Kesää 2012 kuvina

Pitkästä aikaa lisäsin kuvia kuvagallerian puolelle. Linkki löytyy oikeasta sivupalkista.

Onni luonnetestissä

Juuri neljä vuotta täyttänyt Onni-poika kohtasi aamulla jännittäviä juttuja, kun se vietiin luonnetestattavaksi Haukiputaalle. Tuomareina olivat Reijo Hynynen ja Jari Keinänen.
Tulos oli hyväksytty, +140 pistettä.

Osa-alueet:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon

Tuomarin loppupuheenvuorosta poimittua Onnista: Onnille ei testissä suuria järkytyksiä. Se käyttää tyylikkäästi hyväkseen sijaistoimintoja, kuten tyypillistä rodulle. Tämä näkyy heti kelkalla, kun se huomattuaan kelkan jatkaa haisteluaan, kusasee jne ennenkuin keskittyy itse asiaan, lähestyy kelkkaa kiertäen, maata nuuhkimalla. Hölmistynyttä haukkua. Rehellinen koira. Taisteluhalu kohtuullisen alarajalla. Kuvastaa ärtymystään haukkumalla kun tilanne ei ole rento. Temperamentti (mielen vilkkaus, huomiokyvyn nopeus): huomaa liiankin hyvin asiat, hyvä mielikuvitus. Kovuus (muisti): muistaa, hieman kerää ikäviä asioita matkaan eli hieman pehmeä mikä kuuluu paimentavalle rodulle.

Kyllähän tämä testitulos kuvastaa minunkin tuntemaa Onnia hyvin :) Erityisesti tuo temperamentti, agilityssä aikoinaan sainkin tuon huomata, että Onni huomaa ympärillään tapahtuvat asiat liiankin hyvin :D Onnin elämässä ei aiemmin ole ollut tilanteita, joissa se olisi noin selkeästi joutunut puolustamaan itseään tai laumaansa, joten oli mukava huomata, että pientä puolutushalua löytyy.

Laitan tänne myös videon kunhan saan sen nettiin.

Kesän kuulumiset

Näin se vain on kesä taas hurahtanut ohi. Minä kyllä olisin voinut kesää vielä pidentää, mutta meidän lauman metsästysosasto näyttää olevan elementissään syksystä ja lintujahtien alkamisesta. Onnikin nauttii viileimmistä ilmoista, vaikkei aivan runsasturkkisin lapinkoirauros olekaan. Tässäpä meidän kesän kuulumisia. Tarkoitus oli lisätä kuviakin, mutta niiden lataaminen koneelle tuntuu taas niin ylivoimaiselta puuhalta, että saatte nyt tyytyä pelkkään tekstiin.

Onnin kesään tuli muutoksia terveysvaivojen myötä. Olimme suunnitelleet Lapin vaellusta ja ilmoittautuneet mejä-kokeeseen, kun reilu viikkoa ennen vaellukselle lähtöä huomasimme Onnin takamuksessa haavan, joka osoittautui anaalifisteliksi. Se on onkalomainen, syväkin haava peräaukon vieressä, jonka syytä ei tiedetä, mutta vahvasti epäillään autoimmuunitaustaa (allergiaa tms)tai hormonaalista syytä. Fisteli löydettiin, kun huomasin että Onnin pyllyn seudulta tihkuu verta. Onni itse oli normaali oma itsensä, eikä fisteli aiheuttanut sille kipua tai kakkaamisongelmia missään vaiheessa. Voi olla mahdollista, että Onni oli loukannut itseään, mutta eläinlääkärin mukaan todennäköisempää on tuo fisteli. Ukko söi tähän vaivaan kortisoni- ja antibioottikuurin sekä paikallisesti fisteliin levitettiin immuunijärjestelmään vaikuttavaa voidetta. Fisteli parani onneksi nopeasti eikä tulehtunut tms. sillä onhan tuo peräaukon seutu aika tulehdusaltis paikka ja vaikea hoitaa. Kävimme kahden viikon kuluttua diagnoosista vielä kontrollikäynnillä ja kaikki oli silloin ok. Kortisonikuuri kesti kaiken kaikkiaan kuukauden ja on nyt loppunut.

Internetistä löytyy hurjia tarinoita perianaalifisteliasta (tyypillistä saksanpaimenkoirille, perinnöllistä), jossa nuo fistelionkalot kasvavat sisäänpäin ja ahtauttavat peräsuolta aiheuttaen kipuja ja ulostamisongelmia. Kuulostaa olevan vaikeita hoitaa ja vaatii vahvoja lääkekuureja. En tiedä aiheuttaako tällainen yksittäinen fisteli suuremman perianaalifistelian riskin tai onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa lainkaan. Eläinlääkäri sanoi, että fisteli voi uusiutua tai sitten ei. Olen kuullut kahdesta suomenlapinkoirasta, joilla on ollut perianaalifistelia, ja toinen niistä meinasi menehtyä tuohon, kun se ehti mennä niin pahaksi ennen sopivan lääkityksen löytämistä. Anaalirauhaset Onnilla olivat kunnossa, eikä se ole niitä oireillutkaan. Usein kai tuollainen fisteli tulee anaalirauhastulehduksen jälkeen, mutta näissäkin tapauksissa jokin muu seikka on aiheuttanut sen anaalirauhastulehduksen, joten perimmäinen syy lienee arvoitus.

Eläinlääkäri meinasi, että yksi tällaisiin vaivoihin vaikuttava asia on hormonitoiminta, joten kastrointi voisi ehkäistä tulevien fistelien syntyä. Tasaantuisihan hormonitoiminta silloin. Olenkin päättänyt kastroida Onnin tulevana syksynä. Yksittäisen anaalifistelin perinnöllisyydestä ei varmaan ole tietoa, mutta kyllähän tuollainen vaiva uroksella ainakin minua kasvattajana häiritsisi, joten jalostuskäyttöä tuskin olisi luvassa. Ja ovathan Onnin siskot Ruska ja Seita jo lisääntyneet, joten suku kyllä saa jatkoa ilman Onniakin :) Lääkäri myös totesi Onnia tutkiessaan, että taitaa olla aktiivinen ukko, sillä eturauhanen oli laajentunut. Ja niinhän se Onni onkin, silloinkin valeraskas-Ilona tuoksui Onnin mielestä ihanalle… En kyllä tiedä yhtään onko tuollainen laajentunut eturauhanen kuinka yleinen, ja onko se pysyvä tila vai esiintyykö vain silloin kun perheessä on juoksuisia narttuja, ja aiheuttaako suuremman riskin eturauhasen tulehduksille. Unohdin kysyä tästä eturauhasesta eläinlääkäriltä, täytyy selvittää asiaa.
Vaikka tuo fisteli ei Onnia itseään näyttänyt vaivaavan, päätin perua vaelluksen, jottei matkan aiheuttama muutos ja stressi pahentaisi tilannetta. Ja olisihan haavan puhtaanapito luonnon helmassa ollut vaikeampaa kuin kotona. Lisäksi kortisoni vaikutti Onnin selvästi, ukko joi mahdottomasti ja pissasikin sitten sitä mukaa. Lääkekuurien takia taas mejä-koe piti jättää väliin. Sen sijaan teimme muutaman onnistuneen verijäljen kotimaisemissa.

Ilona ja Myy ovat käyneet muutamassa näyttelyssä. Oulussa Ilona sai Riitta Lahtovaaralta ERI:n, SA:n ja oli PN4. Kemissä Myy sai ERIn ja Ilona EH:n Tuula Savolaiselta. Lisään arvostelut tähän myöhemmin. Tosi kivasti tytöt siis menestyivät.

Seisojatytöt ovat treenailleet vesitöitä ja uineet paljon myös muuten vaan. Lomareissulla eräässä lammessa uidessaan Myy hoksasi pinnalla uiskentelevat mielenkiintoiset vesikirput ja aiheutti katsojissa hupia jahdaten niitä uimalla :). Todennäköisesti emme vie kumpaakaan tänä syksynä kokeisiin vaan treenaamme itseksemme. Ilonalle opetetaan tiedotus ja kokeillaan jälkeä, Myy saa nyt elämänsä tilaisuuden osoittaa kykynsä metsällä. Jospa sitä malttia alkaisi löytymään eikä se enää pöläyttelisi lintuja ilmaan omin voimin. Muuten kesä on mennyt pihatöitä tehdessä, jospa ensi kesänä ehtisi enemmän rentoutuakkin kun nyt saatiin pihasauna ja kohta myös varasto valmiiksi. Nyt sorsastuksen alettua seisojat ovat päässeet sorsajahtiin ja kyyhkyjahdissakin ovat käyneet. Saalista on tähän mennessä vasta yhden tavin verran, taitaa mennä hetki että uudet jahtimaastot tulevat tutuiksi ja hyvät passipaikat löytyvät.

