Onnin, Ilonan, Myyn ja Jaden elämää
tiistai 30. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
Ilonalle riistatöitä
Ilona pääsi viikonloppuna tutustumaan fasaaneihin Lumijoella. Reissu meni yli odotusten, sillä Ilona teki kolme puhdasta riistatyötä fasulle! Lintuja ei tällä kertaa ammuttu, vaan ne jätettiin vielä kasvamaan. Kokemus tuli oikeaan paikkaan, sillä nyt saatiin pitkästä aikaa tietoa siitä millä mallilla Ilonan työskentely lintutilanteessa on. Viime aikoina lintuja ei ole löytynyt ja sellainen meinaa olla isännälle turhauttavaa, kun ei pääse treenaamaan koiraa riistan parissa. Lauantain kokemukset näyttivät, että muuta viilattavaa kuin avanssi ei oikeastaan ole. Nyt avanssi on vielä hiukan hidas, koira saisi lähteä räväkämmin luvan saatuaan. Treeniä, treeniä vaan...
Onnin sisaruksista nyt kaksi on käynyt luustokuvissa. Seitan lisäksi myös Ruskan tulokset olivat hienosti lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0! Onnea kasvattajalle ja omistajille! Onneksi C-lonkkia ei ole todettu muilta kuin Onnilta. Jos tätä lukee joku muu Onnin sisaruksen omistaja, joka ei ole kuvauttanut koiransa luustoa tai tarkastuttanut silmiä, kehotan harkitsemaan terveystutkimuksia, siitä saa arvokasta tietoa oman koiransa terveydentilasta sekä auttaa koko rodun terveystilanteen arvioimista.
Ruska käväisi näyttelyssä Virossa, tuliaisina oli vara-cacibeja sekä Viron serti, onnea! Tämä tarkoittaa sitä, että kun Ruska saa viimeisen sertinsä Suomessa ja valioituu, siitä tulee samalla myös Viron muotovalio :)
Harkitsen Onnin seuraaviksi näyttelyiksi Kuopion Jalostuspäivien näyttelyä sekä Ilomantsin ryhmistä, jotka molemmat ovat tammikuussa. Niissä on mielenkiintoiset tuomarit Tapio Kakko ja Marja Talvitie. Jalostuspäivillä tehdään myös jalostustarkastuksia ja mietinnässä on Onnin ilmoittaminen sinnekin. Tosin ukko on silloin vasta 2v4kk ja voi olla, että miehistyykin vielä, joten jalostustarkastuksen voisi jättää tuleville vuosille.
Myy kasvaa hurjaa vauhtia. Nyt on pitänyt puuttua hampaiden käyttöön, ei ole mukavaa, että naskalit napsahtaa sormiin kiinni heti kun sitä kurottaa silittämään. Vaikka Myy testaileekin käyttäytymisen rajojaan, ottaa se ojentamiset ja kieltämiset varsin nöyrästi vastaan, kovin montaa toistoa ei ole vielä tarvittu. Täytyypä taas laittaa uusia kuvia, kunhan ehtii...
Onnin sisaruksista nyt kaksi on käynyt luustokuvissa. Seitan lisäksi myös Ruskan tulokset olivat hienosti lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0! Onnea kasvattajalle ja omistajille! Onneksi C-lonkkia ei ole todettu muilta kuin Onnilta. Jos tätä lukee joku muu Onnin sisaruksen omistaja, joka ei ole kuvauttanut koiransa luustoa tai tarkastuttanut silmiä, kehotan harkitsemaan terveystutkimuksia, siitä saa arvokasta tietoa oman koiransa terveydentilasta sekä auttaa koko rodun terveystilanteen arvioimista.
