakoulun kurssille. Ehkä jostain muualta löytyisi vastaava.

Huolimatta siitä, että Fiksu pentu kurssi suoritettiin hienosti, Onnissa on nyt toinenkin puoli. Nimittäin pojalla on alkanut ensimmäinen "mörkö"-kausi. Onni reagoi herkästi erilaisiin ääniin, esimerkiki pölynimuri onkin yhtäkkiä pelottava kapistus, vaikka ennen sitä lähinnä ihmeteltiin vierestä ilman sen kummempia luimisteluja. Saimmekin ohjeeksi pentukurssin vetäjältä, että eikun vaan koira herkullisen luun kanssa kauimmaiseen huoneeseen ja ahkeraa imurointia vähän kerrallaan toisella puolella taloa. Jospa se pelko menisi ohi pikkuhiljaa. Kyllä muuten voi pikku koira näyttää surkealta pelätessään, täytyy ihan kovettaa sydämensä ettei mene lässyttämään ja halimaan pentua. Parasta vaan olla huomioimatta pelko kokonaan, mutta kuitenkin osoittaa että on läsnä. Ei Onnin pölynimuri-kammo näytä kovin vakavalta, kun ei se tärise eikä kuolaa tai läähätä, luimistelee vaan ja vetäytyy jonnekin nurkkaan piiloon.

Viime aikojen uusi huomio on myös se, että Onnin iho hilseilee kovasti sen ollessa yksin työpäivän aikana. Eli jotain se stressaa kotona. Tuskin se ruokavalioonkaan liittyy, eikä Onni kutia tai rapsuta itseään, iho näyttää ihan normaalilta. Kovasti vaan on hilsettä noussut ihosta karvoihin. Meidän ollessa kotona Onni on ihan normaali eikä hilsettä näy. Juha nyt huomasikin, että Onni taitaa säpsähdellä ilmalämpöpumpun ääntä, mikä tyhjässä, hiljaisessa talossa kuuluu selvästi (Onnille kyllä jätetään aina radio päälle, muttei se varmaan pumpun satunnaista raksahtelua ja huminaa peitä). Eli heti huomenna sammutamme pumpun päivän ajaksi, katsotaan miltä koira näyttää kotiin tullessa. Koiraihmiset näyttävät olevan tästäkin asiasta sitä mieltä, että tämä liittyy ikään ja menee toivottavasti pian ohi :) Kommentoikaa ihmeessä asiaa, jos teillä on kokemuksia tällaisesta mörkö-kaudesta!

Muuten Onni on ollut oma ihana itsensä ja on kyllä pysyvästi lunastanut paikkansa meidän pienessä perheessä :) Pian Onnin arkikin muuttuu, eikä enää tarvitse olla yksin kotona, kun haemme uuden perheenjäsenen kotiin lauantaina. Seisojapennelin virallinen nimi on Saunapihan Ilona, joten kutsumanimi vaihtui Hertasta Ilonaksi tai Iloksi, katsotaan kumpaa alamme käyttämään. Eikös vain Onni ja Ilo olisi hyvä parivaljakko :)


Kuvassa meidän Ilo 7 viikon iässä (kuva: Teija R.)

1. näyttely

Kuva: Anna-Maija Kuisma

Ensimmäinen näyttely on nyt siis takana. Hieman emäntää jännitti odottaessa näyttelyn alkamista. Kehät sijaitsivat jäisellä parkkipaikalla, onneksi me pysyimme pystyssä, sillä useampikin omistaja liukastui pyllylleen aika hurjan näköisesti. Onni esiintyi hienosti, antoi katsoa hampaat, korvat ja kokeilla kulkuset ilman mitään ongelmia. Eikä välittänyt muista koirista. Tuomarina pennuilla oli siis Harto Stockmari, uusi tuttavuus lappalaiskoirakehissä. Miellyttävä mies, tosin olisin toivonut, että hän olisi ääneen kertonut perustelunsa miksi sijoitti koirat haluamallaan tavalla. Näin yleisö olisi saanut enemmän irti näyttelystä :)

Stockmarin arvostelu:

Maskuliininen urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pää. Miellyttävä ilme. Hyvät korvakarvat. Hyvä kaula. Normaalisti kehittynyt runko. Normaalisti kulmautunut. Hyvä häntä. Liikkuu vapaasti. Miellyttävä käytös.

Onni siis sijoittui luokkansa toiseksi ja sai kunniapalkinnon. Luokan voiton vei Onnin komea serkkupoika Zabadou's Kheiron eli Jänkä, joka valittiin myös ROP-pennuksi. Huonolle ei hävitty ;)

Muutamia kuvia näyttelystä on lisätty galleriaan.

Monenlaista odotusta ja jännistystä

Meillä odotetaan. Ensimmäistä koiranäyttelyä ja perheenlisäystä. Siis nelijalkaista vauvaa :)

Sunnuntaiaamuna klo 9 Onni astuu kehään numerolla 1 Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyn pentuluokassa 5-7kk. Ollaan siis näyttelyn ensimmäinen koirakko. Jännittää jo nyt miten menee! Sijoituksesta viis, kunhan Onni käyttäytyisi nätisti. Uroksista pikkupentuja, joihin Onnikin kuuluu, on ilmoitettu paikalle 4, isompia urospentuja 10 koiraa. Mukava on myös nähdä Onnin kasvattajia Anna-Maijaa ja Jormaa.

Niin. Se toinen odotuksen aihe :) Meille tulee toinen koira, karkeakarvainen saksanseisoja. Karvakuonot syntyivät 11.2. eli ovat luovutusikäisiä jo parin viikon päästä huhtikuun alussa. Nimekseen pentu saa Hertta ja Hertasta tulee Juhan jahtikaveri :) Yllä olevassa kuvassa on yksi pennuista.

Pentueen touhuja voi seurata täältä.

Onni 6 kuukautta

Muutama uusi kuva lisää löytyy kuvagalleriasta.

Aurinkoinen päivä

Onni päivysti lumikinoksen päällä kun isännät tekivät polttopuita.

Onni yökylässä.

Olipas isäntäväestä outoa herätä aamulla herätyskellon ääneen, kun normaalisti herättäjänä ovat lapinkoiran rynsien rapse, pienet piipaa-piipitykset ja kenties hyppy sänkyyn nuolemaan naamoja :) Onni ei siis ole kotona vaan on ollut mökkeilemässä vanhempieni kanssa. (Me Juhan kanssa vietettiinkin parisuhdeiltaa kun lapsi on poissa, käytiin leffassa ja ulkona syömässä. Harvinaista herkkua tuollainen nyt kun on pentu talossa.) Hyvin on ukkeli kuulemma viihtynyt, tekee varmasti hyvää sekä Onnille että meille olla välillä erossa. Ikävä on pientä karvanaamaa, talo tuntuu niin tyhjältä ilman koiraa. No, tänään taas nähdään!

Maanantaina fiksu pentu-kurssilla taas opittiin paljon uutta. Tai ainakin emäntä oppi miten koiralle voi opettaa alkeita seuraamisesta, liikkeestä seisomisesta, maahanmenosta ja erilaisia temppuja. Näitä nyt sitten harjoitellaan vähän kerrallaan kotona. Lisäksi harjoiteltiin oman koiran tutkimista (kynnet, suu, iho).Koirakoulussa Onni jaksaa keskittyä tekemiseen yllättävän hyvin, vaikka ennen tuntia toiset koirat tuntuvat ylitsepääsemättömän kiinnostavilta :)

Kovasti on nenäpunkkia täällä liikenteessä. Toivottavasti ei Onnille tule, tai ihme olisi jos ei tulisi...

Täytyypä taas viikonloppuna ottaa uusia kuvia Onnista ja laittaa tänne sivuille nähtäväksi.

