maanantai 1. marraskuuta 2010

Pentumaista arkea

Ensimmäinen viikko kolmen koiran kanssa on mennyt nopeasti. Koirat saivat lääkkeet ulkoloistartuntaan viime viikolla ja nyt välttelemme koirakontakteja parin viikon ajan. Huushollia on siivottu puhtaaksi mahdollisista öttiäisistä.
On ollut kyllä hauska seurata koirien touhuja! Onni ”sietää” Myytä jo paljon paremmin ja jopa yhteisiä leikkejä on todistettu. Välillä Onni vielä ärähtää Myylle, varsinkin jos se yllättää Onnin tai hyökkää kimppuun kun Onni ei ole leikkituulella. Mutta tosiaan monia kutsuja leikkimään on jo Onnin puolelta nähty ja kolmestaankin nuo ovat mattopainia harrastaneet.
Olen nyt lomalla kotona ja yritän opettaa Myytä talon tavoille. Ruokailuhetket on saatu rauhallisiksi, enää pentu ei pompi ja huuda, vaan malttaa odottaa ruokaansa rauhassa. Työpäivien ajaksi Myy jää kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin rajatulle alueelle ja olemmekin aloittaneet yksinoloharjoitukset pikku hiljaa. Välillä pentu malttaa odottaa rauhassa ja jopa nukahtaa aitaukseensa, välillä taas otetaan takapakkia ja talossa raikuu sydäntä ja korvia särkevä ulina. Vaatii kyllä kärsivällisyyttä odottaa hiljaista hetkeä milloin voi mennä palkkaamaan Myytä, mutta kyllä se tästä. Nyt kun olen lomalla Onni ja Ilona ovat päivän tarhassa, aivan kuin työpäivien ajan ja me Myyn kanssa touhuilemme omiamme. Hyvin ovat isot koirat malttaneet päivystää tarhassa, vaikka selvästi mieli tekisi sisätiloihin meidän kaveriksi. Iltapäivällä sitten Onni ja Ilonakin pääsevät pinteestä ja koko porukka on yhdessä. Jos Myy ei jostain syystä opi jäämään yksin, täytynee jättää Ilona hoitotädiksi sen kaveriksi.
On tuo pentu kyllä hellyttävä. Nyt se nukkuu jaloissani ja kuvittelee olevansa emon tissillä, kova maiskutus kuuluu. Muulloinkin välillä se nappaa Ilonan nisästä kiinni, mutta eihän Ilona sellaista kauaa jaksa katsella. Vahva on tuo muisto emon maitobaarista.
Vaikka Myy onkin melko raju ja äänekäs leikkimään, on se myös vähän säikky oudoille äänille kuten imurin tai lehtien haravoimisesta lähtevälle äänelle. Positiivista on kuitenkin se, että se näyttää pääsevän niistä yli nopeasti ja uskaltaa tulla esim. imurin luokse herkkujen perässä. Luoksetulon Myy on hoksannut kiitettävästi kotiolosuhteissa ja sitä pitääkin harjoitella ahkerasti eri ympäristöissä. Yöt pentu nukkuu jo omassa boksissaan meidän makkarissa. Välillä yö menee ilman pissareissuja ulos, välillä taas tehdään yksi tai kaksi piipahdusta raittiiseen ilmaan. Onneksi ei ole vielä pakkasia, yökkärissäkin tarkenee viedä pennun pikapissalle :D

Juha on treenannut ahkerasti Ilonaa metsässä. Haku on kuulemma parantunut entisestään. Karvapeite kiiltää ja on vahvaa eikä Ilonan iho ole enää rikkoontunut metsässä rymytessä. Lihaksetkin ovat kasvaneet, mutta lisää massaa neiti tarvitsee vielä. Lähiaikoina parivaljakko aikoo mennä fasaanijahtiin. Tässä pari kuvaa Ilonasta eiliseltä:

1 kommentti:

Hanna kirjoitti...

Ihanaa lukea jonkun toisen pentukokemuksia...kuullostaa tutulta ;) Varsinkin sydäntä särkee kun kuuntelee koiran ulinaa aitauksessa (jossa työtuntien ajan) ja maltaa odottaa niin kauan kuin rauhoittuu...kaipa se tästä...

Onnea ja iloa roppakaupalla teille uuden pennun kanssa.