Hyvän joulun toivotus!

Ilonan mystinen jalkavaiva edelleen ratkaisematta...

Mitäs tässä kuukauden aikana onkaan tapahtunut? Myyn antura parantui ja sen kanssa on taas päästy agilityn makuun muutaman yksittäisen treenin voimin, joiden lisäksi aloitimme nyt kontaktiestekurssin Active dogilla. Ensimmäisellä kerralla käytiin puomi ja A-este. Todella hyvin Myy muisti miten kontaktit otetaan, vaikka viimeksi noita tehtiin kesällä (A-estettä varmaan viimeksi vuosi sitten talvella). A-esteen meni tosi rohkeasti, vaikka muistaakseni ujosteli sitä aiemmin. Nuo esteet mennään vielä hihnassa ja keskitytään lopun kontaktien vahvistamiseen. Kontakteja tarkoittava sanakin piti vaihtaa, sillä aiemmin ollut ”seis” on käytössä muutenkin arjessa ja silloin tarkoittaa välitöntä pysähtymistä, kun taas kontaktiesteillä koiran on käskyn kuultuaan hakeuduttava kontaktipinnalle, mikä yleensä on käskyn kajahtaessa vielä muutaman askeleen päässä. Käskyn vaihtaminen ei tuota ongelmia, sillä noita esteitä on treenattu vielä niin vähän. Sunnuntaina menemme hyppytekniikkakurssille Muhokselle, saapa nähdä mitä kouluttaja Eevaliisa Pohjanen sanoo Myyn loikkimisesta.

Onnilla oli hiukan tukalat paikat kun molemmat tytöt olivat yhtä aikaa juoksussa. Ukko paastosi kaksi päivää hajujen ollessa parhaimmillaan. Yönsä nukkui onneksi normaalisti eikä piipitellyt turhia silloin. Ilonahan antaa Onnille turpaan jos se tulee takamusta haistelemaan, mutta Myy taas ottaa koko homman leikkinä joten nämä kaksi piti pitää erossa koko juoksun ajan (toki Ilonakin oli erotettuna Onnista ettei vahinkoa pääse tapahtumaan).

Entäpä Ilona sitten... Cartrophen-kuuri annettiin ja kaikki vaikutti jo hyvältä. Eläinlääkäri Kekkonen totesi neljättä piikkiä antaessaan että koira on 99% kunnossa. Tuohon samoihin aikoihin Ilona kävi myös eläinfysioterapeutti Kaisa Vakkurin hoidettavana eikä ontunut silloinkaan, kevensi kyllä painoaan pois oikealta etujalalta. Mutta sitten eräänä iltana marraskuun viimeisellä viikolla huomattiin, että koira ontui taas, ei tosin niin pahasti kuin aiemmin. Ontumista jatkui selvästi ainakin viikko, nyt on pikkuhiljaa taas alkanut näyttää paremmalta. Käytin Ilonaa taas Ouluvetissä kun halusin tarkistaa sen perusverenkuvan. Mielessä kun alkoi pyöriä ajatus josko anaplasmoosi (tai mikä ihme tauti Ilonalla olikaan 1-1.5 vuoden iässä…) olisi uusiutunut. Anaplasmoosissahan nivelkipu voi vaihdella nivelestä toiseen. Silloin se oli kaularangassa, nyt voisi olla vaikka olkanivelessä. Verihiutaleiden vähyys on yksi oire anaplasmoosista, joten verenkuva kiinnosti. No, Ilonan verinäytteestä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Tuskinpa tämä muuta on kuin pehmyskudosvamma JOSSAIN, koirahan on muuten energinen ja oma itsensä. Kekkonen kävi taas Ilonan läpi, eikä löytänyt syytä ontumiselle. Testattaessa etujalkojen koukistus-ojennus-liikettä, Ilona selkeästi pani vastaan oikean jalan testaamista verrattuna vasempaan, joten jotain siellä on kipeänä. Myös koirahieroja Suvi Matilainen hoiti Ilonaa ja ainoat löydökset olivat oikean jalan ojentajan jänteessä oleva paksuuntuma sekä pieni aristus supraspinatuksen kohdalla. Mutta hänen mielestään nämä löydökset ovat vain seurausta jostain muusta eivätkä tuskin aiheuta jalan voimakasta keventämistä myös paikallaan ollessa. Nyt alkaa olla kaikki Oulun ”spesialistit” käyty läpi sekä eläinlääkärien ja hierojien toimesta. Täytynee aloittaa kohta toinen kierros… käydä ainakin Soppelan juttusilla uudestaan. Silloin kun syksyllä käytiin niin supraspinatuksen vaste käsittelyyn oli niin voimakas, ettei muuhun enää keskitytty. Vinkatkaapa jos mielestänne kannattaisi Ilona viedä tutkittavaksi vielä jollekin uudelle asiantuntijalle.

Anaplasmoosi on muuten ikävä sairaus. Laitan tähän linkiksi itsellenikin muistiin erään porokoiran tapauksen.