Onni sai luonnetestipaikan syyskuun puolivälin Haukiputaan testiin. Mielenkiinnolla odotan miten siellä menee. Onnin sisaruksista Ruska sai 157 ja Seita 71 pistettä. Onnittelut muuten Seitalle ja omistajille: Seita menestyi Minskin kv.näyttelyissä ja on nyt FI MVA BY MVA BYV-12 Miskajasmin Nutukas :)

Terppatarkkeja

Onni ja Ilona kävivät terveystarkastusten merkeissä Wickströmin Kaisan syynissä Akuutissa. Molemmilta peilattiin silmät ja tulos oli hyvä eli ei merkkejä perinnöllisistä silmäsairauksista. Onnilta tutkittiin myös polvet tuloksella 0/0. Nyt tuo polvilausunto on "ikuinen", kun koira on yli 3-vuotias. Kennelliittohan vastikään muutti tuota ikärajaa.
Kk.saksanseisojassa tutkitaan koirien silmiä todella vähän: vuonna 2010 tutkittiin 10 koiraa (terveitä, näistä 5 sisaruksia) ja vuonna 2011 tutkittiin 2 koiraa (terveitä). Tänä vuonna on tutkittu 6 koiraa (Koiranetin tämän hetkisen tiedon mukaan, Ilonaa ei tähän vielä laskettu) ja kolmella koiralla on löydetty kaihimuutoksia (kaksi näistä sisaruksia ja kolmannella näiden kanssa yhteisiä sukulaisia). Eiköhän olisi paikallaan, että rodun harrastajat (tai vähintään koiraansa jalostukseen käyttävät) aktivoituisivat myös silmätarkastusten suhteen, jotta mahdollinen orastava probleema saataisiin nitistettyä alkuunsa.

SSK:n erikoisnäyttely Jyväskylässä

Lauantaina kävimme SSK:n erikoisnäyttelyssä Jyväskylässä. Oli mukava, mutta hieman liian kuuma päivä, helle vei tehokkaasti mehut meistä ihmisistä. Koirille onneksi löysimme suhteellisen varjoisan paikan ja ne näyttivät tyytyväisiltä nukkuessaan kevythäkissään. Kk. saksanseisojan arvosteli saksalainen Werner Elflein. Hänestä suomalaiset koirat olivat nähtävästi erittäin hyviä, sillä laatuarvostelut jakaantuivat seuraavasti: ERI 3 kpl, EH 63 kpl ja H 16 kpl (poissa 9 kpl).

Myös meidän Ilona ja Myy saivat EH:n, eivätkä sijoittuneet neljän parhaan joukkoon luokassaan. Ainoastaan yksi junioriluokan narttu Ferhill’s Seanas sai ERIn ja oli VSP. ROP oli Ferhill’s Oaccas. Kirjalliset arvostelut olivat harmittavan niukkoja, olisi ollut mielenkiintoista tietää perustelut. Myyn arvostelussa (NUO) luki suomennettuna näin: ”Puhutteleva narttu. Erittäin hyvä turkin pigmentti rungossa, mutta voisi olla parempi rinnassa ja jaloissa.” Että semmoinen :) Ilonalla (KÄY) pääasiat olivat suurin piirtein ”Suuriraaminen narttu. Kapeahko pää. Erinomainen karvanlaatu.” Jälkispekuloinneissa on selvinnyt, että nähtävästi saksalaisen tuomarin mielestä koirat olivat yleisesti liian kapeita, pieniä ja vaatimattomia, ja liikkeissä oli parannettavaa. Myyn sisaruksia oli paikalla 6, joista kolmelle tuli EH ja kolmelle H. Sasarnon Ardbed eli Pädi sai rodunsa parhaan liikkujan-palkinnon (jaetaan erikoisnäyttelyissä).

Päivä oli mukava, mutta raskas. Lähdimme kotoa aamulla klo 6 ja palasimme takaisin illalla klo 19. Seuraavat näytelmät ovat onneksi lähempänä: Ilona menee Oulun KV:en ja molemmat seisojat sitten Kemiin.

Verijälkeä, pyöräilyä ja mätsäriä

Kesä on alkanut mukavasti, koiramaisissakin harrastuksissa on taas aktivoiduttu.
Onni pääsi verijäljelle ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tehtiin U:n mallinen jälki eli kaksi makausta kulmissa. Suunnistaessa yllätys yllätys melkein eksyttiin ja jäljen viimeisestä pätkästä tuli aiottua pidempi. Vähän ennen loppua Hannele teki tarkistuslenkin (ilman sientä) oletetun tien suuntaan, jotta tietäisimme missä olemme tien suhteen ja siitä tulikin Onnille hyvä testipätkä, jolla voi todeta jäljestääkö se veri- vai ihmisjälkeä. Jälki vanheni reilu 20h ja sitten Onni pääsi hommiin. Innokkaasti se lähti jäljestämään, mutta hieman epäröi ensimmäisellä pätkällä ja teki tarkistuslenkkejä. Vähän opastin sitä takaisin jäljelle. Ekan makauksen se merkkasi hyvin pysähtymällä haistelemaan ja sen jälkeen jäljestyskin tarkentui rauhalliseksi ja varmaksi. Toisen makauksen Onni käveli yli vain vähän hidastaen. Sitten loppupätkällä Onni lähti kuin lähtikin seuraamaan Hannelen jalanjälkiä ja se piti sitten opastaa takaisin verijäljelle. Kaatona oli tällä kertaa pakastimesta otettu pyy, hirvensäärtä ei nyt ollut saatavilla. Ihan mukava aloitus ja itse jäljestys Onnilla on ihan hyvällä mallilla, nenä pysyy hyvin alhaalla ja vauhtikin on sopiva. Vähän tarkkuutta makauksien merkkailuun niin hyvä
tulee. Katsotaan josko päästäisiin heinäkuussa mejä-kokeeseen.



