Onni, lupaava agikoira

Täytyy ihan kirjoittaa tännekin muistiin miten tyytyväinen olen ollut Onniponniseen tällä viikolla! (Eteen tulee varmasti niitäkin päiviä, kun voisi jurputtaa koiran, tai itseni, törppöilystä treeneissä…)

Tiistaina agissa mentiin ihan pientä radan pätkää ja alussa olin tosi epävarma miten saan koiran tekemään sen oikein. Onni kuitenkin yllätti ja noudatti minun ohjausta hienosti! Kyllä agility on kivaa ja koirani ihana! Tehtiin ensin kaksi hyppyä, joiden jälkeen jyrkkä käännös putkelle, jonka jälkeen vielä hyppyeste noiden ekojen hyppyjen vieressä lähtöpaikan suuntaan. Koira ei harhautunut väärille hypyille ja teki hommat vauhdikkaasti! Tuolla meidän harjoitushallissa on vain suorittava koira paikalla, muut odottavat vuoroaan autossa tai ulkona, näin Onnikin voi keskittyä agilityyn eikä häiriötä muista koirista ole. Toivottavasti nyt talven aikana meidän yhteistyö paranee ja kesällä Onni ei enää ota häiriötä muista ja agilityn harrastaminen voi edelleen jatkua ilman pelkoa karkaamisista.

Eilen tokotreeneissä otettiin seuraamista, käännöksiä vasemmalle ja oikealle, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, paikalla oloa ja luoksepäästävyyttä. Onni oli taas mainiossa vireessä vaikka lähtiessä sitä sai käskemällä käskeä mukaan. Ukko olisi halunnut jäädä rahin päälle unille! Kaikki nuo liikkeethän meillä on kovasti keskeneräisiä, mutta ehkäpä jonain päivänä edes joku liike olisi valmis. Tokon alokasluokkaa ajatellen siis. Erityisesti mieltäni ilahduttaa se, että turha toisten urosten kyttääminen on vähentynyt kovasti. Ukko keskittyy vaan nakkeihin! Kyllä se edelleen kiinnostuu ja vähän provosoituu, jos toinen uros riehuu vieressä. Onni myös komentaa minua jos toiminnan, eli nakkien antamisen, väliin tulee pidempiä taukoja.
Lauantaisin käymme myös vapaavuorolla harkkaamassa agilityä, silloin saadaan päättää itse mitä harjoittelemme.

Myy on oppinut parissa päivässä odottamaan lupaa ruokakupille. Kupin voi jo laskea maahan asti ja pentu vaan istua napottaa kiltisti, katsoo silmiin ja odottaa lupaa. Hieno-taitava!
Toinen edistyminen on tapahtunut hihnakävelyssä. Pari päivää sitten lähdimme kokeilemaan miten se sujuu ja sujuihan se. Tosi vähän on turhaa pomppimista tai jumittamista. Nykyään Myykin siis pääsee mukaan 10 minuutin aamukävelylle. Pääasiassa pentu saa yhä liikkua vapaana, onneksi tontti on aidattu. Noin kahden viikon päästä onkin jo ekojen rokotusten aika. Myyn kasvattaja Eija käynnisti sähköpostiringin kasvattien omistajien kanssa ja on ollut kiva kuulla muiden kuulumisia ensimmäisten viikkojen ajalta. Kovin samanlaista arki tuntuu muillakin olevan. Pissojen siivoamista ja uusien asioiden ihmettelyä ja opettelua.

Mukavaa että tulee viikonloppu ja pääsee koirien kanssa metsään valoisan aikaan. Viime sunnuntaina metsälenkillä Onni kunnostautui jäniksen papanoiden syönnissä ja uppoutui hommaansa niin tehokkaasti, että luoksetulokäskyt kaikui välillä kuuroille korville. Oli vissiin papanat parempia kuin emännän taskussa olevat herkut…