Kesä on alkanut mukavasti, koiramaisissakin harrastuksissa on taas aktivoiduttu.
Onni pääsi verijäljelle ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tehtiin U:n mallinen jälki eli kaksi makausta kulmissa. Suunnistaessa yllätys yllätys melkein eksyttiin ja jäljen viimeisestä pätkästä tuli aiottua pidempi. Vähän ennen loppua Hannele teki tarkistuslenkin (ilman sientä) oletetun tien suuntaan, jotta tietäisimme missä olemme tien suhteen ja siitä tulikin Onnille hyvä testipätkä, jolla voi todeta jäljestääkö se veri- vai ihmisjälkeä. Jälki vanheni reilu 20h ja sitten Onni pääsi hommiin. Innokkaasti se lähti jäljestämään, mutta hieman epäröi ensimmäisellä pätkällä ja teki tarkistuslenkkejä. Vähän opastin sitä takaisin jäljelle. Ekan makauksen se merkkasi hyvin pysähtymällä haistelemaan ja sen jälkeen jäljestyskin tarkentui rauhalliseksi ja varmaksi. Toisen makauksen Onni käveli yli vain vähän hidastaen. Sitten loppupätkällä Onni lähti kuin lähtikin seuraamaan Hannelen jalanjälkiä ja se piti sitten opastaa takaisin verijäljelle. Kaatona oli tällä kertaa pakastimesta otettu pyy, hirvensäärtä ei nyt ollut saatavilla. Ihan mukava aloitus ja itse jäljestys Onnilla on ihan hyvällä mallilla, nenä pysyy hyvin alhaalla ja vauhtikin on sopiva. Vähän tarkkuutta makauksien merkkailuun niin hyvä
tulee. Katsotaan josko päästäisiin heinäkuussa mejä-kokeeseen.
Kalle 2 vuotta kävi kylässä ja oli innokas koirien hoitaja.
Iso kivi ja pienet pojat.
Myyn kanssa aloitimme Haukiputaalla Active Dogilla agilityn jatko1-kurssin. Kuusi kertaa sisältävästä kurssista on nyt neljä takana ja kyllä olen tykännyt. Opetus on erittäin perusteellista ja ryhmäkoko sopiva. Ryhmässä on viisi koiraa, joten tunnin aikana jokainen saa riittävästi opetusta. Asiat opetellaan perusteellisesti ja huolella, pieniinkin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota. Varmasti noilla metodeilla saadaan hyvä suoritusvarmuus nopeallekin koiralle.
Nyt koirien kiinnipitokauden aikana on pitänyt kehittää uusia liikuntamuotoja Ilonalle ja Myylle, niille kun ei tahdo pelkkä hihnakävely ja pihassa riekkuminen riittää. Tai sanotaanko näin, että ilman tehokkaampia energianpurkausmuotoja hihnakävelykin alkaa olla tuskaa, kun hypitään ja pompitaan jokaisen hajun perään. Varsinkin Ilona, jolla on vahvempi riistainto kuin Myyllä, touhottaa ympäriinsä välillä raivostuttavasti. Olemme opettaneet tytöt pyörän vieressä juoksemiseen ja siitä ne näyttäävät tykkäävän. Melko nopeasti ne oppivat, että laukata ei saa eikä vetää hihnassa. Lauantaina pyöräilimme meren rantaan ja käytimme koirat uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ilona nouti keppiä vedestä kuin vanha tekijä ja Myy jatkoi viime kesän malliin epäröimällä ensin uintisyvyyteen menoa, lopulta kuitenkin noutaen kepin ja luovuttaen sen istuen sivulla, ravistamatta turkkiaan ensin (avo-luokan vesityökokeessa usein katsotaan virheeksi jos koira ravistelee itsensä ennen linnun luovuttamista). Myy on kyllä hassu. Kun kepo heitti kepin vähän enemmän rannan suuntaisesti veteen, Myy tuumi, että tuon kyllä yritän noutaa rannalta käsin ja lähti kiertämään rantaa pitkin liukastellen rantakivillä. Pitkään se siellä risteili ja huolestuneena vinkui miettiessään miten tuon kepin tuolta saa. Eipä siinä auttanut kuin kutsuta koira vierelle ja lähettää uudelleen veteen vähän painokkaammin käskien. Ja kyllähän se keppi sieltä löytyi ja tämä uimareissu lopetettiin vielä yhteen, onnistuneeseen suoritukseen. Ilona sai tuosta kylmässä vedessä uimisesta lievän vesihännän, mutta onneksi se näyttää menevän ohi yhden päivän potemisella.
Sunnuntaina Oulun eläinsuojeluyhdistys järjesti match show:n, jonne ensin ajattelin mennä Onnin kanssa. Mutta koska päivästä näytti tulevan kuuma, armahdin Onnia ja jätin sen nauttimaan varjoisasta kotipihasta ja suuntasin mätsäriin Myyn kanssa. Myy yllättikin voittaen koko mätsärin. Vaikka se näyttää vähän katurakilta homssuisine partoineen sen liikkeet ovat niin hyvät ja näyttävät, että tuomarit ihastuivat kovasti. Muutenkin se esiintyy kivasti, seisoo kuin tatti siinä missä käsketään huolimatta tuomarin käsittelystä. Palkinnoksi saimme rokotuslahjakortin eläinlääkäriasemalle sekä jotain pientä koirakampetta.
Parkin väri on pop kesäisin, tuumii Onni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti