Onnin perhe valmistautuu muuttoon :) Tulevana perjantaina tai lauantaina kärräämme kamppeet uuteen kotiin. Melko vilkasta on elämä ollut viime päivinä, eikä pakkaamaan ole kovin ehditty. Onni on kyllä innoissaan mukana kaikessa mitä me puuhaamme kotona, poika on siis luonteeltaan erittäin utelias. Se tunkee itsensä jokaiseen avautuvaan vaatekaappiin ja kurkistaa jokaiseen muuttolaatikkoon. Tässä yhtenä iltana se taas sai mahdottoman hepuli-villikohtauksen, jolloin teki mieli pakata se yhteen pahvilaatikkoon ja avata laatikko vasta uudessa kodissa, heh ;)

Vierailimme viime viikonloppuna uudestaan koiraperheessä Tupoksella. Nyt Onni tutustui kunnolla jokaiseen neljään nelijalkaiseen: Werneri-herra taas viis-veisasi mokomasta kiusankappaleesta. Mäyrikset Weera ja Wilma osoittivat Onnille heti kaapin paikan ja totesivat pian, että parasta on seurata räksyttävää pentusta sohvan korkeimmalta kohdalta, josta sitten oli hyvä näytellä purukalustoa jos Onni eksyi liian lähelle. Saksanseisoja Monan kanssa Onni innostui leikkiin ja kaahailuun ja Mona pitikin lopulta laittaa boxiin sivummalle, sen verran suuri kaverusten kokoero vielä on, että leikit näyttivät melko rajuilta. Oli todella kiva huomata, että koirat tulivat loppujen lopuksi hyvin juttuun keskenään. Kunhan Onni tuosta kasvaa, niin Mona saa siitä varmasti hyvän leikkikaverin! Onnista oli aivan ihanaa olla kyläilemässä, sillä kyläpaikasta löytyi kaikkea kivaa, mitä kotona ei ole, kuten viherkasveja (Multa on niiiin hyvvää!), takkapuiden palasia, mattoja (joille on kiva pissata), villasukkia jne.

Koirat kyllä vaistoavat hyvin omistajiensa tunnetilat. Olimme eilen erään läheltä-piti-tilanteen johdosta surullisia. Onni oli selvästi ihmeissään ja hiljainen seuratessaan meitä, eikä räksyttänyt niinkuin yleensä tai roikkunut lahkeessa innoissaan. Onni tuli, nuoli pois kyyneleet ja sai hymyn taas kasvoille. On se niin ihanan lutunen otus <3

Uusia tuttavuuksia

Viime päivinä Onnin elämässä on tapahtunut kaikkea uutta ja jännittävää. Sunnuntaina käytiin taas metsässä pienellä kävelylenkillä. Samalla Onni teki ensimmäisen automatkansa takapenkillä boxissa (ne pari aiempaa automatkaa on mennyt emännän sylissä). Noin kymmenen minuuttia kestäneen menomatkan se kitisi ja ulisi ihmeissään, mutta tulomatkalla oli jo hiljaa, kyhjötti vain väsyneenä. Metsässä se silminnähden nautti kaikista uusista hajuista ja kuljetti keppejä innoissaan. Luoksetuloakin otettiin sopivissa väleissä, mutta aika tarkkaan täytyi katsoa se hetki, milloin sitä kannattaa luokse kutsua, sillä niin tohkeissaan se välillä oli, että kutsut kaikuivat kuuroille korville.

Tällä viikolla olemme tehneet kaksi retkeä. Ensimmäinen oli Juhan veljen luo, jossa uuden paikan ja ihmisten lisäksi Onni tutustui yhteen perheen neljästä koirasta, aussiterrieri Werneriin. Werneri-herra ei pennusta paljoakaan perustanut. Aikansa Onni yritti sitä saada leikkimään, mutta jätti sen sitten rauhaan ja koirat puuhailivatkin pitkälti omiaan. Seuraavalla kerralla onkin sitten aika tutustua Monaan, Wilmaan ja Weeraan, jotka ovat vähän vilkkaampia tapauksia :)

Eilen koetti Onnin toinen retkipäivä, kun toin sen tänne yliopistolle työpaikalleni työkavereiden paijattavaksi. Onni olikin todella rohkea ja reipas, eikä ollut moksiskaan vaikka kymmenen ihmistä seisoi pienessä piirissä sen ympärillä rapsuttelemassa. Kaveri oli mielissään, kun oli niin monta leikkikaveria ja käsiä, joita järsiä ;) Kävimme myös esittäytymässä Juhan työpaikalla, jossa Opa suhtautui miesvoittoiseen yleisöönsä hienosti. Kovasti jätkää väsytti, kun päästiin kotiin. On kyllä todella mukava kulkea Onnin kanssa uusissa paikoissa, mutta olemme myös tietoisesti rauhoittaneet päiviä, jolloin pentu saa puuhastella omaan tahtiinsa ja levätä niin paljon kuin haluaa.

Taluttimessa ulkoilukin on alkanut sujua ihan hyvin. Enää Onni ei malta roikkua hampaillaan hihnassa, kun ulkona on niin paljon muutakin ihmeteltävää ja maisteltavaa. Pikkumies osaa jo istua, antaa tassua ja mennä maahan käskystä. Myös kontaktiharjoituksia olemme tehneet pikkuhiljaa. Ja tietysti luoksetuloa. Onneksi Onnilla on hyvät ruokahalut ja se on ahne nameille, joten sen motivointikin onnistuu :)

Onnin uusin villitys on pensaiden harventaminen.

Onni on napattava syliin, jos sen haluaa pysyvän paikoillaan edes hetken. Ehkä se joskus oppii paikka-käskyn...

Pentujen makoiluasento on niin rento -ei lonkat kiristä :)

Viikonloppukuulumisia

Edellisessä tekstissä kerroin Onnin totuttamisesta aitaukseensa. Jatkoimme harjoittelua niin, että Onnin jäädessä aitaukseen siirryimme ensiksi toiseen huoneeseen ja sitten ulos talosta, jolloin pentu ikäänkuin askel askeleelta tottuu olemaan yksin aitauksessaan. Tällaisesta menettelystä luin Tuire Kaimion Pennun kasvatus-kirjasta. Siinä tosin neuvottiin tekemään kussakin vaiheessa enemmän toistoja, mutta siihen meillä ei ollut aikaa, koska Juhankin "isyysloma" loppui.

Tänään Onni jäi ensimmäistä kertaa työpäivän ajaksi kotiin. Tosin ruokatunnilla kävin sitä katsomassa. Kaveri kömpi unisena boxista ja oli kovin iloinen kun tulin. Edes pisua ei ollut sisälle tehnyt. Piristyttyään Onni kaahasi innoissaan ympäri asuntoa ja kantoi lelujaan pois aitauksesta. Ilmeisesti niillä on kivempi leikkiä muualla :) Enää emme pidä Onnia aitauksessa ollessamme kotona.

Reilun kahden viikon päästä muutamme omakotitaloon, jolloin Opallakin on enemmän tilaa missä temmeltää, sekä sisällä että ulkona :)

Eilen meillä kävi vieraita, joille tarjosin synttäri-isänpäivä-Onnin tervetuliais-kakkua. Onni otti rohkeasti vieraat vastaan ja oli riemuissaan kun sai uusia leikkikavereita. Meno olikin aika vauhdikasta, mutta väsähdettyään Onni tajusi mennä nukkumaan huolimatta vieraista, eikä intoilu mennyt yli.

Yksinoloharjoituksia = ulvontaa ja vinguntaa

Kirjoittelen tätä tekstiä samalla kun Onni vinkuu tuossa aitauksessaan. Tehtiin olohuoneen lattialle aitaus, johon se on tarkoitus jättää työpäivän ajaksi. Yllättäen se ei tahdo tuosta ideasta tykätä, vaan protestoi äänellään. On tässä kuitenkin toistojen myötä kehitystä tapahtunut, sillä nyt se sentään rauhoittuu tuonne muutaman minuutin ulvomisen jälkeen :) Meillä on toisiimme vielä näköyhteys, mutta pian täytyy siirtyä siihen, että häippäsen toiseen huoneeseen tai ulos talosta vähäksi aikaa.