Eläinlääkärireissu ja ensimmäinen koulupäivä

Onnin elämässä on tapahtunut monta uutta asiaa viime päivinä. Reilu viikko sitten huomasin, että Onnin suuhun on puhjennut uudet kulmahampaat. Uudet hampaat kasvoivat vauhdilla, mutta vanhat maitokulmahampaat eivät antaneet merkkiäkään siitä, että tippuisivat tieltä pois. Hammasluvun kasvaessa tila rivistöstä loppui ja hampaat alkoivat painaa ikeniin. Niinpä varasin Onnille ajan eläinlääkäriltä maitokulmahampaiden poistoa varten. Kun maitohampaat poistettaisiin, niin uudet hampaat pääsisivät kasvamaan oikeaan asentoon.

Perjantaina iltapäivällä kävimme siis lääkärissä. Onni nukutettiin ja lääkäri poisti kaikki neljä maitokulmahammasta. Aikaa operaatioon meni vajaa tunti. Ukko sai kipulääkkeen ja herätepiikin ja hoiperteli omin jaloin pois lääkäristä. Perjantai-illan seurasimme krapulaista koiraa – välillä Onni jaksoi vähän leikkiä ja seurustella kunnes hoiperrellen lysähti nukkumaan hetkeksi. Vähän ennen puoltayötä sitten totesin, että nyt on ukko entisellään, virkeänä leikkimässä. Lauantaina Onnilla olikin edellisenkin päivän energiat käytössä ja meno oli sen mukaista! Hepulirallia otettiin jo seitsemän aikaan aamulla...

Lauantai-iltana kävimme tuttavien luona kyläilemässä ja Onni oli oikein kiltisti ja rauhallinen. Mitä nyt lirautti pikku pisut ihanalle pörrömatolle, mutta sekin johtui emännän väärästä tulkinnasta Onnin piipittämiselle, mikä oikeasti tarkoitti pissahätää eikä turhautumista.

Sunnuntaina ohjelmassa oli perinteinen lenkki Sallin ja Muston kanssa. Onnista huomaa nyt, että alkaa tulla ison pojan kujeita. Pissoja täytyy nuolla lipittää ja hajuja haistella entistä terhakammin. Silloin ei aina haluta noteerata emännän kutsuja… Jalannostoakin Onni on päättänyt alkaa harjoittelemaan.

Eilen maanantaina oli Onnin ensimmäinen koulupäivä. Illalla nimittäin matkasimme Fiksu pentu-kurssille. Harjoittelimme koiran palkkaamista herkulla, lelulla ja leikillä ilman lelua. Kotiläksyksi saimme sivulle tulon ja seuraamisen harjoittelun. Lisäksi teimme kohtaamis- ja luoksepäästävyysharjoituksia. Oikein mukava tunti oli, kurssista on varmasti paljon hyötyä meille.

Kuvagalleriaan lisätty Onnin ja sisarusten kuvia pikkupentuna kasvattajan luona.

Onni 5kk

Tässäpä muutama uusi kuva Onnista, katso myös kuvagalleria.

Juuri kävimme Onnin kanssa Tyrnävän Koiraharrastajien järjestämissä näyttelytottumustreeneissä. Kerta kerralta Onni malttaa keskittyä hiukan paremmin, mutta useimmiten huomio kiinnittyy muihin koiriin ellei emännällä satu olemaan esillä jotain special-mega-superherkkua. Tavallisten koirannappuloiden teho ei tuolla treeneissä riitä :) Seisominen onnistuu jo ihan hienosti. Kehää kierrettäessä edellä tai takana menevät koirat kiinnostavat, tai sitten maassa on jotain hienoja hajuja eli melkoista poukkoilua eteneminen vielä on. Hampaiden näyttäminen meni tänään hyvin, mittakepillä mittaaminenkin ihan ok. Pieni askel kerrallaan edetään, ei noin nuorelta koiralta voi vielä suuria vaatia. Välillä annan Onnin nuuhostella omiaan kentän laidalla, jotta taas jaksaisi keskittyä harjoitteluun uudestaan. Kaikkein parasta Onnin mielestä tuolla treeneissä on se, että parhaat kaveritkin ovat siellä! Tänäänkin harkkojen jälkeen Onni, Salli ja Raineri saivat leikkiä vapaasti. Vuoren(lumikasan)valloitus oli tämän päivän juttu :)

Nyt kai voi jo sanoa että Onni on lähes sisäsiisti, sillä ainoastaan päivän aikana yksinollessa se on saattanut lirauttaa sisälle. Usein O on jaksanut jo pidättääkin koko päivän. Muuten meidän ollessa kotona ei ole pisuja tullut sisälle enää viikkokausiin :) Jalannosto ei sentään vielä onnistu.

Lenkkeilykuvia

Tässäpä taas muutama kuva yhteislenkiltä Sallin ja Muston kanssa (lisää kuvia Onni ja kaverit-kansiossa galleriassa). Kiitos Emma kuvista taas! Vaikka noissa kuvissa Onnia muilutetaan ja pyöritellään hangessa, niin paremmin se jo puoliaan piti kuin edellisellä kerralla :)

Koiranäyttelyssä turistina.

Tässä Onnin toteutus seisomisesta. Kovasti on harjoiteltu ja kotioloissa seiso-käsky jo tehoaakin toivotusti, ulkona häiriön alla ei vielä kovin hyvin. No, siksi ne näyttelytottumusharjoitukset on olemassa.

Eilen kävimme Raahen koiranäyttelyssä. Onni oli ihmeissään koirien ja ihmisten paljoudesta ja välillä piti haukahdella ja pöhistä. Reipas se kuitenkin oli eikä nähtävästi pelännyt ollenkaan. Olisi vain halunnut tervehtiä jokaista koiraa ja ihmistä. Harmi ettei Onni päässyt lappalaiskoirakehän äärelle, sillä suomenlapinkoirat olivat sisällä liikuntahallissa eikä sinne päästetty turistikoiria. Hienoja koiria oli näytillä ja laitoinkin muutamia kuvia näyttelystä tuonne kuvagallerian puolelle. Melko epätarkkoja otoksia ne ovat mutta kuvia kuitenkin... Pari uutta kuvaa myös Onni 4kk-kansiossa.



Onnilla on nyt korkeutta 43cm kotikonstein mitattuna. Helmikuun loppupuolella menemme FiksuPentu-kurssille Minnan koirakouluun. Ensimmäinen näyttely on 22.3. Kuopiossa. Saapa nähdä mitä siitä tulee. Toivottavasti tuo kurssi ja näto-treenit tuovat minuun varmuutta ja Onniin rauhallisuutta näyttelyä ajatellen :) Ihan sama millainen arvostelu sieltä tulee, pääasia että Onni käyttäytyisi nätisti.

Käytiin Onnin kanssa katsomassa pikkuisia schipperken pentuja viime lauantaina. Pentueessa oli yksi narttu ja kolme urosta. Onnikin osasi käyttäytyä ihan hienosti pienten kanssa, ikää pikku sipukoilla oli 6 viikkoa. Kerrankin Onni oli isompi kuin leikkikaverinsa, aiemminhan Onni on aina ollut se jota kumutetaan ja joka jää alimmaiseksi paineissa :) Ehkä vielä näemme pentuset uudelleen ennen kuin ne lähtevät maailmalle.

Tuore kuva Onnista. Kaveri on kasvanut huimasti korkeutta viime päivinä ja karvakin alkaa vaihtumaan (selässä on jo kiiltävää aikuisten karvaa). Kuva otettu kännykkäkameralla, siksi vähän huono...
Ja kyllä, Onnilla on iso pää :D

Sunnuntain riekkulenkki

Eilen lenkkeilimme jälleen Pikkaralan hiekkakuopilla. Tällä kertaa seurana oli Emma & Musto (Ciasman Lordi) ja Salli (Ciasman Pirttihirmu) sekä Anu & Noppa (Ciasman Syksyn Sävel). Noppa ja Salli ovat sisaruksia, ja ikää heillä on nyt 5.5kk. Odotellessamme Noppaa omistajineen saapuvaksi treffauspaikalle, Onni riehui Sallin ja Muston kanssa. Kun koko poppoo oli koossa ja lähdimme liikkeelle, sisarukset tykkäsivät juosta niin lujasti ettei Onni meinannut perässä pysyä! Kooltaankin Opa on vielä pienin ja yleensä päätyikin alimmaiseksi lumihankeen vahvempien nujuttaessa :) Koirilla näytti olevan mukavaa, kun ne juoksivat hiekkakuoppien reunoja ylös-alas. Onni väsähti ensimmäisenä ja loppulenkin ajan kulki meidän ihmisten mukana eikä jaksanut enää juosta samoja reittejä kuin muut koirukset :) Automatkalla kotiin ukko veteli sikeitä eikä boxista kuulunut piipaustakaan koko matkalla. Kiitos kaikille lenkkeilyseurasta!
Sain Emmalta kuvia, paljon kiitoksia niistä!! Kuvat löydät kuvagalleriasta Onni ja kaverit-kansiosta :)

