Ilona sairaana

Täällä meillä viikko on mennyt kurjasti, sillä Ilona sairastui. Maanantaiaamuna huomasimme, että kaikki ei nyt ole hyvin. Tyttö käveli kankeasti ja heilutti vain vaisusti häntäänsä. Ruokakin ensin meinasi jäädä syömättä, mutta lopulta normaali annos maistui ja kun aamukävelyllä tarpeetkin onnistuivat niin ajattelimme, ettei tässä mitään vakavaa ole. Juha kävi katsomassa sitä ruokatunnilla ja tyttö oli ollut suht pirteänä. Kun minä tulin iltapäivällä vähän normaalia aiemmin töistä kotiin, huomasin, että koira ei ole kunnossa. Liikkuminen oli edelleen kankeaa, selkä köyryssä kulkemista, hengitys vaivalloisen oloista ja koira tärisi. Mittasin lämmöksi 39.5! Emme tietenkään saaneet aikaa ell:n vastaanotolle enää maanantaiksi, joten soitin päivystävälle, joka pyysi meitä tulemaan vastaanotolle. Siellä kuume oli noussut 40 asteeseen ja syke oli 140. Tutkittaessa Ilona ei aristanut mitään tiettyä kohtaa, selvästi vaan jännitti vatsalihaksiaan voimakkaasti. Raajojen ja niskan liikkeet olivat normaalit, eikä selässäkään tuntunut kipeitä kohtia. Eipä siinä muuta voinut tehdä kuin nesteyttää koira ja aloittaa pehmyskudos- ja suolistokanavan tulehduksia vastaan antibioottikuuri.
Yöt ovat menneet rauhallisesti. Eilen tiistaina käytettiin Ilona lääkärissä, jossa otettiin röntgenkuvat. Niissä ei tietenkään näkynyt mitään sellaisia muutoksia, joita ei kuumeella voisi selittää. Veren leukosyytit olivat selvästi koholla, eli jokin infektio Ilonaa vaivaa. Sen syytä ei vaan voida sanoa. Jos koira yskisi, tulehdus voisi paikantua hengitysteihin, mutta yskää ei ole ollut. Ilona ei oksenna ja kakka ja pissa tulee normaalisti, joten vieras esine elimistössä on epätodennäköinen. Juoksuajastakin on aikaa, se oli loka-marraskuussa. Eilenkin Ilona sai nestepussin niskaansa, joten elimistön kuivumisesta ei ole ollut vaaraa.
Liikkuminen on kankeaa, erityisesti tänä aamuna. Autosta tai autoon Ilona ei halua itse hypätä, eikä taivuta päätään alas esim. ei ota lattialle pudonnutta nappulaa, eikä pysty rapsuttamaan itseään korvan takaa takajalalla. Reippaana potilas on ollut ja "kartalla" siitä mitä tapahtuu. Eilenkin ollessamme saunassa, se ilmestyi oven taakse ja olisi ollut tulossa mukaan löylyihin, kuten tavallista :)
Kuume sahaa edestakaisin johtuen kipulääkkeen vaikutuksesta. Nyt toivomme, että antibioottikuuri alkaa vaikuttamaan ja koira paranee! Tänään minä työskentelen kotona ja valvon samalla Ilonan vointia. Onni on ihmeessään siitä mikä siskoa vaivaa, kun se ei leiki ja kuritakaan Onnia niinkuin yleensä. Pitäkääpä peukkuja Ilonan puolesta, että kaikki päättyy hyvin!

Enon ryhmis 6.2.2010

Tänään käytiin Onnin kanssa Enon ryhmiksessä. Tuomarina oli Sakari Poti. Meillä meni mukavasti: tuloksena JUN ERI1. Minä jännitin miten Onni suhtautuu Potin melko vauhdikkaaseen tapaan käytellä mittakeppiä, mutta ei ukko sitä tainnu pahemmin huomata, kun nenän edessä oli herkullinen nakkipala! Junnuluokassa oli kolme koiraa ja kaksi muuta saivat EH:n. PU-kehässä meidät lähetettiin iloisesti kotiin turkkia kasvattamaan :) Rotunsa paras oli Onnin kasvattajien vetsku-uros Hiekkaniemen Yömyyrä alias Miska, joka päihitti kaikki nuoremmat kirkkaasti, onnea siitä! Staalon Usvapeikko valioitui, onnea Tiinalle!