Onnin ulvomisäänet kuulostaa välillä niin hassuilta, että meinaan purskahtaa nauruun, mutta täytyy pidätellä, sillä ideahan tässä on se, että kun ulvoo, niin huomiota ei tule. Vain silloin kun se on hiljaa, päästän sen pois aitauksesta.

Hallelujaa! Nyt se nukahti tuonne!! Heti kun herää, niin täytyy palkita hienosta käytöksestä. Ehkä tämä systeemi vielä toimii :)

Voiskohan tän vielä palauttaa??

Meidän Opa järjesti eilen ensimmäisen kunnon riehumiskohtauksen. Juhan kanssa katsottiin epäuskoisina, kun se kokeili ja roikkui naskalihampaillaan milloin missäkin (lahkeessa, lehtitelineessä, verhossa, sohvan reunassa). Kyllä sillä korvat välillä sentään löytyi, ja hetken malttoi keskittyä johonkin muuhun (piilottelin sille nameja, leikittelin leluilla), mutta sitten ralli taas jatkui :D Jälkeenpäin hoksasin, että pojalla taisi olla nälkä ja lisäksi se oli yliväsynyt, eikä osannut rauhoittua.

Ensimmäiset uroksen vinkeetkin ilmeni, kun tyyppi alkoi astumaan Juhan jalkaa :D Millainenhan hormonihiiri tuosta tulee?? No, eiköhän tuo käytös kuulu jokaisen urospennun elämään.

Positiivistakin eilisessä oli, sillä Onni ei enää välittänyt pannasta kaulassaan. Lisäksi se ei enää ujostellut metallista kuljetushäkkiä, mikä olohuoneen nurkassa kököttää, vaan meni jo oma-aloitteisesti sinne leikkimään. Viime yö meni rauhallisesti, varmasti illan riehumiset väsytti. Onni jaksoi olla yli viisi tuntia pissaamatta. Puoli kuuden aikaan sitten heräsin sen touhuilun ääniin ja vein sen ulos. Sen jälkeen oli kyllä ihana hetki, kun karvapallo rauhoittui syliini. Välillä se kävi vähän tökkimässä lelujaan, mutta kömpi sitten uudestaan syliin ja lopulta nukahti :) Siinä sitten kuuntelin Onnin ja Juhan tuhinaa, ja melkein myöhästyin töistä.

Tuossa oikealla on tuore kuva Onnista, jonka korvat ovat jo nousseet pystyyn. Iso poika.

Onni tuli taloon.

Kuvassa Onni ja sisaruksia kasvattajan luona.


No niin, tuossa tuo pentu nukkuu kaikkensa antaneena syvää untaan, välillä unissaan haukahdellen ja tassuja vispaten. Liekö mielessä vielä painit sisarusten kanssa?

Eilen illansuussa siis saavuttiin kotiin Ouluun. Matka meni oikein hyvin, Onni nukkui lähes koko ajan. Alkumatkasta piti vähän kuolata ja läähättää, mutta sekin loppui pian. Mukaan varattu pahvilaatikko ei tosin kelvannut pienelle matkustuspaikaksi, paljon parempi oli emännän syli!

Kotipihassa Onni ihmetteli kovasti tuota pehmeää valkoista, mutta niin kylmää ainetta, joka oli maanpinnan peittänyt. Ensilumi osoittautui kuitenkin aivan mahtavaksi kokemukseksi, siihen oli kiva työntää kuono ja ihmetellä lumipalloja. Tänään Onni jopa kiipesi lumipenkan päälle tähystelemään ja on ottanut hepulirallia lumessa :) Taitaa tuo lumi kuitenkin sulaa pois, nyt kun on lämpötila jo plussan puolella...
Ensimmäisenä yönä nukuin olohuoneen lattialla Onnin seurana. Poika olikin todella reipas, eikä itkeskellyt ollenkaan. Pariin otteeseen yön aikana leikittiin vähän puruluulla ja käytiin ulkona pisulla. Tähän mennessä vain yksi pisu on tehty sisälle, sekin johtui siitä että meidän kepo (=kennelpoika=Juha) oli liian hidas liikkeissään viedessään Onnia ulos :)
Kovin on vikkelä liikkeissään tuo kuvauksen kohde, joten kuvat voisivat olla parempiakin :D