torstai 20. marraskuuta 2008

Uusia tuttavuuksia

Viime päivinä Onnin elämässä on tapahtunut kaikkea uutta ja jännittävää. Sunnuntaina käytiin taas metsässä pienellä kävelylenkillä. Samalla Onni teki ensimmäisen automatkansa takapenkillä boxissa (ne pari aiempaa automatkaa on mennyt emännän sylissä). Noin kymmenen minuuttia kestäneen menomatkan se kitisi ja ulisi ihmeissään, mutta tulomatkalla oli jo hiljaa, kyhjötti vain väsyneenä. Metsässä se silminnähden nautti kaikista uusista hajuista ja kuljetti keppejä innoissaan. Luoksetuloakin otettiin sopivissa väleissä, mutta aika tarkkaan täytyi katsoa se hetki, milloin sitä kannattaa luokse kutsua, sillä niin tohkeissaan se välillä oli, että kutsut kaikuivat kuuroille korville.

Tällä viikolla olemme tehneet kaksi retkeä. Ensimmäinen oli Juhan veljen luo, jossa uuden paikan ja ihmisten lisäksi Onni tutustui yhteen perheen neljästä koirasta, aussiterrieri Werneriin. Werneri-herra ei pennusta paljoakaan perustanut. Aikansa Onni yritti sitä saada leikkimään, mutta jätti sen sitten rauhaan ja koirat puuhailivatkin pitkälti omiaan. Seuraavalla kerralla onkin sitten aika tutustua Monaan, Wilmaan ja Weeraan, jotka ovat vähän vilkkaampia tapauksia :)

Eilen koetti Onnin toinen retkipäivä, kun toin sen tänne yliopistolle työpaikalleni työkavereiden paijattavaksi. Onni olikin todella rohkea ja reipas, eikä ollut moksiskaan vaikka kymmenen ihmistä seisoi pienessä piirissä sen ympärillä rapsuttelemassa. Kaveri oli mielissään, kun oli niin monta leikkikaveria ja käsiä, joita järsiä ;) Kävimme myös esittäytymässä Juhan työpaikalla, jossa Opa suhtautui miesvoittoiseen yleisöönsä hienosti. Kovasti jätkää väsytti, kun päästiin kotiin. On kyllä todella mukava kulkea Onnin kanssa uusissa paikoissa, mutta olemme myös tietoisesti rauhoittaneet päiviä, jolloin pentu saa puuhastella omaan tahtiinsa ja levätä niin paljon kuin haluaa.

Taluttimessa ulkoilukin on alkanut sujua ihan hyvin. Enää Onni ei malta roikkua hampaillaan hihnassa, kun ulkona on niin paljon muutakin ihmeteltävää ja maisteltavaa. Pikkumies osaa jo istua, antaa tassua ja mennä maahan käskystä. Myös kontaktiharjoituksia olemme tehneet pikkuhiljaa. Ja tietysti luoksetuloa. Onneksi Onnilla on hyvät ruokahalut ja se on ahne nameille, joten sen motivointikin onnistuu :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onnilla on ollut mukava viikko! Terkkuja teille kaikille!!

Lähettää Onnin kasvis