Mukava Kuopion reissu on nyt takana. Lauantaina ohjelmassa ennen jalostustarkastuksia oli Kirsi Sainion mielenkiintoinen luento geneettisestä monimuotoisuudesta. Vain kuusi koiraa oli ilmoitettu jalostustarkastukseen, jonka tekivät kasvattaja ja ulkomuototuomari Saara Sampakoski sekä kasvattaja ja jalostustoimikunnan jäsen Petra Palukka. Onni oli vuorossa ensimmäisenä ja vähän alkoi jännittämään, kun ilmeni, että koira arvostellaan pöydällä. Lappalaisia kun ei näyttelyissä pöydällä seisoteta ja Onninkin ainoat kokemukset pöydästä ovat eläinlääkärireissuilta. Hyvin se kuitenkin meni ja ukkeli rauhoittui pöydälle hyvin. Tilaisuus oli mukava ja rento, yleisössä oli parisenkymmentä rodun kasvattajaa ja harrastajaa. Oli mielenkiintoista saada Onnin rakenteesta perinpohjainen arvio ja kuulla perustelut miksi esimerkiksi alalinja on nouseva. Monesti näyttelyissä ei saa ”rahalle vastinetta” kun arvostelussa on vain pari riviä tekstiä ja usein vain tietyt osa-alueet on arvosteltu ja toiset unohdettu kokonaan.
Sampakosken ja Palukan mielestä suurin puute Onnin rakenteessa on kapea ja lyhyt rinta, jonka takia eturaajat ja –liikkeet ovat ahtaat sekä alalinja nouseva. Tämän takia yleisvaikutelma tipahtaa erinomaisesta erittäin hyvään. Tässä tarkastuksen tulokset:
Yleisvaikutelma: erittäin hyvä
Koko: korkeus 49 cm
Purenta: ok
Hampaat: ok
Kivekset: ok
Tyyppi: erittäin hyvän tyyppinen
Mittasuhteet: hyvät urokselle
Sukupuolileima: voisi olla selkeämpi
Pää: erinomainen
Ilme: erinomainen
Kallo: erittäin hyvä kallo
Kuono: erinomainen
Kirsu (pigmentti): lumikirsu
Otsapenger: erittäin hyvä
Korvat: erinomaiset, hyvin asettuneet
Silmät: erinomaiset, tummat
Luusto: riittävä
Ylälinja: erinomainen
Alalinja: nouseva vatsalinja
Rintakehä: hiukan kapea ja voisi olla pidempi
Eturaajat: oikea asentoiset
Eturaajojen kulmaukset: saisi kulmautua voimakkaammin
Lanne: ok
Lantio: ok
Takaraajat: oikea asentoiset
Takaraajojen kulmaukset: erinomaiset
Liikunta: erittäin hyvät sivuliikkeet, takaa kapeat, edestä kerien
Käpälät: hyvät
Häntä: hyvä asentoinen, hieman lyhyt
Karvapeite: oikeanlaatuinen, ei tänään turkissa
Väri: musta vaalein merkein
Yleiskunto: erinomainen
Luonne: miellyttävä, rodunomainen
Hyväksytty
(kuvat otettu kännykällä, laatu ei päätä huimaa...)
Sunnuntain näyttelyssä slk-urokset arvosteli Eija Lehtimäki, joka kasvattaa suomenlapinkoiria kennelnimellä Orso-farm. Onni sai tulokseksi H (=hyvä), tässä arvostelu:
"Hieman kevyt luustoinen, mittasuhteiltaan turhan neliömäinen uros, otsapenger saisi olla voimakkaampi ja alaleuka vahvempi. Hyvä etuosa, mutta takaosa saisi kauttaaltaan olla voimakkaampi, tiiviisti kiertyvä häntä, hieman ulkokierteiset takaraajat, karvanlaatu oikea, tänään turkkia niukasti. Rodunomainen lähestyttäessä."
Jokaisella tuomarilla on oma suomenlapinkoiran ihannetyyppi ja tämä näkyy tässäkin, kun vertaa jalostustarkastusta ja näyttelyarvostelua. Sampakoski piti Onnin rungon etuosaa heikkoutena ja takaosaa hyvänä (lanneosa, lantio ja takaraajojen kulmaukset). Lehtimäki taas arvosteli toisinpäin: etuosa hyvä, takaosa heikkous. Toki Onni näyttääkin nyt turkin takia epäsopusuhtaiselta: kauluksessa on karvaa ja takaosassa taas ei, mutta rakenne turkin alla on kuitenkin sama. Tällaista tämä näyttelyhomma on, joskus kun lukee saman koiran kahta näyttelyarvostelua, voisi luulla, että kyse on eri koirista. Makuasioista ei voi kiistellä :)
Näyttelyssä oli satakunta suomenlapinkoiraa ja ROP oli Cantavia Piimäsuu ja VSP Fihtolas Cupla. Oli mukava taas pitkästä aikaa nähdä tuttuja. Pakkanen oli kyllä aika jäätävä ja mekin häivyimme paikalta heti kun Onni oli arvosteltu. Nähtiin siellä jonkun lapinkoiran kylmissään nostelevan jalkojaan, mutta valtaosa koirista taisi vain olla tyytyväisiä näin ”raittiista” ilmasta.
