Me ei päästäkään lähtemään Kuopion jalostuspäiville. Onneksi tuo tapahtuma järjestetään Kuopiossa joka vuosi, joten ehkä ensi vuonna paremmalla onnella! Ajattelin ilmoittaa Onnin Tornion ryhmikseen 20.2. Huomenna on viimeinen ilmoittautumispäivä, pitääpä muistaa maksaa ilmo huomenna töissä... Enon ryhmis on toki tässä välissä vielä eli 6.2.
Eilen Turun kv-näyttelyssä Onnin sisko Ruska oli saanut hienosti ERIn ja sijoittunut nuorten luokassa kolmanneksi, onnea Ruskalle!
Me kävimme tänään lumikenkäilemässä metsässä. Oli kyllä mukavan rankkaa hommaa! Koiran pomppivat mielissään ympärillä, lunta oli Onnin töppöjaloillekin niin sopivasti että hyvän lihaskuntotreenin sai sekin :) Nyt koirat vetelee sikeitä varmaan iltaan asti.
Onnin, Ilonan, Myyn ja Jaden elämää
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Agiliitoa ja muuta touhua
Eilen oli toinen kerta agilitya Onnin kanssa. Tällä kertaa otettiin uutena pussi, A-este ja rengas. Täytyy kyllä ihan ihmetellä miten reipas ja rohkea Onni on tuolla ollut, kotona kun se tahtoo olla joskus niin hissukka, että tekisi mieli joskus potkia siihen vauhtia. Toisaalta, se on vain hyvä, että kotona osataan rauhoittua. Pussia harjoittelimme niin, että ope piti Onnia pussin päässä ja minä menin toiseen päähän nostamaan kankaan maasta ja huutelemaan Onnia läpi. Ja ukkohan tuli, oikein innoissaan! Yhdellä kerralla hyvä että ehdin kangasta raottamaan kun se jo porhalsi läpi. Samoin A-esteen kiipesi reippaasti eikä renkaassakaan ollut ongelmia. Tietysti kerrattiin hyppyä, putkea ja puomia, jotka nekin meni hyvin. Lopuksi meillä oli ihka oikea rata: putki, hyppy ja hyppy! Vauhdilla meni. Tästä se lähtee! Ainoa miinus oli kova piippaaminen ja ajoittainen haukunta vuoroa odotellessa. Ukko kävi jotenkin ylikierroksilla. Ja kova nälkä sillä oli. Onnihan saa päivän toisen ruokansa vasta agin jälkeen. Ehkä joskus voisi kokeilla antaa sille osa ruoasta jo ennen, jos se pudottaisi vähän kierroksia alas…
Viime lauantaina treffasimme lappalaisia Pikkaralassa. Paikalla oli tuttu Salli sekä uudet kaverit Yoda ja Tytti. Mukavaa oli. Onni tosin alisti Yodaa ja pienet kähinät oli heti päällä, joten päätettiin pitää toinen aina kiinni. Energisen Tytin kanssa Onnikin viihtyi ja lopuksi pääsi vielä privaatti-lenkille Sallin kanssa. Onneksi Onni ja Salli tulevat niin mutkattomasti juttuun (Onni ei ole liian rakastunut Salliin ja antaa sen olla rauhassa), sillä lähdemme Emman ja Sallin kanssa Kuopion Jalostuspäiville reilun viikon päästä. Sinne on ilmoittautunut 113 suomenlapinkoiraa, meleko huima määrä! Hauskaa nähdä noin paljon koiria, toivottavasti ei tule tulipalopakkaset, sillä päivästä tulee piiiitkä ja näyttely on ulkona.
Ilona ja Juha eivät viikonloppuna löytäneet lintuja. Jälkiä ja syöntipaikkoja oli löytynyt ja niitä tyttö oli innoissaan nuohonnut. Hyvin se kuulemma hakee ja tottelee käskyjä ja käsimerkkejä. Ilona on kyllä mukava koira, kun sitä voi pitää vapaana pihassakin (tietysti vain silloin kun joku meistä on myös ulkona), se ei lähde toisten koirien perään eikä välitä ohikulkijoista. Rusakko aiheutti muutaman loikan perään, mutta tyttö pysähtyi heti kun käskin.
