Myyn kanssa olimme Active Dogin agilityn möllivalmennusryhmässä kesäkauden ajan. Paljon koira (ja ohjaaja) menikin eteenpäin. Nyt meno alkaa jo tuntua agilityltä, kun radan loppuun voi jo ottaa kepit ja kontaktiesteet. Pikku hiljaa on alettu harjoitella myös kontaktiesteiltä/kepeiltä jatkamista seuraaville esteille. Samoin korkea keinu onnistuu hyvin. Hyvällä asenteella tuo koira kyllä tekee. Pitäisi ottaa jotain videota muistoksi itsellekin. Ollaan edetty hitaasti ja pienin askelin, varsinkin kontaktien suhteen, sillä iso ja vauhdikas koira vaatii varmat perustat, jottei pakka sitten leviä käsiin kun vauhti ja vietit kasvavat pidempien ratojen myötä. Rimat ovat olleet nyt 55-60 cm, riippuen lähipäivien rasituksen määrästä. Vähän vahingossa löytyi uusi, kiva palkkakin, kun Myy eräänä päivänä löysi kentältä jonkun unohtaman vinkupallon. Siitähän riemu repesi ja vauhtia radallekin löytyy nyt pari pykälää enemmän, kun pallo on odottamassa palkkana!
Syyskaudelle emme hakeneet ryhmäpaikkaa, sillä metsästyskausi sotkee hieman suunnitelmia ja muutenkin loppuvuosi on meillä kiireistä aikaa. Sen sijaan aion satunnaisesti ostaa treenivuoroja, jottei taidot aivan pääsisi unohtumaan.
Onnin kanssa ollaan nyt Iin Koiraharrastajien alojatko-tokoryhmässä. Kaksi kertaa on takana ja ekalla kerralla meni jonkun aikaa, että ukko rauhoittui, kun piti vähän machoilla muille koirille. Toinen kerta olikin sitten aivan erilainen, hyvin malttoi keskittyä. Liikkeestä maahanmenoon otettiin takapalkka ja johan nopeutui suoritus. Onnin kanssa tämä treenaaminen on sellaista hauskanpitoa, ei meillä mitään muita tavoitteita ole. Pääasia että tulisi jotain joskus tehtyä, kun ukko siitä näyttää tykkäävän. Eilen kävin Myyn ja Onnin kanssa agikentällä ja Myyn treenipätkien välissä Onni pääsi tokottelemaan. Uusi paikka ja uudet häiriöt vaikuttavat aina hetken suoritukseen, mutta mukavasti Onni kuitenkin keskittyi, huolimatta vauhdikkaista bortsuista viereisellä kentällä. Kyllä taas huomasi, miten tuollainen lyhytkin treenipätkä vieraassa paikassa (+automatkat, alku- ja loppulämmittelylenkit) väsyttää lapinkoirapojan tehokkaasti.
Myy ja Ilona kävivät myös hierojalla. Kummallakaan ei löytynyt mitään suuria ongelmakohtia. Ilonakin on ihmeen hyvässä kunnossa huolimatta siitä, että käytännössä siltä puuttuu supraspinatus-lihas oikealta puolelta. Ilona onkin nykyään kuin duracell-pupu! Hirveästi energiaa… Onneksi nyt se on päässyt metsäänkin juoksemaan, purkamaan energiaansa siihen mihin se on tarkoitettu. Lenkkien pituutta kasvatetaan pikku hiljaa ja toivotaan, että jalka kestää.
Onnilla oli pari viikkoa sitten jokin vatsa/selkäkipu. Aamulla huomattiin, ettei se halua kiivetä paria porrasta terassille. Maahanmeno ja istumaan nousu olivat myös hankalia. Onni söi ja teki tarpeensa kuitenkin normaalisti. Ei kakonut tai oksennellut, joten perinteiset suolitukoksen oireet eivät täyttyneet. Välillä aristi vatsan tunnustelua, välillä ei. Päivän sitä seurailin, syöttelin parafiiniöljyä ja sitten käytiin eläinlääkärissä Otuksessa varmuuden vuoksi. Kuten yleensä, Onni reipastui matkalla eikä eläinlääkäri tunnustelleessaan saanut koirasta mitään reaktiota. Anaalirauhaset olivat täynnä, joten ne tyhjennettiin. Otettiin kuitenkin röntgenkuvat, jotka näyttivät ihan normaalilta. Se reissu kustansi 160€... Onneksi on vakuutus. Onni reipastui onneksi seuraavana päivänä, mutta vielä muutaman päivän ajan se varoi portaita sekä suoritti maahanmenon hitaasti. Liekö ollut joku lihasjumi tms. Hieroin sitä itse, mutta en kyllä huomannut mitään tiettyä kipupaikkaa. Mikä lie ollut vaivan syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti