Juhannus Kuusamossa mökkeillen

Juhannusseurueeseen kuului 9 koiraa ja saimme lopulta kaikki yhteen kuvaan, jonka Teija nappasi.


Teija otti myös seisoja-osastosta kuvan

Kuvassa vasemmalta Moona-mamma, pentunsa Ilona, Lissu ja Siiri sekä Myy.

Lisäksi muita räpsyjä minun ottamina

Wilma-mummeli 13-vuotta. Todella sympaattinen muori, jonka kuulo on jo heikentynyt.


Jade odottaa evästä.


Lissu ja Ilona päivystää, näkyisikö joella vaikkapa majava?


Sängyllä oli ruuhkaa.


Seuraavan aamun aamupala, nam!


Jade piti pitää kytkettynä, se nimittäin teki heti alkuun yhden itsenäisen retken, eikä kuunnellut käskyjä. Onneksi Lissu houkutteli sen takaisin pihaan.


Moona istuu naisellisesti :)


Lissulla ja Myyllä oli hyvät leikit, tässä huilataan hetki.


"Mikäs täällä on?"


Ilona ja Moona-äippä.


Onni näki poroja pellolla. Eipä haukkunut ja häntäkin laski alas, liekö muistanut edellisen, ei-niin-mukavan, porokokemuksen (poropaimennusreissu, jossa äksy poro ajoi Onnia takaa).


"Ei me kerjätä, lepuutetaan päätä vain tässä pöydän reunalla..."


Oma sisko paras sisko.

Laitetaanpa tähän myös muistiin, että Ilona lopetteli juoksujaan.
Juhannuksena teimme kesän ensimmäiset verijäljet Onnille ja Jadelle. Siitä lisää myöhemmin.

Jade the drever

Nyt on tässä talossa jänisajuri! Vajaan vuoden ajan etsimme sopivaa dreeverin pentua, mutta huolimatta muutamasta varauksestakin, pentua ei vain meille asti syntynyt tai kiinnostava yhdistelmä ei onnistunut. Odottelimme jännityksellä toukokuun puolivälissä syntyviä pentusia eräästä yhdistelmästä, kun yllättäen saimme tutulta kasvattajalta puhelun, että hänelle on palautunut 10 kk ikäinen sijoitusnarttu, joka olisi vailla kotia. Hetken mietittyämme päätimme tutustua koiraan ja jos se miellyttäisi meitä, kokeilisimme miten se tulisi toimeen meidän koirien kanssa. Koira vaikutti mukavalta ja koiriin tutustuminenkin meni hyvin, joten Jade muutti meille. Ensiksi parin viikon koeajalle, kunnes teimme koirasta sijoitussopimuksen.

Jade on viralliselta nimeltään Hunajan Gimma ja hän on siis sijoituksessa Hunajan kennelistä. Kesäkuussa vuoden täyttävä Jade osoitti jo viime talvena hyviä taipumuksia jänisjahtiin ajaen jo parin tunnin ajoja. Kaatoa sille ei kuitenkaan saatu. Luonteeltaan se on leikkisä, rauhallinen, toisaalta itsepäinen, toisaalta nöyrä. Eniten jännitimme miten Ilona ottaa tulokkaan vastaan, se kun on joskus varautunut vieraita koiria kohtaan. Järjestimmekin Ilonalle pariin otteeseen Jaden hajuja ja ensimmäinen tapaaminen oli aidan läpi. Sinä päivänä kun haimme Jaden meille, teimme Ilonan ja Jaden kanssa kävelylenkin, jossa ne saivat tutustella toisiinsa puolueettomalla maaperällä. Yllätykseksemme Ilonasta ja Jadesta on tullut parhaita kavereita, ne leikkivät keskenään eniten. Muutenkin Jade sujahti meidän laumaan ja arkeen ihan tuosta vaan tuntuu kuin se olisi ollut meillä jo kauemmin.

Jade kävi kasvattajansa kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä, Kalajoen ryhmiksessä toukokuun alussa. Jade sai EH:n ihan kivalla arvostelulla. Pekka Teini oli tuomarina. Kovin kevyt ja keskenkasvuinen se vielä on, joten enempää ei voisi odottaakaan. Tänä kesänä se varmaan viedään vielä yhteen tai kahteen näyttelyyn.

Laittelen Jadesta tarkempi tietoja omalle välilehdelle.

Kevättä

Jaahas, edellinen päivitys näyttää olevan joululta, joten aktivoidutaanpas nyt. Oikeita Uutisia onkin tulossa, mutta kerrataanpa nyt tässä lyhyesti kulunutta alkuvuotta.

Lunta ja pakkasta ei tänä talvena kovin paljoa ollut, potkurilenkit jäivät vähiin, kun tiet olivat niin liukkaat jatkuvasti, ettei niihin karvatassut saaneet otetta. Seisojat kävivät vain pari kertaa isännän kanssa hiihtolenkillä. Tilanne on korjaantunut kivasti nyt keväällä, kun isäntä osti uuden maastopyörän ja on innokkaasti pyöräillyt seisojien kanssa.
Onni kasvatti oikein kunnon turkin, johtuen vuosi sitten tehdystä kastraatiosta. Nyt keväällä piti leikata pitkät pöksy- ja mahanaluskarvat pois, kun keräsivät niin kovasti rapaa ja roskia.

Maaliskuussa tehtiin Onnin kanssa reissu Pohjois-Karjalaan. Matkustettiin ensin pari tuntia junalla. Se olikin Onnille ensimmäinen junareissu. Lemmikkivaunussa ei ollut muita matkustajia. Aluksi Onni pelotti junan äänet ja keikunta, mutta nopeasti se rauhoittui ja nukkuikin suurimman osan matkasta viereisellä penkillä. Konduktööri lupasi, että koira saa nousta penkeille, nostavathan ihmismatkustajatkin usein likaiset kenkänsä vastapäiselle penkille jne.

Samalla reissulla kävimme Nurmeksessa Lappalaiskoirat ry:n keväterkkarissa ihastelemassa koiria. Tässä Paulan ottamat kuvat Onnista näyttelyalueella:

Onni jäikin sitten pariksi viikoksi Lieksaan vanhempieni kaveriksi. Loppulauman kanssa tulimme sitten sinne pääsiäisen viettoon. Koirat saivat seuraa siskoni Puntti-tollerista:

Reissuun kuului myös pientä retkeilyä. Onni oli mielissään kun löysi vielä lunta missä pyöriä :)

Vappuna kävimme mökkeilemässä Kuusamossa, jossa koirat pääsivät vielä nauttimaan lumesta ja pienestä pakkasestakin. Laitetaanpa tähän loppuun vielä sekalaisia kuvia:

Hyvää joulua!

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Kovin on ollut hiljaista blogirintamalla, mutta niin on ollut myös täällä kotona. Emäntä teloi polvensa ja on ollut loppuvuoden saikulla. Koirien ulkoiluttaminen on jäänyt isännän harteille, mutta hyvin hän on hommansa hoitanut. Onni lähti kaksi viikkoa sitten mummolaan ulkoiluttamaan mummoa ja ukkia ja onkin kuuleman mukaan nauttinut olostaan ainoana koirana. Jouluaattona nähdään onko ukko pulskistunut (on kuulemma tarkasti vahtinut keittiön tapahtumia) vai jopa laihtunut (paljon ovat ulkoilleet mm. Pielisen jäällä). Ilona aloitti juoksut ja Myy varmaan seuraa pian perässä. Mukavaa kun vihdoin tuli lunta ja jäätä ja seisojia on päästy lenkittämään potkurilla.

Tässä pari tuoretta kuvaa Onnista (kuvaaja Anniina H.)

Onnikin täytti vuosia...

...14.9. Jo 5-vuotta tuli mittariin! Emäntä on ollut laiska blogin päivittäjä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Tänä syksynä Onni oppi syömään mustikoita ja puolukoita suoraan maasta, joskus sai jopa hoputtaa ukkoa jatkamaan matkaa, kun se tahtoi jäädä herkuttelemaan metsän antimilla. Tässä kännykkäkuvia todisteeksi:


Seisojat ovat saaneet monta metsäpäivää alle ja lintujakin on löytynyt. Myy esittää innokkaita, mutta ailahtelevia otteita. Yksi teeri sille on ammuttu ja siihenkin paukkuun se teki pakkonoudon. Kunto ja into kyllä riittää juoksemiseen monta päivää peräkkäin. Ilona on ollut oma varma itsensä, mutta sen kunto ei vielä riitä pitkiin reissuihin.

Välipäivinä tyypit ovat osanneet ottaa rennosti:


Viikonloppuna on Oulussa Lappalaiskoirat ry:n erkkari, täytyy mennä talkoisiin ja katselemaan lappalaisia! Muuten emännän vapaa-aika kuluu opintojen parissa. Koiratkin osallistuvat kiitettävästi:

Myy 3-vuotta!

Onnea Myttyrälle! Vene-kuva viime viikonlopulta, kun Myy oli isännän kanssa sorsajahdissa. Yksi sorsa sieltä tuli kotiin tuomisiksi.

Onko se nyt kovin paljoa vajaassa kolmessa vuodessa muuttunut:

Harrastepäivitystä ym.

Myyn kanssa olimme Active Dogin agilityn möllivalmennusryhmässä kesäkauden ajan. Paljon koira (ja ohjaaja) menikin eteenpäin. Nyt meno alkaa jo tuntua agilityltä, kun radan loppuun voi jo ottaa kepit ja kontaktiesteet. Pikku hiljaa on alettu harjoitella myös kontaktiesteiltä/kepeiltä jatkamista seuraaville esteille. Samoin korkea keinu onnistuu hyvin. Hyvällä asenteella tuo koira kyllä tekee. Pitäisi ottaa jotain videota muistoksi itsellekin. Ollaan edetty hitaasti ja pienin askelin, varsinkin kontaktien suhteen, sillä iso ja vauhdikas koira vaatii varmat perustat, jottei pakka sitten leviä käsiin kun vauhti ja vietit kasvavat pidempien ratojen myötä. Rimat ovat olleet nyt 55-60 cm, riippuen lähipäivien rasituksen määrästä. Vähän vahingossa löytyi uusi, kiva palkkakin, kun Myy eräänä päivänä löysi kentältä jonkun unohtaman vinkupallon. Siitähän riemu repesi ja vauhtia radallekin löytyy nyt pari pykälää enemmän, kun pallo on odottamassa palkkana!
Syyskaudelle emme hakeneet ryhmäpaikkaa, sillä metsästyskausi sotkee hieman suunnitelmia ja muutenkin loppuvuosi on meillä kiireistä aikaa. Sen sijaan aion satunnaisesti ostaa treenivuoroja, jottei taidot aivan pääsisi unohtumaan.

Onnin kanssa ollaan nyt Iin Koiraharrastajien alojatko-tokoryhmässä. Kaksi kertaa on takana ja ekalla kerralla meni jonkun aikaa, että ukko rauhoittui, kun piti vähän machoilla muille koirille. Toinen kerta olikin sitten aivan erilainen, hyvin malttoi keskittyä. Liikkeestä maahanmenoon otettiin takapalkka ja johan nopeutui suoritus. Onnin kanssa tämä treenaaminen on sellaista hauskanpitoa, ei meillä mitään muita tavoitteita ole. Pääasia että tulisi jotain joskus tehtyä, kun ukko siitä näyttää tykkäävän. Eilen kävin Myyn ja Onnin kanssa agikentällä ja Myyn treenipätkien välissä Onni pääsi tokottelemaan. Uusi paikka ja uudet häiriöt vaikuttavat aina hetken suoritukseen, mutta mukavasti Onni kuitenkin keskittyi, huolimatta vauhdikkaista bortsuista viereisellä kentällä. Kyllä taas huomasi, miten tuollainen lyhytkin treenipätkä vieraassa paikassa (+automatkat, alku- ja loppulämmittelylenkit) väsyttää lapinkoirapojan tehokkaasti.

Myy ja Ilona kävivät myös hierojalla. Kummallakaan ei löytynyt mitään suuria ongelmakohtia. Ilonakin on ihmeen hyvässä kunnossa huolimatta siitä, että käytännössä siltä puuttuu supraspinatus-lihas oikealta puolelta. Ilona onkin nykyään kuin duracell-pupu! Hirveästi energiaa… Onneksi nyt se on päässyt metsäänkin juoksemaan, purkamaan energiaansa siihen mihin se on tarkoitettu. Lenkkien pituutta kasvatetaan pikku hiljaa ja toivotaan, että jalka kestää.

Onnilla oli pari viikkoa sitten jokin vatsa/selkäkipu. Aamulla huomattiin, ettei se halua kiivetä paria porrasta terassille. Maahanmeno ja istumaan nousu olivat myös hankalia. Onni söi ja teki tarpeensa kuitenkin normaalisti. Ei kakonut tai oksennellut, joten perinteiset suolitukoksen oireet eivät täyttyneet. Välillä aristi vatsan tunnustelua, välillä ei. Päivän sitä seurailin, syöttelin parafiiniöljyä ja sitten käytiin eläinlääkärissä Otuksessa varmuuden vuoksi. Kuten yleensä, Onni reipastui matkalla eikä eläinlääkäri tunnustelleessaan saanut koirasta mitään reaktiota. Anaalirauhaset olivat täynnä, joten ne tyhjennettiin. Otettiin kuitenkin röntgenkuvat, jotka näyttivät ihan normaalilta. Se reissu kustansi 160€... Onneksi on vakuutus. Onni reipastui onneksi seuraavana päivänä, mutta vielä muutaman päivän ajan se varoi portaita sekä suoritti maahanmenon hitaasti. Liekö ollut joku lihasjumi tms. Hieroin sitä itse, mutta en kyllä huomannut mitään tiettyä kipupaikkaa. Mikä lie ollut vaivan syy.