Sasarnon Arsenic "Myy"

Lisää kuvia Kuvagalleriasta (katso linkit) kansioissa Myy ja Syksy 2010.

Uusi laumanjäsenemme sai kutsumanimekseen Myy, koska hän oli pentueen narttupennuista vilkkain, uteliain ja aina ensimmäisenä menossa. Edellisen postauksen videolinkistäkin (varsinkin nauhoituksen lopussa) huomaa kuinka Myy leikkii vauhdikkaasti ja kovaäänisesti vaikka suurin osa sisaruksista on jo nukahtanut.

Haimme Myyn kotiin viime sunnuntaina. Pitkä ajomatka Oitista kotiin sujui erittäin hyvin. Olimme valmistautuneet äänekkääseen ja energiseen matkaseuraan, leluja ja puruluu oli pakattu mukaan viihdykkeeksi. Pikkuneiti kuitenkin nukkui koko ajan ja matka tehtiinkin yhden pysähdyksen taktiikalla, jolloin Myy oli heräteltävä pisulle.

Kotona tervehdimme ensin Onnin ja Ilonan, jotka ottivat Myyn uteliaana vastaan. Ilona rakastui rotukaimaansa ja onkin leikittänyt Myytä koko ajan. Liekö samanrotuisilla koirilla sopivat geenit toistensa kanssa leikkimiseen, niin hyvin noilla kahdella synkkaa. Vetoleikkiä köysilelulla, pallon kuskaamista ja mattopainia on jo harrastettu. Hauskinta noista kahdesta on mennä Ilonan boksiin pehmeällä patjalle kähisemään. Uudessa kodissaan Myy tutki kaikki huoneet itsenäisesti eikä sitä suuremmin järkytä, jos se jää yksin hämärään huoneeseen.

Onni kyllä tutki Myyn uteliaana, mutta päätti pitää hieman välimatkaa uuteen pikkusiskoonsa. Ei se sentään juokse karkuun pentua, vaan murahtaa sille, jos se tekee kovin läheistä tuttavuutta. Tässä vaiheessa murahdus on tehonnut, Myy juoksee äkkiä kauemmas, mutta seuraavassa hetkessä on jo tulossa takaisin mielistellen Onnia ja lähestyen tätä joko ryömien tai hivuttautuen Onnia kohti kyljellään tai selällään. Pian voi olla, että Onni joutuu turvautumaan järeämpiin keinoihin tuon pikku satiaisen karkoittamiseksi, ellei sitten hyväksy tätä leikkikaverikseen, mitä me kaikki toivomme.

Satiaisista puheen ollen, samaisena sunnuntai-iltana Onni alkoi rapsuttamaan itseään kovasti ja tuota kutinaa on nyt jatkunut tähän päivään saakka. Yöllä se ei osaa rauhoittua, vaan vinkuu ja hankaa itseään mattoon ym. Viime yön se halusikin nukkua ulkona, liekö viileä ilma rauhoittanut kutinan. Mitään suurta punoitusta tai hilseilyä en sen ihosta ole huomannut. Ruokavalio sillä on pysynyt samana koko ajan. Kutina voi johtua jostain ulkoloisesta tai sitten uuden laumanjäsenen aiheuttamasta stressistä. Toivotaan jälkimmäistä ja että kutina laantuu pian. Ilonalla ja Myyllä ei ole tällaista kutinaa. Olisi ikävää joutua antamaan koko laumalle loishäätö, se on aika kova kuuri pienelle pennulle. Jos kyseessä olisi pennun tuoma hilsepunkki, se aiheuttaa oireita nopeasti tartunnan jälkeen, mutta Myyn kasvattajan koirissa ja muissa pennuissa ei ole havaittu ulkoloisia, eli sekin puoltaa stressiä aiheuttajana. Seuraillaan tilannetta nyt pari päivää ja jätetään muut koirakohtaamiset toistaiseksi väliin ettei vaan tartuteta muita. Jos kutkutus edelleen jatkuu, täytyy käyttää ukko eläinlääkärin tutkittavana.

