Lauantaiaamuna lähdimme kiertämään Kattaisenpolun (17km) tarkoituksenamme yöpyä jossain laavulla seuraava yö. Tuon reitinhän kiertäisi hyvin yhdenkin päivän aikana, sen verran helppokulkuista maasto oli, mutta meillä oli tarkoitus kävellä hissukseen ja kalastaakin välillä. Ja viettää rauhassa leirielämää laavulla. Kiersimme reitin myötäpäivään. Alussa kuljimme vähän matkaa harjun laella, sitten kangasmetsässä. Valkeisen laavu tuli ensimmäisenä vastaan. Se oli kauniilla paikalla ja siellä olisikin voinut viettää edellisen yön mökkimajoituksen sijaan. Seuraavien kilometrien aikana reitti ylitti pienen puron ja kulki jonkin aikaa tylsästi leveää moottorikelkkauraa/hiekkatietä pitkin. Salmijärvien jälkeen myös soita ilmestyi maisemaan. Pitkospuut soiden kohdilla olivat hyväkuntoiset. Hilloja ei näkynyt lainkaan, lienevätkö paleltuneet.
Salmijärvillä pidettiin lounastauko:
Lapin vaelluksen jälkeen aliarvioin meidän kulkuvauhtimme reippaasti ja saavuimme jo klo 13 sille laavulle, mitä olimme etukäteen ajatelleet yöpymispaikaksi. Tällä Kattaisenjärven laavulla yöpyikin pari kalastajaa, joten tauon jälkeen päätimme jatkaa matkaa kohti seuraavaa Kolkkojärven laavua. Näiden laavujen välillä kohdassa, jossa polku kaartaa jyrkästi vasempaan (reittiä myötäpäivään kierrettäessä), polun varressa on lähde, josta sai vesipullot täyteen ihanan kylmää ja raikasta vettä (mutkassa iso sininen ”lätkä” merkkinä, lähde on rinteen alapuolella). Lähdettä ei käsittääkseni ole merkitty karttoihin ja me saimme vinkin lähteestä kalastajilta. Kolkkojärven laavulle saavuttaessa siellä oli pari retkeilijää kahvittelemassa, tosin he jatkoivat matkaansa eteenpäin lähes heti. Pulahdimme koko porukka Onnia lukuun ottamatta virkistävälle uinnille järveen. Vesi oli yhtä kylmää kuin Lapissa tunturilammissa. Onni tyytyi vilvoittelemaan kahlaamalla. Päiväunien ja pasta-illallisen jälkeen vain oleskelimme, sillä tämä järvi osoittautui kehnoksi virvelöinnin kannalta. Ranta oli niin heinikkoinen, että hermot meni repiessä pitkiä heiniä irti uistimesta. Alueella oli rauhallista ja mekin kömmimme telttaan nukkumaan ennen kello 22. Alkuyöstä tulikin sitten hieman levoton, kun ensin rantaan tuli melojia huussissa käymään. Ilona ilmoitti tästä meille pöhinällään. Sitten pienen torkahduksen jälkeen veneellä laavulle saapui kolmihenkinen perhe makkaranpaistoon. Kivasti he yrittivät olla hissukseen ja puhua hiljaa, mutta kyllähän se sen verran häiritsi, ettei uni tullut uudestaan silmään ennen kuin lähtivät. Teltta oli pystytetty melko lähelle laavua ja huussi/puuvarasto-rakennusta, sillä tasaisia paikkoja ei ollut muualla. Loppuyö menikin sitten rauhallisissa merkeissä. Lämpimän päivän jälkeen myös yö oli sopivan lämmin, makuupussiin ei tarvinnut kääriytyä kokonaan.
Seuraava aamu valkeni myös aurinkoisena ja aamutoimien jälkeen taivallettiin viimeiset 5km takaisin leirintäalueelle. Loppupätkällä reitti kulki Hukanharjun päällä. Sieltä oli kyllä hienot näkymät! Hukanharjun kautta kulkee myös lyhyempiä reittejä. Leirintäalueelle tullessa kävimme uimassa ja suihkussa sekä söimme lounaan kahvilassa.
Tämä oli meidän porukan ensimmäinen reissu rinkkojen kanssa. Alussa oli vähän hakemista kävelymuodostelmassa. Koska meillä molemmilla oli myös sauvat, koirien hihnojen hallitseminen oli haastavaa. Kaksi koiraa olisi toki voinut laittaa ”jakopalalla” yhteen hihnaan, mutta koska Ippe ja Myy ovat taipuvaisia hihnassa vetämiseen, paljon mukavempaa oli laittaa koirat taakse polulle ja säädellä itse kulkemisvauhti. Koska reitillä oli hiljaista, Ilona ja Myy olivat irti ja kulkivat Juhan takana käskyn alla koko ajan. Minä ja Onni tulimme sitten perässä. Käytännössä Ilona kulki koko ajan hieman polun ulkopuolella pyrkien Juhan sivulle ja Myy taas tökki Juhaa koko ajan polvitaipeisiin, kun halusi kulkea niin lähellä, joten ihan optimaalista kulkeminen ei ollut. Mutta mukavasti meni. Leirissä tytöt saivat sitten rallatessa hieman vapaanakin, Ilona perinteisesti tykkäsi seistä rantavedessä lintuja ja kaloja tiiraillen. Meillä oli lainassa Halti XPD Alfa 3-teltta, jossa on iso absidi. Onni nukkui kanssamme teltassa ja tytöt absidissa. Järjestely toimi hyvin. Absidiin mahtui lisäksi myös rinkat. Onnistakin on tullut varsinainen kainalokoira, hyvin tyytyväisenä se nukkui meidän keskellä.
Kylmäluoma oli kiva paikka, sinne voisi mennä uudestaankin. Voisi vaikka kiertää pidemmän Aarnipolun. Tai sitten viettää aikaa leirintäalueella. Viereisiin järviin on istutettu kalaa, joten voisi kalastella ja lenkkeillä lyhyimmillä reiteillä. Lisäksi reilun parin kymmenen kilometrin päässä on sekä Julma-Ölkky että Suurpetokeskus, joihin molempiin haluaisimme käydä tutustumassa.
2 kommenttia:
Mukava reissu näyttää teillä olleen, ja hienot säätkin. Kylmäluomaan voisi kyllä itsekin joskus lähteä, kivannäköistä maisemaa. :)
Vaikuttaapa ihan varteenotettavalta reissukohteelta, tässä on mietitty (minä olen miettinyt), että minnekkä ehittäis vielä syksyn mittaan käymään. :)
Lähetä kommentti