Viime lauantaina treffasimme lappalaisia Pikkaralassa. Paikalla oli tuttu Salli sekä uudet kaverit Yoda ja Tytti. Mukavaa oli. Onni tosin alisti Yodaa ja pienet kähinät oli heti päällä, joten päätettiin pitää toinen aina kiinni. Energisen Tytin kanssa Onnikin viihtyi ja lopuksi pääsi vielä privaatti-lenkille Sallin kanssa. Onneksi Onni ja Salli tulevat niin mutkattomasti juttuun (Onni ei ole liian rakastunut Salliin ja antaa sen olla rauhassa), sillä lähdemme Emman ja Sallin kanssa Kuopion Jalostuspäiville reilun viikon päästä. Sinne on ilmoittautunut 113 suomenlapinkoiraa, meleko huima määrä! Hauskaa nähdä noin paljon koiria, toivottavasti ei tule tulipalopakkaset, sillä päivästä tulee piiiitkä ja näyttely on ulkona.
Ilona ja Juha eivät viikonloppuna löytäneet lintuja. Jälkiä ja syöntipaikkoja oli löytynyt ja niitä tyttö oli innoissaan nuohonnut. Hyvin se kuulemma hakee ja tottelee käskyjä ja käsimerkkejä. Ilona on kyllä mukava koira, kun sitä voi pitää vapaana pihassakin (tietysti vain silloin kun joku meistä on myös ulkona), se ei lähde toisten koirien perään eikä välitä ohikulkijoista. Rusakko aiheutti muutaman loikan perään, mutta tyttö pysähtyi heti kun käskin.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Aloitimme Onnin kanssa agilityn alkeet Oulujokilaakson kennelkerhon kurssilla. Ekalla tunnilla opettelimme hyppyä, putkea ja puomia. Onnillehan nuo kaikki käskyt (hyppy, läpi, kiipeä) on uutta, emme ole opetelleet vielä edes ”hyppy”-käskyä. Reippaasti ukko teki kaiken mitä siltä halusin, putkeenkin ryntäsi ennen kuin olin itse siihen valmistautunut. Palkkaus tuli siis reilusti jälkijunassa. Seuraaviin suorituksiin ehdin sitten kutakuinkin mukaan. Fiksu pentu-kurssilla silloin pentuna Opa piti työntää putkeen ensimmäisillä kerroilla, mutta nyt meininki oli aivan toinen. Puomin Onni on kiivennyt muutaman kerran aiemminkin ja teki sen nytkin ongelmitta, täytyy vaan panostaa palkkaukseen kontakteilla jatkossa. Hauskaa oli ja odotamme jo ensi kertaa innolla! Paikalla taisi olla kuusi koiraa, joista kolme oli suomenlapinkoiria.
Tällä viikolla Onni ja Ilona ovat erikoistuneet sepelin kaivamiseen tarhassa. Luulen, että homma menee näin: Onni istuu ylipäällikkönä hiljaa ja katsoo, kun Ilonan kaivajatassut laittaa sepelin liikkeelle :) Oli meinaan sepeli lentänyt sen verran kauas, että tuskin lapinkoiran töppöjalat ovat siihen pystyneet… Ollaan nimetty Onni ylipäälliköksi, koska tietyissä tilanteissa se istuu ryhdikkäänä ja valvoo ympäristöä kun Ilona touhuaa jotain omiaan. Ja jos paljastuu, että jotain ei-niin-kovin-sallittua on tehty, Onnin ilme (varsinkin Juhaa kohtaan) on ”en se minä ollut, en varmana” tai ”varmasti sanoin Ilonalle ettei noin saa tehdä, mutta… en se minä ollut, uskothan iskä uskothan”. Salaa se kuitenkin hykertelee mielessään, että häh-hää, selvisinpäs pälkähästä ja Ilona sai satikutia!