Tosiaan Myy on ollut erittäin reipas pentu. Ikävöintiä ei ole ollut havaittavissa lainkaan. Yönsä se nukkuu boksissaan tai vieressä lattialla nukkuvan isännän kainalossa, johon se kuulemma hivuttautuu aamuyön tunteina. Isot tarpeet Myy on tehnyt joka kerta ulos, pikku pisuja se kyllä ehtii liruttamaan sisälle silloin tällöin. Myy kampeaa syliin aina kuin on mahdollista ja osaa käyttää naskalihampaitaan kiitettävästi. Melkoinen pusuautomaatti se myös on. Se syö kuin hevonen ja huomatessaan ruokakupin otettavan esille se nostaa metelin ja poukkoilee kuin superpallo. Alusta asti on kuitenkin pidetty siitä kiinni, että kuppi ei tule lattialle ennen kuin Myy sulkee suunsa ja pitää tassunsa maassa.

Myyllä on 11 sisarusta, joista muutama muukin on muuttanut tänne pohjoisempaan nimittäin Suomussalmelle ja Kajaaniin. Myös Savon seutu on hyvin sasarnolaisten edustamana. Toivottavasti tapaamme sisaruksia joko pentuetapaamisissa tai kokeissa/näyttelyissä tulevaisuudessa. Tyytyväisiä olemme uuteen tulokkaaseen, mielenkiinnolla odotetaan millainen koira tästä sähikäisestä kehittyy! Kiitos Eija ja Taisto tästä mukavasta pennusta!

Linkki Sasarnon kennelin sivuille löytyy oikealta linkki-listalta. Siellä on mm. esittelyt Myyn Arno-isästä ja Rhea-äidistä.

Lisäys: Kuulin kaverilta, että hänen koiriltaan, joiden kanssa Onni on ollut tekemisissä pari viikkoa sitten, on löytynyt ulkoloisia, joten niistä se Onnin kutkutus todennäköisesti johtuu. Eli soittelen huomenna eläinlääkärille ja pyydän meidän koirille Stronghold-kuurit. Tällaista tämä välillä on näiden elukoiden kanssa :)

Pekua ja muita kuulumisia

Ilona voi hyvin ja porskuttaa kovasti eteenpäin! Turkki on parantunut huomattavasti ja virtaa riittää. Metsässä ja pellolla on päässyt juoksemaan ja haku onkin ollut hyvää koko ajan. Harmi vaan kun lintuja ei ole löytynyt. Vaikka koira voi nyt hyvin, on meillä omistajilla silti joka aamu pelko persiessä ovatko oireet tulleet takaisin. No, täytyy olla optimisti ja uskoa, että hyvin tytölle käy! Noin kaksi viikkoa on kulunut lääkkeiden lopettamisesta.

Onni-höppänä esitti eilen parastaan agi-treeneissä. Oli hienosti kuulolla ja teki kaiken niin kuin pitikin! Sitä edellinen kerta olikin sitten sieltä toisesta ääripäästä… koira karkaili ja haukkui kaikkea mikä liikkui tai ei liikkunut… No, oma vika kun otin sen lähes suoraan autosta kentälle, ilman minkäänlaista lenkkeilyä, missä purkaa suurin osa energiasta. Eilen kävelin sisukkaasti sen kanssa viimassa ja sateessa ennen treenejä, kyllä kannatti! Landehaukkujen möllitokokurssi peruuntui, mutta ei hätää, ei harmita, sillä meidän omalla yhdistyksellä on sen verran mielenkiintoiset suunnitelmat talven tokojen varalle.

Jossain edellisessä viestissä vihjailinkin uusista tuulista tulevaisuudessa. Nyt voin selventää sen verran, että meille tulee uusi laumanjäsen. Haemme pennun kotiin viikonloppuna Sasarnon kennelistä Oitista. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 5 viikon iässä ja silloin kaikki nartut olivat tasaisia ulkonäöltään ja luenteeltaan. Nyt luovutusiän lähestyessä erojakin on alkanut löytyä ja meillä on tällä hetkellä mahdollisuus valita omamme kahdesta narttupennusta: toinen on söpönassu, vilkas touhutiina ja toinen tasaisempi, rauhallinen ja niukkakarvaisempi tyylikäs koiranalku.

Tässä videota pennuista 6vk 4pv ikäisinä. Voi tuota vauhdin määrää!

PS. Äipälle ja iskälle tiedoksi, että tuo otsikon Peku tarkoittaa siis pentukuumetta :)

Lokakuun eka viikko

Yllä olevat kuvat eilisen lenkiltä. Kuvassa siis myös Salli eli Ciasman Pirttihirmu. Kiitos kuvista Emma!

Ilonalle kuuluu hyvää. Koira on pirteä kuin peipponen ja karvakin parantuu koko ajan. Eilen Ilona pääsi tauon jälkeen jahtiin Kuusamossa. Lintutilanteita ei ollut tullut kuin yksi, kun Ilona oli mökin pihassa seissyt pyytä puuhun. Eri tilanteessa isäntä oli ampunut pyyn ja pyytänyt Ilonaa noutamaan ja hienon noudon oli Ipana tehnytkin. Ennen kuin suuremmin hehkuttaa Ilonan hyvää vointia, on syytä muistaa, että antibioottikuuri on vielä päällä noin viikon verran. Sen jälkeen alkaakin jännitys... Jos koira pysyy terveenä, voidaan tuo aivokalvontulehdus-diagnoosiepäily unohtaa! Korostan sanaa EPÄILY, mitään varmaa diagnoosiahan ei ole pystytty tekemään. Kyseessä on täytynyt olla jokin muu pitkittynyt tulehdustila. Pitäkää peukkuja!

Kolme Ilonan sisarusta osallistui Junkkariin (alle 2v. koirien jalostustarkastus: KAER-koe ja ulkomuotoarvostelu). Iita sai kokeesta NUO2-tuloksen, Iina ja Iiris jäivät tuloksetta. Ulkomuotoarvostelusta Iita ja Iina saivat ERIt.

Onnin kanssa jatketaan agin jatkokurssilla Tyrnävän Koiraharrastajissa ja marraskuun alusta alkaen Landehaukkujen järjestämässä möllitokossa.

Uusia tuulia...

Ilona kävi viime viikon loppupuolella uudella eläinlääkärillä, joka esitti uuden teorian Ilonan sairastelusta: likalla on pitkittynyt tulehdus. Sen imusolmukkeet rinnassa ovat kovasti laajentuneet. Kortisoni jätettiin pois ja tilalle parin viikon antibioottikuuri. Ruokavalioon muutos: nappula eri merkkiin ja jauheliha pois. Enemmän kasviksia ja hedelmiä tilalle. Tällainen muutos on helppo toteuttaa ja jännityksellä odotamme miten tässä käy, palaavatko vanhat oireet ja milloin. Ilonan takimmaisen nisän vierestä löytyi myös pahkura, joko tulehtunut imusolmuke tms tai kasvain. Seuraamme muuttuuko se, ja tänään näyttääkin, että se on pienentynyt.
Onni oli taas pätevänä agikentällä. Tokoharjoittelua on tehty kotosalla, tällä viikolla onkin viimeinen ohjattu harjoitus, saapa nähdä missä porukassa jatkamme harjoittelua vai jääkö toko talveksi omatoimisuuden varaan.
Onnin siskon Seitan lonkat on kuvattu tuloksella A/A ja kyynärät 0/0, hienoa! Seitalle on luvassa pentuja loppuvuodesta :)
Ilonan siskot Iita ja Siiri ovat jo esiintyneet KAER-kokeessa tuloksilla NUO3 ja NUO2, onnea! Koekertomukset löytyvät koirien omilta sivuilta.
Muitakin uusia tuulia on tulossa, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Onnea 2-vuotiaalle Onnille!

Tänään on siis kulunut 2 vuotta, kun karvapallero syntyi maailmaan. Onnea siis Miskajasmin N-pennut! Ukon syntymäpäivää ei ole juhlittu, melkeinpä päinvastoin, sillä Onni kävi tänään terveystarkastuksissa ja ukko nukkuu yhä pois nukutuksen jälkeistä pahaa oloaan. Silmät ja polvet todettiin terveiksi, kyynärien ja lonkkien tulosta jäämme odottamaan Kennelliitosta. Lonkkien muoto oli eläinlääkärin mukaan hyvä, mutta vähän löysyyttä molemmissa oli. Saa nähdä mikä tulos tulee...

Ilonan tilanteeseen emme saaneet mitään uutta tietoa, myös tämä eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on autoimmuunisairaus, luultavammin aivokalvontulehdus.

Ilona on lomamme aikana päässyt jahtiin, vähän aikaa kerrallaan, koiran kunto mielessä pitäen. Muutama mallikas seisonta on nähty ja likka vaikuttaa edelleen lupaavalta. Ei ole myöskään rynnännyt lintujen perään avanssin jälkeen. Tähän mennessä yhtään pudotusta ei ole saatu.

