Meillä elämä on sikäli ennallaan, että sairastelut on sairasteltu, mutta uusia vivahteita viikkoon on myös sisältynyt, sillä Onni on ottanut murrosikäisen vinkeet entistä enemmän käyttöön. Olen lenkkeillyt sen kanssa melko paljon läheisillä pelloilla moottorikelkan jälkiä pitkin pitäen koiraa vapaana ja pääosin ukolla on korvat tallella, paitsi silloin kun pitää mennä tarkastamaan läheinen hiihtolatu ja kävelytie. Sinne se juoksee korvat luimussa eikä noteeraa käskyjä ja kieltoja. Onneksi siellä ei ole silloin ollut muita kulkijoita ja Onnikin on tullut takaisin muutaman minuutin kuluttua, mutta kyllähän tuollainen käytös pitää kitkeä pois. Olenkin jo harkinnut vuokraavani kauko-ohjattavan koulutuspannan (sitruunapannan), jonka tehoa voisi kokeilla tuossa tilanteessa, kun korvat katoavat…
Viime tiistain agitreenit olivat piste iin päälle. Alussa meni hienosti, kun Onni hoksasi, että hän voi jo vähän irtaantua minusta, hypätä aidan minusta poispäin, kääntyä sitten ja hypätä seuraava aita takaisin. Tehtiin neljän tai seitsemän aidan rataa ja alkoi mennä jo mukavasti, KUNNES viimeisen aidan jälkeen ukko totesi, että ”Jee, minähän olen irti, menenpäs uhoilemaan tuolle urokselle ja liehittelemään narttuja”. Kun koira oli saatu kiinni, piti tietysti yrittää uudelleen, että saadaan onnistuminen lopuksi. Onni päätti toistaa tämän karkaamisen kolme kertaa, kunnes viimein otin sen kanssa pelkän putken ja nappasin sen kiinni suoraan tuloaukolta. Kyllä mua potutti. Saapa nähdä millainen seuraava kerta on…
Murkkuiän vinkeet näkyvät myös siinä, että Onni silloin tällöin haastaa minua tai kepoa hyppäämällä vasten ja haukkumalla. Näissä tilanteissa käännämme sille selän ja olemme välittämättä. Onneksi se luovuttaa nopeasti. Kepolla on ollut tapana painia leikkisästi Onnin kanssa haastamalla sitä riehumaan yhdessä, mutta tuokin leikki täytyy nyt laittaa jäähylle, ettei lietsota huonoa käytöstä samalla.
Parasta menneessä viikossa oli se, kun ostimme koirille oikean jalkapallon. Voi sitä riemua, kun ne pihalla pelaavat ja juoksevat pallon perässä! Tiimityö meinaa vaan olla kateissa, sillä Ilona omii pallon itselleen, eikä anna Onnin pelata
Täytyy alkaa pohtimaan kevään näyttelyitä. Ylitornion näyttely kiinnostaisi. Samoin Kuusamo ja Lieksa, jotka tietty sattuvat samalla päivälle. Saapa nähdä minne me seuraavaksi suunnataan!
2 kommenttia:
Älä nyt vielä sitä sitruunapantaa... Paljon lempeämpää pitää koira kiinni niissä tilanteissa, joissa on vaarana, että se häippää. Ja harjoitella luoksetuloa helpommassa ympäristössä.
Laita Onnille pitkä liina (vaikka pyykkinarua) ja pakota se vetämällä tulemaan luokse. Näin se muutaman kerran jälkeen hoksii ettei luoksetuloa voi olla tottelematta.
Meillä kanssa eilen meni metsälenkki plörinäksi, kun Jekku otti hajun eikä totellut. Onneksi oli paljon lunta ja Mikko sai juostua Jekun kiinni. Lopulta selvisi ettei siellä ollut mitään - ei koiraa, ihmistä, lintua tai muutakaan.
Jekkukin on alkanut haukkumaan ja juoksi metsälenkillä vasten (kivasti just tohon alavatsaan täysillä..), minä moittimaan ja laitoin sen maahan-käskyn alle, missä se sitten muutaman minuutin rauhoittui. Ei enää kokeillut hyppelyä :D
Lähetä kommentti