Agiliitoa ja muuta touhua

Eilen oli toinen kerta agilitya Onnin kanssa. Tällä kertaa otettiin uutena pussi, A-este ja rengas. Täytyy kyllä ihan ihmetellä miten reipas ja rohkea Onni on tuolla ollut, kotona kun se tahtoo olla joskus niin hissukka, että tekisi mieli joskus potkia siihen vauhtia. Toisaalta, se on vain hyvä, että kotona osataan rauhoittua. Pussia harjoittelimme niin, että ope piti Onnia pussin päässä ja minä menin toiseen päähän nostamaan kankaan maasta ja huutelemaan Onnia läpi. Ja ukkohan tuli, oikein innoissaan! Yhdellä kerralla hyvä että ehdin kangasta raottamaan kun se jo porhalsi läpi. Samoin A-esteen kiipesi reippaasti eikä renkaassakaan ollut ongelmia. Tietysti kerrattiin hyppyä, putkea ja puomia, jotka nekin meni hyvin. Lopuksi meillä oli ihka oikea rata: putki, hyppy ja hyppy! Vauhdilla meni. Tästä se lähtee! Ainoa miinus oli kova piippaaminen ja ajoittainen haukunta vuoroa odotellessa. Ukko kävi jotenkin ylikierroksilla. Ja kova nälkä sillä oli. Onnihan saa päivän toisen ruokansa vasta agin jälkeen. Ehkä joskus voisi kokeilla antaa sille osa ruoasta jo ennen, jos se pudottaisi vähän kierroksia alas…

Viime lauantaina treffasimme lappalaisia Pikkaralassa. Paikalla oli tuttu Salli sekä uudet kaverit Yoda ja Tytti. Mukavaa oli. Onni tosin alisti Yodaa ja pienet kähinät oli heti päällä, joten päätettiin pitää toinen aina kiinni. Energisen Tytin kanssa Onnikin viihtyi ja lopuksi pääsi vielä privaatti-lenkille Sallin kanssa. Onneksi Onni ja Salli tulevat niin mutkattomasti juttuun (Onni ei ole liian rakastunut Salliin ja antaa sen olla rauhassa), sillä lähdemme Emman ja Sallin kanssa Kuopion Jalostuspäiville reilun viikon päästä. Sinne on ilmoittautunut 113 suomenlapinkoiraa, meleko huima määrä! Hauskaa nähdä noin paljon koiria, toivottavasti ei tule tulipalopakkaset, sillä päivästä tulee piiiitkä ja näyttely on ulkona.

Ilona ja Juha eivät viikonloppuna löytäneet lintuja. Jälkiä ja syöntipaikkoja oli löytynyt ja niitä tyttö oli innoissaan nuohonnut. Hyvin se kuulemma hakee ja tottelee käskyjä ja käsimerkkejä. Ilona on kyllä mukava koira, kun sitä voi pitää vapaana pihassakin (tietysti vain silloin kun joku meistä on myös ulkona), se ei lähde toisten koirien perään eikä välitä ohikulkijoista. Rusakko aiheutti muutaman loikan perään, mutta tyttö pysähtyi heti kun käskin.