perjantai 21. joulukuuta 2012

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ilonan mystinen jalkavaiva edelleen ratkaisematta...




Mitäs tässä kuukauden aikana onkaan tapahtunut? Myyn antura parantui ja sen kanssa on taas päästy agilityn makuun muutaman yksittäisen treenin voimin, joiden lisäksi aloitimme nyt kontaktiestekurssin Active dogilla. Ensimmäisellä kerralla käytiin puomi ja A-este. Todella hyvin Myy muisti miten kontaktit otetaan, vaikka viimeksi noita tehtiin kesällä (A-estettä varmaan viimeksi vuosi sitten talvella). A-esteen meni tosi rohkeasti, vaikka muistaakseni ujosteli sitä aiemmin. Nuo esteet mennään vielä hihnassa ja keskitytään lopun kontaktien vahvistamiseen. Kontakteja tarkoittava sanakin piti vaihtaa, sillä aiemmin ollut ”seis” on käytössä muutenkin arjessa ja silloin tarkoittaa välitöntä pysähtymistä, kun taas kontaktiesteillä koiran on käskyn kuultuaan hakeuduttava kontaktipinnalle, mikä yleensä on käskyn kajahtaessa vielä muutaman askeleen päässä. Käskyn vaihtaminen ei tuota ongelmia, sillä noita esteitä on treenattu vielä niin vähän. Sunnuntaina menemme hyppytekniikkakurssille Muhokselle, saapa nähdä mitä kouluttaja Eevaliisa Pohjanen sanoo Myyn loikkimisesta.


Onnilla oli hiukan tukalat paikat kun molemmat tytöt olivat yhtä aikaa juoksussa. Ukko paastosi kaksi päivää hajujen ollessa parhaimmillaan. Yönsä nukkui onneksi normaalisti eikä piipitellyt turhia silloin. Ilonahan antaa Onnille turpaan jos se tulee takamusta haistelemaan, mutta Myy taas ottaa koko homman leikkinä joten nämä kaksi piti pitää erossa koko juoksun ajan (toki Ilonakin oli erotettuna Onnista ettei vahinkoa pääse tapahtumaan).

Entäpä Ilona sitten... Cartrophen-kuuri annettiin ja kaikki vaikutti jo hyvältä. Eläinlääkäri Kekkonen totesi neljättä piikkiä antaessaan että koira on 99% kunnossa. Tuohon samoihin aikoihin Ilona kävi myös eläinfysioterapeutti Kaisa Vakkurin hoidettavana eikä ontunut silloinkaan, kevensi kyllä painoaan pois oikealta etujalalta. Mutta sitten eräänä iltana marraskuun viimeisellä viikolla huomattiin, että koira ontui taas, ei tosin niin pahasti kuin aiemmin. Ontumista jatkui selvästi ainakin viikko, nyt on pikkuhiljaa taas alkanut näyttää paremmalta. Käytin Ilonaa taas Ouluvetissä kun halusin tarkistaa sen perusverenkuvan. Mielessä kun alkoi pyöriä ajatus josko anaplasmoosi (tai mikä ihme tauti Ilonalla olikaan 1-1.5 vuoden iässä…) olisi uusiutunut. Anaplasmoosissahan nivelkipu voi vaihdella nivelestä toiseen. Silloin se oli kaularangassa, nyt voisi olla vaikka olkanivelessä. Verihiutaleiden vähyys on yksi oire anaplasmoosista, joten verenkuva kiinnosti. No, Ilonan verinäytteestä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Tuskinpa tämä muuta on kuin pehmyskudosvamma JOSSAIN, koirahan on muuten energinen ja oma itsensä. Kekkonen kävi taas Ilonan läpi, eikä löytänyt syytä ontumiselle. Testattaessa etujalkojen koukistus-ojennus-liikettä, Ilona selkeästi pani vastaan oikean jalan testaamista verrattuna vasempaan, joten jotain siellä on kipeänä. Myös koirahieroja Suvi Matilainen hoiti Ilonaa ja ainoat löydökset olivat oikean jalan ojentajan jänteessä oleva paksuuntuma sekä pieni aristus supraspinatuksen kohdalla. Mutta hänen mielestään nämä löydökset ovat vain seurausta jostain muusta eivätkä tuskin aiheuta jalan voimakasta keventämistä myös paikallaan ollessa. Nyt alkaa olla kaikki Oulun ”spesialistit” käyty läpi sekä eläinlääkärien ja hierojien toimesta. Täytynee aloittaa kohta toinen kierros… käydä ainakin Soppelan juttusilla uudestaan. Silloin kun syksyllä käytiin niin supraspinatuksen vaste käsittelyyn oli niin voimakas, ettei muuhun enää keskitytty. Vinkatkaapa jos mielestänne kannattaisi Ilona viedä tutkittavaksi vielä jollekin uudelle asiantuntijalle.

Anaplasmoosi on muuten ikävä sairaus. Laitan tähän linkiksi itsellenikin muistiin erään porokoiran tapauksen.

tiistai 13. marraskuuta 2012

11 kysymystä -haaste

Sain tällaisen koiria koskevankysymyshaasteen Emmalta ja tässäpä vastaukset kysymyksiin.

1. Hauskin kuva koiristasi?

(yritin ladata tähän yhtä kuvaa, mutta se tuli aina liian suurena, joten kokeilen myöhemmin uudelleen...)

2. Millainen oli ensimmäinen koirasi (myös kotikotona olevat lasketaan)?

Lapsuudenkodissa ensimmäinen koiramme oli suomenlapinkoiranarttu Hiekkaniemen Iina. Se oli ihana, itsepäinen narttu. Iina pomotti muita narttukoiria, sieti uroksia ja joitakin uroksia se suorastaan liehitteli. Iinaa ei kummemmin osattu kouluttaa, mutta kiva koira se oli ihan tavallisessa arjessa ja näyttelyissäkin osasi käyttäytyä. Siitä tulikin Suomen muotovalio. Iina tykkäsi jahdata oravia ja ukki tuumikin, että sen olisi voinut opettaa metsästyskoiraksi, kun olisi vaan ottanut sen nuorena jahtiin mukaan, sen verran paljon sillä oli riistaviettiä. Iinasta on jäänyt mieleen myös se, että jokaisella kesämökkireissulla se teki 1-2 omaa lenkkiä päivässä, yleensä myyrästämään lähipelloille, jossa se myös hyvin usein kieri paskassa ja tuli sitten itseensä tyytyväisenä takaisin pihaan. Vanhemmiten Iina oppi pysymään kohtuu hyvin pihassamme irti ja makoili vain lumipenkan päällä seuraten harvoja ohikulkijoita. Samalla kadulla asui erikoinen rouva, joka vihasi naapuruston koiria (vaikka hänellä itselläänkin oli koira, räkyttävä griffoni). Tämän rouvan Iina eräänkin kerran pysäytti tiellä ja haukkui hänelle kuuluvasti, muita naapureita se ei noteerannut. Siitä sitten saatiin "pieni" naapurien välinen väittely aikaan :D Irti ollessaan Iinalla oli myös tapana käydä hakemassa lähitalon Nappe-koiralta hirvenluu ja tuoda se omaan pihaan.

3. Millainen oli ensimmäinen rotusi edustaja, jonka tapasit?

Suomenlapinkoirista varmaankin Poromiehen Jouni, joka asui lapsuuden kodin lähellä. Sillä oli aivan järjettömän tuuhea turkki ja muistan kun omistaja sanoi, että hän imuroi koiran usein, koira oli tottunut siihen :D Saksanseisojista muistan kun enollani oli kkssu Rape, jolla oli aivan kamalan runsas parta, vielä pahempi kuin Myyllä. Se oli yliystävällinen koira, harmi vain kun se ei ehkä saanut niin paljon aktiviteettia ja huomiota kuin se olisi tarvinnut.

4. Jos sinulla olisi jokin muunrotuinen koira, mikä se olisi?

Sanotaan vaikka göötti. Sen ilme ja monikäyttöisyys miellyttää, mutta toisaalta niillä on pahimmillaan aivan liian lyhyet raajat, joka taas on ahdistava puoli rodussa.

5. Mikä on koiriesi lempipuuhaa?

Syömisen lisäksi tällä hetkellä varmaan leikkiminen. Varsinkin Ilona on ontumisen vuoksi ollut niin vähällä liikunnalla, että se suorastaan kerjää leluja ja lelun saadessaan innostuu kovasti, enemmän kuin ennen. Myy innostuu lähes mistä vaan milloin vaan, se hössöttää lähes aina. Onnikin on tykästynyt uusiin leluihin, lempilelu taitaa olla Muumeista tuttu Mörkö-pehmolelu, jonka se välillä saa vähäksi aikaa itselleen. Onni on armoton pehmolelujen suolistaja, joten Mörköäkin on yritetty säästellä, jotta siitä olisi iloa pidemmäksi aikaa. Säilyypähän koirillakin mielenkiinto, kun leluja ei ole koko ajan tarjolla.

6. Mikä on koiriesi lempiherkku?

Kaikki meidän koirat tykkää siankorvista ja vastaavista kuivatuista jutuista. En osaa nimetä lempiherkkua. Paitsi tuore linnun liha, se nyt ainakin näytti maistuvan nyt jahtikaudella.

7. Hienoin hetki jonka olet kokenut koiriesi kanssa?

Jos harrastuksia ajatelleen niin seuraavat: Ilonan kanssa varmasti metsästysreissut, joissa olen ollut mukana ja on päässyt näkemään miten hyvin se riistatilanteissa toimii. Myyn kanssa ehkäpä agitreenit ja Onnin kanssa jokin tokopuuhastelu treeneissä, kun se ei olekaan ottanut häiriötä mistään. Kotona sitten välillä havahtuu hienoihin pieniin hetkiin, kuten vaikkapa eilen, kun pyysin Onnia hyppäämään sohvalle ja se yllätyksekseni käpertyi aivan kylkeeni kiinni hetkeksi <3

8. Minkä rotuisen koiran ottaisit jos kaikki olisi mahdollista?

Saksanpaimenkoiran. Jos saisin takuun, että se olisi terve ja jos tietäisin, että minulla on aikaa ja taitoa kouluttaa sitä ja harrastaa sen kanssa paljon pk-juttuja.

9. Oletko tavannut koiriesi vanhempia?

Muut olen tavannut paitsi Onnin ja Ilonan iskäkoiria.

10. Miten koirasi suhtautuvat muihin eläimiin?

Kyllä noilla kaikilla riistaviettiä on, joten kiinnostusta ainakin luonnon elukoihin riittää. Hevosista eivät onneksi välitä. Myy tykkää kaikista muista koirista, Onni ei tykkää toisista uroksista, varsinkin jos ne ovat yhtään pomottavia tapauksia. Narttuja se lähtökohtaisesti rakastaa. Ilona on tähän asti tullut toimeen kaikkien koirien kanssa, mutta joidenkin narttujen kanssa se on alkanut pomottamaan, ei tosin ole päässyt ärähtämään kenellekään, mutta eleistä on nähty että siihen suuntaan saattaa käytös mennä. Kissoihin eivät ole lähemmin päässeet tutustumaan, paitsi Ilona joka melkein nitisti yhden katin kerran ulkona. Onneksi kissalla oli vielä elämiä jäljellä, eikä kahakassa käynyt kuinkaan.

11. Mennään ajassa vuosi eteenpäin. Missä menette koiriesi kanssa silloin?

Toivotaan että koirat ovat terveinä. Ilona on kuntoutunut ennalleen ja on Myyn kanssa viettänyt tuloksekkaan jahtikauden. Myyn kanssa on päästy korkkaamaan agikisat. Onni on kastroitu ja on päästy kokeilemaan mejä-kokeita. Lisäksi ollaan opeteltu uusia temppuja ihan huvin vuoksi. Tällä hetkellä työn alla on seisominen tasapainotyynyllä, siitä on huvin lisäksi ihan hyötyäkin.

Nämä olivat mukavia kysymyksiä :) Tapana kai olisi keksiä itse seuraavat 11 kysymystä ja haastaa muut vastaamaan, mutta tällä kertaa en taida siihen paneutua ja onpa tämä haaste jo kiertänyt monissa tutuissa koirablogeissa.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Terveyspäivitys ja yhteenveto syksyn jahtikaudesta

"Tämä jalka on kipeä", näyttää Ilona.

Perinteiseen tapaan jompi kumpi seisojista on "telakalla" terveysasioiden vuoksi jahtikauden aikana, niin tänäkin vuonna. Viime syksynähän Myy leikattiin mahalaukun laajentuman takia, ja siitä toivuttuaan se aloitti juoksut, joten se siitä linnustuksesta Myyn osalta. Toissa syksynä taas Ilona sairasteli... Tänä vuonna juoksuja ei kummallakaan ole vielä kuulunut, mutta muita murheita on kyllä ollut, ja on edelleen.

Ilona loukkasi itsensä Kuusamon metsästysreissulla syyskuun puolivälissä. Siitä lähtien lähes koko ajan se on ontunut oikeaa etujalkaansa. Tapahtunutta seuraavalla viikolla käytiin lääkärissä (Lakovaaran vastaanotolla), jossa kipu paikannettiin jonnekin olkanivelen alueelle. Selvää kipureaktiota ei saatu. Eturaajojen ja yläselän röntgenkuvissa ei näkynyt mitään muutoksia. Ilona söi Rimadyliä pari viikkoa ja sitten käytiin Esa Soppelan vastaanotolla, jossa diagnoosiksi tuli supraspinatus-lihaksen repeämä (osittainen), tällä kertaa Ilona reagoi voimakkaasti olan seudun käsittelyyn. Kolmen viikon päästä tapahtuneesta Ilonaa alettiin käyttämään Pohjasen Eevaliisan hoidettavana (vesiterapiaa, laserhoitoa ja hierontaa, kerran viikossa) ja tilanne alkoi näyttää ihan hyvältä, ontuminen hävisi lähes kokonaan. Liikunta oli hihnakävelyä vajaa puoli tuntia kerrallaan. Pari-kolme viikkoa sitten erään kävelylenkin aikana metsässä se kuitenkin taas jotenkin venäytti jalkansa ja ontuminen palasi.

Toissapäivänä haettiin sitten kolmas mielipide eläinlääkäriltä. Raimo Kekkonen tutki Ilonan ja otti uudet röntgenkuvat. Tällä kertaa kuvattiin raajojen lisäksi myös koko selkä, sillä hieronnassa Ilonalla oli todettu paljon lihasjumia alaselässä. Kekkonen totesi, että koiran koko luusto on priimaa tavaraa, joten ontumisen syy jäi taas mysteeriksi. Oikean jalkaa tutkiessaan hän tosin huomasi pientä aristusta "kämmenen" alueella (ei näkynyt rtg-kuvissa), joten voisikohan syy olla sitten siellä. Tuskin, sillä välillä on tilanteita, esim. makuulle meno, jossa Ilona älähtää kivusta (tätä tosin tapahtuu vain silloin tällöin). Veikkaan, että ongelma on jossain ylempänä, lapaluun seudulla tms.

Ote käyntikertomuksesta 31.10.12:
Anamneesi: Potilaalla ilmennyt oikean etujalan ontumisoiretta noin 1.5 kk sitten. Omistajan mukaan potilas on tällöin rtg-kuvattu olka/kyynäralueelta ja tassuista - ei muutoksia. Potilaalla on ollut oireisiin kipulääkitys/lihasterapia. Potilaalla ei ole ilmennyt todellista paranemisprosessia - potilas ei varaa todellisesti painoansa oikealle etujalalle.
Status: Kliinisessä tutkimuksessa oli havaittavissa urheilullisen habituksen omaava koira, mikä tarkkailee aktiivisesti ympäristöään. Palpoitaessa (=kokeiltaessa) imusolmukkeet normaalit. Auskultoitaessa (=kuunneltaessa) sydän/hengitys normaali. Potilaan kaula/selkärangan lihaksissa ei ole havaittavissa lihasspastisuutta. Neurologisesti potilaan etujalkojen status normaali. Maximaalinen niveltaivutus/ojennus normaali, tosin potilas hieman aristaa vasemman carpusalueen palpaatiota ensin.


Joka tapauksessa hoidoksi annettin Cartrophen-kuuri (1 piikki viikon välein, 4 kertaa), joka parantaa nivelien toimintaa ruston aineenvaihduntaan vaikuttaen. Liikunta on edelleen lyhyttä hihnakävelyä, sisätiloissa koira saa touhuilla vapaana. Saapa nähdä kuntoutuuko Ips kokonaan :/ Ainakaan ensimmäinen cartrophen-piikki ei ole auttanut, huomenna laitetaan toinen. Metsästyskoiran "työ" on niin raakaa liikuntaa, että kuntoutuminen on oltava ihan täydellistä, että kroppa kestäisi taas siinä menossa mukana... Onneksi Ilonalla on vakuutus: tämä viimeisin käynti kustansi 250 € + carthrophenit tulee vielä maksamaan noin 100 € yhteensä. Ensimmäinen käynti tämän oireen takia taisi olla noin 160 € ja toinen jotain 50 €.

Ilonan loukkaannuttua Myy sai lisää vastuuta lintujahdissa ja alkoikin osoittaa lupaavia merkkejä, otti seisontoja hyvällä prosentilla ja teki mukavia riistatöitä mm. vanhalle metsolle. Pudotuksia seisonnasta ei kuitenkaan saatu, sillä Myynkin jahtikausi loppui odotettua aikaisemmin oikean etutassun anturahaavan myötä. Anturahaavat ovat kyllä hitaita paranemaan ja Myylläkin se umpeutui reilussa kahdessa viikossa. Nyt on pikku hiljaa lisätty rasitusta, tosin pehmeällä alustalla vielä. Agilitykurssille osallistuminenkin piti perua, kun ei yhtään tiennyt miten tuon paraneminen edistyy. Abilar-merkkinen pihkasalva on muuten hyvä lääke anturahaavassa, ainakin Myyllä se huomattavasti edisti paranemista. Sitä saa apteekeista.

Ennen loukkaantumistaan Ilona toimi lintujahdissa ja pudotuksia sille saatiin. Pakastimen täytettä on siis saatu tänäkin syksynä ja Juhalla oli vielä onnistunut viime viikonloppu Lieksassa, kun pikku pakkasessa saaliiksi tuli pari teertä ja pari sorsaa, huolimatta siitä että koiria ei avuksi jahtiin saatu.

Onni on porskuttanut eteenpäin entisellään :) Kastrointiaikakin oli jo varattuna, mutta kun tuli näitä muita rahanmenoja, niin siirrettiin se tulevaan. Ensilumikin satoi jo maahan ja Onnille se merkitsi lisää uusia hajuja. Kaikki lumessa näkyvät jäljet on tarkistettava ja jäniksen papanat löytyvät nyt paljon helpommin :) Myy oli se, jonka ensilumi sai ihan höperöksi, se veti perse-kentässä-rallia pitkin pihaa, kaivoi lunta ja makasi lumessa. Se on kyllä hassu koira, niin kovin pentumainen kaiken kaikkiaan. Ilonan ja Myyn energiavarastot pursuaa aivan ylitse, kun lenkitykset on jouduttu käytännössä jättämään pois vaivojen takia. Sisällä ne tykkäävät leikkiä leluilla ja meno meinaakin kasvaa liian vauhdikkaaksi herkemmin kuin ennen. Onneksi Myy saa jo rallata pihamaalla lähes mielensä mukaan :) Se lumi tosin on jo sulanut pois.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Vanni-jäniksenpoika kyläilemässä

Pikkuinen Vanni 4kk kävi meillä kyläilemässä. Juhan mielestä Vanni oli kuin jäniksenpoika, sen verran paljon jalkoja pikkukaverilla tällä hetkellä on :) Todella reipas pentu, ei yhtään arastellut uusia paikkoja, ihmisiä tai koiria. Myyn kanssa olisi riittänyt vauhdikasta leikkiä, mutta Myyllä on anturan haava vielä paranemisasteella eikä kestä pidempää riekkumista. Täällä blogissa on Emman ottamia kuvia ja taidanpa tähän kopioida muutaman, kun luvankin siihen sain:













Kiitokset käynnistä, tavataan taas!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Onnin luonnetesti-video

Onnin luonnetesti 15.9.12 Haukiputaalla, video löytyy tästä.

Toivottavasti linkki toimii, otti kyllä oman aikansa ladata noin pitkä video youtubeen.
Tässä vielä pisteet:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon
+140 p.

Alla olevasta postauksesta löytyy kuvia kesältä :)

Kesää 2012 kuvina





Pitkästä aikaa lisäsin kuvia kuvagallerian puolelle. Linkki löytyy oikeasta sivupalkista.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Onni luonnetestissä



Juuri neljä vuotta täyttänyt Onni-poika kohtasi aamulla jännittäviä juttuja, kun se vietiin luonnetestattavaksi Haukiputaalle. Tuomareina olivat Reijo Hynynen ja Jari Keinänen.
Tulos oli hyväksytty, +140 pistettä.

Osa-alueet:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon

Tuomarin loppupuheenvuorosta poimittua Onnista: Onnille ei testissä suuria järkytyksiä. Se käyttää tyylikkäästi hyväkseen sijaistoimintoja, kuten tyypillistä rodulle. Tämä näkyy heti kelkalla, kun se huomattuaan kelkan jatkaa haisteluaan, kusasee jne ennenkuin keskittyy itse asiaan, lähestyy kelkkaa kiertäen, maata nuuhkimalla. Hölmistynyttä haukkua. Rehellinen koira. Taisteluhalu kohtuullisen alarajalla. Kuvastaa ärtymystään haukkumalla kun tilanne ei ole rento. Temperamentti (mielen vilkkaus, huomiokyvyn nopeus): huomaa liiankin hyvin asiat, hyvä mielikuvitus. Kovuus (muisti): muistaa, hieman kerää ikäviä asioita matkaan eli hieman pehmeä mikä kuuluu paimentavalle rodulle.

Kyllähän tämä testitulos kuvastaa minunkin tuntemaa Onnia hyvin :) Erityisesti tuo temperamentti, agilityssä aikoinaan sainkin tuon huomata, että Onni huomaa ympärillään tapahtuvat asiat liiankin hyvin :D Onnin elämässä ei aiemmin ole ollut tilanteita, joissa se olisi noin selkeästi joutunut puolustamaan itseään tai laumaansa, joten oli mukava huomata, että pientä puolutushalua löytyy.

Laitan tänne myös videon kunhan saan sen nettiin.

tiistai 28. elokuuta 2012

Kesän kuulumiset

Näin se vain on kesä taas hurahtanut ohi. Minä kyllä olisin voinut kesää vielä pidentää, mutta meidän lauman metsästysosasto näyttää olevan elementissään syksystä ja lintujahtien alkamisesta. Onnikin nauttii viileimmistä ilmoista, vaikkei aivan runsasturkkisin lapinkoirauros olekaan. Tässäpä meidän kesän kuulumisia. Tarkoitus oli lisätä kuviakin, mutta niiden lataaminen koneelle tuntuu taas niin ylivoimaiselta puuhalta, että saatte nyt tyytyä pelkkään tekstiin.

Onnin kesään tuli muutoksia terveysvaivojen myötä. Olimme suunnitelleet Lapin vaellusta ja ilmoittautuneet mejä-kokeeseen, kun reilu viikkoa ennen vaellukselle lähtöä huomasimme Onnin takamuksessa haavan, joka osoittautui anaalifisteliksi. Se on onkalomainen, syväkin haava peräaukon vieressä, jonka syytä ei tiedetä, mutta vahvasti epäillään autoimmuunitaustaa (allergiaa tms)tai hormonaalista syytä. Fisteli löydettiin, kun huomasin että Onnin pyllyn seudulta tihkuu verta. Onni itse oli normaali oma itsensä, eikä fisteli aiheuttanut sille kipua tai kakkaamisongelmia missään vaiheessa. Voi olla mahdollista, että Onni oli loukannut itseään, mutta eläinlääkärin mukaan todennäköisempää on tuo fisteli. Ukko söi tähän vaivaan kortisoni- ja antibioottikuurin sekä paikallisesti fisteliin levitettiin immuunijärjestelmään vaikuttavaa voidetta. Fisteli parani onneksi nopeasti eikä tulehtunut tms. sillä onhan tuo peräaukon seutu aika tulehdusaltis paikka ja vaikea hoitaa. Kävimme kahden viikon kuluttua diagnoosista vielä kontrollikäynnillä ja kaikki oli silloin ok. Kortisonikuuri kesti kaiken kaikkiaan kuukauden ja on nyt loppunut.

Internetistä löytyy hurjia tarinoita perianaalifisteliasta (tyypillistä saksanpaimenkoirille, perinnöllistä), jossa nuo fistelionkalot kasvavat sisäänpäin ja ahtauttavat peräsuolta aiheuttaen kipuja ja ulostamisongelmia. Kuulostaa olevan vaikeita hoitaa ja vaatii vahvoja lääkekuureja. En tiedä aiheuttaako tällainen yksittäinen fisteli suuremman perianaalifistelian riskin tai onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa lainkaan. Eläinlääkäri sanoi, että fisteli voi uusiutua tai sitten ei. Olen kuullut kahdesta suomenlapinkoirasta, joilla on ollut perianaalifistelia, ja toinen niistä meinasi menehtyä tuohon, kun se ehti mennä niin pahaksi ennen sopivan lääkityksen löytämistä. Anaalirauhaset Onnilla olivat kunnossa, eikä se ole niitä oireillutkaan. Usein kai tuollainen fisteli tulee anaalirauhastulehduksen jälkeen, mutta näissäkin tapauksissa jokin muu seikka on aiheuttanut sen anaalirauhastulehduksen, joten perimmäinen syy lienee arvoitus.

Eläinlääkäri meinasi, että yksi tällaisiin vaivoihin vaikuttava asia on hormonitoiminta, joten kastrointi voisi ehkäistä tulevien fistelien syntyä. Tasaantuisihan hormonitoiminta silloin. Olenkin päättänyt kastroida Onnin tulevana syksynä. Yksittäisen anaalifistelin perinnöllisyydestä ei varmaan ole tietoa, mutta kyllähän tuollainen vaiva uroksella ainakin minua kasvattajana häiritsisi, joten jalostuskäyttöä tuskin olisi luvassa. Ja ovathan Onnin siskot Ruska ja Seita jo lisääntyneet, joten suku kyllä saa jatkoa ilman Onniakin :) Lääkäri myös totesi Onnia tutkiessaan, että taitaa olla aktiivinen ukko, sillä eturauhanen oli laajentunut. Ja niinhän se Onni onkin, silloinkin valeraskas-Ilona tuoksui Onnin mielestä ihanalle… En kyllä tiedä yhtään onko tuollainen laajentunut eturauhanen kuinka yleinen, ja onko se pysyvä tila vai esiintyykö vain silloin kun perheessä on juoksuisia narttuja, ja aiheuttaako suuremman riskin eturauhasen tulehduksille. Unohdin kysyä tästä eturauhasesta eläinlääkäriltä, täytyy selvittää asiaa.
Vaikka tuo fisteli ei Onnia itseään näyttänyt vaivaavan, päätin perua vaelluksen, jottei matkan aiheuttama muutos ja stressi pahentaisi tilannetta. Ja olisihan haavan puhtaanapito luonnon helmassa ollut vaikeampaa kuin kotona. Lisäksi kortisoni vaikutti Onnin selvästi, ukko joi mahdottomasti ja pissasikin sitten sitä mukaa. Lääkekuurien takia taas mejä-koe piti jättää väliin. Sen sijaan teimme muutaman onnistuneen verijäljen kotimaisemissa.

Ilona ja Myy ovat käyneet muutamassa näyttelyssä. Oulussa Ilona sai Riitta Lahtovaaralta ERI:n, SA:n ja oli PN4. Kemissä Myy sai ERIn ja Ilona EH:n Tuula Savolaiselta. Lisään arvostelut tähän myöhemmin. Tosi kivasti tytöt siis menestyivät.

Seisojatytöt ovat treenailleet vesitöitä ja uineet paljon myös muuten vaan. Lomareissulla eräässä lammessa uidessaan Myy hoksasi pinnalla uiskentelevat mielenkiintoiset vesikirput ja aiheutti katsojissa hupia jahdaten niitä uimalla :). Todennäköisesti emme vie kumpaakaan tänä syksynä kokeisiin vaan treenaamme itseksemme. Ilonalle opetetaan tiedotus ja kokeillaan jälkeä, Myy saa nyt elämänsä tilaisuuden osoittaa kykynsä metsällä. Jospa sitä malttia alkaisi löytymään eikä se enää pöläyttelisi lintuja ilmaan omin voimin. Muuten kesä on mennyt pihatöitä tehdessä, jospa ensi kesänä ehtisi enemmän rentoutuakkin kun nyt saatiin pihasauna ja kohta myös varasto valmiiksi. Nyt sorsastuksen alettua seisojat ovat päässeet sorsajahtiin ja kyyhkyjahdissakin ovat käyneet. Saalista on tähän mennessä vasta yhden tavin verran, taitaa mennä hetki että uudet jahtimaastot tulevat tutuiksi ja hyvät passipaikat löytyvät.

Onni sai luonnetestipaikan syyskuun puolivälin Haukiputaan testiin. Mielenkiinnolla odotan miten siellä menee. Onnin sisaruksista Ruska sai 157 ja Seita 71 pistettä. Onnittelut muuten Seitalle ja omistajille: Seita menestyi Minskin kv.näyttelyissä ja on nyt FI MVA BY MVA BYV-12 Miskajasmin Nutukas :)

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Terppatarkkeja

Onni ja Ilona kävivät terveystarkastusten merkeissä Wickströmin Kaisan syynissä Akuutissa. Molemmilta peilattiin silmät ja tulos oli hyvä eli ei merkkejä perinnöllisistä silmäsairauksista. Onnilta tutkittiin myös polvet tuloksella 0/0. Nyt tuo polvilausunto on "ikuinen", kun koira on yli 3-vuotias. Kennelliittohan vastikään muutti tuota ikärajaa.
Kk.saksanseisojassa tutkitaan koirien silmiä todella vähän: vuonna 2010 tutkittiin 10 koiraa (terveitä, näistä 5 sisaruksia) ja vuonna 2011 tutkittiin 2 koiraa (terveitä). Tänä vuonna on tutkittu 6 koiraa (Koiranetin tämän hetkisen tiedon mukaan, Ilonaa ei tähän vielä laskettu) ja kolmella koiralla on löydetty kaihimuutoksia (kaksi näistä sisaruksia ja kolmannella näiden kanssa yhteisiä sukulaisia). Eiköhän olisi paikallaan, että rodun harrastajat (tai vähintään koiraansa jalostukseen käyttävät) aktivoituisivat myös silmätarkastusten suhteen, jotta mahdollinen orastava probleema saataisiin nitistettyä alkuunsa.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

SSK:n erikoisnäyttely Jyväskylässä

Lauantaina kävimme SSK:n erikoisnäyttelyssä Jyväskylässä. Oli mukava, mutta hieman liian kuuma päivä, helle vei tehokkaasti mehut meistä ihmisistä. Koirille onneksi löysimme suhteellisen varjoisan paikan ja ne näyttivät tyytyväisiltä nukkuessaan kevythäkissään. Kk. saksanseisojan arvosteli saksalainen Werner Elflein. Hänestä suomalaiset koirat olivat nähtävästi erittäin hyviä, sillä laatuarvostelut jakaantuivat seuraavasti: ERI 3 kpl, EH 63 kpl ja H 16 kpl (poissa 9 kpl).

