Katselen täältä työpaikalta nettikameran kautta kotiin. Ihanan hellyttävä hetki oli äsken koirilla (tai siis tällaisen selityksen niiden käytökselle minä omassa päässäni kuvittelin):
Ilona käveleskeli ympäriinsä eteisessä. Seisoi eteisen ovella niinkuin odottaisi meidän tulevan kotiin. Sitten katseli olohuoneen ikkunoihin päin kuin katsellen näkyykö ulkona ketään. Minusta tuntui, että Ilona jopa vikisi ikävissään. Oli niin surkean näköinen. Onni, joka oli tähän asti pötkötellyt sivummalla, tuli Ilonan luo, kosketti tassullaan tämän selkää ja sitten nuolaisi Ilonan päätä. Minun mielestäni näytti, että Onni lohdutti Ilonaa: "Kyllä iski ja äiti kohta tulee, älä pieni huolehdi". Sitten kaverukset menivät kodinhoitohuoneeseen, liekö katsoneet oven ikkunasta näkyykö ketään. Onni aina kuulee auton äänen meidän ajaessa pihaan ja tulee kodinhoitohuoneen ikkunaan katsomaan :)
Nyt kaverukset nahistelevat pahvin palasesta, Onni kellii selällään lattialla Ilona vieressään. Tunnin päästä me olemmekin kotona, äkkiä se aika kuluu leikkiessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti