Tulisi nyt äkkiä pysyvä lumi, tai edes pakkanen, niin loppuisi tuo koiran mahanalusen ja tassujen peseminen jokaisen ulkoilukerran jälkeen. Lenkillä Onni tykkää nuohota ojat ja pientareet, joten varmasti hiekka tarttuu märkään karvaan. Ilona-koikkeliinin kohdalla selvitään vähemmällä pesulla, kun on tuota maavaraa hiukan enemmän. Onneksi Onni on tajunnut tyytyä kohtaloonsa ja hipsii käskystä pesuhuoneeseen ja seistä tojottaa vaan paikallaan kun vettä loiskutellaan. Ei yritä karata joka välissä niin kuin edesmennyt Iina-muori, joka inhosi suihkuttelua ja karkasi heti tilaisuuden tullen.
Kyllä oli Onni mielissään kun palasi takaisin kotiin syyslomalta. Pieni koira painoi korvansa linttaan ja heitti kuperkeikkaa sen minkä kerkesi! Viikko oli mennyt hienosti ja hoitajat olisivat mielellään omineet jätkän pidemmäksikin aikaa. Ensimmäisenä päivänä ukko vielä piipitti Ilonan perään (varmaan vanhasta muistista), mutta ensimmäisen yön jälkeen ne mieliteot olivat unohtuneet ja elämä on siitä asti ollut meillä ennallaan.
Lauantaina kävimme Ilonan kasvattajan kanssa juoksuttamassa koiria pellolla. Mäyrikset, Werneri-terri ja Siiri-karkkari olivat mukana meidän haukkujen lisäksi. Hyvin sujui, ei tullut mitään kähinöitä ja koirat pysyivät kuulolla. Sunnuntaina käytin sitten omia koiruuksia hiekkakuopilla juoksemassa. Täytyy ottaa ilo irti valoisasta ajasta viikonloppuisin.
Olen nyt yrittänyt skarpata ja harjoitella arkitottelevaisuusjuttuja Onnin kanssa enemmän, joka päivä vähän aikaa jotain pientä. Eilen harjoiteltiin täyskäännöstä ja paikalla oloa. Aivan yllätyin, kun kerran lenkillä huomasin kahden koiran tulevan vastaan ja sain Onnin ohittamaan ne nätisti nakkien voimalla! Onnillahan on tapana kiskoa toisen koiran luo, ja joskus haukahdella myös, mutta pääosin ohitamme muut hiljaa naru kireällä. Toivoa ei siis kuitenkaan ole menetetty ja jatkossa täytyy muistaa täyttää taskut superherkuilla, kun lähdemme lenkille. Eilen tein niin, mutta tietenkään yhtään ohitettavaa koiraa ei tullut vastaan. Tavoitteena olisi siis se, että Onni tajuaisi vastaantulevan koiran merkitsevän herkkua, ottaisi kontaktin minuun ja kävelisi kauniisti hihna löysällä ohi. Aika utopistiselta tuo vielä kuulostaa, mutta tavoitteita täytyy olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti