Kirjoittelen tätä tekstiä samalla kun Onni vinkuu tuossa aitauksessaan. Tehtiin olohuoneen lattialle aitaus, johon se on tarkoitus jättää työpäivän ajaksi. Yllättäen se ei tahdo tuosta ideasta tykätä, vaan protestoi äänellään. On tässä kuitenkin toistojen myötä kehitystä tapahtunut, sillä nyt se sentään rauhoittuu tuonne muutaman minuutin ulvomisen jälkeen :) Meillä on toisiimme vielä näköyhteys, mutta pian täytyy siirtyä siihen, että häippäsen toiseen huoneeseen tai ulos talosta vähäksi aikaa.
Onnin ulvomisäänet kuulostaa välillä niin hassuilta, että meinaan purskahtaa nauruun, mutta täytyy pidätellä, sillä ideahan tässä on se, että kun ulvoo, niin huomiota ei tule. Vain silloin kun se on hiljaa, päästän sen pois aitauksesta.
Hallelujaa! Nyt se nukahti tuonne!! Heti kun herää, niin täytyy palkita hienosta käytöksestä. Ehkä tämä systeemi vielä toimii :)
1 kommentti:
Onpa tuttua. Meillä Ruskan kanssa sama tilanne. Hän kun ehtii joka paikkaan, täytyy hänetkin laittaa aitaukseen työpäivän ajaksi. Vinkuna ja ulvominen ei ole mitenkään sieltä hiljaisemmasta päästä. Välillä kuulostaa kuin lehmä ammuisi kiukkuisena. Onneksi ulvomista ei tosiaankaan ole kuin pienen aikaa ja sitten joko leikitään tai nukutaan. Olen ollut koko viikon kauheassa flunssassa, joten Ruska-parka on saanut olla aika paljon omissa oloissaan. Hallan kanssa heillä on haukkuharjoituksia, joten on Halla ainakin jotain saanut opetettua.
Lähetä kommentti