Nyt tuli kyllä ennätyksellisen pitkä postaustauko! Yritän nyt kuitenkin muistella mitä meidän laumalle on tässä talven aikana tapahtunut.
Onnimannin elämä on ennallaan. Komian karvan kasvatti talvella, mutta onneksi nyt keväästä pudotti sitä poiskin. Tai ei varsinaisesti pudottanut, vaan irronnut pohjavilla piti kammata pois, ei irronnut tuppaina itsestään. Tämä irtokarvan jemmaaminen on ihan tyypillistä kastroidulle koiralle. Onneksi olen saanut pidettyä takut aika hyvin poissa eikä karva ole päässyt huopaantumaan. Niinpä en tänäkään keväänä ole leikannut sen karvoja lyhyemmäksi, muuten kuin masun alta ja pöksyistä. Sinne oli kasvanut semmoiset haivenet, että niihin tarttuvat risut häiritsivät koiraakin.
Ilona on virtaa täynnä! Se reppana kun ei pääse purkamaan energiaansa metsässä juosten. Se ontuu koko ajan vasen etujalkaa, tai pikemminkin jalka on virheasennossa. Syksyllä tapahtunut toisen jalan loukkaaminen ja parin vuoden takainen toinen jalkavamma ovat nyt siis päättäneet Ilonan uran metsästyskoirana. Vamma on arpeutunut nyt niin että Ilona liikuttaa jalkaansa koko ajan kehon sivulla. Kovin kipeä se ei välttämättä ole, koska koira kyllä jaksaa leikkiä ja vimmata omalla pihalla. Enemmän jos rasitusta tulee niin sitten kyllä kipeytyy. Ilonaa on lenkkeilytetty hihnassa ja kyllähän se on rasittava varsinkin jos jotain riistaa kuten vaikka vesilintuja on lähettyvillä. Ei meinaa pysyä pöksyissään. Nyt Ilonalla on juoksu, laitetaanpa se tänne muistiin.
Myy steriloitiin nyt kevättalvella. Siltä löydettiin pari nisäkasvainta, jotka eläinlääkäri kehotti poistattamaan, joten oli itsestään selvää että samalla kertaa Myy myös steriloidaan. Joka syksy jahtikauden aikaan se on ollut juoksussa, joten onpahan nyt sekin riesa poissa. Leikkaus meni hyvin, Myyltä poistettiin kaksi nisälohkoa. Haava tulehtui joten jouduttiin hakemaan ab-kuuri viikko leikkauksen jälkeen. Sitten haava parani vauhdilla ja koira oli nopeasti oma itsensä. En ole huomannut, että steriloinnilla olisi mitään vaikutusta Myyn luonteeseen tai käytökseen.
Jaden talvi meni pitkälti jänisjahdin merkeissä. Saalista saatiin mukavasti ja enemmänkin varmaan olisi voinut ampua, mutta nuoren koiran täytyi antaa myös ajaa pidempiä ajoja. Jade kehittyi kovasti talven aikana. Syksyllä jänis monesti hassutti Jaden jäljiltään tai sitten Jade jäljesti liian vanhoja jälkiä ja liian hitaasti monta tuntia ennen jäniksen ylösottoa. Loppukaudella jäniksen ylösotto nopeutui, mutta Jade jossain vaiheessa päätti, että turhaa haukkua koko aikaa jäniksen perässä, kyllä se ukko tutkasta näkee missä minä menen! Eipä sille sitten viitsinyt jänistä ampua vaikka tilaisuus tulikin, ellei koira ollut antanut ääntä normaalisti. Liekö paksu hanki vienyt voimia niin ettei haukku irronnut :) Kuulemma tuollainen kausi voi olla nuorella koiralla ja luottavaisin mielin odotellaan ensi syksyä. Jade on kyllä energinen pakkaus! Se viihtyy takapihalla pitkiä aikoja yksin touhuten milloin mitäkin. Kesäkuun alussa mennään sen kanssa Limingan ryhmänäyttelyyn ja sitä varten on nyt käyty pari kertaa näyttelyharjoituksissa. Mukavasti se siellä käyttäytyy, ensimmäinen kerta pöydällä on vähän jännä, joten sitä pitää vielä harjoitella. Yleensä dreeveri tosiaan nostetaan pöydälle arvosteltavaksi.
Tällaista täällä meillä. Punkkeja muuten tuntuu olevan tällä seudulla, joten punkkilääkkeet laitettiin jo muutama viikko sitten. Osa sai Expotia ja osa Bravecto-tabletin. Verijälkeä voisi tehdä tässä jossain vaiheessa, siitä koirat kyllä tykkäisi!