Kesän kuulumiset

Näin se vain on kesä taas hurahtanut ohi. Minä kyllä olisin voinut kesää vielä pidentää, mutta meidän lauman metsästysosasto näyttää olevan elementissään syksystä ja lintujahtien alkamisesta. Onnikin nauttii viileimmistä ilmoista, vaikkei aivan runsasturkkisin lapinkoirauros olekaan. Tässäpä meidän kesän kuulumisia. Tarkoitus oli lisätä kuviakin, mutta niiden lataaminen koneelle tuntuu taas niin ylivoimaiselta puuhalta, että saatte nyt tyytyä pelkkään tekstiin.

Onnin kesään tuli muutoksia terveysvaivojen myötä. Olimme suunnitelleet Lapin vaellusta ja ilmoittautuneet mejä-kokeeseen, kun reilu viikkoa ennen vaellukselle lähtöä huomasimme Onnin takamuksessa haavan, joka osoittautui anaalifisteliksi. Se on onkalomainen, syväkin haava peräaukon vieressä, jonka syytä ei tiedetä, mutta vahvasti epäillään autoimmuunitaustaa (allergiaa tms)tai hormonaalista syytä. Fisteli löydettiin, kun huomasin että Onnin pyllyn seudulta tihkuu verta. Onni itse oli normaali oma itsensä, eikä fisteli aiheuttanut sille kipua tai kakkaamisongelmia missään vaiheessa. Voi olla mahdollista, että Onni oli loukannut itseään, mutta eläinlääkärin mukaan todennäköisempää on tuo fisteli. Ukko söi tähän vaivaan kortisoni- ja antibioottikuurin sekä paikallisesti fisteliin levitettiin immuunijärjestelmään vaikuttavaa voidetta. Fisteli parani onneksi nopeasti eikä tulehtunut tms. sillä onhan tuo peräaukon seutu aika tulehdusaltis paikka ja vaikea hoitaa. Kävimme kahden viikon kuluttua diagnoosista vielä kontrollikäynnillä ja kaikki oli silloin ok. Kortisonikuuri kesti kaiken kaikkiaan kuukauden ja on nyt loppunut.

Internetistä löytyy hurjia tarinoita perianaalifisteliasta (tyypillistä saksanpaimenkoirille, perinnöllistä), jossa nuo fistelionkalot kasvavat sisäänpäin ja ahtauttavat peräsuolta aiheuttaen kipuja ja ulostamisongelmia. Kuulostaa olevan vaikeita hoitaa ja vaatii vahvoja lääkekuureja. En tiedä aiheuttaako tällainen yksittäinen fisteli suuremman perianaalifistelian riskin tai onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa lainkaan. Eläinlääkäri sanoi, että fisteli voi uusiutua tai sitten ei. Olen kuullut kahdesta suomenlapinkoirasta, joilla on ollut perianaalifistelia, ja toinen niistä meinasi menehtyä tuohon, kun se ehti mennä niin pahaksi ennen sopivan lääkityksen löytämistä. Anaalirauhaset Onnilla olivat kunnossa, eikä se ole niitä oireillutkaan. Usein kai tuollainen fisteli tulee anaalirauhastulehduksen jälkeen, mutta näissäkin tapauksissa jokin muu seikka on aiheuttanut sen anaalirauhastulehduksen, joten perimmäinen syy lienee arvoitus.