Myös meidän Ilona ja Myy saivat EH:n, eivätkä sijoittuneet neljän parhaan joukkoon luokassaan. Ainoastaan yksi junioriluokan narttu Ferhill’s Seanas sai ERIn ja oli VSP. ROP oli Ferhill’s Oaccas. Kirjalliset arvostelut olivat harmittavan niukkoja, olisi ollut mielenkiintoista tietää perustelut. Myyn arvostelussa (NUO) luki suomennettuna näin: ”Puhutteleva narttu. Erittäin hyvä turkin pigmentti rungossa, mutta voisi olla parempi rinnassa ja jaloissa.” Että semmoinen :) Ilonalla (KÄY) pääasiat olivat suurin piirtein ”Suuriraaminen narttu. Kapeahko pää. Erinomainen karvanlaatu.” Jälkispekuloinneissa on selvinnyt, että nähtävästi saksalaisen tuomarin mielestä koirat olivat yleisesti liian kapeita, pieniä ja vaatimattomia, ja liikkeissä oli parannettavaa. Myyn sisaruksia oli paikalla 6, joista kolmelle tuli EH ja kolmelle H. Sasarnon Ardbed eli Pädi sai rodunsa parhaan liikkujan-palkinnon (jaetaan erikoisnäyttelyissä).

Päivä oli mukava, mutta raskas. Lähdimme kotoa aamulla klo 6 ja palasimme takaisin illalla klo 19. Seuraavat näytelmät ovat onneksi lähempänä: Ilona menee Oulun KV:en ja molemmat seisojat sitten Kemiin.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Verijälkeä, pyöräilyä ja mätsäriä







Kesä on alkanut mukavasti, koiramaisissakin harrastuksissa on taas aktivoiduttu.
Onni pääsi verijäljelle ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tehtiin U:n mallinen jälki eli kaksi makausta kulmissa. Suunnistaessa yllätys yllätys melkein eksyttiin ja jäljen viimeisestä pätkästä tuli aiottua pidempi. Vähän ennen loppua Hannele teki tarkistuslenkin (ilman sientä) oletetun tien suuntaan, jotta tietäisimme missä olemme tien suhteen ja siitä tulikin Onnille hyvä testipätkä, jolla voi todeta jäljestääkö se veri- vai ihmisjälkeä. Jälki vanheni reilu 20h ja sitten Onni pääsi hommiin. Innokkaasti se lähti jäljestämään, mutta hieman epäröi ensimmäisellä pätkällä ja teki tarkistuslenkkejä. Vähän opastin sitä takaisin jäljelle. Ekan makauksen se merkkasi hyvin pysähtymällä haistelemaan ja sen jälkeen jäljestyskin tarkentui rauhalliseksi ja varmaksi. Toisen makauksen Onni käveli yli vain vähän hidastaen. Sitten loppupätkällä Onni lähti kuin lähtikin seuraamaan Hannelen jalanjälkiä ja se piti sitten opastaa takaisin verijäljelle. Kaatona oli tällä kertaa pakastimesta otettu pyy, hirvensäärtä ei nyt ollut saatavilla. Ihan mukava aloitus ja itse jäljestys Onnilla on ihan hyvällä mallilla, nenä pysyy hyvin alhaalla ja vauhtikin on sopiva. Vähän tarkkuutta makauksien merkkailuun niin hyvä
tulee. Katsotaan josko päästäisiin heinäkuussa mejä-kokeeseen.



Kalle 2 vuotta kävi kylässä ja oli innokas koirien hoitaja.


Iso kivi ja pienet pojat.

Myyn kanssa aloitimme Haukiputaalla Active Dogilla agilityn jatko1-kurssin. Kuusi kertaa sisältävästä kurssista on nyt neljä takana ja kyllä olen tykännyt. Opetus on erittäin perusteellista ja ryhmäkoko sopiva. Ryhmässä on viisi koiraa, joten tunnin aikana jokainen saa riittävästi opetusta. Asiat opetellaan perusteellisesti ja huolella, pieniinkin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota. Varmasti noilla metodeilla saadaan hyvä suoritusvarmuus nopeallekin koiralle.



Nyt koirien kiinnipitokauden aikana on pitänyt kehittää uusia liikuntamuotoja Ilonalle ja Myylle, niille kun ei tahdo pelkkä hihnakävely ja pihassa riekkuminen riittää. Tai sanotaanko näin, että ilman tehokkaampia energianpurkausmuotoja hihnakävelykin alkaa olla tuskaa, kun hypitään ja pompitaan jokaisen hajun perään. Varsinkin Ilona, jolla on vahvempi riistainto kuin Myyllä, touhottaa ympäriinsä välillä raivostuttavasti. Olemme opettaneet tytöt pyörän vieressä juoksemiseen ja siitä ne näyttäävät tykkäävän. Melko nopeasti ne oppivat, että laukata ei saa eikä vetää hihnassa. Lauantaina pyöräilimme meren rantaan ja käytimme koirat uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ilona nouti keppiä vedestä kuin vanha tekijä ja Myy jatkoi viime kesän malliin epäröimällä ensin uintisyvyyteen menoa, lopulta kuitenkin noutaen kepin ja luovuttaen sen istuen sivulla, ravistamatta turkkiaan ensin (avo-luokan vesityökokeessa usein katsotaan virheeksi jos koira ravistelee itsensä ennen linnun luovuttamista). Myy on kyllä hassu. Kun kepo heitti kepin vähän enemmän rannan suuntaisesti veteen, Myy tuumi, että tuon kyllä yritän noutaa rannalta käsin ja lähti kiertämään rantaa pitkin liukastellen rantakivillä. Pitkään se siellä risteili ja huolestuneena vinkui miettiessään miten tuon kepin tuolta saa. Eipä siinä auttanut kuin kutsuta koira vierelle ja lähettää uudelleen veteen vähän painokkaammin käskien. Ja kyllähän se keppi sieltä löytyi ja tämä uimareissu lopetettiin vielä yhteen, onnistuneeseen suoritukseen. Ilona sai tuosta kylmässä vedessä uimisesta lievän vesihännän, mutta onneksi se näyttää menevän ohi yhden päivän potemisella.



Sunnuntaina Oulun eläinsuojeluyhdistys järjesti match show:n, jonne ensin ajattelin mennä Onnin kanssa. Mutta koska päivästä näytti tulevan kuuma, armahdin Onnia ja jätin sen nauttimaan varjoisasta kotipihasta ja suuntasin mätsäriin Myyn kanssa. Myy yllättikin voittaen koko mätsärin. Vaikka se näyttää vähän katurakilta homssuisine partoineen sen liikkeet ovat niin hyvät ja näyttävät, että tuomarit ihastuivat kovasti. Muutenkin se esiintyy kivasti, seisoo kuin tatti siinä missä käsketään huolimatta tuomarin käsittelystä. Palkinnoksi saimme rokotuslahjakortin eläinlääkäriasemalle sekä jotain pientä koirakampetta.




Parkin väri on pop kesäisin, tuumii Onni...


tiistai 22. toukokuuta 2012

Myyn terppatarkit

Kennelliitosta tuli tieto, että Myyn lonkat A/A ja kyynärät 0/0 (kyynärät maininnalla molemmat rajatapauksia). Hyvät tulokset siis!
Myy ja Ilona on ilmoitettu SSK:n erikoisnäyttelyyn Jyväskylään. Näyttely on kesäkuun 16. päivä ja siellä arvostelee saksalainen tuomari. Mielenkiintoista kuulla mitä mieltä hän on meidän koirista. Useampi Myyn sisaruksista on tulossa paikalle, kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa!
Seuraavan kerran lupaan laittaa uusia kuvia koirista :)

torstai 26. huhtikuuta 2012

Ollako ocd vai ei?

Eli viime lauantaina Myy kävi luustokuvissa ja kuvannut eläinlääkäri antoi diagnoosiksi ocd vasemmassa olkanivelessä. Hän totesi, että tähystyksessähän nivelen tilanne oikeasti selviää ja pyysi miettimään tähystyksen ajankohtaa: operoidaanko piakkoin vai vasta jos koira alkaa oireilemaan. Myy ei siis ole ontunut. Nivelestä on kuulunut kovaääninen naksahtelu jo jonkin aikaa ja sen takia halusimme kuvata myös olkanivelet normaalien kyynärien ja lonkkien lisäksi. Toki muutenkin näin varmasti olisimme tehneet, olisihan luustokuvausten jälkeen turvallista jatkaa agilitya harrastuksena jne.

Halusin kuitenkin pyytää toisen lääkärin mielipiteen olkanivelistä ja mahdollisen operoinnin ajankohdasta. Kokenut ortopedi katsoi kuvat ja totesi, ettei niissä ole muutoksia, luun rajapintojen varjot luovat vaikutelman, että kyseessä olisi ocd tai pikemminkin osteokondroosi. Jonkin harventuman hän huomasi molempien olkaluiden päissä, mutta ne voivat olla oireettomia muutoksia. Halusin vielä kolmannen lääkärin mielipiteen ja lähetin kuvat Seinäjoelle Jarmo Rintasalolle, joka on käsittääkseni yksi parhaista ortopediaan erikoistuneista eläinlääkäreistä Suomessa. Hän katsoikin kuvat nopeasti ja totesi lyhyesti: olkanivelissä ei muutoksia.

Mihin tässä nyt sitten uskoisi :D Olemme nyt kuitenkin todenneet, että oli miten oli, koska koira ei onnu, niin tällä hetkellä ei ole syytä huoleen. Myytä ei joka tapauksessa ole tarkoitus käyttää jalostukseen mahdollisen ruokatorven ja mahalaukun liittymiskohdan rakennemuutosten takia (jotka todettiin viime syksynä vatsalaukun laajentuma-leikkauksessa). Myyn kasvattaja aikoi kuitenkin pyytää Myyn sisaruksia kuvauttamaan myös olkanivelet, mikä olisi todella hienoa jos näin tapahtuu, saisimmepa sitten lisää tietoa missä mennään. OCD ja osteokondroosi ovat siis perinnöllisiä, mutta ei aina, myös tapaturmat luonnollisesti voivat aiheuttaa tällaisia muutoksia. Tässäkin rodussa ocd-tapauksia on todettu joissakin linjoissa. OCD on nähtävästi siitä "helppo" vaiva, sillä usein ocd-leikkauksilla on hyvä ennuste ja koira voi elellä tähystyksen jälkeen normaalia koiran elämää ja olenkin kuullut, että jotkin kasvattajat kaikessa hiljaisuudessa "korjaavat tilanteen" ja käyttävät sitten ocd-koiraansa jalostukseen. Kummallista toimintaa. Kyllähän tällaiset ongelmat pitäisi kitkeä pois rodusta kuin rodusta ja ainoa keino siihen on avoimesti kertoa asiasta muille, erityisesti jalostustoimikunnalle. Selvennykseksi vielä, että itse en koe olevani ocd-asiantuntija ja nämä mielipiteet ovat omaa mutu-tuntumaa :)
Nyt me odottelemme Kennelliiton "tuomiota" lonkista ja kyynäristä. Kuvanneen lääkärin mielestä kyynärät näyttivät puhtailta, lonkissa sen sijaan oli pientä huomauttamista: molempien reisiluiden pään muoto ei ollut tasaisen pyöreä vaan pienet tasaiset kohdat niissä oli huomattavissa.

Tässä siis kaikki kuvat:

Se Vasen Olkanivel:

Oikea olkanivel:

Oikea kyynärnivel:

Vasen kyynärnivel:

Lantio:

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kevättalven kuulumisia

Olen ollut laiska päivittämään kuulumisia. On ollut vaikka minkälaista projektia menossa, kevättalvi on mennyt todella nopeasti! Koirille kuuluu ihan hyvää. Onnin kanssa kävimme toko-kurssin nyt talven aikana ja olihan se mukavaa opetella kouluttamaan koiralle uusia juttuja. Onnihan kyllä oppii, kun vain emäntä osaa opettaa oikein! Ja oikeat motivointikeinot löytyvät. Koulutuskentällä ja kotipihalla Onni tietää mikä on homman nimi ja tekee ihan hyvällä sykkeellä, mutta yritäpäs ottaa koulutustuokio kesken iltalenkin niin Onni ei meinaa millään motivoitua tekemään kaikkien ihanien hajujen keskellä. Haluaisi vaan paahtaa eteenpäin. Noin tunnin lenkin jälkeen kun ylimääräiset energiat on purettu ja pissa-sähköpostit luettu voi ehkä keskittyä vähän aikaa emäntäänkin. Olisi pitänyt pennusta asti opettaa Onni treenaamaan eri paikoissa, ei aina siellä yhdellä ja samalla kentällä. No, ei meillä mitään tavoitteita esimerkiksi kisaamisen suhteen ole, joten koulutuskentällä ja kotipihalla treenailu riittää aivan hyvin. Seuraava projekti on opettaa Onnille naksutinhommelit ja katsoa löytyisikö siitä hyvä motivointikeino. Tällä hetkellä Onni on mummolassa hoidossa, kun Myyllä on juoksut menossa.
Myy ja Ilona ovat myös hyvässä kunnossa. Olemme käyneet pellolla ihmettelemässä hanhien kevätmuuttoa ja Ilona onkin seissyt niitä hyvin jos tuulensuunta on sopiva. Myy saattaa välillä seisoakin, mutta vain hetken, se purkaa itse tilanteen ja jatkaa omia touhotuksiaan. Saapa nähdä tuleeko siitä seisovaa lintukoiraa vai ei :) Myyn sisarukset kuulemma toimivat hyvin varsinkin fasaaneilla, liekö Myy pentueen outolintu sitten :)
Myyn kanssa olemme käyneet agilityssä silloin kun olemme päässeet paikalle treeneihin. Kehitystäkin on tullut ja olisi mukavaa jatkaa agia Myyn kanssa jopa kilpailuihin asti. Myy on hyppinyt ainoastaan medi-korkeuksilla olevia esteitä, ei maxeja lainkaan, sillä olen halunnut odottaa luustokuvauksien tuloksia, jotta saadaan varmuus nivelten kunnosta. Myyn toinen olkanivelhän on naksahdellut viime kesästä asti ja olen epäillyt onkohan se kunnossa. Ontumista emme kyllä ole huomanneet. Kävimmekin kuvauksissa Oulun eläinklinikalla viime lauantaina ja epäilyt osoittautuivat oikeiksi: vasemmassa olkanivelessä näkyi pieni ocd-muutos. Lonkat ja kyynärpäät lähtivät ihan hyvinä Kennelliittoon arvioitavaksi. Lonkat kuvanneen eläinlääkärin mielestä vahvoina B:nä, kyynärät nollina. Kirjoittelen uuden postauksen noista kuvista ja laitan ainakin tuon olkanivel-kuvan nähtäville. Täytyy nyt sulatella tuota ocd:a ja miettiä toimenpiteitä sen suhteen.
Muutamme uuteen kotiin Iihin vappuna. Talvi Lumijoella väliaikaiskodissa on mennyt mukavasti, mutta on ihanaa päästä vihdoin omaan kotiin. Koirat saavat isomman pihan myötä lisää tilaa missä temmeltää ja hyvät lenkkeily- ja metsästysmaastot alkavat kotipihalta :) Toukokuulle suunnitellut näyttelyt jätämme nyt väliin tuon muuttohässäkän vuoksi. Näyttelyilmoittautumisiin menevät eurot käytetään nyt aitatarvikkeiden ym. ostamiseen uuteen kotiin. Tämänkin hunnilauman kun ilmoittaa näyttelyyn niin se maksaa sata euroa. Aika helposti löytyy sillekin rahalle muuta käyttöä tässä tilanteessa :)

