Vappuna mätsäriin!

Tyrnävän koiraharrastajat järjestää 01.05.2010 Match Shown Kaakkurin Citymarketin parkki-alueella (moottoritien puoli).

Voit ilmoittautua ennakkoon sähköpostilla osoitteeseen katja.pirkola(a)gmail.com, saat vastausviestissä maksuohjeet. Ilmoittautua voit myös paikan päällä alkaen klo 10. Kehät isoille ja pienille alkavat klo 11. Ilmoittautumismaksu 5 €/ koira luokista riippumatta. Rokotustodistukset mukaan!

Myös lapsille ohjelmaa mm. Lapsi ja koira -kilpailu! Hyvät palkinnot!
Tuomareina isoille koirille Arja Sarpola ja isoille pennuille Miia Virkkunen.
Pieniä koiria tuomaroi Suvi Väänänen ja pieniä pentuja Satu Launonen-Tiala.

Tervetuloa!

Ylitornion näyttely: Onnille serti!

Kuva: Laura Posti

Eilen Ylitornion ryhmänäyttelyssä tuomari Riitta Lahtovaara tykästyi Onniin ja arvosteli Onnin seuraavasti:
Erinomaisen tyyppinen, maskul. uros, mittasuhteet oikeat. Kaunis ilme ja korvat. Hyvä ylälinja/häntä. Erinom. karvan laatu, mutta turkki ei parhaassa kunnossa tänään. Liikkeet hyvät. Luonne ok.

Tulos NUO ERI NUK1 PU1 SERT VSP

PU2 oli Ransu, PU3 Hiidenlahden Tiko ja PU4 Dagolas Kultani Mun. ROP ja lopulta upeasti myös BIS1 oli Dagolas Naavannuttu.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä Laura Postin ottamana http://kuvablogi.com/blog/20952/11/

Riitta Lahtovaara arvosteli myös seisojat. Ilonan Siiri-sisko (Saunapihan Iiris) sai JUN EH JUK1 mukavalla arvostelulla. Iikka-veli puolestaan yllätti kaikki olemalla urosten paras ja vsp, saaden ekan sertinsä ensimmäisessä näyttelyssään. Mukava aloitus tämän pentueen näyttelyuralla, onnea kasvattajille! Kuvia Iikasta löytyy Monan ja Siirin blogista.

Ilonan siskon Saunapihan Iitun lonkat on kuvattu, tulos A/A.

Tunteita & tuoksuja pienen koirapojan elämässä

Poimintoja viime viikolta:

-Tiistain agiharkat: Otettiin aluksi vain pieniä tottelevaisuusliikkeitä ja yksittäisiä esteitä, jotta saisin Onnin oikeaan fiilikseen ja tsemppiin agia ajatellen. Ihan hyvältä näytti ja sitten lopuksi otinkin putken ja kolmen hypyn sarjaa. Nyt kun palkkaa ei tippunutkaan joka esteen jälkeen, Onni päättikin karata kesken sarjan haistelemaan ihanaa tyttöpissaa ulko-oven eteen. Ukko onnistuikin tekemään tämän muutaman kerran ennenkuin saimme onnistuneen suorituksen (vähän helpotettuna).

-Aamuruoka (jauhelihaa ja nappuloita) ei maistu.

-Iltaruoka (sama menu) ei maistu, ehkä vähän jauhelihaa voi maistaa. (Meillä kuppi nostetaan lähes heti pois, jos ei herralle maistu, ja seuraava mahdollisuus tulee seuraavana aamuna/iltana.)

-Lenkillä kuljetaan nenu maassa ja jumitetaan koko ajan hajuille

-Iltalenkin jälkeen Onni tykkää makoilla ja päivystää terassilla. Katselin jääkiekkoa televisiosta ja ihmettelin, että mitenkäs tuolla jäähallissa pauhaa joku sireeni samalla kun selostaja raportoi ottelun kulkua, taitaa olla joku hämminki lähetyksessä. Eikäs mitä, se onkin meijän Don Juan, joka ulvoo ulkona! Romeo esitti sellaisia äänialoja, joita en uskoisi sen suusta lähtevän :D

Ihastuksen kohdetta emme ole paikantaneet, eikä Onni sitä meille kerro.

