Fiksu pentu, vai onko sittenkään? :)

Eilen oli viimeinen kerta Fiksu pentu-kurssilla. Onni käyttäytyi jokaisella kuudella kerralla hienosti, mitä nyt vähän välillä piti piipittää turhautumistaan tauoilla. Itse tehtävät meillä meni hienosti. Paikalla olo-liikkeissä Onni malttoi istua huolimatta häiriöistä, luoksetuloissa tultiin vauhdilla nakkia hakemaan, seuraamisessa pysyi kontakti (ei omistajaan vaan makupalaan :D) ja temppuja oli kiva tehdä tokoliikkeiden vastapainoksi. Täytyy nyt treenailla opittuja taitoja kotosalla ja ehkä keväämmällä mennä sitten arkitottelevaisuuskurssille. Pentuagility-kurssi kiinnostaisi kovasti, mutta valitettavasti emme pääse tuonne Minnan koirakoulun kurssille. Ehkä jostain muualta löytyisi vastaava.

Huolimatta siitä, että Fiksu pentu kurssi suoritettiin hienosti, Onnissa on nyt toinenkin puoli. Nimittäin pojalla on alkanut ensimmäinen "mörkö"-kausi. Onni reagoi herkästi erilaisiin ääniin, esimerkiki pölynimuri onkin yhtäkkiä pelottava kapistus, vaikka ennen sitä lähinnä ihmeteltiin vierestä ilman sen kummempia luimisteluja. Saimmekin ohjeeksi pentukurssin vetäjältä, että eikun vaan koira herkullisen luun kanssa kauimmaiseen huoneeseen ja ahkeraa imurointia vähän kerrallaan toisella puolella taloa. Jospa se pelko menisi ohi pikkuhiljaa. Kyllä muuten voi pikku koira näyttää surkealta pelätessään, täytyy ihan kovettaa sydämensä ettei mene lässyttämään ja halimaan pentua. Parasta vaan olla huomioimatta pelko kokonaan, mutta kuitenkin osoittaa että on läsnä. Ei Onnin pölynimuri-kammo näytä kovin vakavalta, kun ei se tärise eikä kuolaa tai läähätä, luimistelee vaan ja vetäytyy jonnekin nurkkaan piiloon.

Viime aikojen uusi huomio on myös se, että Onnin iho hilseilee kovasti sen ollessa yksin työpäivän aikana. Eli jotain se stressaa kotona. Tuskin se ruokavalioonkaan liittyy, eikä Onni kutia tai rapsuta itseään, iho näyttää ihan normaalilta. Kovasti vaan on hilsettä noussut ihosta karvoihin. Meidän ollessa kotona Onni on ihan normaali eikä hilsettä näy. Juha nyt huomasikin, että Onni taitaa säpsähdellä ilmalämpöpumpun ääntä, mikä tyhjässä, hiljaisessa talossa kuuluu selvästi (Onnille kyllä jätetään aina radio päälle, muttei se varmaan pumpun satunnaista raksahtelua ja huminaa peitä). Eli heti huomenna sammutamme pumpun päivän ajaksi, katsotaan miltä koira näyttää kotiin tullessa. Koiraihmiset näyttävät olevan tästäkin asiasta sitä mieltä, että tämä liittyy ikään ja menee toivottavasti pian ohi :) Kommentoikaa ihmeessä asiaa, jos teillä on kokemuksia tällaisesta mörkö-kaudesta!

Muuten Onni on ollut oma ihana itsensä ja on kyllä pysyvästi lunastanut paikkansa meidän pienessä perheessä :) Pian Onnin arkikin muuttuu, eikä enää tarvitse olla yksin kotona, kun haemme uuden perheenjäsenen kotiin lauantaina. Seisojapennelin virallinen nimi on Saunapihan Ilona, joten kutsumanimi vaihtui Hertasta Ilonaksi tai Iloksi, katsotaan kumpaa alamme käyttämään. Eikös vain Onni ja Ilo olisi hyvä parivaljakko :)


Kuvassa meidän Ilo 7 viikon iässä (kuva: Teija R.)