Onnin arvostelu:
Tummanharmaa (!!!) ruskein merkein. Mittasuhteiltaan erinomainen. Keskikokoinen, komea pää. Stoppi selvästi näkyvissä. Erinomainen runko & raajarakenne, oikea-asentoinen häntä. Jo melko hyvä turkki. Suorat hyvät liikkeet, pirteä luonne.

Miehikkälän ryhmiksessä tänään Onnin isä Turnukan Väinö-Vesseli oli ollut hienosti ROP ja RYP-4, ja velipuoli T. Dumle valioitui, onnea Ninalle menestyksestä!

Kuvia joulukuulta

Tässä muutama kuva koirien kotipuuhista joulukuulta. Kuten kuvista näkyy, kaverukset usein joko nukkuvat tai vahtivat ikkunoista sisällä ollessaan. Mattopainiakin harrastetaan, mutta siitä toiminnasta otetut kuvat eivät millään tahdo onnistua (lisää harjoitusta vaan kameramiehelle...).












Joulukuussa kävimme katsomassa kiharakarvaisennoutajan pentuja ystäviemme luona Kuusamossa. Tässä muutama kuva Tikrulan S-pentueen jäsenistä, joista yksi uros vielä etsii kotia. Tikrulan ja Usvasuon kennelin sivuille pääset TÄSTÄ.

Uusia näyttelysuunnitelmia

Me ei päästäkään lähtemään Kuopion jalostuspäiville. Onneksi tuo tapahtuma järjestetään Kuopiossa joka vuosi, joten ehkä ensi vuonna paremmalla onnella! Ajattelin ilmoittaa Onnin Tornion ryhmikseen 20.2. Huomenna on viimeinen ilmoittautumispäivä, pitääpä muistaa maksaa ilmo huomenna töissä... Enon ryhmis on toki tässä välissä vielä eli 6.2.

Eilen Turun kv-näyttelyssä Onnin sisko Ruska oli saanut hienosti ERIn ja sijoittunut nuorten luokassa kolmanneksi, onnea Ruskalle!

Me kävimme tänään lumikenkäilemässä metsässä. Oli kyllä mukavan rankkaa hommaa! Koiran pomppivat mielissään ympärillä, lunta oli Onnin töppöjaloillekin niin sopivasti että hyvän lihaskuntotreenin sai sekin :) Nyt koirat vetelee sikeitä varmaan iltaan asti.

Agiliitoa ja muuta touhua

Eilen oli toinen kerta agilitya Onnin kanssa. Tällä kertaa otettiin uutena pussi, A-este ja rengas. Täytyy kyllä ihan ihmetellä miten reipas ja rohkea Onni on tuolla ollut, kotona kun se tahtoo olla joskus niin hissukka, että tekisi mieli joskus potkia siihen vauhtia. Toisaalta, se on vain hyvä, että kotona osataan rauhoittua. Pussia harjoittelimme niin, että ope piti Onnia pussin päässä ja minä menin toiseen päähän nostamaan kankaan maasta ja huutelemaan Onnia läpi. Ja ukkohan tuli, oikein innoissaan! Yhdellä kerralla hyvä että ehdin kangasta raottamaan kun se jo porhalsi läpi. Samoin A-esteen kiipesi reippaasti eikä renkaassakaan ollut ongelmia. Tietysti kerrattiin hyppyä, putkea ja puomia, jotka nekin meni hyvin. Lopuksi meillä oli ihka oikea rata: putki, hyppy ja hyppy! Vauhdilla meni. Tästä se lähtee! Ainoa miinus oli kova piippaaminen ja ajoittainen haukunta vuoroa odotellessa. Ukko kävi jotenkin ylikierroksilla. Ja kova nälkä sillä oli. Onnihan saa päivän toisen ruokansa vasta agin jälkeen. Ehkä joskus voisi kokeilla antaa sille osa ruoasta jo ennen, jos se pudottaisi vähän kierroksia alas…

Viime lauantaina treffasimme lappalaisia Pikkaralassa. Paikalla oli tuttu Salli sekä uudet kaverit Yoda ja Tytti. Mukavaa oli. Onni tosin alisti Yodaa ja pienet kähinät oli heti päällä, joten päätettiin pitää toinen aina kiinni. Energisen Tytin kanssa Onnikin viihtyi ja lopuksi pääsi vielä privaatti-lenkille Sallin kanssa. Onneksi Onni ja Salli tulevat niin mutkattomasti juttuun (Onni ei ole liian rakastunut Salliin ja antaa sen olla rauhassa), sillä lähdemme Emman ja Sallin kanssa Kuopion Jalostuspäiville reilun viikon päästä. Sinne on ilmoittautunut 113 suomenlapinkoiraa, meleko huima määrä! Hauskaa nähdä noin paljon koiria, toivottavasti ei tule tulipalopakkaset, sillä päivästä tulee piiiitkä ja näyttely on ulkona.

Ilona ja Juha eivät viikonloppuna löytäneet lintuja. Jälkiä ja syöntipaikkoja oli löytynyt ja niitä tyttö oli innoissaan nuohonnut. Hyvin se kuulemma hakee ja tottelee käskyjä ja käsimerkkejä. Ilona on kyllä mukava koira, kun sitä voi pitää vapaana pihassakin (tietysti vain silloin kun joku meistä on myös ulkona), se ei lähde toisten koirien perään eikä välitä ohikulkijoista. Rusakko aiheutti muutaman loikan perään, mutta tyttö pysähtyi heti kun käskin.

Aloitimme Onnin kanssa agilityn alkeet Oulujokilaakson kennelkerhon kurssilla. Ekalla tunnilla opettelimme hyppyä, putkea ja puomia. Onnillehan nuo kaikki käskyt (hyppy, läpi, kiipeä) on uutta, emme ole opetelleet vielä edes ”hyppy”-käskyä. Reippaasti ukko teki kaiken mitä siltä halusin, putkeenkin ryntäsi ennen kuin olin itse siihen valmistautunut. Palkkaus tuli siis reilusti jälkijunassa. Seuraaviin suorituksiin ehdin sitten kutakuinkin mukaan. Fiksu pentu-kurssilla silloin pentuna Opa piti työntää putkeen ensimmäisillä kerroilla, mutta nyt meininki oli aivan toinen. Puomin Onni on kiivennyt muutaman kerran aiemminkin ja teki sen nytkin ongelmitta, täytyy vaan panostaa palkkaukseen kontakteilla jatkossa. Hauskaa oli ja odotamme jo ensi kertaa innolla! Paikalla taisi olla kuusi koiraa, joista kolme oli suomenlapinkoiria.

Tällä viikolla Onni ja Ilona ovat erikoistuneet sepelin kaivamiseen tarhassa. Luulen, että homma menee näin: Onni istuu ylipäällikkönä hiljaa ja katsoo, kun Ilonan kaivajatassut laittaa sepelin liikkeelle :) Oli meinaan sepeli lentänyt sen verran kauas, että tuskin lapinkoiran töppöjalat ovat siihen pystyneet… Ollaan nimetty Onni ylipäälliköksi, koska tietyissä tilanteissa se istuu ryhdikkäänä ja valvoo ympäristöä kun Ilona touhuaa jotain omiaan. Ja jos paljastuu, että jotain ei-niin-kovin-sallittua on tehty, Onnin ilme (varsinkin Juhaa kohtaan) on ”en se minä ollut, en varmana” tai ”varmasti sanoin Ilonalle ettei noin saa tehdä, mutta… en se minä ollut, uskothan iskä uskothan”. Salaa se kuitenkin hykertelee mielessään, että häh-hää, selvisinpäs pälkähästä ja Ilona sai satikutia!

Ilonalla on ollut masu vähän löysällä, mitä lie pistellyt kitusiinsa tarhassa ja lenkillä. Onni taas näyttää ihmeelliseltä takkuturkilta vaikka sitä on harjattu saman verran kuin ennenkin, liekö karvanlähtö alkamassa tai sitten nykyinen nappulamerkki Canami ei ole sen turkille paras mahdollinen. Tosin koirat ovat viime päivinä ottaneet myös painimatseja ulkona tarhassa. Onnin turkki on ollut paikoin läpimärkä ja kuolainen Ilonan jäljiltä. Tuskin tuollainen käsittely turkkia ainakaan parantaa…

Lauantaina eli huomenna meillä on pentutreffit (tässä tilanteessa lasken Onnin vielä pennuksi, (ja onhan se sitä!) koska haluan itse mennä paikalle rapsuttelemaan koiria ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Paikalle on tulossa yli 6kk ikäisiä koiria, joten ehkä Onnikin sopii joukkoon mukaan, eikä sen leikit ole liian rajuja enää tuon ikäisille. Ilona toivottavasti pääsee paukkupakkasten jälkeen pitkästä aikaa lintuja etsimään ja isännän kanssa treenailemaan.

Onni on ilmoitettu Kuopion jalostuspäivien näyttelyyn 31.1. ja Enon ryhmikseen 6.2. Sitten meillä voi olla vähän taukoa näytelmistä, varsinkin jos tuo turkki alkaa tippumaan.

Kajaanin kv-näyttely

Tänään kävimme näyttäytymässä Kajaanissa. Mukava päivä olikin. Ilona debytoi näyttelyssä tuloksella JUN EH2, mihin minä olen tosi tyytyväinen! Harmittaa vaan kun molempien koirien kehät olivat päällekäin, enkä nähnyt Ilonaa ja Juhaa kehässä, mutta agentit kertoivat esiintymisen menneen ihan hyvin, mitä nyt vähän ilosta pomppimiseksi oli juokseminen välillä mennyt ;) Tästä on hyvä jatkaa, on mielenkiintoista viedä Ilona joskus kokeneen kotimaisen tuomarin arvosteltavaksi. Tänään tuomari-täti tuli Latviasta.

Onskuponskulla meni hienosti. Tulos JUN ERI1 VARASERT ja VSP-JUNIORI. Mieltä lämmittää Onnin hyvä käytös kehässä arvostelun aikana ja se, että arvostelu tuli Marja Talvitieltä, joka on kokenut tuomari ja rodun spesialisti (tätä nykyä taas rotujärjestön puheenjohtajana). Suomenlapinkoirien ROP oli Lecibsin Macce, joka voitti vielä vitosryhmän ja oli lopulta BIS-4!! Aikas harvinainen saavutus lapinkoiralta kansainvälisessä näyttelyssä. VSP (ja ROP-JUNIORI) oli kaunis Dagolas Naavanuttu. Komistus Staalon Åregano sai sertin, onnea siitä! Onnin sisko Seita sai NUO EH, kiitos Ilmasteille seurasta, oli kiva jutustella! Nähtiin näyttelyssä myös paljon muita tuttuja.

Tässä meidän turrejen arvostelut:

Ilona: tuomari Rita Kadike-Skadina, Latvia
Elegant female, enough condition, feminine head, correct topline. Should be better angulated front, enough in behind. Too short upperarm. Movement needs better balance.

Onni: tuomari Marja Talvitie
Tyypiltään erinomainen. Riittävät takakulmaukset. Edestä hieman niukasti kulmautunut. Erinomainen karvanlaatu. Tyypilliset liikkeet. Hyvä pää & silmät. Otsapenger voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvä ylälinja.

Tiistaina minä ja Onni aloitetaan agilityn alkeiskurssi, vähänkö mukavaa, jännittää jo nyt!