Eläinlääkäri meinasi, että yksi tällaisiin vaivoihin vaikuttava asia on hormonitoiminta, joten kastrointi voisi ehkäistä tulevien fistelien syntyä. Tasaantuisihan hormonitoiminta silloin. Olenkin päättänyt kastroida Onnin tulevana syksynä. Yksittäisen anaalifistelin perinnöllisyydestä ei varmaan ole tietoa, mutta kyllähän tuollainen vaiva uroksella ainakin minua kasvattajana häiritsisi, joten jalostuskäyttöä tuskin olisi luvassa. Ja ovathan Onnin siskot Ruska ja Seita jo lisääntyneet, joten suku kyllä saa jatkoa ilman Onniakin :) Lääkäri myös totesi Onnia tutkiessaan, että taitaa olla aktiivinen ukko, sillä eturauhanen oli laajentunut. Ja niinhän se Onni onkin, silloinkin valeraskas-Ilona tuoksui Onnin mielestä ihanalle… En kyllä tiedä yhtään onko tuollainen laajentunut eturauhanen kuinka yleinen, ja onko se pysyvä tila vai esiintyykö vain silloin kun perheessä on juoksuisia narttuja, ja aiheuttaako suuremman riskin eturauhasen tulehduksille. Unohdin kysyä tästä eturauhasesta eläinlääkäriltä, täytyy selvittää asiaa.
Vaikka tuo fisteli ei Onnia itseään näyttänyt vaivaavan, päätin perua vaelluksen, jottei matkan aiheuttama muutos ja stressi pahentaisi tilannetta. Ja olisihan haavan puhtaanapito luonnon helmassa ollut vaikeampaa kuin kotona. Lisäksi kortisoni vaikutti Onnin selvästi, ukko joi mahdottomasti ja pissasikin sitten sitä mukaa. Lääkekuurien takia taas mejä-koe piti jättää väliin. Sen sijaan teimme muutaman onnistuneen verijäljen kotimaisemissa.

Ilona ja Myy ovat käyneet muutamassa näyttelyssä. Oulussa Ilona sai Riitta Lahtovaaralta ERI:n, SA:n ja oli PN4. Kemissä Myy sai ERIn ja Ilona EH:n Tuula Savolaiselta. Lisään arvostelut tähän myöhemmin. Tosi kivasti tytöt siis menestyivät.

Seisojatytöt ovat treenailleet vesitöitä ja uineet paljon myös muuten vaan. Lomareissulla eräässä lammessa uidessaan Myy hoksasi pinnalla uiskentelevat mielenkiintoiset vesikirput ja aiheutti katsojissa hupia jahdaten niitä uimalla :). Todennäköisesti emme vie kumpaakaan tänä syksynä kokeisiin vaan treenaamme itseksemme. Ilonalle opetetaan tiedotus ja kokeillaan jälkeä, Myy saa nyt elämänsä tilaisuuden osoittaa kykynsä metsällä. Jospa sitä malttia alkaisi löytymään eikä se enää pöläyttelisi lintuja ilmaan omin voimin. Muuten kesä on mennyt pihatöitä tehdessä, jospa ensi kesänä ehtisi enemmän rentoutuakkin kun nyt saatiin pihasauna ja kohta myös varasto valmiiksi. Nyt sorsastuksen alettua seisojat ovat päässeet sorsajahtiin ja kyyhkyjahdissakin ovat käyneet. Saalista on tähän mennessä vasta yhden tavin verran, taitaa mennä hetki että uudet jahtimaastot tulevat tutuiksi ja hyvät passipaikat löytyvät.

Onni sai luonnetestipaikan syyskuun puolivälin Haukiputaan testiin. Mielenkiinnolla odotan miten siellä menee. Onnin sisaruksista Ruska sai 157 ja Seita 71 pistettä. Onnittelut muuten Seitalle ja omistajille: Seita menestyi Minskin kv.näyttelyissä ja on nyt FI MVA BY MVA BYV-12 Miskajasmin Nutukas :)

Terppatarkkeja

Onni ja Ilona kävivät terveystarkastusten merkeissä Wickströmin Kaisan syynissä Akuutissa. Molemmilta peilattiin silmät ja tulos oli hyvä eli ei merkkejä perinnöllisistä silmäsairauksista. Onnilta tutkittiin myös polvet tuloksella 0/0. Nyt tuo polvilausunto on "ikuinen", kun koira on yli 3-vuotias. Kennelliittohan vastikään muutti tuota ikärajaa.
Kk.saksanseisojassa tutkitaan koirien silmiä todella vähän: vuonna 2010 tutkittiin 10 koiraa (terveitä, näistä 5 sisaruksia) ja vuonna 2011 tutkittiin 2 koiraa (terveitä). Tänä vuonna on tutkittu 6 koiraa (Koiranetin tämän hetkisen tiedon mukaan, Ilonaa ei tähän vielä laskettu) ja kolmella koiralla on löydetty kaihimuutoksia (kaksi näistä sisaruksia ja kolmannella näiden kanssa yhteisiä sukulaisia). Eiköhän olisi paikallaan, että rodun harrastajat (tai vähintään koiraansa jalostukseen käyttävät) aktivoituisivat myös silmätarkastusten suhteen, jotta mahdollinen orastava probleema saataisiin nitistettyä alkuunsa.

