Ikäviä uutisia

Ilona sairastui taas. Huolimatta meneillään olevasta kortisonikuurista. Maanantaina tullessamme töistä kotiin, Ilona käveli selkä köyryssä, vaisusti häntäänsä heilutellen pois tarhasta. Läähätti ja tärisi. Samat oireet siis kuin ennen. Kuume ei ollut vielä noussut, mutta selkeästi kipeä koira oli. Nostimme heti kortisoniannosta ja parin tunnin päästä koira olikin taas ennallaan. Soittelin tiistaina eläinlääkärille, joka määräsi Ilonalle pidemmän kuurin, jossa annosta lasketaan hitaammin kuin edellisessä kuurissa. Ilonahan oli nyt parin viikon ajan syönyt Prednisolon-kortisonia 10mg joka toinen päivä ja tarkoitus oli vielä kolmannen viikon jälkeen antaa kolmen viikon ajan 10mg joka kolmas päivä. Tämä meneillään oleva annos ei vaan nyt jostain syystä riittänyt ja sairaus puhkesi taas.

Aivokalvontulehdushan voitaisiin varmistaa aivoselkäydinnestenäytteestä (joka voitaisiin ottaa Aistissa tai YES:ssa Helsingissä), mutta koska Ilona on jo syönyt kortisonia, tulos ei olisi luotettava. Samaisilla klinikoilla voitaisiin myös tehdä TT- tai magneettikuvaus, jolla voisi sulkea pois kehityshäiriöitä yms, mutta tällä hetkellä näihin tutkimuksiin emme koiraa vie, koska on suuri todennäköisyys että niiden jälkeen tilanne olisi sama kuin nyt. Mihinkään rakenteelliseen vikaan eivät Ilonaa hoitaneet ell:t usko, kaularanka näyttää olevan kunnossa, joten siinä mielessä he eivät ole magneettikuvausta suositelleet. On mahdollista, että pidempi kortisonikuuri parantaa koiran (tai sitten se joutuu loppuelämänsä ajan syömään lääkkeitä…). Toivotaan, että Ilonan elimistö kestää uuden pitkän kortisonikuurin ja että sairaus ei puhkea sen jälkeen. Nyt kesän aikana Ilonan karva on kovasti huonontunut, saa nähdä millaiseksi menee kun lääkeannokset taas kasvaa… Nutrolin-öljy, biotiini sun muut tropit on käytössä karvan ja ihon kunnon parantamiseksi.

Onni porskuttaa entisellään. Ensi tiistaina on terveystarkit Joensuussa ja samalla eläinlääkäri Ahoa jututetaan myös Ilonan tilanteesta. Josko häneltä saataisiin jotain uutta tietoa tai vaihtoehtoja… Ilona käytetään ensi viikolla myös eläinhomeopaatilla, mielenkiintoista nähdä millainen kokemus se on.

Onnissa on huomattu selkeä muutos kesän aikana. Ukosta on tullut enemmän läheisyydenhakuinen. Ennen Onni kyllä kerjäsi rapsutuksia, mutta istahti puolen metrin päähän eikä tykännyt jos emäntä tai isäntä tuli ihan kylkeen kiinni. Nykyään ukko kiepsahtaa kainaloon ja saattaa iltaisin pötköttää hetken sängyssä meidän välissä nauttien rapsutuksesta ja jutustelusta! Meillä onkin tapana iltaisin jutella päivän kuulumiset Onnin kanssa juuri ennen nukahtamista. Niin joo, meillähän koirat eivät tule sänkyyn…. mutta kun toinen on niin suloinen!