Kesän kuulumiset

Näin se vain on kesä taas hurahtanut ohi. Minä kyllä olisin voinut kesää vielä pidentää, mutta meidän lauman metsästysosasto näyttää olevan elementissään syksystä ja lintujahtien alkamisesta. Onnikin nauttii viileimmistä ilmoista, vaikkei aivan runsasturkkisin lapinkoirauros olekaan. Tässäpä meidän kesän kuulumisia. Tarkoitus oli lisätä kuviakin, mutta niiden lataaminen koneelle tuntuu taas niin ylivoimaiselta puuhalta, että saatte nyt tyytyä pelkkään tekstiin.

Onnin kesään tuli muutoksia terveysvaivojen myötä. Olimme suunnitelleet Lapin vaellusta ja ilmoittautuneet mejä-kokeeseen, kun reilu viikkoa ennen vaellukselle lähtöä huomasimme Onnin takamuksessa haavan, joka osoittautui anaalifisteliksi. Se on onkalomainen, syväkin haava peräaukon vieressä, jonka syytä ei tiedetä, mutta vahvasti epäillään autoimmuunitaustaa (allergiaa tms)tai hormonaalista syytä. Fisteli löydettiin, kun huomasin että Onnin pyllyn seudulta tihkuu verta. Onni itse oli normaali oma itsensä, eikä fisteli aiheuttanut sille kipua tai kakkaamisongelmia missään vaiheessa. Voi olla mahdollista, että Onni oli loukannut itseään, mutta eläinlääkärin mukaan todennäköisempää on tuo fisteli. Ukko söi tähän vaivaan kortisoni- ja antibioottikuurin sekä paikallisesti fisteliin levitettiin immuunijärjestelmään vaikuttavaa voidetta. Fisteli parani onneksi nopeasti eikä tulehtunut tms. sillä onhan tuo peräaukon seutu aika tulehdusaltis paikka ja vaikea hoitaa. Kävimme kahden viikon kuluttua diagnoosista vielä kontrollikäynnillä ja kaikki oli silloin ok. Kortisonikuuri kesti kaiken kaikkiaan kuukauden ja on nyt loppunut.

Internetistä löytyy hurjia tarinoita perianaalifisteliasta (tyypillistä saksanpaimenkoirille, perinnöllistä), jossa nuo fistelionkalot kasvavat sisäänpäin ja ahtauttavat peräsuolta aiheuttaen kipuja ja ulostamisongelmia. Kuulostaa olevan vaikeita hoitaa ja vaatii vahvoja lääkekuureja. En tiedä aiheuttaako tällainen yksittäinen fisteli suuremman perianaalifistelian riskin tai onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa lainkaan. Eläinlääkäri sanoi, että fisteli voi uusiutua tai sitten ei. Olen kuullut kahdesta suomenlapinkoirasta, joilla on ollut perianaalifistelia, ja toinen niistä meinasi menehtyä tuohon, kun se ehti mennä niin pahaksi ennen sopivan lääkityksen löytämistä. Anaalirauhaset Onnilla olivat kunnossa, eikä se ole niitä oireillutkaan. Usein kai tuollainen fisteli tulee anaalirauhastulehduksen jälkeen, mutta näissäkin tapauksissa jokin muu seikka on aiheuttanut sen anaalirauhastulehduksen, joten perimmäinen syy lienee arvoitus.

Eläinlääkäri meinasi, että yksi tällaisiin vaivoihin vaikuttava asia on hormonitoiminta, joten kastrointi voisi ehkäistä tulevien fistelien syntyä. Tasaantuisihan hormonitoiminta silloin. Olenkin päättänyt kastroida Onnin tulevana syksynä. Yksittäisen anaalifistelin perinnöllisyydestä ei varmaan ole tietoa, mutta kyllähän tuollainen vaiva uroksella ainakin minua kasvattajana häiritsisi, joten jalostuskäyttöä tuskin olisi luvassa. Ja ovathan Onnin siskot Ruska ja Seita jo lisääntyneet, joten suku kyllä saa jatkoa ilman Onniakin :) Lääkäri myös totesi Onnia tutkiessaan, että taitaa olla aktiivinen ukko, sillä eturauhanen oli laajentunut. Ja niinhän se Onni onkin, silloinkin valeraskas-Ilona tuoksui Onnin mielestä ihanalle… En kyllä tiedä yhtään onko tuollainen laajentunut eturauhanen kuinka yleinen, ja onko se pysyvä tila vai esiintyykö vain silloin kun perheessä on juoksuisia narttuja, ja aiheuttaako suuremman riskin eturauhasen tulehduksille. Unohdin kysyä tästä eturauhasesta eläinlääkäriltä, täytyy selvittää asiaa.
Vaikka tuo fisteli ei Onnia itseään näyttänyt vaivaavan, päätin perua vaelluksen, jottei matkan aiheuttama muutos ja stressi pahentaisi tilannetta. Ja olisihan haavan puhtaanapito luonnon helmassa ollut vaikeampaa kuin kotona. Lisäksi kortisoni vaikutti Onnin selvästi, ukko joi mahdottomasti ja pissasikin sitten sitä mukaa. Lääkekuurien takia taas mejä-koe piti jättää väliin. Sen sijaan teimme muutaman onnistuneen verijäljen kotimaisemissa.

Ilona ja Myy ovat käyneet muutamassa näyttelyssä. Oulussa Ilona sai Riitta Lahtovaaralta ERI:n, SA:n ja oli PN4. Kemissä Myy sai ERIn ja Ilona EH:n Tuula Savolaiselta. Lisään arvostelut tähän myöhemmin. Tosi kivasti tytöt siis menestyivät.

Seisojatytöt ovat treenailleet vesitöitä ja uineet paljon myös muuten vaan. Lomareissulla eräässä lammessa uidessaan Myy hoksasi pinnalla uiskentelevat mielenkiintoiset vesikirput ja aiheutti katsojissa hupia jahdaten niitä uimalla :). Todennäköisesti emme vie kumpaakaan tänä syksynä kokeisiin vaan treenaamme itseksemme. Ilonalle opetetaan tiedotus ja kokeillaan jälkeä, Myy saa nyt elämänsä tilaisuuden osoittaa kykynsä metsällä. Jospa sitä malttia alkaisi löytymään eikä se enää pöläyttelisi lintuja ilmaan omin voimin. Muuten kesä on mennyt pihatöitä tehdessä, jospa ensi kesänä ehtisi enemmän rentoutuakkin kun nyt saatiin pihasauna ja kohta myös varasto valmiiksi. Nyt sorsastuksen alettua seisojat ovat päässeet sorsajahtiin ja kyyhkyjahdissakin ovat käyneet. Saalista on tähän mennessä vasta yhden tavin verran, taitaa mennä hetki että uudet jahtimaastot tulevat tutuiksi ja hyvät passipaikat löytyvät.

Onni sai luonnetestipaikan syyskuun puolivälin Haukiputaan testiin. Mielenkiinnolla odotan miten siellä menee. Onnin sisaruksista Ruska sai 157 ja Seita 71 pistettä. Onnittelut muuten Seitalle ja omistajille: Seita menestyi Minskin kv.näyttelyissä ja on nyt FI MVA BY MVA BYV-12 Miskajasmin Nutukas :)