Meidän koko poppoo oli reissussa mukana ja tämä olikin ensimmäinen hotellireissu meidän koirille. Majoituimme Kunnonpaikassa ja lemmikkihuoneet olivat alimmaisessa kerroksessa. Paljon muitakin Jalostuspäiville osallistujia koirineen majoittui tuolla ja käytävillä kuuluikin ajoittain ”pystärimäinen räksytys” :) Onneksi meidän koirat eivät reagoineet käytävältä ja viereisistä huoneista tuleviin ääniin haukkumalla. Onni kävi tökkäisemässä minua tai isäntää ääniä kuullessaan, liekö viestittänyt, että ”ääni on huomattu” tai että ”äippä kerro, mikä mikä ääni tuo on?” Koirat olivat keskenään huoneessa illallisen ja aamupalan ajan, eikä mitään oltu tuhottu, taisivat olla väsyneitä kaikesta hulinasta ja matkustamisesta. Kunnonpaikka on kyllä mukava hotelli. Majoittujat saavat käyttää hotellin kolmea kuntosalia ja kylpylää. Salitreenin ja vesijuoksun jälkeen pihviateria maistui kyllä hyvältä!
Nyt nämä ”koiramaiset” reissut ovat vähäksi aikaa ohi. Lieksassa on toukokuun alussa ryhmänäyttely, jossa arvostellaan sekä FCI 5 ja 7, joten aika suurella varmuudella meidän kolmikko nähdään seuraavan kerran kehässä siellä.
4 kommenttia:
Mielipideasioita - nimenomaan. :)
Luottaisin kyllä enemmän jalostustarkastukseen, jossa tarkastajia oli kaksi ja saivat rauhassa koiraa katsoa ja kokeilla.
Onnin luustossa ei ole mitään vikaa. Tuntuu vain olevan sääntö, että luuston vahvuus on yhtä kuin jalkojen paksuus karvoineen päivineen.
Jekunkin kinttuja olen vertaillut muiden urosten jalkoihin, eikä luuston vahvuudessa nyt niin suuria eroja ole. Toisilla on vain kolme kertaa enemmän jalkakarvoja, joka antaa sen kuvan, että luusto olisi vahvempi. Vaikka todellisuudessahan vain aniharvalla on todella todella vankka luusto.
Jipolla esim. on takajalat kaksi kertaa vahvemmat Jekun takajalkoihin nähden. Tassun koosta näkee, ettei Jippo ole lähelläkään luustollisesti niin vahva kuin mitä Jekku on. Jipon valtavat jalkakarvat antaa väärän kuvan luuston vahvuudesta, mutta onneksi se luustokin kehittyy ajan saatossa.
Karvojen alla lapinkoirat ei miun mielestä nyt rakenteellisesti kovin häävejä ole. :D Karva hämää niin paljon ja antaa paljon paremman kuvan, kuin mitä se rakenne oikeasti onkaan..
Ajokoirat sen sijaan ja teidän noutajat on upean runkoisia. :) Ne ei tarvitse paksua turkkia näyttääkseen hyvältä.
Kiitos pitkästä kommentista quu! Aluksi täytyy korjata, ettei meillä ole noutajia vaan seisojia ;) Kieltämättä niiden liikettä on mukava katsoa, kun rakenne näkyy niin selvästi, eikä paksu turkki hämää. Suomenlapinkoiria katsellessa tarvitsee jo vähän harjaantunutta silmää, jos meinaa tehdä arvioita koiran rakenteesta.
Meillä on muuten menossa uusi ilmiö: Ilonalla on nähtävästi valeraskaus (mitään "oireita" ei tosin ole nähtävissä, mutta ajallisesti sattuu hyvin kun juoksu oli joulukuussa) ja Onni käyttäytyy kuin I:llä olisi juoksu! Se Rakastaa Ilonaa, piipittää ja yrittää astua. Ruokakaan ei tahdo maistua. Raukka-parka. Ilonakin antaa vaan turpaan eikä rakasta takaisin. Kuulemma urokset saattavat käyttäytyä noin, mutta ei kaikkia narttuja kohtaan. Jotkut vaan tuoksuvat niin hyvälle valeraskaina. Tällaista käytöstä meillä ei siis ennen ole ollut, vaikka Ilonakin on jo 3v. Liekö kasvanut vihdoin Aikuiseksi Naiseksi :)
Heips! Löysinpäs teidän virtuaalisen kopin :) Tosi mielenkiintoinen reissu teillä ollut. Jännä, ettei jalostustarkastukseen ollut ilmoittautunut tuon enempää. Kun tosiaan on paljon yksityiskohtaisempi kuin näyttelyarvostelut.
Se on kyllä mahtavaa, että noin monen koiran lauma osaa olla rauhallisesti niinkin rauhattomassa paikassa kuin hotellissa, jossa on muitakin haukkunaattoreita. Tykkään ;)
Ja minä tykkään, että olet Sanna löytänyt tiesi tänne :) Minä aina käyn ihailemassa Aihkin kuvia teidän blogista! Harmi, ettei tuo minun kepo ole innostunut pystärin kanssa metsästämisestä... Suomenpystykorvassa on sitä jotain :)
Lähetä kommentti