tiistai 28. helmikuuta 2012

Onni ja Ilona auringossa

Onni ja Ilona poseerasivat, kun Anu otti kuvia. Ihanan kirkas ja aurinkoinen päivä oli, toivottavasti näitä tulee enemmän! Myy oli isäntänsä kanssa OKK:n treeneissä ja he olivat käyneet myös hiihtelemässä Ylikiimingissä metsäisellä suolla. Kanalintujen kieppejä oli löytynyt ja niitä Myy oli tutkinut innokkaasti :)
Kiitos Anulle kuvista!









maanantai 30. tammikuuta 2012

Onnin jalostustarkastus ja näyttely

Kuopion Jalostuspäivät 28.-29.1.2012

Mukava Kuopion reissu on nyt takana. Lauantaina ohjelmassa ennen jalostustarkastuksia oli Kirsi Sainion mielenkiintoinen luento geneettisestä monimuotoisuudesta. Vain kuusi koiraa oli ilmoitettu jalostustarkastukseen, jonka tekivät kasvattaja ja ulkomuototuomari Saara Sampakoski sekä kasvattaja ja jalostustoimikunnan jäsen Petra Palukka. Onni oli vuorossa ensimmäisenä ja vähän alkoi jännittämään, kun ilmeni, että koira arvostellaan pöydällä. Lappalaisia kun ei näyttelyissä pöydällä seisoteta ja Onninkin ainoat kokemukset pöydästä ovat eläinlääkärireissuilta. Hyvin se kuitenkin meni ja ukkeli rauhoittui pöydälle hyvin. Tilaisuus oli mukava ja rento, yleisössä oli parisenkymmentä rodun kasvattajaa ja harrastajaa. Oli mielenkiintoista saada Onnin rakenteesta perinpohjainen arvio ja kuulla perustelut miksi esimerkiksi alalinja on nouseva. Monesti näyttelyissä ei saa ”rahalle vastinetta” kun arvostelussa on vain pari riviä tekstiä ja usein vain tietyt osa-alueet on arvosteltu ja toiset unohdettu kokonaan.

Sampakosken ja Palukan mielestä suurin puute Onnin rakenteessa on kapea ja lyhyt rinta, jonka takia eturaajat ja –liikkeet ovat ahtaat sekä alalinja nouseva. Tämän takia yleisvaikutelma tipahtaa erinomaisesta erittäin hyvään. Tässä tarkastuksen tulokset:

Yleisvaikutelma: erittäin hyvä
Koko: korkeus 49 cm
Purenta: ok
Hampaat: ok
Kivekset: ok
Tyyppi: erittäin hyvän tyyppinen
Mittasuhteet: hyvät urokselle
Sukupuolileima: voisi olla selkeämpi
Pää: erinomainen
Ilme: erinomainen
Kallo: erittäin hyvä kallo
Kuono: erinomainen
Kirsu (pigmentti): lumikirsu
Otsapenger: erittäin hyvä
Korvat: erinomaiset, hyvin asettuneet
Silmät: erinomaiset, tummat
Luusto: riittävä
Ylälinja: erinomainen
Alalinja: nouseva vatsalinja
Rintakehä: hiukan kapea ja voisi olla pidempi
Eturaajat: oikea asentoiset
Eturaajojen kulmaukset: saisi kulmautua voimakkaammin
Lanne: ok
Lantio: ok
Takaraajat: oikea asentoiset
Takaraajojen kulmaukset: erinomaiset
Liikunta: erittäin hyvät sivuliikkeet, takaa kapeat, edestä kerien
Käpälät: hyvät
Häntä: hyvä asentoinen, hieman lyhyt
Karvapeite: oikeanlaatuinen, ei tänään turkissa
Väri: musta vaalein merkein
Yleiskunto: erinomainen
Luonne: miellyttävä, rodunomainen
Hyväksytty



(kuvat otettu kännykällä, laatu ei päätä huimaa...)

Sunnuntain näyttelyssä slk-urokset arvosteli Eija Lehtimäki, joka kasvattaa suomenlapinkoiria kennelnimellä Orso-farm. Onni sai tulokseksi H (=hyvä), tässä arvostelu:

"Hieman kevyt luustoinen, mittasuhteiltaan turhan neliömäinen uros, otsapenger saisi olla voimakkaampi ja alaleuka vahvempi. Hyvä etuosa, mutta takaosa saisi kauttaaltaan olla voimakkaampi, tiiviisti kiertyvä häntä, hieman ulkokierteiset takaraajat, karvanlaatu oikea, tänään turkkia niukasti. Rodunomainen lähestyttäessä."


Jokaisella tuomarilla on oma suomenlapinkoiran ihannetyyppi ja tämä näkyy tässäkin, kun vertaa jalostustarkastusta ja näyttelyarvostelua. Sampakoski piti Onnin rungon etuosaa heikkoutena ja takaosaa hyvänä (lanneosa, lantio ja takaraajojen kulmaukset). Lehtimäki taas arvosteli toisinpäin: etuosa hyvä, takaosa heikkous. Toki Onni näyttääkin nyt turkin takia epäsopusuhtaiselta: kauluksessa on karvaa ja takaosassa taas ei, mutta rakenne turkin alla on kuitenkin sama. Tällaista tämä näyttelyhomma on, joskus kun lukee saman koiran kahta näyttelyarvostelua, voisi luulla, että kyse on eri koirista. Makuasioista ei voi kiistellä :)

Näyttelyssä oli satakunta suomenlapinkoiraa ja ROP oli Cantavia Piimäsuu ja VSP Fihtolas Cupla. Oli mukava taas pitkästä aikaa nähdä tuttuja. Pakkanen oli kyllä aika jäätävä ja mekin häivyimme paikalta heti kun Onni oli arvosteltu. Nähtiin siellä jonkun lapinkoiran kylmissään nostelevan jalkojaan, mutta valtaosa koirista taisi vain olla tyytyväisiä näin ”raittiista” ilmasta.

Meidän koko poppoo oli reissussa mukana ja tämä olikin ensimmäinen hotellireissu meidän koirille. Majoituimme Kunnonpaikassa ja lemmikkihuoneet olivat alimmaisessa kerroksessa. Paljon muitakin Jalostuspäiville osallistujia koirineen majoittui tuolla ja käytävillä kuuluikin ajoittain ”pystärimäinen räksytys” :) Onneksi meidän koirat eivät reagoineet käytävältä ja viereisistä huoneista tuleviin ääniin haukkumalla. Onni kävi tökkäisemässä minua tai isäntää ääniä kuullessaan, liekö viestittänyt, että ”ääni on huomattu” tai että ”äippä kerro, mikä mikä ääni tuo on?” Koirat olivat keskenään huoneessa illallisen ja aamupalan ajan, eikä mitään oltu tuhottu, taisivat olla väsyneitä kaikesta hulinasta ja matkustamisesta. Kunnonpaikka on kyllä mukava hotelli. Majoittujat saavat käyttää hotellin kolmea kuntosalia ja kylpylää. Salitreenin ja vesijuoksun jälkeen pihviateria maistui kyllä hyvältä!

Nyt nämä ”koiramaiset” reissut ovat vähäksi aikaa ohi. Lieksassa on toukokuun alussa ryhmänäyttely, jossa arvostellaan sekä FCI 5 ja 7, joten aika suurella varmuudella meidän kolmikko nähdään seuraavan kerran kehässä siellä.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Näyttelyreissu Kajaaniin

Viime sunnuntaina olimme Ilonan ja Myyn kanssa näyttelyssä Kajaanissa. Pallohallissa pidetty tapahtuma on aina ääriään myöten täynnä, vaikka onkin jaettuna kahdelle päivälle. Onneksi otimme mukaan kevythäkin ja vaikkakin oli työ ja tuska saada se kuljetettua kehän laidalle sen kaiken väentungoksen läpi niin olihan se hyvä lepopaikka koirille arvostelua odotellessa.

Tuomarina oli Joanna Pronin, käsittääkseni melko tuore 7-ryhmän tuomari. Hän kohteli hyvin koiria ja antoi ihan perusteelliset arvostelut. Ainoa asia, mitä olisin kaivannut olisi ollut ääneen kerrotut perustelut koirista varsinkin sijoitusvaiheessa, edes muutamalla sanalla. Hän myös mittasi kaikki koirat ja vähän jännitin miten meidän tytöt suhtautuvat mittakeppiin, koska emme ole sitä varten harjoitelleet, mutta eipä noiden käytöksessä ollut ongelmia. Myy ja Ippe saivat hienot arvostelut:

Myy JUN ERI, JUK1, SA, PN3, VASERT
Koko 62 cm. Erinomaista tyyppiä oleva. Hieman pitkärunkoinen. Purenta 2x P1 vasemmalla yllä. Kaunis pää. Hyvä kaula ja ylälinja, Hyvä runko. Hyvät kulmaukset. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Tänään ei parhaassa karvassa. Miellyttävä käytös. Rodunomainen lähestyttäessä.

Ilona KÄY ERI, KÄK1, SA
Koko 62 cm. Erinomaista tyyppiä oleva. Oikeat mittasuhteet. Kaunislinjainen ja -ilmeinen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta. Oikeamallinen ja -pituinen, hieman matala rintakehä. Hyvä lanne ja lantio. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Oikea karvanlaatu. Miellyttävä käytös. Rodunomainen lähestyttäessä.

Paras narttu ja ROP-tittelin voitti valioluokan Sölrävens Siv. Toisena oli Asta, joka sai sertin ja kolmantena sitten meidän Pikku-Myy. Neljäs oli kaunis Mustakallion Avadakedavra, jonka omistajan kanssa juttelimme paljon myös kehän laidalla. Täytyy kyllä sanoa, että kehän laidalla oli mukava tunnelma, juttu luisti myös tuntemattomien koiranomistajien kanssa. Erittäin kiva oli tavata myös Myyn sisko Tyyne (S. Arquette) ja veli Luka (S. Arrival Arrow) omistajineen. Saman näköistä ja oloista porukkaa, koirat siis, rauhallisia kaikki. Harmi ettemme ottaneet kuvia. Sasarnon kakarat menestyivät kyllä kivasti, sillä Tyyne sai EH:n ja Luka ERI:n. Varsinkin Lukan liike oli hienoa katsottavaa.

Nyt pidämme väliviikonlopun näyttelyistä, sitten kuun lopussa suuntaamme Onnin kanssa Kuopioon jalostuspäiville. Luvassa jalostustarkastus ja koiranäyttely.

Tänään käytiin hiihtämässä metsässä umpihangessa. Koirat tietysti juoksentelivat omia kuvioitaan. Paikoitellen lunta oli Onnin mielestä liikaa ja sen haukahteli kimakasti muiden jäljessä hangessa tarpoessaan. Kyllä koko porukkaa väsytti sen jälkeen. Tosi hyvää kuntoilua kaikille, etenkin isäntäväelle. Huomenna uudestaan!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Mietteitä alkaneelle uudelle vuodelle

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä. Nykyinen majapaikka on rauhallisemmalla paikalla kuin entinen koti, joten ilotulitteita ei kukaan räiskytellyt aivan vieressä. Jatkuvasti pauke kuitenkin kylältä kuului. Vietimme illan sisätiloissa rullaverhot vedettynä ikkunoiden eteen. Ilona ja Myy eivät ilotulitteita pelkää, mutta Onni totesi ettei ulos ole menemistä. Onni oli kuitenkin selvästi rauhallisempi kuin edellisenä vuoden vaihteena, jolloin ukko läähätti ja vaihtoi paikkaa levottomana. Nyt Opa nukkui rauhallisesti koko illan, välillä vain kohotti päätään jos pamaus kuului lähempää. Seuraavana aamuna lenkkeiltiin tavalliseen tapaan, eikä Onnikaan enää näyttänyt muistavan pelkoaan. Mitään muuta ääniarkuutta Onnilla ei ole, se on muutaman kerran ollut lintujahdissakin mukana ja ainoa reaktio minkä vieressä yllättäen paukahtava haulikko on saanut aikaan on ollut innostus että missä se saalis on :)

Näin vuoden vaihtuessa näyttää olevan tapana miettiä mitä tulevalta vuodelta odottaa. Ennen kaikkea me toivomme kaikille koirille terveyttä ja vielä lisää terveyttä. Kunpa vuosi 2012 olisi ensimmäinen kokonainen vuosi jolloin koiramme eivät sairastaisi mitään vakavampaa…

Lisäksi olisi hienoa jos Ilona jatkaisi hyviä otteitaan lintujahdissa ja Myy ottaisi askeleita eteenpäin ja saavuttaisi jonkinlaisen toimintavarmuuden kanalintujen kanssa. Olisihan se hienoa metsästää kahden toimivan koiran kanssa ensi syksynä! Koerintamalla tavoitteena olisi osallistuminen ja tulos Ilonalle voittajaluokassa ja Myylle nuorten/avoimessa luokassa. Nämä edellyttää tietysti Ilonalla voittajaluokan vesi- ja jälkityökokeen läpäisyä ja Myyllä avoimen luokan vesityökokeen läpäisyä, joihin molempia koiria joutuu treenaamaan kovasti. Näyttelyissä tulemme myös piipahtamaan ainakin kerran, nimittäin reilun viikon päästä Kajaanin kv:ssä, jonne Myy ja Ilona on ilmoitettu. Lisäksi Myyn kanssa on toiveissa saada jatkaa agilitya, tällä hetkellä treenaamme kerran viikossa. Myy on myös tarkoitus luustokuvata viimeistään loppuvuodesta.

Onnin kanssa tavoitteena on treenata enemmän verijälkeä ja ehkä käydä virallisessa mejä-kokeessa ensi vuoden aikana. Yritän myös saada Onnin luonnetestiin. Tammikuun lopussa Onni osallistuu Jalostuspäivien näyttelyyn ja samalla jalostustarkastukseen. Katsotaan sitten sen jälkeen muita näyttelysuunnitelmia. Ensi viikolla alkaa arkitottelevaisuuskurssi, jonne olisi tarkoitus mennä palauttamaan mieleen mm. miten muita koiria ohitettaessa pitäisi käyttäytyä. Ja tietysti treenaillaan mielen virkistykseksi tokoliikkeitä ja muita temppuja. Voi olla myös, että loppuvuodesta Onnin silmä- ja polvitarkastukset uusitaan.

Nyt alkuvuodesta on tulossa monta mielenkiintoista kk.saksanseisojapentuetta (tietoja löytyy Saksanseisojakerhon nettisivuilta: Rodut – Kk.saksanseisoja – Pentueet). Ilonan emä Höökabo’s Qvista on astutettu ruotsalaisella uroksella Stormkullens Bästa-Bork:lla ja pentuja odotetaan syntyväksi helmikuun puolessa välissä (Saunapihan blogi).