Onneksi eilen ja tänä aamuna ruokakin maittoi normaalisti, ehkä ukko on palaamassa normaalitaajuksille taas. Lauantaina menemme Ylitornion näyttelyyn, saapa nähdä millaista käytöstä silloin on luvassa. Ilona jää kotiin, sillä kortisonikuuri ja toipumisprosessi on vielä menossa. Tyttö on kyllä voinut hyvin, toivotaan etteivät oireet uusi kuurin loputtuakaan.

Nopeaa toipumista

Viikonloppu menikin valoisimmissa merkeissä kuin mitä odotettiin. Ilona nimittäin toipui todella nopeasti. Vielä lauantaiaamuna oli havaittavissa pientä vaisuutta ja väsymystä, mutta aamupäiväunien jälkeen Ilona oli jo entisellään. Liekö kortisonin ansiota (tosin antibioottikin oli vahvempi kuin viimeksi), sillä edellisellä kerralla toipumiseen meni muutama päivä. Onkohan sairaus/lääkitys jotenkin sekoittanut Ilonan juoksua, sillä ne oireet ovat lähes hävinneet. Onnin nenä on kyllä sitä mieltä, että sisko haisee hyvälle :)

Onni tutustui uusiin kavereihin viikonloppuna. Jippu (labbis/kultainen-sekoitus), Rapsu (tolleri-kultainen-belkkari-sekoitus) ja Ronja-rottweiler tavattiin lenkkeilyn merkeissä. Onni r-r-rakastui Ronjaan ja jahtasikin sitä koko ajan huolimatta Ronjan puolinaisista ärinöistä. Voi että tuo uroksen käytös on joskus rasittavaa... Leikkiä ei pysty kun lempi vie kaikki järjen rippeet... Ruokakaan ei ole maistunut kunnolla, mutta siinäpähän laihduttaa, en ala tyrkyttämään sille ruokaa :D Muuten ukko on onneksi ollut rauhallinen, eilisen päivän se lähinnä nukkui, liekö lauantain lenkkeily ottanut voimille.

Ilona sairastaa, vol. 2

Ilona on taas kuumeessa ja muut oireetkin ovat samat kuin kuukausi sitten, jolloin ravattiin eläinlääkäriltä toiselle eikä kuumeilun syytä löytynyt. Eilen illalla huomattiin, että tyttö on vaisu ja sillä on kuumetta. Kuumetta oli myös tänään aamulla. Juuri tulimme eläinlääkäristä (käytiin Poratiellä kaupungin ell-vastaanotolla). Hyvin perusteellisesti lääkäri tutki tytön. Otettiin pieni ja suuri verenkuva (kaikki arvot normaalit, paitsi valkosolut taas koholla) ja ultrattiin vatsaontelo (kaikki ok). Niskan liikkeissä oli vähän jäykkyyttä. Lääkäri katsoi vanhat röntgenkuvat eikä nähnyt syytä miksi olisi pitänyt ottaa uudet. Diagnoosia ei siis voitu tehdä, mutta lääkäri halusi lähteä kokeilemaan miten kortisoni tehoaa oireisiin eli epäili autoimmuunisairautta (aivokalvon- tai lihaskalvontulehdus tms). Nyt siis Ilonalle annetaan kortisoni- ja antibioottikuuri, annoksia pikku hiljaa vähentäen.

Ilonalla alkoi toinen juoksu keskiviikkona (reilu 5kk ensimmäisistä). Kuulemma juoksujen alkaminen, kuten jokin muu stressitila, voi laukaista autoimmuuni-reaktion (mutta ei siis tiedetä onko tässä siitä kyse). Keskiviikkona kävimme koko porukka näyttelyharkoissa. Siellä Ilona käyttäytyi normaalisti, eikä vaikuttanut stressaantuneelta.

On kyllä kehuttava tuon koiran luonnetta :) Se on niin rauhallinen uusissa tilanteissa, kuten nuo näyttelyt ja näyttelyharkat, tai lääkärikäynnit. Ilonaa saa kyllä tutkia päästä varpaisiin ihan vapaasti, eikä koira pistä yhtään vastaan.

Jos ja kun Ilonan vointi kohenee, menemme pääsiäiseksi Lieksaan. Onni jääkin sinne pidennetylle lomalle, kunnes Ilonan juoksu on ohi. Vielä ukko ei pahemmin noteeraa juoksun hajuja.

Uusia kuvia

Kävimme tänään lenkkeilemässä metsätiellä ja kamerakin lähti mukaan, kun kerrankin aurinko paistoi niin nätisti. Näissä kuvissa siis Ilona 1v 1kk ja Onni 1v 6kk. Kuvat löytyvät siis galleriasta.

Eilen treffasimme Sallin ja Muston, oli mukava lenkki. Perjantaina teimme melko rankan lumikenkäilylenkin pellolla, jonka jälkeen koirat sekä omistajat olivat väsynyttä ja hiljaista porukkaa :) Mukavia ulkoilureissuja siis tänä viikonloppuna.

Menemme molempien kanssa Ylitornion näyttelyyn 17.4. (jos kepo muistaa maksaa ilmot ja lähettää ne huomenna :)).

Mainostanpa tässä, että Tyrnävän Koiraharrastajat järjestävät match shown 1.5. Kaakkurin Citymarketin parkkiksella, laittakaapa ylös kalenteriin! Lisätietoja myöhemmin!

Murkkuilua ja jalkapalloa

Meillä elämä on sikäli ennallaan, että sairastelut on sairasteltu, mutta uusia vivahteita viikkoon on myös sisältynyt, sillä Onni on ottanut murrosikäisen vinkeet entistä enemmän käyttöön. Olen lenkkeillyt sen kanssa melko paljon läheisillä pelloilla moottorikelkan jälkiä pitkin pitäen koiraa vapaana ja pääosin ukolla on korvat tallella, paitsi silloin kun pitää mennä tarkastamaan läheinen hiihtolatu ja kävelytie. Sinne se juoksee korvat luimussa eikä noteeraa käskyjä ja kieltoja. Onneksi siellä ei ole silloin ollut muita kulkijoita ja Onnikin on tullut takaisin muutaman minuutin kuluttua, mutta kyllähän tuollainen käytös pitää kitkeä pois. Olenkin jo harkinnut vuokraavani kauko-ohjattavan koulutuspannan (sitruunapannan), jonka tehoa voisi kokeilla tuossa tilanteessa, kun korvat katoavat…

Viime tiistain agitreenit olivat piste iin päälle. Alussa meni hienosti, kun Onni hoksasi, että hän voi jo vähän irtaantua minusta, hypätä aidan minusta poispäin, kääntyä sitten ja hypätä seuraava aita takaisin. Tehtiin neljän tai seitsemän aidan rataa ja alkoi mennä jo mukavasti, KUNNES viimeisen aidan jälkeen ukko totesi, että ”Jee, minähän olen irti, menenpäs uhoilemaan tuolle urokselle ja liehittelemään narttuja”. Kun koira oli saatu kiinni, piti tietysti yrittää uudelleen, että saadaan onnistuminen lopuksi. Onni päätti toistaa tämän karkaamisen kolme kertaa, kunnes viimein otin sen kanssa pelkän putken ja nappasin sen kiinni suoraan tuloaukolta. Kyllä mua potutti. Saapa nähdä millainen seuraava kerta on…

Murkkuiän vinkeet näkyvät myös siinä, että Onni silloin tällöin haastaa minua tai kepoa hyppäämällä vasten ja haukkumalla. Näissä tilanteissa käännämme sille selän ja olemme välittämättä. Onneksi se luovuttaa nopeasti. Kepolla on ollut tapana painia leikkisästi Onnin kanssa haastamalla sitä riehumaan yhdessä, mutta tuokin leikki täytyy nyt laittaa jäähylle, ettei lietsota huonoa käytöstä samalla.

Parasta menneessä viikossa oli se, kun ostimme koirille oikean jalkapallon. Voi sitä riemua, kun ne pihalla pelaavat ja juoksevat pallon perässä! Tiimityö meinaa vaan olla kateissa, sillä Ilona omii pallon itselleen, eikä anna Onnin pelata 

Täytyy alkaa pohtimaan kevään näyttelyitä. Ylitornion näyttely kiinnostaisi. Samoin Kuusamo ja Lieksa, jotka tietty sattuvat samalla päivälle. Saapa nähdä minne me seuraavaksi suunnataan!