SSK:n erikoisnäyttely Jyväskylässä

Lauantaina kävimme SSK:n erikoisnäyttelyssä Jyväskylässä. Oli mukava, mutta hieman liian kuuma päivä, helle vei tehokkaasti mehut meistä ihmisistä. Koirille onneksi löysimme suhteellisen varjoisan paikan ja ne näyttivät tyytyväisiltä nukkuessaan kevythäkissään. Kk. saksanseisojan arvosteli saksalainen Werner Elflein. Hänestä suomalaiset koirat olivat nähtävästi erittäin hyviä, sillä laatuarvostelut jakaantuivat seuraavasti: ERI 3 kpl, EH 63 kpl ja H 16 kpl (poissa 9 kpl).

Myös meidän Ilona ja Myy saivat EH:n, eivätkä sijoittuneet neljän parhaan joukkoon luokassaan. Ainoastaan yksi junioriluokan narttu Ferhill’s Seanas sai ERIn ja oli VSP. ROP oli Ferhill’s Oaccas. Kirjalliset arvostelut olivat harmittavan niukkoja, olisi ollut mielenkiintoista tietää perustelut. Myyn arvostelussa (NUO) luki suomennettuna näin: ”Puhutteleva narttu. Erittäin hyvä turkin pigmentti rungossa, mutta voisi olla parempi rinnassa ja jaloissa.” Että semmoinen :) Ilonalla (KÄY) pääasiat olivat suurin piirtein ”Suuriraaminen narttu. Kapeahko pää. Erinomainen karvanlaatu.” Jälkispekuloinneissa on selvinnyt, että nähtävästi saksalaisen tuomarin mielestä koirat olivat yleisesti liian kapeita, pieniä ja vaatimattomia, ja liikkeissä oli parannettavaa. Myyn sisaruksia oli paikalla 6, joista kolmelle tuli EH ja kolmelle H. Sasarnon Ardbed eli Pädi sai rodunsa parhaan liikkujan-palkinnon (jaetaan erikoisnäyttelyissä).

Päivä oli mukava, mutta raskas. Lähdimme kotoa aamulla klo 6 ja palasimme takaisin illalla klo 19. Seuraavat näytelmät ovat onneksi lähempänä: Ilona menee Oulun KV:en ja molemmat seisojat sitten Kemiin.

Verijälkeä, pyöräilyä ja mätsäriä

Kesä on alkanut mukavasti, koiramaisissakin harrastuksissa on taas aktivoiduttu.
Onni pääsi verijäljelle ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tehtiin U:n mallinen jälki eli kaksi makausta kulmissa. Suunnistaessa yllätys yllätys melkein eksyttiin ja jäljen viimeisestä pätkästä tuli aiottua pidempi. Vähän ennen loppua Hannele teki tarkistuslenkin (ilman sientä) oletetun tien suuntaan, jotta tietäisimme missä olemme tien suhteen ja siitä tulikin Onnille hyvä testipätkä, jolla voi todeta jäljestääkö se veri- vai ihmisjälkeä. Jälki vanheni reilu 20h ja sitten Onni pääsi hommiin. Innokkaasti se lähti jäljestämään, mutta hieman epäröi ensimmäisellä pätkällä ja teki tarkistuslenkkejä. Vähän opastin sitä takaisin jäljelle. Ekan makauksen se merkkasi hyvin pysähtymällä haistelemaan ja sen jälkeen jäljestyskin tarkentui rauhalliseksi ja varmaksi. Toisen makauksen Onni käveli yli vain vähän hidastaen. Sitten loppupätkällä Onni lähti kuin lähtikin seuraamaan Hannelen jalanjälkiä ja se piti sitten opastaa takaisin verijäljelle. Kaatona oli tällä kertaa pakastimesta otettu pyy, hirvensäärtä ei nyt ollut saatavilla. Ihan mukava aloitus ja itse jäljestys Onnilla on ihan hyvällä mallilla, nenä pysyy hyvin alhaalla ja vauhtikin on sopiva. Vähän tarkkuutta makauksien merkkailuun niin hyvä
tulee. Katsotaan josko päästäisiin heinäkuussa mejä-kokeeseen.



Kalle 2 vuotta kävi kylässä ja oli innokas koirien hoitaja.


Iso kivi ja pienet pojat.

Myyn kanssa aloitimme Haukiputaalla Active Dogilla agilityn jatko1-kurssin. Kuusi kertaa sisältävästä kurssista on nyt neljä takana ja kyllä olen tykännyt. Opetus on erittäin perusteellista ja ryhmäkoko sopiva. Ryhmässä on viisi koiraa, joten tunnin aikana jokainen saa riittävästi opetusta. Asiat opetellaan perusteellisesti ja huolella, pieniinkin yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota. Varmasti noilla metodeilla saadaan hyvä suoritusvarmuus nopeallekin koiralle.



Nyt koirien kiinnipitokauden aikana on pitänyt kehittää uusia liikuntamuotoja Ilonalle ja Myylle, niille kun ei tahdo pelkkä hihnakävely ja pihassa riekkuminen riittää. Tai sanotaanko näin, että ilman tehokkaampia energianpurkausmuotoja hihnakävelykin alkaa olla tuskaa, kun hypitään ja pompitaan jokaisen hajun perään. Varsinkin Ilona, jolla on vahvempi riistainto kuin Myyllä, touhottaa ympäriinsä välillä raivostuttavasti. Olemme opettaneet tytöt pyörän vieressä juoksemiseen ja siitä ne näyttäävät tykkäävän. Melko nopeasti ne oppivat, että laukata ei saa eikä vetää hihnassa. Lauantaina pyöräilimme meren rantaan ja käytimme koirat uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ilona nouti keppiä vedestä kuin vanha tekijä ja Myy jatkoi viime kesän malliin epäröimällä ensin uintisyvyyteen menoa, lopulta kuitenkin noutaen kepin ja luovuttaen sen istuen sivulla, ravistamatta turkkiaan ensin (avo-luokan vesityökokeessa usein katsotaan virheeksi jos koira ravistelee itsensä ennen linnun luovuttamista). Myy on kyllä hassu. Kun kepo heitti kepin vähän enemmän rannan suuntaisesti veteen, Myy tuumi, että tuon kyllä yritän noutaa rannalta käsin ja lähti kiertämään rantaa pitkin liukastellen rantakivillä. Pitkään se siellä risteili ja huolestuneena vinkui miettiessään miten tuon kepin tuolta saa. Eipä siinä auttanut kuin kutsuta koira vierelle ja lähettää uudelleen veteen vähän painokkaammin käskien. Ja kyllähän se keppi sieltä löytyi ja tämä uimareissu lopetettiin vielä yhteen, onnistuneeseen suoritukseen. Ilona sai tuosta kylmässä vedessä uimisesta lievän vesihännän, mutta onneksi se näyttää menevän ohi yhden päivän potemisella.



Sunnuntaina Oulun eläinsuojeluyhdistys järjesti match show:n, jonne ensin ajattelin mennä Onnin kanssa. Mutta koska päivästä näytti tulevan kuuma, armahdin Onnia ja jätin sen nauttimaan varjoisasta kotipihasta ja suuntasin mätsäriin Myyn kanssa. Myy yllättikin voittaen koko mätsärin. Vaikka se näyttää vähän katurakilta homssuisine partoineen sen liikkeet ovat niin hyvät ja näyttävät, että tuomarit ihastuivat kovasti. Muutenkin se esiintyy kivasti, seisoo kuin tatti siinä missä käsketään huolimatta tuomarin käsittelystä. Palkinnoksi saimme rokotuslahjakortin eläinlääkäriasemalle sekä jotain pientä koirakampetta.




Parkin väri on pop kesäisin, tuumii Onni...

Myyn terppatarkit

Kennelliitosta tuli tieto, että Myyn lonkat A/A ja kyynärät 0/0 (kyynärät maininnalla molemmat rajatapauksia). Hyvät tulokset siis!
Myy ja Ilona on ilmoitettu SSK:n erikoisnäyttelyyn Jyväskylään. Näyttely on kesäkuun 16. päivä ja siellä arvostelee saksalainen tuomari. Mielenkiintoista kuulla mitä mieltä hän on meidän koirista. Useampi Myyn sisaruksista on tulossa paikalle, kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa!
Seuraavan kerran lupaan laittaa uusia kuvia koirista :)

Ollako ocd vai ei?