Ruska käväisi näyttelyssä Virossa, tuliaisina oli vara-cacibeja sekä Viron serti, onnea! Tämä tarkoittaa sitä, että kun Ruska saa viimeisen sertinsä Suomessa ja valioituu, siitä tulee samalla myös Viron muotovalio :)
Harkitsen Onnin seuraaviksi näyttelyiksi Kuopion Jalostuspäivien näyttelyä sekä Ilomantsin ryhmistä, jotka molemmat ovat tammikuussa. Niissä on mielenkiintoiset tuomarit Tapio Kakko ja Marja Talvitie. Jalostuspäivillä tehdään myös jalostustarkastuksia ja mietinnässä on Onnin ilmoittaminen sinnekin. Tosin ukko on silloin vasta 2v4kk ja voi olla, että miehistyykin vielä, joten jalostustarkastuksen voisi jättää tuleville vuosille.
Myy kasvaa hurjaa vauhtia. Nyt on pitänyt puuttua hampaiden käyttöön, ei ole mukavaa, että naskalit napsahtaa sormiin kiinni heti kun sitä kurottaa silittämään. Vaikka Myy testaileekin käyttäytymisen rajojaan, ottaa se ojentamiset ja kieltämiset varsin nöyrästi vastaan, kovin montaa toistoa ei ole vielä tarvittu. Täytyypä taas laittaa uusia kuvia, kunhan ehtii...
perjantai 19. marraskuuta 2010
Onni, lupaava agikoira
Täytyy ihan kirjoittaa tännekin muistiin miten tyytyväinen olen ollut Onniponniseen tällä viikolla! (Eteen tulee varmasti niitäkin päiviä, kun voisi jurputtaa koiran, tai itseni, törppöilystä treeneissä…)
Tiistaina agissa mentiin ihan pientä radan pätkää ja alussa olin tosi epävarma miten saan koiran tekemään sen oikein. Onni kuitenkin yllätti ja noudatti minun ohjausta hienosti! Kyllä agility on kivaa ja koirani ihana! Tehtiin ensin kaksi hyppyä, joiden jälkeen jyrkkä käännös putkelle, jonka jälkeen vielä hyppyeste noiden ekojen hyppyjen vieressä lähtöpaikan suuntaan. Koira ei harhautunut väärille hypyille ja teki hommat vauhdikkaasti! Tuolla meidän harjoitushallissa on vain suorittava koira paikalla, muut odottavat vuoroaan autossa tai ulkona, näin Onnikin voi keskittyä agilityyn eikä häiriötä muista koirista ole. Toivottavasti nyt talven aikana meidän yhteistyö paranee ja kesällä Onni ei enää ota häiriötä muista ja agilityn harrastaminen voi edelleen jatkua ilman pelkoa karkaamisista.
Eilen tokotreeneissä otettiin seuraamista, käännöksiä vasemmalle ja oikealle, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, paikalla oloa ja luoksepäästävyyttä. Onni oli taas mainiossa vireessä vaikka lähtiessä sitä sai käskemällä käskeä mukaan. Ukko olisi halunnut jäädä rahin päälle unille! Kaikki nuo liikkeethän meillä on kovasti keskeneräisiä, mutta ehkäpä jonain päivänä edes joku liike olisi valmis. Tokon alokasluokkaa ajatellen siis. Erityisesti mieltäni ilahduttaa se, että turha toisten urosten kyttääminen on vähentynyt kovasti. Ukko keskittyy vaan nakkeihin! Kyllä se edelleen kiinnostuu ja vähän provosoituu, jos toinen uros riehuu vieressä. Onni myös komentaa minua jos toiminnan, eli nakkien antamisen, väliin tulee pidempiä taukoja.
Lauantaisin käymme myös vapaavuorolla harkkaamassa agilityä, silloin saadaan päättää itse mitä harjoittelemme.
Myy on oppinut parissa päivässä odottamaan lupaa ruokakupille. Kupin voi jo laskea maahan asti ja pentu vaan istua napottaa kiltisti, katsoo silmiin ja odottaa lupaa. Hieno-taitava!
Toinen edistyminen on tapahtunut hihnakävelyssä. Pari päivää sitten lähdimme kokeilemaan miten se sujuu ja sujuihan se. Tosi vähän on turhaa pomppimista tai jumittamista. Nykyään Myykin siis pääsee mukaan 10 minuutin aamukävelylle. Pääasiassa pentu saa yhä liikkua vapaana, onneksi tontti on aidattu. Noin kahden viikon päästä onkin jo ekojen rokotusten aika. Myyn kasvattaja Eija käynnisti sähköpostiringin kasvattien omistajien kanssa ja on ollut kiva kuulla muiden kuulumisia ensimmäisten viikkojen ajalta. Kovin samanlaista arki tuntuu muillakin olevan. Pissojen siivoamista ja uusien asioiden ihmettelyä ja opettelua.
Mukavaa että tulee viikonloppu ja pääsee koirien kanssa metsään valoisan aikaan. Viime sunnuntaina metsälenkillä Onni kunnostautui jäniksen papanoiden syönnissä ja uppoutui hommaansa niin tehokkaasti, että luoksetulokäskyt kaikui välillä kuuroille korville. Oli vissiin papanat parempia kuin emännän taskussa olevat herkut…
Tiistaina agissa mentiin ihan pientä radan pätkää ja alussa olin tosi epävarma miten saan koiran tekemään sen oikein. Onni kuitenkin yllätti ja noudatti minun ohjausta hienosti! Kyllä agility on kivaa ja koirani ihana! Tehtiin ensin kaksi hyppyä, joiden jälkeen jyrkkä käännös putkelle, jonka jälkeen vielä hyppyeste noiden ekojen hyppyjen vieressä lähtöpaikan suuntaan. Koira ei harhautunut väärille hypyille ja teki hommat vauhdikkaasti! Tuolla meidän harjoitushallissa on vain suorittava koira paikalla, muut odottavat vuoroaan autossa tai ulkona, näin Onnikin voi keskittyä agilityyn eikä häiriötä muista koirista ole. Toivottavasti nyt talven aikana meidän yhteistyö paranee ja kesällä Onni ei enää ota häiriötä muista ja agilityn harrastaminen voi edelleen jatkua ilman pelkoa karkaamisista.
Eilen tokotreeneissä otettiin seuraamista, käännöksiä vasemmalle ja oikealle, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, paikalla oloa ja luoksepäästävyyttä. Onni oli taas mainiossa vireessä vaikka lähtiessä sitä sai käskemällä käskeä mukaan. Ukko olisi halunnut jäädä rahin päälle unille! Kaikki nuo liikkeethän meillä on kovasti keskeneräisiä, mutta ehkäpä jonain päivänä edes joku liike olisi valmis. Tokon alokasluokkaa ajatellen siis. Erityisesti mieltäni ilahduttaa se, että turha toisten urosten kyttääminen on vähentynyt kovasti. Ukko keskittyy vaan nakkeihin! Kyllä se edelleen kiinnostuu ja vähän provosoituu, jos toinen uros riehuu vieressä. Onni myös komentaa minua jos toiminnan, eli nakkien antamisen, väliin tulee pidempiä taukoja.
Lauantaisin käymme myös vapaavuorolla harkkaamassa agilityä, silloin saadaan päättää itse mitä harjoittelemme.
Myy on oppinut parissa päivässä odottamaan lupaa ruokakupille. Kupin voi jo laskea maahan asti ja pentu vaan istua napottaa kiltisti, katsoo silmiin ja odottaa lupaa. Hieno-taitava!
