Onni ja Ilona kävivät terveystarkastusten merkeissä Wickströmin Kaisan syynissä Akuutissa. Molemmilta peilattiin silmät ja tulos oli hyvä eli ei merkkejä perinnöllisistä silmäsairauksista. Onnilta tutkittiin myös polvet tuloksella 0/0. Nyt tuo polvilausunto on "ikuinen", kun koira on yli 3-vuotias. Kennelliittohan vastikään muutti tuota ikärajaa.
Kk.saksanseisojassa tutkitaan koirien silmiä todella vähän: vuonna 2010 tutkittiin 10 koiraa (terveitä, näistä 5 sisaruksia) ja vuonna 2011 tutkittiin 2 koiraa (terveitä). Tänä vuonna on tutkittu 6 koiraa (Koiranetin tämän hetkisen tiedon mukaan, Ilonaa ei tähän vielä laskettu) ja kolmella koiralla on löydetty kaihimuutoksia (kaksi näistä sisaruksia ja kolmannella näiden kanssa yhteisiä sukulaisia). Eiköhän olisi paikallaan, että rodun harrastajat (tai vähintään koiraansa jalostukseen käyttävät) aktivoituisivat myös silmätarkastusten suhteen, jotta mahdollinen orastava probleema saataisiin nitistettyä alkuunsa.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
SSK:n erikoisnäyttely Jyväskylässä
Lauantaina kävimme SSK:n erikoisnäyttelyssä Jyväskylässä. Oli mukava, mutta hieman liian kuuma päivä, helle vei tehokkaasti mehut meistä ihmisistä. Koirille onneksi löysimme suhteellisen varjoisan paikan ja ne näyttivät tyytyväisiltä nukkuessaan kevythäkissään. Kk. saksanseisojan arvosteli saksalainen Werner Elflein. Hänestä suomalaiset koirat olivat nähtävästi erittäin hyviä, sillä laatuarvostelut jakaantuivat seuraavasti: ERI 3 kpl, EH 63 kpl ja H 16 kpl (poissa 9 kpl).
Myös meidän Ilona ja Myy saivat EH:n, eivätkä sijoittuneet neljän parhaan joukkoon luokassaan. Ainoastaan yksi junioriluokan narttu Ferhill’s Seanas sai ERIn ja oli VSP. ROP oli Ferhill’s Oaccas. Kirjalliset arvostelut olivat harmittavan niukkoja, olisi ollut mielenkiintoista tietää perustelut. Myyn arvostelussa (NUO) luki suomennettuna näin: ”Puhutteleva narttu. Erittäin hyvä turkin pigmentti rungossa, mutta voisi olla parempi rinnassa ja jaloissa.” Että semmoinen :) Ilonalla (KÄY) pääasiat olivat suurin piirtein ”Suuriraaminen narttu. Kapeahko pää. Erinomainen karvanlaatu.” Jälkispekuloinneissa on selvinnyt, että nähtävästi saksalaisen tuomarin mielestä koirat olivat yleisesti liian kapeita, pieniä ja vaatimattomia, ja liikkeissä oli parannettavaa. Myyn sisaruksia oli paikalla 6, joista kolmelle tuli EH ja kolmelle H. Sasarnon Ardbed eli Pädi sai rodunsa parhaan liikkujan-palkinnon (jaetaan erikoisnäyttelyissä).
Päivä oli mukava, mutta raskas. Lähdimme kotoa aamulla klo 6 ja palasimme takaisin illalla klo 19. Seuraavat näytelmät ovat onneksi lähempänä: Ilona menee Oulun KV:en ja molemmat seisojat sitten Kemiin.
Myös meidän Ilona ja Myy saivat EH:n, eivätkä sijoittuneet neljän parhaan joukkoon luokassaan. Ainoastaan yksi junioriluokan narttu Ferhill’s Seanas sai ERIn ja oli VSP. ROP oli Ferhill’s Oaccas. Kirjalliset arvostelut olivat harmittavan niukkoja, olisi ollut mielenkiintoista tietää perustelut. Myyn arvostelussa (NUO) luki suomennettuna näin: ”Puhutteleva narttu. Erittäin hyvä turkin pigmentti rungossa, mutta voisi olla parempi rinnassa ja jaloissa.” Että semmoinen :) Ilonalla (KÄY) pääasiat olivat suurin piirtein ”Suuriraaminen narttu. Kapeahko pää. Erinomainen karvanlaatu.” Jälkispekuloinneissa on selvinnyt, että nähtävästi saksalaisen tuomarin mielestä koirat olivat yleisesti liian kapeita, pieniä ja vaatimattomia, ja liikkeissä oli parannettavaa. Myyn sisaruksia oli paikalla 6, joista kolmelle tuli EH ja kolmelle H. Sasarnon Ardbed eli Pädi sai rodunsa parhaan liikkujan-palkinnon (jaetaan erikoisnäyttelyissä).
Päivä oli mukava, mutta raskas. Lähdimme kotoa aamulla klo 6 ja palasimme takaisin illalla klo 19. Seuraavat näytelmät ovat onneksi lähempänä: Ilona menee Oulun KV:en ja molemmat seisojat sitten Kemiin.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Verijälkeä, pyöräilyä ja mätsäriä
Kesä on alkanut mukavasti, koiramaisissakin harrastuksissa on taas aktivoiduttu.