Ikäviä uutisia

Ilona sairastui taas. Huolimatta meneillään olevasta kortisonikuurista. Maanantaina tullessamme töistä kotiin, Ilona käveli selkä köyryssä, vaisusti häntäänsä heilutellen pois tarhasta. Läähätti ja tärisi. Samat oireet siis kuin ennen. Kuume ei ollut vielä noussut, mutta selkeästi kipeä koira oli. Nostimme heti kortisoniannosta ja parin tunnin päästä koira olikin taas ennallaan. Soittelin tiistaina eläinlääkärille, joka määräsi Ilonalle pidemmän kuurin, jossa annosta lasketaan hitaammin kuin edellisessä kuurissa. Ilonahan oli nyt parin viikon ajan syönyt Prednisolon-kortisonia 10mg joka toinen päivä ja tarkoitus oli vielä kolmannen viikon jälkeen antaa kolmen viikon ajan 10mg joka kolmas päivä. Tämä meneillään oleva annos ei vaan nyt jostain syystä riittänyt ja sairaus puhkesi taas.

Aivokalvontulehdushan voitaisiin varmistaa aivoselkäydinnestenäytteestä (joka voitaisiin ottaa Aistissa tai YES:ssa Helsingissä), mutta koska Ilona on jo syönyt kortisonia, tulos ei olisi luotettava. Samaisilla klinikoilla voitaisiin myös tehdä TT- tai magneettikuvaus, jolla voisi sulkea pois kehityshäiriöitä yms, mutta tällä hetkellä näihin tutkimuksiin emme koiraa vie, koska on suuri todennäköisyys että niiden jälkeen tilanne olisi sama kuin nyt. Mihinkään rakenteelliseen vikaan eivät Ilonaa hoitaneet ell:t usko, kaularanka näyttää olevan kunnossa, joten siinä mielessä he eivät ole magneettikuvausta suositelleet. On mahdollista, että pidempi kortisonikuuri parantaa koiran (tai sitten se joutuu loppuelämänsä ajan syömään lääkkeitä…). Toivotaan, että Ilonan elimistö kestää uuden pitkän kortisonikuurin ja että sairaus ei puhkea sen jälkeen. Nyt kesän aikana Ilonan karva on kovasti huonontunut, saa nähdä millaiseksi menee kun lääkeannokset taas kasvaa… Nutrolin-öljy, biotiini sun muut tropit on käytössä karvan ja ihon kunnon parantamiseksi.

Onni porskuttaa entisellään. Ensi tiistaina on terveystarkit Joensuussa ja samalla eläinlääkäri Ahoa jututetaan myös Ilonan tilanteesta. Josko häneltä saataisiin jotain uutta tietoa tai vaihtoehtoja… Ilona käytetään ensi viikolla myös eläinhomeopaatilla, mielenkiintoista nähdä millainen kokemus se on.

Onnissa on huomattu selkeä muutos kesän aikana. Ukosta on tullut enemmän läheisyydenhakuinen. Ennen Onni kyllä kerjäsi rapsutuksia, mutta istahti puolen metrin päähän eikä tykännyt jos emäntä tai isäntä tuli ihan kylkeen kiinni. Nykyään ukko kiepsahtaa kainaloon ja saattaa iltaisin pötköttää hetken sängyssä meidän välissä nauttien rapsutuksesta ja jutustelusta! Meillä onkin tapana iltaisin jutella päivän kuulumiset Onnin kanssa juuri ennen nukahtamista. Niin joo, meillähän koirat eivät tule sänkyyn…. mutta kun toinen on niin suloinen!

Uusia kuveja

Lisää kuvia galleriassa kansiossa "Loppukesän 2010 tunnelmia".

Onnin eiliset agit menivät oikein positiivisesti lukuunottamatta sitä, että ukko otti yhdet lähdöt tien varteen pissalle, nartun perässä, onneksi tuli sieltä samantien pois... Sen jälkeen käyttäytyikin kuin enkeli. Otettiin pöytää, pujottelua, keinua ja hyppy-putki-yhdistelmillä radan pätkää. Oli kivaa! Erityisesti mieltä lämmitti, kun Onni sai kehua valmentajalta siitä, että ei ole milläsäkään keinulla, ei pelkää keinun liikettä eikä rämähdystä maahan.