Toinen edistyminen on tapahtunut hihnakävelyssä. Pari päivää sitten lähdimme kokeilemaan miten se sujuu ja sujuihan se. Tosi vähän on turhaa pomppimista tai jumittamista. Nykyään Myykin siis pääsee mukaan 10 minuutin aamukävelylle. Pääasiassa pentu saa yhä liikkua vapaana, onneksi tontti on aidattu. Noin kahden viikon päästä onkin jo ekojen rokotusten aika. Myyn kasvattaja Eija käynnisti sähköpostiringin kasvattien omistajien kanssa ja on ollut kiva kuulla muiden kuulumisia ensimmäisten viikkojen ajalta. Kovin samanlaista arki tuntuu muillakin olevan. Pissojen siivoamista ja uusien asioiden ihmettelyä ja opettelua.
Mukavaa että tulee viikonloppu ja pääsee koirien kanssa metsään valoisan aikaan. Viime sunnuntaina metsälenkillä Onni kunnostautui jäniksen papanoiden syönnissä ja uppoutui hommaansa niin tehokkaasti, että luoksetulokäskyt kaikui välillä kuuroille korville. Oli vissiin papanat parempia kuin emännän taskussa olevat herkut…
maanantai 15. marraskuuta 2010
Pentumaista arkea vol. 2
Myy alias Korvaeläin, Dumbo, jne...
Koirien kanssa on nyt ulkoloislääkityksen eristysaika kärsitty ja ihan mukavastihan se meni oman lauman kesken. Nyt Onni on tehnyt paluun agi- ja tokotreeneihin ja Ilona ja Myy ovat vierailleet Ilonan kasvattajan luona muita koiria ihmettelemässä. Aluksi Myytä oli kovasti pelottanyt iso vieras koiralauma, mutta ajan kanssa pentu oli uskaltautunut touhuun mukaan.
Teimme myös reissun Pohjois-Karjalaan sukuloimaan. Pitkän matkan Myy matkusti vielä takapenkillä emännän kanssa, toki olemme myös totuttaneet sitä auton takaosastossa matkustamiseen yhdessä muiden koirien kanssa. Reissussa Puntti-tolleri ei pelottanut yhtään, samoin vieraan yöpaikan Myy tutki rohkeasti. Enon 50-vuotisjuhlissa Myy nukkui pirtin penkillä meidän nauttiessa karhunpaistia. Hereillä ollessaan se keräsi kovasti ihailijoita ja rapsutuksia eikä vierastanut outoja ihmisiä. Kovin ihmisläheinen pentu tuo on. Se tykkää olla sylissä rapsuteltavana ja useimmiten nukahtaa siihen pää ihmisen kaulalle painautuen.
Sisäsiisteydessä Myy on ottanut askeleita eteenpäin. Se hakeutuu itse ulko-ovelle ja jopa vinkuu jos me ei heti sen liikkeitä huomata. Usein vielä me kuitenkin töytyytämme sen ulos ennen kuin mahdollista vahinkoa ehtii tapahtua, eikä Myy useimmiten ehti ulos itse pyytämäänkään. Yksinollessa mitään tuhoja ei ole tehty toistaiseksi. Kovasti odotamme sitä päivää, kun Myyn voi jättää ulos tarhaan Onnin ja Ilonan kanssa ja silloin meidän paluumme töistä kotiin alkaisi jotenkin muuten kuin kodinhoitohuoneen lattiaa pissasta jynssäten...
Metsässäkin on pentua käytetty ja ihan rohkeasti se siellä liikkuu, tosin lunta on jo sen verran kertynyt, ettei se halua kahlata lumessa kovin pitkää aikaa. Taitaa nahkamasua palella herkästi.
Painoa Myyllä oli tänään tasan 9 kg. Kovasti tuo viikon aikana kasvaa... Mukavalta tuo pentu vaikuttaa kaikinpuolin edelleen. Kyllähän se rajojaan testaa, mutta antaa myös helposti periksi. Melkoinen draamakuningatar se on välillä: jos pikkuisen niskasta sitä nyppäisee, niin koira huutaa kuin hinaaja :D Nuo tuollaiset pienet ojennukset ja muutkin pelottavat möröt (kuten imuri ja lumikola) se tuntuu unohtavan nopeasti. Namilla sen saa houkuteltua melkein minne vaan.
Kuvagalleriaan on lisätty uusia kuvia kansioon Marraskuu 2010. Hankala tuota on kuvata, kun ei pysy hetkeäkään paikoillaan, mutta kyllä noista kuvista varmaan jonkinlaisen käsityksen koirasta saa.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Pentumaista arkea
Ensimmäinen viikko kolmen koiran kanssa on mennyt nopeasti. Koirat saivat lääkkeet ulkoloistartuntaan viime viikolla ja nyt välttelemme koirakontakteja parin viikon ajan. Huushollia on siivottu puhtaaksi mahdollisista öttiäisistä.
On ollut kyllä hauska seurata koirien touhuja! Onni ”sietää” Myytä jo paljon paremmin ja jopa yhteisiä leikkejä on todistettu. Välillä Onni vielä ärähtää Myylle, varsinkin jos se yllättää Onnin tai hyökkää kimppuun kun Onni ei ole leikkituulella. Mutta tosiaan monia kutsuja leikkimään on jo Onnin puolelta nähty ja kolmestaankin nuo ovat mattopainia harrastaneet.
Olen nyt lomalla kotona ja yritän opettaa Myytä talon tavoille. Ruokailuhetket on saatu rauhallisiksi, enää pentu ei pompi ja huuda, vaan malttaa odottaa ruokaansa rauhassa. Työpäivien ajaksi Myy jää kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin rajatulle alueelle ja olemmekin aloittaneet yksinoloharjoitukset pikku hiljaa. Välillä pentu malttaa odottaa rauhassa ja jopa nukahtaa aitaukseensa, välillä taas otetaan takapakkia ja talossa raikuu sydäntä ja korvia särkevä ulina. Vaatii kyllä kärsivällisyyttä odottaa hiljaista hetkeä milloin voi mennä palkkaamaan Myytä, mutta kyllä se tästä. Nyt kun olen lomalla Onni ja Ilona ovat päivän tarhassa, aivan kuin työpäivien ajan ja me Myyn kanssa touhuilemme omiamme. Hyvin ovat isot koirat malttaneet päivystää tarhassa, vaikka selvästi mieli tekisi sisätiloihin meidän kaveriksi. Iltapäivällä sitten Onni ja Ilonakin pääsevät pinteestä ja koko porukka on yhdessä. Jos Myy ei jostain syystä opi jäämään yksin, täytynee jättää Ilona hoitotädiksi sen kaveriksi.
On tuo pentu kyllä hellyttävä. Nyt se nukkuu jaloissani ja kuvittelee olevansa emon tissillä, kova maiskutus kuuluu. Muulloinkin välillä se nappaa Ilonan nisästä kiinni, mutta eihän Ilona sellaista kauaa jaksa katsella. Vahva on tuo muisto emon maitobaarista.
Vaikka Myy onkin melko raju ja äänekäs leikkimään, on se myös vähän säikky oudoille äänille kuten imurin tai lehtien haravoimisesta lähtevälle äänelle. Positiivista on kuitenkin se, että se näyttää pääsevän niistä yli nopeasti ja uskaltaa tulla esim. imurin luokse herkkujen perässä. Luoksetulon Myy on hoksannut kiitettävästi kotiolosuhteissa ja sitä pitääkin harjoitella ahkerasti eri ympäristöissä. Yöt pentu nukkuu jo omassa boksissaan meidän makkarissa. Välillä yö menee ilman pissareissuja ulos, välillä taas tehdään yksi tai kaksi piipahdusta raittiiseen ilmaan. Onneksi ei ole vielä pakkasia, yökkärissäkin tarkenee viedä pennun pikapissalle :D
Juha on treenannut ahkerasti Ilonaa metsässä. Haku on kuulemma parantunut entisestään. Karvapeite kiiltää ja on vahvaa eikä Ilonan iho ole enää rikkoontunut metsässä rymytessä. Lihaksetkin ovat kasvaneet, mutta lisää massaa neiti tarvitsee vielä. Lähiaikoina parivaljakko aikoo mennä fasaanijahtiin. Tässä pari kuvaa Ilonasta eiliseltä:
On ollut kyllä hauska seurata koirien touhuja! Onni ”sietää” Myytä jo paljon paremmin ja jopa yhteisiä leikkejä on todistettu. Välillä Onni vielä ärähtää Myylle, varsinkin jos se yllättää Onnin tai hyökkää kimppuun kun Onni ei ole leikkituulella. Mutta tosiaan monia kutsuja leikkimään on jo Onnin puolelta nähty ja kolmestaankin nuo ovat mattopainia harrastaneet.
Olen nyt lomalla kotona ja yritän opettaa Myytä talon tavoille. Ruokailuhetket on saatu rauhallisiksi, enää pentu ei pompi ja huuda, vaan malttaa odottaa ruokaansa rauhassa. Työpäivien ajaksi Myy jää kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin rajatulle alueelle ja olemmekin aloittaneet yksinoloharjoitukset pikku hiljaa. Välillä pentu malttaa odottaa rauhassa ja jopa nukahtaa aitaukseensa, välillä taas otetaan takapakkia ja talossa raikuu sydäntä ja korvia särkevä ulina. Vaatii kyllä kärsivällisyyttä odottaa hiljaista hetkeä milloin voi mennä palkkaamaan Myytä, mutta kyllä se tästä. Nyt kun olen lomalla Onni ja Ilona ovat päivän tarhassa, aivan kuin työpäivien ajan ja me Myyn kanssa touhuilemme omiamme. Hyvin ovat isot koirat malttaneet päivystää tarhassa, vaikka selvästi mieli tekisi sisätiloihin meidän kaveriksi. Iltapäivällä sitten Onni ja Ilonakin pääsevät pinteestä ja koko porukka on yhdessä. Jos Myy ei jostain syystä opi jäämään yksin, täytynee jättää Ilona hoitotädiksi sen kaveriksi.
On tuo pentu kyllä hellyttävä. Nyt se nukkuu jaloissani ja kuvittelee olevansa emon tissillä, kova maiskutus kuuluu. Muulloinkin välillä se nappaa Ilonan nisästä kiinni, mutta eihän Ilona sellaista kauaa jaksa katsella. Vahva on tuo muisto emon maitobaarista.
Vaikka Myy onkin melko raju ja äänekäs leikkimään, on se myös vähän säikky oudoille äänille kuten imurin tai lehtien haravoimisesta lähtevälle äänelle. Positiivista on kuitenkin se, että se näyttää pääsevän niistä yli nopeasti ja uskaltaa tulla esim. imurin luokse herkkujen perässä. Luoksetulon Myy on hoksannut kiitettävästi kotiolosuhteissa ja sitä pitääkin harjoitella ahkerasti eri ympäristöissä. Yöt pentu nukkuu jo omassa boksissaan meidän makkarissa. Välillä yö menee ilman pissareissuja ulos, välillä taas tehdään yksi tai kaksi piipahdusta raittiiseen ilmaan. Onneksi ei ole vielä pakkasia, yökkärissäkin tarkenee viedä pennun pikapissalle :D
Juha on treenannut ahkerasti Ilonaa metsässä. Haku on kuulemma parantunut entisestään. Karvapeite kiiltää ja on vahvaa eikä Ilonan iho ole enää rikkoontunut metsässä rymytessä. Lihaksetkin ovat kasvaneet, mutta lisää massaa neiti tarvitsee vielä. Lähiaikoina parivaljakko aikoo mennä fasaanijahtiin. Tässä pari kuvaa Ilonasta eiliseltä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)