Onni pääsi verijäljelle ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tehtiin U:n mallinen jälki eli kaksi makausta kulmissa. Suunnistaessa yllätys yllätys melkein eksyttiin ja jäljen viimeisestä pätkästä tuli aiottua pidempi. Vähän ennen loppua Hannele teki tarkistuslenkin (ilman sientä) oletetun tien suuntaan, jotta tietäisimme missä olemme tien suhteen ja siitä tulikin Onnille hyvä testipätkä, jolla voi todeta jäljestääkö se veri- vai ihmisjälkeä. Jälki vanheni reilu 20h ja sitten Onni pääsi hommiin. Innokkaasti se lähti jäljestämään, mutta hieman epäröi ensimmäisellä pätkällä ja teki tarkistuslenkkejä. Vähän opastin sitä takaisin jäljelle. Ekan makauksen se merkkasi hyvin pysähtymällä haistelemaan ja sen jälkeen jäljestyskin tarkentui rauhalliseksi ja varmaksi. Toisen makauksen Onni käveli yli vain vähän hidastaen. Sitten loppupätkällä Onni lähti kuin lähtikin seuraamaan Hannelen jalanjälkiä ja se piti sitten opastaa takaisin verijäljelle. Kaatona oli tällä kertaa pakastimesta otettu pyy, hirvensäärtä ei nyt ollut saatavilla. Ihan mukava aloitus ja itse jäljestys Onnilla on ihan hyvällä mallilla, nenä pysyy hyvin alhaalla ja vauhtikin on sopiva. Vähän tarkkuutta makauksien merkkailuun niin hyvä
tulee. Katsotaan josko päästäisiin heinäkuussa mejä-kokeeseen.
Kalle 2 vuotta kävi kylässä ja oli innokas koirien hoitaja.
Iso kivi ja pienet pojat.
Myyn kanssa aloitimme Haukiputaalla Active Dogilla agilityn jatko1-kurssin. Kuusi kertaa sisältävästä kurssista on nyt neljä takana ja kyllä olen tykännyt. Opetus on erittäin perusteellista ja ryhmäkoko sopiva. Ryhmässä on viisi koiraa, joten tunnin aikana jokainen saa riittävästi opetusta. Asiat opetellaan perusteellisesti ja huolella, pieniinkin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota. Varmasti noilla metodeilla saadaan hyvä suoritusvarmuus nopeallekin koiralle.
Nyt koirien kiinnipitokauden aikana on pitänyt kehittää uusia liikuntamuotoja Ilonalle ja Myylle, niille kun ei tahdo pelkkä hihnakävely ja pihassa riekkuminen riittää. Tai sanotaanko näin, että ilman tehokkaampia energianpurkausmuotoja hihnakävelykin alkaa olla tuskaa, kun hypitään ja pompitaan jokaisen hajun perään. Varsinkin Ilona, jolla on vahvempi riistainto kuin Myyllä, touhottaa ympäriinsä välillä raivostuttavasti. Olemme opettaneet tytöt pyörän vieressä juoksemiseen ja siitä ne näyttäävät tykkäävän. Melko nopeasti ne oppivat, että laukata ei saa eikä vetää hihnassa. Lauantaina pyöräilimme meren rantaan ja käytimme koirat uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ilona nouti keppiä vedestä kuin vanha tekijä ja Myy jatkoi viime kesän malliin epäröimällä ensin uintisyvyyteen menoa, lopulta kuitenkin noutaen kepin ja luovuttaen sen istuen sivulla, ravistamatta turkkiaan ensin (avo-luokan vesityökokeessa usein katsotaan virheeksi jos koira ravistelee itsensä ennen linnun luovuttamista). Myy on kyllä hassu. Kun kepo heitti kepin vähän enemmän rannan suuntaisesti veteen, Myy tuumi, että tuon kyllä yritän noutaa rannalta käsin ja lähti kiertämään rantaa pitkin liukastellen rantakivillä. Pitkään se siellä risteili ja huolestuneena vinkui miettiessään miten tuon kepin tuolta saa. Eipä siinä auttanut kuin kutsuta koira vierelle ja lähettää uudelleen veteen vähän painokkaammin käskien. Ja kyllähän se keppi sieltä löytyi ja tämä uimareissu lopetettiin vielä yhteen, onnistuneeseen suoritukseen. Ilona sai tuosta kylmässä vedessä uimisesta lievän vesihännän, mutta onneksi se näyttää menevän ohi yhden päivän potemisella.
Sunnuntaina Oulun eläinsuojeluyhdistys järjesti match show:n, jonne ensin ajattelin mennä Onnin kanssa. Mutta koska päivästä näytti tulevan kuuma, armahdin Onnia ja jätin sen nauttimaan varjoisasta kotipihasta ja suuntasin mätsäriin Myyn kanssa. Myy yllättikin voittaen koko mätsärin. Vaikka se näyttää vähän katurakilta homssuisine partoineen sen liikkeet ovat niin hyvät ja näyttävät, että tuomarit ihastuivat kovasti. Muutenkin se esiintyy kivasti, seisoo kuin tatti siinä missä käsketään huolimatta tuomarin käsittelystä. Palkinnoksi saimme rokotuslahjakortin eläinlääkäriasemalle sekä jotain pientä koirakampetta.
Parkin väri on pop kesäisin, tuumii Onni...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)