Pentumaista arkea vol. 2

Myy alias Korvaeläin, Dumbo, jne...

Koirien kanssa on nyt ulkoloislääkityksen eristysaika kärsitty ja ihan mukavastihan se meni oman lauman kesken. Nyt Onni on tehnyt paluun agi- ja tokotreeneihin ja Ilona ja Myy ovat vierailleet Ilonan kasvattajan luona muita koiria ihmettelemässä. Aluksi Myytä oli kovasti pelottanyt iso vieras koiralauma, mutta ajan kanssa pentu oli uskaltautunut touhuun mukaan.
Teimme myös reissun Pohjois-Karjalaan sukuloimaan. Pitkän matkan Myy matkusti vielä takapenkillä emännän kanssa, toki olemme myös totuttaneet sitä auton takaosastossa matkustamiseen yhdessä muiden koirien kanssa. Reissussa Puntti-tolleri ei pelottanut yhtään, samoin vieraan yöpaikan Myy tutki rohkeasti. Enon 50-vuotisjuhlissa Myy nukkui pirtin penkillä meidän nauttiessa karhunpaistia. Hereillä ollessaan se keräsi kovasti ihailijoita ja rapsutuksia eikä vierastanut outoja ihmisiä. Kovin ihmisläheinen pentu tuo on. Se tykkää olla sylissä rapsuteltavana ja useimmiten nukahtaa siihen pää ihmisen kaulalle painautuen.
Sisäsiisteydessä Myy on ottanut askeleita eteenpäin. Se hakeutuu itse ulko-ovelle ja jopa vinkuu jos me ei heti sen liikkeitä huomata. Usein vielä me kuitenkin töytyytämme sen ulos ennen kuin mahdollista vahinkoa ehtii tapahtua, eikä Myy useimmiten ehti ulos itse pyytämäänkään. Yksinollessa mitään tuhoja ei ole tehty toistaiseksi. Kovasti odotamme sitä päivää, kun Myyn voi jättää ulos tarhaan Onnin ja Ilonan kanssa ja silloin meidän paluumme töistä kotiin alkaisi jotenkin muuten kuin kodinhoitohuoneen lattiaa pissasta jynssäten...
Metsässäkin on pentua käytetty ja ihan rohkeasti se siellä liikkuu, tosin lunta on jo sen verran kertynyt, ettei se halua kahlata lumessa kovin pitkää aikaa. Taitaa nahkamasua palella herkästi.
Painoa Myyllä oli tänään tasan 9 kg. Kovasti tuo viikon aikana kasvaa... Mukavalta tuo pentu vaikuttaa kaikinpuolin edelleen. Kyllähän se rajojaan testaa, mutta antaa myös helposti periksi. Melkoinen draamakuningatar se on välillä: jos pikkuisen niskasta sitä nyppäisee, niin koira huutaa kuin hinaaja :D Nuo tuollaiset pienet ojennukset ja muutkin pelottavat möröt (kuten imuri ja lumikola) se tuntuu unohtavan nopeasti. Namilla sen saa houkuteltua melkein minne vaan.
Kuvagalleriaan on lisätty uusia kuvia kansioon Marraskuu 2010. Hankala tuota on kuvata, kun ei pysy hetkeäkään paikoillaan, mutta kyllä noista kuvista varmaan jonkinlaisen käsityksen koirasta saa.