Syö heinää, saa suolitukos

Myy aiheutti meille jännitystä juhannusta edeltävänä keskiviikkona. Töistä kotiin tullessa huomasimme sen olevan tavallista vaisumpi. Tutkiessamme koiraa se aristi kovasti vatsaansa, joka olikin todella jännittynyt. Se myös yritti oksentaa, mitä se oli tehnyt jo aamulla, mutta oli silloin normaali, virkeä itsensä, joten emme osanneet epäillä mitään olevan vialla. Soitimme siis päivystävälle eläinlääkärille ja saimme kehotuksen tulla sinne muutaman tunnin kuluttua. Eläinlääkärillä Myy nukutettiin ja röntgenkuvattiin. Suolessa näytti olevan jokin epämääräinen, huokoinen vieras esine. Koira siis leikkauspöydälle ja me lähdimme kotiin odottamaan koiran kohtaloa ja soittoa eläinlääkäriltä leikkauksen jälkeen. Minä jo valmistauduin pahimpaan ja itkin Mykyrin kohtaloa. Tunnit tuntuivat pitkältä. Leikkaus alkoi klo 21 ja vielä klo 1 aikaan yöllä emme olleet kuulleet Myystä mitään. Soitimmekin lääkärille ja kuulimme leikkauksen juuri loppuneen. Koira oli elossa ja leikkaus mennyt ok. Ohutsuoli oli avattu kahdesta kohtaa. Karkeat ja pitkät heinänkorret olivat kiertyneet köysimäisesti suolessa ja vetäneet suolen myttyyn tukokseksi. Onneksi kuoliota ei ollut ehtinyt muodostua.

Myy on toipunut leikkauksesta hyvin. Se söi tramadolia kipuun sekä kahta antibioottia tulehduksen estoon ja hoitoon. Nyt on enää yksi antibiootti menossa. Haava (30 tikkiä) on ollut todella siisti eikä punoittanut juuri ollenkaan. Onneksi Myy ei yritä nuolla mahaansa, joten se on saanut olla ilman kauluria lukuun ottamatta öitä ja yksinoloaikoja. Ruokana se on saanut turvotettua nappulaa pieniä määriä kerrallaan. Liikunta on tapahtunut hihnassa ja vain arvata saattaa mikä määrä energiaa Myyssä on nyt varastoituna. Eilen se huusi suoraa huutoa, kun ei päässyt mukaan Onnin ja Ilonan painimatsiin. Raasu. No, onneksi tikit otetaan pois todennäköisesti maanantaina. Sitten liikuntaa ei enää tarvitse rajoittaa.

Mielestämme Myy ei ole kova heinänsyöjä. Olin ihan yllättynyt, että heinä oli tukoksen syynä. Ennemminkin olin arvellut syyksi puuta tms. sillä kävyt näyttävät olevan Myyn suurinta herkkua. Toki olemme huomanneet sen napsivan heiniä suuhunsa vauhdista, joskus heinänkorsia vain lepattaa suupielistä ja nähtävästi lienee ne pureksimatta, kun pääsivät tuollaista aiheuttamaan. Mutta Myyn tapana ei siis ole seistä pellolla ja laiduntaa kuin lehmä, niin kuin jotkut koirat tekevät. Täytyy nyt puuttua koirien heinän syöntiin, ettei tällainen pääsisi toistumaan. Eläinlääkärikin totesi, että nurmikkoa saa syödä, se ei aiheuta tällaista vahinkoa, kuin tuo karkea ja pitkä timotei-tai-mikä-lie.

Meidän juhannus meni siis kotona potilasta hoivatessa. Ihanan helppo hoidettava Myy onkin ollut, kauluriinkin tottui nopeasti. Toivottavasti ei tulisi enää mitään takapakkeja eikä yhtään ainoaa uutta vaivaa tälle kesälle. Viime kesä kului Ilonan sairastaessa, tänä kesänä vuorossa oli Myy. Toivottavasti Onni ei ota roolia ensi kesänä vaan porskuttaa edelleen omana itsenään ilman mitään vaivoja! Onneksi koirilla on vakuutukset, muuten olisimme jo vararikossa näiden kanssa. Vaikka eipä sitä ajattele rahaa, silloin kun koira sairastaa. Nopea avun saaminen on tärkeintä.

Ihanat naapurit ovat muuten taivaan lahja! Sanna-naapuri kävi ystävällisesti hakemassa Myylle lääkkeitä apteekista, kun minulla ei ollut autoa käytössä, sekä hoitamassa Myytä parina viime päivänä, kun olin työmatkalla ja kepon oli oltava töissä. Tuhannet kiitokset Sanna!