Rokotuksia ja koirakavereita.

Keskiviikkona käytiin 4kk rokotuksilla. Mukavasti meni, Onni vain pikkuisen inahti toisen piikin kohdalla. Eläinlääkäri kehui poikaa sopusuhtaiseksi ja sopivan painoiseksi lapinkoiran aluksi. Onni painoi 8.9 kg. Korkeutta pojalla on kotikonstein mitattuna 39 cm. Rokotusten jälkeen jäimme eläinlääkäriaseman järjestämään pentukerhoon. Eläinlääkärin kertoessa koiran perusterveydenhuollosta ja yleisimmistä sairauksista pennut saivat leikkiä keskenään vapaasti. Mukava oli seurata sitä menoa ja meininkiä kun kymmenkunta 3-4kk ikäistä penikkaa sai painia mielin määrin. Samassa kasassa oli labbista, tolleria, jotain terrieriä, collieta, borderia jne. Muita puhtaita lappalaisia ei ollut, mutta yksi shar pein ja lapinkoiran risteytys, joka oli melko hassun näköinen pikku otus :D
Eilen käytiin ekoissa näyttelytottumustreeneissä Tyrnävällä. Melkoiseksi muiden koirien ihmettelyksihän meillä tuo harjoitus meni, mutta välillä Onni jaksoi keskittyä namiin noin sekunnin ajaksi ja juosta nätisti kehää ympäri. Alku se on tuokin. Lopuksi Opa sai leikkiä Rainen ja Sallin kanssa. Olipahan kuolainen ja luminen se koira, jonka sitten boxiin autoon nostin :)
Huomenna lähdetään käymään Kuusamossa päiväseltään. Käydään näyttäytymässä Juhan sukulaisille pitkästä aikaa :)

Lunta ja pakkasta.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Tässäpä tuoreita kuvia tältä aamulta. Olimme ulkoilemassa läheisellä pellolla. Palloakin heiteltiin.


Sunnuntaiaamuna kävimme Limingassa tutustumassa Minnan laumaan (Siru, Jussi, Missi ja Jatsi). Läheisessä koirapuistossa riitti vauhtia ja ääntä, kun lappalaiset nauttivat raikkaasta aamusta! Aluksi Onni ihmetteli isojen koirien haukuntaa ja kovaa juoksemista, mutta pian se oli itsekin menossa mukana. Mukavaa oli! Onnia arvatenkin nukutti kovasti päivällä. Aamulla yhdeksän aikaan Liminkaan ajellessa lämpömittari näytti parhaimmillaan (tai pahimmillaan) -21 astetta, mikä pikkuisen pisti hymyilyttämään -ei tuollainen pakkanen tunnu missään jos koira omistaa niin paksun ja lämpimän turkin kuin lappalaiset!

Minna otti Onnista kuvia:

Onni leikkii Jatsin kanssa.


Kuurapoika :)

Vuodenvaihde meillä meni oikein mukavasti tuparien merkeissä. Onnikin sai vieraan: villakoira Bono kyläili meillä yön yli. Ukot eivät välittäneet raketeista lainkaan, paitsi torstaina Onnin ollessa pihalla aitauksessa jotkut p****leen idiootit ampuivat kaksi isohkoa pommia aivan naapurissa. Onni säikähti ja luikki äkkiä sisälle, mutta rauhoittui heti, joten ehkäpä pahimmalta pommipelolta vältyttiin...

Lisäänpä taas kuvia Kuvagalleriaan (linkki sivun oikeassa laidassa).