Onnin, Ilonan, Myyn ja Jaden elämää

Onnin perhe valmistautuu muuttoon :) Tulevana perjantaina tai lauantaina kärräämme kamppeet uuteen kotiin. Melko vilkasta on elämä ollut viime päivinä, eikä pakkaamaan ole kovin ehditty. Onni on kyllä innoissaan mukana kaikessa mitä me puuhaamme kotona, poika on siis luonteeltaan erittäin utelias. Se tunkee itsensä jokaiseen avautuvaan vaatekaappiin ja kurkistaa jokaiseen muuttolaatikkoon. Tässä yhtenä iltana se taas sai mahdottoman hepuli-villikohtauksen, jolloin teki mieli pakata se yhteen pahvilaatikkoon ja avata laatikko vasta uudessa kodissa, heh ;)

Vierailimme viime viikonloppuna uudestaan koiraperheessä Tupoksella. Nyt Onni tutustui kunnolla jokaiseen neljään nelijalkaiseen: Werneri-herra taas viis-veisasi mokomasta kiusankappaleesta. Mäyrikset Weera ja Wilma osoittivat Onnille heti kaapin paikan ja totesivat pian, että parasta on seurata räksyttävää pentusta sohvan korkeimmalta kohdalta, josta sitten oli hyvä näytellä purukalustoa jos Onni eksyi liian lähelle. Saksanseisoja Monan kanssa Onni innostui leikkiin ja kaahailuun ja Mona pitikin lopulta laittaa boxiin sivummalle, sen verran suuri kaverusten kokoero vielä on, että leikit näyttivät melko rajuilta. Oli todella kiva huomata, että koirat tulivat loppujen lopuksi hyvin juttuun keskenään. Kunhan Onni tuosta kasvaa, niin Mona saa siitä varmasti hyvän leikkikaverin! Onnista oli aivan ihanaa olla kyläilemässä, sillä kyläpaikasta löytyi kaikkea kivaa, mitä kotona ei ole, kuten viherkasveja (Multa on niiiin hyvvää!), takkapuiden palasia, mattoja (joille on kiva pissata), villasukkia jne.

Koirat kyllä vaistoavat hyvin omistajiensa tunnetilat. Olimme eilen erään läheltä-piti-tilanteen johdosta surullisia. Onni oli selvästi ihmeissään ja hiljainen seuratessaan meitä, eikä räksyttänyt niinkuin yleensä tai roikkunut lahkeessa innoissaan. Onni tuli, nuoli pois kyyneleet ja sai hymyn taas kasvoille. On se niin ihanan lutunen otus <3