Kalle 2 vuotta kävi kylässä ja oli innokas koirien hoitaja.


Iso kivi ja pienet pojat.

Myyn kanssa aloitimme Haukiputaalla Active Dogilla agilityn jatko1-kurssin. Kuusi kertaa sisältävästä kurssista on nyt neljä takana ja kyllä olen tykännyt. Opetus on erittäin perusteellista ja ryhmäkoko sopiva. Ryhmässä on viisi koiraa, joten tunnin aikana jokainen saa riittävästi opetusta. Asiat opetellaan perusteellisesti ja huolella, pieniinkin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota. Varmasti noilla metodeilla saadaan hyvä suoritusvarmuus nopeallekin koiralle.



Nyt koirien kiinnipitokauden aikana on pitänyt kehittää uusia liikuntamuotoja Ilonalle ja Myylle, niille kun ei tahdo pelkkä hihnakävely ja pihassa riekkuminen riittää. Tai sanotaanko näin, että ilman tehokkaampia energianpurkausmuotoja hihnakävelykin alkaa olla tuskaa, kun hypitään ja pompitaan jokaisen hajun perään. Varsinkin Ilona, jolla on vahvempi riistainto kuin Myyllä, touhottaa ympäriinsä välillä raivostuttavasti. Olemme opettaneet tytöt pyörän vieressä juoksemiseen ja siitä ne näyttäävät tykkäävän. Melko nopeasti ne oppivat, että laukata ei saa eikä vetää hihnassa. Lauantaina pyöräilimme meren rantaan ja käytimme koirat uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ilona nouti keppiä vedestä kuin vanha tekijä ja Myy jatkoi viime kesän malliin epäröimällä ensin uintisyvyyteen menoa, lopulta kuitenkin noutaen kepin ja luovuttaen sen istuen sivulla, ravistamatta turkkiaan ensin (avo-luokan vesityökokeessa usein katsotaan virheeksi jos koira ravistelee itsensä ennen linnun luovuttamista). Myy on kyllä hassu. Kun kepo heitti kepin vähän enemmän rannan suuntaisesti veteen, Myy tuumi, että tuon kyllä yritän noutaa rannalta käsin ja lähti kiertämään rantaa pitkin liukastellen rantakivillä. Pitkään se siellä risteili ja huolestuneena vinkui miettiessään miten tuon kepin tuolta saa. Eipä siinä auttanut kuin kutsuta koira vierelle ja lähettää uudelleen veteen vähän painokkaammin käskien. Ja kyllähän se keppi sieltä löytyi ja tämä uimareissu lopetettiin vielä yhteen, onnistuneeseen suoritukseen. Ilona sai tuosta kylmässä vedessä uimisesta lievän vesihännän, mutta onneksi se näyttää menevän ohi yhden päivän potemisella.



Sunnuntaina Oulun eläinsuojeluyhdistys järjesti match show:n, jonne ensin ajattelin mennä Onnin kanssa. Mutta koska päivästä näytti tulevan kuuma, armahdin Onnia ja jätin sen nauttimaan varjoisasta kotipihasta ja suuntasin mätsäriin Myyn kanssa. Myy yllättikin voittaen koko mätsärin. Vaikka se näyttää vähän katurakilta homssuisine partoineen sen liikkeet ovat niin hyvät ja näyttävät, että tuomarit ihastuivat kovasti. Muutenkin se esiintyy kivasti, seisoo kuin tatti siinä missä käsketään huolimatta tuomarin käsittelystä. Palkinnoksi saimme rokotuslahjakortin eläinlääkäriasemalle sekä jotain pientä koirakampetta.




Parkin väri on pop kesäisin, tuumii Onni...

Myyn terppatarkit

Kennelliitosta tuli tieto, että Myyn lonkat A/A ja kyynärät 0/0 (kyynärät maininnalla molemmat rajatapauksia). Hyvät tulokset siis!
Myy ja Ilona on ilmoitettu SSK:n erikoisnäyttelyyn Jyväskylään. Näyttely on kesäkuun 16. päivä ja siellä arvostelee saksalainen tuomari. Mielenkiintoista kuulla mitä mieltä hän on meidän koirista. Useampi Myyn sisaruksista on tulossa paikalle, kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa!
Seuraavan kerran lupaan laittaa uusia kuvia koirista :)