Ilonalla on ollut masu vähän löysällä, mitä lie pistellyt kitusiinsa tarhassa ja lenkillä. Onni taas näyttää ihmeelliseltä takkuturkilta vaikka sitä on harjattu saman verran kuin ennenkin, liekö karvanlähtö alkamassa tai sitten nykyinen nappulamerkki Canami ei ole sen turkille paras mahdollinen. Tosin koirat ovat viime päivinä ottaneet myös painimatseja ulkona tarhassa. Onnin turkki on ollut paikoin läpimärkä ja kuolainen Ilonan jäljiltä. Tuskin tuollainen käsittely turkkia ainakaan parantaa…
Lauantaina eli huomenna meillä on pentutreffit (tässä tilanteessa lasken Onnin vielä pennuksi, (ja onhan se sitä!) koska haluan itse mennä paikalle rapsuttelemaan koiria ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Paikalle on tulossa yli 6kk ikäisiä koiria, joten ehkä Onnikin sopii joukkoon mukaan, eikä sen leikit ole liian rajuja enää tuon ikäisille. Ilona toivottavasti pääsee paukkupakkasten jälkeen pitkästä aikaa lintuja etsimään ja isännän kanssa treenailemaan.
Onni on ilmoitettu Kuopion jalostuspäivien näyttelyyn 31.1. ja Enon ryhmikseen 6.2. Sitten meillä voi olla vähän taukoa näytelmistä, varsinkin jos tuo turkki alkaa tippumaan.
Tällä viikolla Onni ja Ilona ovat erikoistuneet sepelin kaivamiseen tarhassa. Luulen, että homma menee näin: Onni istuu ylipäällikkönä hiljaa ja katsoo, kun Ilonan kaivajatassut laittaa sepelin liikkeelle :) Oli meinaan sepeli lentänyt sen verran kauas, että tuskin lapinkoiran töppöjalat ovat siihen pystyneet… Ollaan nimetty Onni ylipäälliköksi, koska tietyissä tilanteissa se istuu ryhdikkäänä ja valvoo ympäristöä kun Ilona touhuaa jotain omiaan. Ja jos paljastuu, että jotain ei-niin-kovin-sallittua on tehty, Onnin ilme (varsinkin Juhaa kohtaan) on ”en se minä ollut, en varmana” tai ”varmasti sanoin Ilonalle ettei noin saa tehdä, mutta… en se minä ollut, uskothan iskä uskothan”. Salaa se kuitenkin hykertelee mielessään, että häh-hää, selvisinpäs pälkähästä ja Ilona sai satikutia!
Ilonalla on ollut masu vähän löysällä, mitä lie pistellyt kitusiinsa tarhassa ja lenkillä. Onni taas näyttää ihmeelliseltä takkuturkilta vaikka sitä on harjattu saman verran kuin ennenkin, liekö karvanlähtö alkamassa tai sitten nykyinen nappulamerkki Canami ei ole sen turkille paras mahdollinen. Tosin koirat ovat viime päivinä ottaneet myös painimatseja ulkona tarhassa. Onnin turkki on ollut paikoin läpimärkä ja kuolainen Ilonan jäljiltä. Tuskin tuollainen käsittely turkkia ainakaan parantaa…
Lauantaina eli huomenna meillä on pentutreffit (tässä tilanteessa lasken Onnin vielä pennuksi, (ja onhan se sitä!) koska haluan itse mennä paikalle rapsuttelemaan koiria ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Paikalle on tulossa yli 6kk ikäisiä koiria, joten ehkä Onnikin sopii joukkoon mukaan, eikä sen leikit ole liian rajuja enää tuon ikäisille. Ilona toivottavasti pääsee paukkupakkasten jälkeen pitkästä aikaa lintuja etsimään ja isännän kanssa treenailemaan.
Onni on ilmoitettu Kuopion jalostuspäivien näyttelyyn 31.1. ja Enon ryhmikseen 6.2. Sitten meillä voi olla vähän taukoa näytelmistä, varsinkin jos tuo turkki alkaa tippumaan.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Kajaanin kv-näyttely
Tänään kävimme näyttäytymässä Kajaanissa. Mukava päivä olikin. Ilona debytoi näyttelyssä tuloksella JUN EH2, mihin minä olen tosi tyytyväinen! Harmittaa vaan kun molempien koirien kehät olivat päällekäin, enkä nähnyt Ilonaa ja Juhaa kehässä, mutta agentit kertoivat esiintymisen menneen ihan hyvin, mitä nyt vähän ilosta pomppimiseksi oli juokseminen välillä mennyt ;) Tästä on hyvä jatkaa, on mielenkiintoista viedä Ilona joskus kokeneen kotimaisen tuomarin arvosteltavaksi. Tänään tuomari-täti tuli Latviasta.
Onskuponskulla meni hienosti. Tulos JUN ERI1 VARASERT ja VSP-JUNIORI. Mieltä lämmittää Onnin hyvä käytös kehässä arvostelun aikana ja se, että arvostelu tuli Marja Talvitieltä, joka on kokenut tuomari ja rodun spesialisti (tätä nykyä taas rotujärjestön puheenjohtajana). Suomenlapinkoirien ROP oli Lecibsin Macce, joka voitti vielä vitosryhmän ja oli lopulta BIS-4!! Aikas harvinainen saavutus lapinkoiralta kansainvälisessä näyttelyssä. VSP (ja ROP-JUNIORI) oli kaunis Dagolas Naavanuttu. Komistus Staalon Åregano sai sertin, onnea siitä! Onnin sisko Seita sai NUO EH, kiitos Ilmasteille seurasta, oli kiva jutustella! Nähtiin näyttelyssä myös paljon muita tuttuja.
Tässä meidän turrejen arvostelut:
Ilona: tuomari Rita Kadike-Skadina, Latvia
Elegant female, enough condition, feminine head, correct topline. Should be better angulated front, enough in behind. Too short upperarm. Movement needs better balance.
Onni: tuomari Marja Talvitie
Tyypiltään erinomainen. Riittävät takakulmaukset. Edestä hieman niukasti kulmautunut. Erinomainen karvanlaatu. Tyypilliset liikkeet. Hyvä pää & silmät. Otsapenger voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvä ylälinja.
Tiistaina minä ja Onni aloitetaan agilityn alkeiskurssi, vähänkö mukavaa, jännittää jo nyt!
Onskuponskulla meni hienosti. Tulos JUN ERI1 VARASERT ja VSP-JUNIORI. Mieltä lämmittää Onnin hyvä käytös kehässä arvostelun aikana ja se, että arvostelu tuli Marja Talvitieltä, joka on kokenut tuomari ja rodun spesialisti (tätä nykyä taas rotujärjestön puheenjohtajana). Suomenlapinkoirien ROP oli Lecibsin Macce, joka voitti vielä vitosryhmän ja oli lopulta BIS-4!! Aikas harvinainen saavutus lapinkoiralta kansainvälisessä näyttelyssä. VSP (ja ROP-JUNIORI) oli kaunis Dagolas Naavanuttu. Komistus Staalon Åregano sai sertin, onnea siitä! Onnin sisko Seita sai NUO EH, kiitos Ilmasteille seurasta, oli kiva jutustella! Nähtiin näyttelyssä myös paljon muita tuttuja.
Tässä meidän turrejen arvostelut:
Ilona: tuomari Rita Kadike-Skadina, Latvia
Elegant female, enough condition, feminine head, correct topline. Should be better angulated front, enough in behind. Too short upperarm. Movement needs better balance.
Onni: tuomari Marja Talvitie
Tyypiltään erinomainen. Riittävät takakulmaukset. Edestä hieman niukasti kulmautunut. Erinomainen karvanlaatu. Tyypilliset liikkeet. Hyvä pää & silmät. Otsapenger voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvä ylälinja.
Tiistaina minä ja Onni aloitetaan agilityn alkeiskurssi, vähänkö mukavaa, jännittää jo nyt!
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Onnekasta vuotta 2010!
Vuosi vaihtui meilläkin. Ilona ei välittänyt ilotulitteiden paukkeesta mitään, Onni tuli epäluuloiseksi viheltävistä ja rätisivistä raketeista ja kuljeskeli levottomana ympäri taloa. Onneksi se ei läähättänyt tai tärissyt, joten pelko oli melko lievää. Pyhäpäivinä sää on ollut joko kovaa pakkasta tai kovaa tuulta yhdistettynä lumisateeseen, joten ulkoilut ovat jääneet vähäisemmäksi kuin toiveissa oli. Tässä kuitenkin muutama pokkarikameralla napsattu epäselväksi jäänyt kuva.
Onnentoivotukset Miskajasminin kenneliin: Onnin emä oli synnyttänyt kuusi pentua, mielenkiinnolla mekin seuraamme millaisia vesseleitä niistä kasvaa! Pentueen isä on Fidelis Nallekalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)