Ilona on tervehtynyt hyvin. Kuumeilu loppui torstaina ja antibioottikuuri eilen. Toivomme, että kuume ei enää nouse vaan pöpöt olisi tuhottu elimistöstä. Perimmäistä syytä sairauteen ei siis löydetty. Ilonaa ei vielä ole lenkkeilytetty vapaana, ainoastaan omassa pihassa ja aamulenkillä lähikorttelissa on saanut temmeltää, jottei elimistö rasittuisi kerralla liikaa sairastelun jälkeen. Energiaa näyttää kuitenkin kertyneen sen verran paljon, että pian se täytyy päästää metsään loikkimaan, muuten se hyppii seinille ja Onni kärsii, kun Onnilla lakaistaan lattioita ;) Saapa nähdä milloin Onnilla menee oikeasti hermot Ilonaan, kun Ilona riepottelee ukkoa välillä niin rajusti. Meidän ukko on niin pehmo mössykkä, ettei ole moisesta moksiskaan, minun sydäntäni vaan raastaa, kun Ilonan leikki Onnilla on niin rajun näköistä joskus... No, Onnilla on paksu turkki pehmusteena, kai se sitten ärähtää takaisin jos oikeasti sattuu.

Eilen olimme Onnin kanssa agilityssa pitkästä aikaa. Sairastelujen takia oli jäänyt kaksi edellistä kertaa väliin. Oli kyllä aivan huippua! Itse kyllä mokailin ohjauksessa jatkuvasti, mutta Onni oli kuulolla tosi hyvin, eikä piipittänytkään turhaa niin paljon kuin aiemmin. Tästä on hyvä jatkaa!

Parempaan päin?

Ilonalla oli keskiviikkona huono päivä, koira oli kankea kuin rautakanki ja kuumeili koko päivän. Sen jälkeen onkin menty paljon parempaan suuntaan. Lienevätkö antibiootit alkaneet purra, koska kuumetta ei ollut eilen, eikä tänäänkään, ja lisäksi koira on pirteämpi ja liikkuu paljon paremmin. Nukkuu toki vielä paljon.
Eilen kävimme Akuutissa lääkärissä. Ell tutki ultralla kohdun, joka oli normaali sekä otti verestä tulehdusarvot. Nekin olivat normalisoituneet! Syytä kuumeilulle ei siis osata sanoa. Jos tilanne vielä huononee, seuraavaksi tehdään verestä vasta-ainetestejä, joilla voidaan todeta esim. borrelioosin kaltaisia immunologisia tauteja. Ell nosti Ilonan antibioottiannosta ja kehotti pian pienentämään kipulääkeannosta, jotta nähdään tehoavatko antibiootit todella. Varuillaan meidän on siis vielä oltava ja seurattava ruumiinlämpöä aktiivisesti.

Minä itse sairastin jonkinlaisen influenssan viime viikolla ja nyt jälkitautina pamahti nielutulehdus... Me jätämmekin huomisen Tornion näyttelyn Onnin kanssa väliin. Ei kiinnosta lähteä -30 asteen pakkaseen palelemaan puolikuntoisena yhden nauhanpätkän takia. Tosin olisi ollut mukava nähdä tuttuja ihmisiä ja koiria, mutta tuleehan noita näyttelyitä vielä :)

Ilona sairaana

Täällä meillä viikko on mennyt kurjasti, sillä Ilona sairastui. Maanantaiaamuna huomasimme, että kaikki ei nyt ole hyvin. Tyttö käveli kankeasti ja heilutti vain vaisusti häntäänsä. Ruokakin ensin meinasi jäädä syömättä, mutta lopulta normaali annos maistui ja kun aamukävelyllä tarpeetkin onnistuivat niin ajattelimme, ettei tässä mitään vakavaa ole. Juha kävi katsomassa sitä ruokatunnilla ja tyttö oli ollut suht pirteänä. Kun minä tulin iltapäivällä vähän normaalia aiemmin töistä kotiin, huomasin, että koira ei ole kunnossa. Liikkuminen oli edelleen kankeaa, selkä köyryssä kulkemista, hengitys vaivalloisen oloista ja koira tärisi. Mittasin lämmöksi 39.5! Emme tietenkään saaneet aikaa ell:n vastaanotolle enää maanantaiksi, joten soitin päivystävälle, joka pyysi meitä tulemaan vastaanotolle. Siellä kuume oli noussut 40 asteeseen ja syke oli 140. Tutkittaessa Ilona ei aristanut mitään tiettyä kohtaa, selvästi vaan jännitti vatsalihaksiaan voimakkaasti. Raajojen ja niskan liikkeet olivat normaalit, eikä selässäkään tuntunut kipeitä kohtia. Eipä siinä muuta voinut tehdä kuin nesteyttää koira ja aloittaa pehmyskudos- ja suolistokanavan tulehduksia vastaan antibioottikuuri.
Yöt ovat menneet rauhallisesti. Eilen tiistaina käytettiin Ilona lääkärissä, jossa otettiin röntgenkuvat. Niissä ei tietenkään näkynyt mitään sellaisia muutoksia, joita ei kuumeella voisi selittää. Veren leukosyytit olivat selvästi koholla, eli jokin infektio Ilonaa vaivaa. Sen syytä ei vaan voida sanoa. Jos koira yskisi, tulehdus voisi paikantua hengitysteihin, mutta yskää ei ole ollut. Ilona ei oksenna ja kakka ja pissa tulee normaalisti, joten vieras esine elimistössä on epätodennäköinen. Juoksuajastakin on aikaa, se oli loka-marraskuussa. Eilenkin Ilona sai nestepussin niskaansa, joten elimistön kuivumisesta ei ole ollut vaaraa.
Liikkuminen on kankeaa, erityisesti tänä aamuna. Autosta tai autoon Ilona ei halua itse hypätä, eikä taivuta päätään alas esim. ei ota lattialle pudonnutta nappulaa, eikä pysty rapsuttamaan itseään korvan takaa takajalalla. Reippaana potilas on ollut ja "kartalla" siitä mitä tapahtuu. Eilenkin ollessamme saunassa, se ilmestyi oven taakse ja olisi ollut tulossa mukaan löylyihin, kuten tavallista :)
Kuume sahaa edestakaisin johtuen kipulääkkeen vaikutuksesta. Nyt toivomme, että antibioottikuuri alkaa vaikuttamaan ja koira paranee! Tänään minä työskentelen kotona ja valvon samalla Ilonan vointia. Onni on ihmeessään siitä mikä siskoa vaivaa, kun se ei leiki ja kuritakaan Onnia niinkuin yleensä. Pitäkääpä peukkuja Ilonan puolesta, että kaikki päättyy hyvin!

Enon ryhmis 6.2.2010

Tänään käytiin Onnin kanssa Enon ryhmiksessä. Tuomarina oli Sakari Poti. Meillä meni mukavasti: tuloksena JUN ERI1. Minä jännitin miten Onni suhtautuu Potin melko vauhdikkaaseen tapaan käytellä mittakeppiä, mutta ei ukko sitä tainnu pahemmin huomata, kun nenän edessä oli herkullinen nakkipala! Junnuluokassa oli kolme koiraa ja kaksi muuta saivat EH:n. PU-kehässä meidät lähetettiin iloisesti kotiin turkkia kasvattamaan :) Rotunsa paras oli Onnin kasvattajien vetsku-uros Hiekkaniemen Yömyyrä alias Miska, joka päihitti kaikki nuoremmat kirkkaasti, onnea siitä! Staalon Usvapeikko valioitui, onnea Tiinalle!

Onnin arvostelu:
Tummanharmaa (!!!) ruskein merkein. Mittasuhteiltaan erinomainen. Keskikokoinen, komea pää. Stoppi selvästi näkyvissä. Erinomainen runko & raajarakenne, oikea-asentoinen häntä. Jo melko hyvä turkki. Suorat hyvät liikkeet, pirteä luonne.

Miehikkälän ryhmiksessä tänään Onnin isä Turnukan Väinö-Vesseli oli ollut hienosti ROP ja RYP-4, ja velipuoli T. Dumle valioitui, onnea Ninalle menestyksestä!

Kuvia joulukuulta

Tässä muutama kuva koirien kotipuuhista joulukuulta. Kuten kuvista näkyy, kaverukset usein joko nukkuvat tai vahtivat ikkunoista sisällä ollessaan. Mattopainiakin harrastetaan, mutta siitä toiminnasta otetut kuvat eivät millään tahdo onnistua (lisää harjoitusta vaan kameramiehelle...).












Joulukuussa kävimme katsomassa kiharakarvaisennoutajan pentuja ystäviemme luona Kuusamossa. Tässä muutama kuva Tikrulan S-pentueen jäsenistä, joista yksi uros vielä etsii kotia. Tikrulan ja Usvasuon kennelin sivuille pääset TÄSTÄ.