Eli viime lauantaina Myy kävi luustokuvissa ja kuvannut eläinlääkäri antoi diagnoosiksi ocd vasemmassa olkanivelessä. Hän totesi, että tähystyksessähän nivelen tilanne oikeasti selviää ja pyysi miettimään tähystyksen ajankohtaa: operoidaanko piakkoin vai vasta jos koira alkaa oireilemaan. Myy ei siis ole ontunut. Nivelestä on kuulunut kovaääninen naksahtelu jo jonkin aikaa ja sen takia halusimme kuvata myös olkanivelet normaalien kyynärien ja lonkkien lisäksi. Toki muutenkin näin varmasti olisimme tehneet, olisihan luustokuvausten jälkeen turvallista jatkaa agilitya harrastuksena jne.

Halusin kuitenkin pyytää toisen lääkärin mielipiteen olkanivelistä ja mahdollisen operoinnin ajankohdasta. Kokenut ortopedi katsoi kuvat ja totesi, ettei niissä ole muutoksia, luun rajapintojen varjot luovat vaikutelman, että kyseessä olisi ocd tai pikemminkin osteokondroosi. Jonkin harventuman hän huomasi molempien olkaluiden päissä, mutta ne voivat olla oireettomia muutoksia. Halusin vielä kolmannen lääkärin mielipiteen ja lähetin kuvat Seinäjoelle Jarmo Rintasalolle, joka on käsittääkseni yksi parhaista ortopediaan erikoistuneista eläinlääkäreistä Suomessa. Hän katsoikin kuvat nopeasti ja totesi lyhyesti: olkanivelissä ei muutoksia.

Mihin tässä nyt sitten uskoisi :D Olemme nyt kuitenkin todenneet, että oli miten oli, koska koira ei onnu, niin tällä hetkellä ei ole syytä huoleen. Myytä ei joka tapauksessa ole tarkoitus käyttää jalostukseen mahdollisen ruokatorven ja mahalaukun liittymiskohdan rakennemuutosten takia (jotka todettiin viime syksynä vatsalaukun laajentuma-leikkauksessa). Myyn kasvattaja aikoi kuitenkin pyytää Myyn sisaruksia kuvauttamaan myös olkanivelet, mikä olisi todella hienoa jos näin tapahtuu, saisimmepa sitten lisää tietoa missä mennään. OCD ja osteokondroosi ovat siis perinnöllisiä, mutta ei aina, myös tapaturmat luonnollisesti voivat aiheuttaa tällaisia muutoksia. Tässäkin rodussa ocd-tapauksia on todettu joissakin linjoissa. OCD on nähtävästi siitä "helppo" vaiva, sillä usein ocd-leikkauksilla on hyvä ennuste ja koira voi elellä tähystyksen jälkeen normaalia koiran elämää ja olenkin kuullut, että jotkin kasvattajat kaikessa hiljaisuudessa "korjaavat tilanteen" ja käyttävät sitten ocd-koiraansa jalostukseen. Kummallista toimintaa. Kyllähän tällaiset ongelmat pitäisi kitkeä pois rodusta kuin rodusta ja ainoa keino siihen on avoimesti kertoa asiasta muille, erityisesti jalostustoimikunnalle. Selvennykseksi vielä, että itse en koe olevani ocd-asiantuntija ja nämä mielipiteet ovat omaa mutu-tuntumaa :)
Nyt me odottelemme Kennelliiton "tuomiota" lonkista ja kyynäristä. Kuvanneen lääkärin mielestä kyynärät näyttivät puhtailta, lonkissa sen sijaan oli pientä huomauttamista: molempien reisiluiden pään muoto ei ollut tasaisen pyöreä vaan pienet tasaiset kohdat niissä oli huomattavissa.

Tässä siis kaikki kuvat:

Se Vasen Olkanivel:

Oikea olkanivel:

Oikea kyynärnivel:

Vasen kyynärnivel:

Lantio:

Kevättalven kuulumisia

Olen ollut laiska päivittämään kuulumisia. On ollut vaikka minkälaista projektia menossa, kevättalvi on mennyt todella nopeasti! Koirille kuuluu ihan hyvää. Onnin kanssa kävimme toko-kurssin nyt talven aikana ja olihan se mukavaa opetella kouluttamaan koiralle uusia juttuja. Onnihan kyllä oppii, kun vain emäntä osaa opettaa oikein! Ja oikeat motivointikeinot löytyvät. Koulutuskentällä ja kotipihalla Onni tietää mikä on homman nimi ja tekee ihan hyvällä sykkeellä, mutta yritäpäs ottaa koulutustuokio kesken iltalenkin niin Onni ei meinaa millään motivoitua tekemään kaikkien ihanien hajujen keskellä. Haluaisi vaan paahtaa eteenpäin. Noin tunnin lenkin jälkeen kun ylimääräiset energiat on purettu ja pissa-sähköpostit luettu voi ehkä keskittyä vähän aikaa emäntäänkin. Olisi pitänyt pennusta asti opettaa Onni treenaamaan eri paikoissa, ei aina siellä yhdellä ja samalla kentällä. No, ei meillä mitään tavoitteita esimerkiksi kisaamisen suhteen ole, joten koulutuskentällä ja kotipihalla treenailu riittää aivan hyvin. Seuraava projekti on opettaa Onnille naksutinhommelit ja katsoa löytyisikö siitä hyvä motivointikeino. Tällä hetkellä Onni on mummolassa hoidossa, kun Myyllä on juoksut menossa.
Myy ja Ilona ovat myös hyvässä kunnossa. Olemme käyneet pellolla ihmettelemässä hanhien kevätmuuttoa ja Ilona onkin seissyt niitä hyvin jos tuulensuunta on sopiva. Myy saattaa välillä seisoakin, mutta vain hetken, se purkaa itse tilanteen ja jatkaa omia touhotuksiaan. Saapa nähdä tuleeko siitä seisovaa lintukoiraa vai ei :) Myyn sisarukset kuulemma toimivat hyvin varsinkin fasaaneilla, liekö Myy pentueen outolintu sitten :)
Myyn kanssa olemme käyneet agilityssä silloin kun olemme päässeet paikalle treeneihin. Kehitystäkin on tullut ja olisi mukavaa jatkaa agia Myyn kanssa jopa kilpailuihin asti. Myy on hyppinyt ainoastaan medi-korkeuksilla olevia esteitä, ei maxeja lainkaan, sillä olen halunnut odottaa luustokuvauksien tuloksia, jotta saadaan varmuus nivelten kunnosta. Myyn toinen olkanivelhän on naksahdellut viime kesästä asti ja olen epäillyt onkohan se kunnossa. Ontumista emme kyllä ole huomanneet. Kävimmekin kuvauksissa Oulun eläinklinikalla viime lauantaina ja epäilyt osoittautuivat oikeiksi: vasemmassa olkanivelessä näkyi pieni ocd-muutos. Lonkat ja kyynärpäät lähtivät ihan hyvinä Kennelliittoon arvioitavaksi. Lonkat kuvanneen eläinlääkärin mielestä vahvoina B:nä, kyynärät nollina. Kirjoittelen uuden postauksen noista kuvista ja laitan ainakin tuon olkanivel-kuvan nähtäville. Täytyy nyt sulatella tuota ocd:a ja miettiä toimenpiteitä sen suhteen.
Muutamme uuteen kotiin Iihin vappuna. Talvi Lumijoella väliaikaiskodissa on mennyt mukavasti, mutta on ihanaa päästä vihdoin omaan kotiin. Koirat saavat isomman pihan myötä lisää tilaa missä temmeltää ja hyvät lenkkeily- ja metsästysmaastot alkavat kotipihalta :) Toukokuulle suunnitellut näyttelyt jätämme nyt väliin tuon muuttohässäkän vuoksi. Näyttelyilmoittautumisiin menevät eurot käytetään nyt aitatarvikkeiden ym. ostamiseen uuteen kotiin. Tämänkin hunnilauman kun ilmoittaa näyttelyyn niin se maksaa sata euroa. Aika helposti löytyy sillekin rahalle muuta käyttöä tässä tilanteessa :)