Nopeaa toipumista

Viikonloppu menikin valoisimmissa merkeissä kuin mitä odotettiin. Ilona nimittäin toipui todella nopeasti. Vielä lauantaiaamuna oli havaittavissa pientä vaisuutta ja väsymystä, mutta aamupäiväunien jälkeen Ilona oli jo entisellään. Liekö kortisonin ansiota (tosin antibioottikin oli vahvempi kuin viimeksi), sillä edellisellä kerralla toipumiseen meni muutama päivä. Onkohan sairaus/lääkitys jotenkin sekoittanut Ilonan juoksua, sillä ne oireet ovat lähes hävinneet. Onnin nenä on kyllä sitä mieltä, että sisko haisee hyvälle :)

Onni tutustui uusiin kavereihin viikonloppuna. Jippu (labbis/kultainen-sekoitus), Rapsu (tolleri-kultainen-belkkari-sekoitus) ja Ronja-rottweiler tavattiin lenkkeilyn merkeissä. Onni r-r-rakastui Ronjaan ja jahtasikin sitä koko ajan huolimatta Ronjan puolinaisista ärinöistä. Voi että tuo uroksen käytös on joskus rasittavaa... Leikkiä ei pysty kun lempi vie kaikki järjen rippeet... Ruokakaan ei ole maistunut kunnolla, mutta siinäpähän laihduttaa, en ala tyrkyttämään sille ruokaa :D Muuten ukko on onneksi ollut rauhallinen, eilisen päivän se lähinnä nukkui, liekö lauantain lenkkeily ottanut voimille.

Ilona sairastaa, vol. 2

Ilona on taas kuumeessa ja muut oireetkin ovat samat kuin kuukausi sitten, jolloin ravattiin eläinlääkäriltä toiselle eikä kuumeilun syytä löytynyt. Eilen illalla huomattiin, että tyttö on vaisu ja sillä on kuumetta. Kuumetta oli myös tänään aamulla. Juuri tulimme eläinlääkäristä (käytiin Poratiellä kaupungin ell-vastaanotolla). Hyvin perusteellisesti lääkäri tutki tytön. Otettiin pieni ja suuri verenkuva (kaikki arvot normaalit, paitsi valkosolut taas koholla) ja ultrattiin vatsaontelo (kaikki ok). Niskan liikkeissä oli vähän jäykkyyttä. Lääkäri katsoi vanhat röntgenkuvat eikä nähnyt syytä miksi olisi pitänyt ottaa uudet. Diagnoosia ei siis voitu tehdä, mutta lääkäri halusi lähteä kokeilemaan miten kortisoni tehoaa oireisiin eli epäili autoimmuunisairautta (aivokalvon- tai lihaskalvontulehdus tms). Nyt siis Ilonalle annetaan kortisoni- ja antibioottikuuri, annoksia pikku hiljaa vähentäen.

Ilonalla alkoi toinen juoksu keskiviikkona (reilu 5kk ensimmäisistä). Kuulemma juoksujen alkaminen, kuten jokin muu stressitila, voi laukaista autoimmuuni-reaktion (mutta ei siis tiedetä onko tässä siitä kyse). Keskiviikkona kävimme koko porukka näyttelyharkoissa. Siellä Ilona käyttäytyi normaalisti, eikä vaikuttanut stressaantuneelta.

On kyllä kehuttava tuon koiran luonnetta :) Se on niin rauhallinen uusissa tilanteissa, kuten nuo näyttelyt ja näyttelyharkat, tai lääkärikäynnit. Ilonaa saa kyllä tutkia päästä varpaisiin ihan vapaasti, eikä koira pistä yhtään vastaan.

Jos ja kun Ilonan vointi kohenee, menemme pääsiäiseksi Lieksaan. Onni jääkin sinne pidennetylle lomalle, kunnes Ilonan juoksu on ohi. Vielä ukko ei pahemmin noteeraa juoksun hajuja.

Uusia kuvia

Kävimme tänään lenkkeilemässä metsätiellä ja kamerakin lähti mukaan, kun kerrankin aurinko paistoi niin nätisti. Näissä kuvissa siis Ilona 1v 1kk ja Onni 1v 6kk. Kuvat löytyvät siis galleriasta.

Eilen treffasimme Sallin ja Muston, oli mukava lenkki. Perjantaina teimme melko rankan lumikenkäilylenkin pellolla, jonka jälkeen koirat sekä omistajat olivat väsynyttä ja hiljaista porukkaa :) Mukavia ulkoilureissuja siis tänä viikonloppuna.

Menemme molempien kanssa Ylitornion näyttelyyn 17.4. (jos kepo muistaa maksaa ilmot ja lähettää ne huomenna :)).

Mainostanpa tässä, että Tyrnävän Koiraharrastajat järjestävät match shown 1.5. Kaakkurin Citymarketin parkkiksella, laittakaapa ylös kalenteriin! Lisätietoja myöhemmin!

Murkkuilua ja jalkapalloa

Meillä elämä on sikäli ennallaan, että sairastelut on sairasteltu, mutta uusia vivahteita viikkoon on myös sisältynyt, sillä Onni on ottanut murrosikäisen vinkeet entistä enemmän käyttöön. Olen lenkkeillyt sen kanssa melko paljon läheisillä pelloilla moottorikelkan jälkiä pitkin pitäen koiraa vapaana ja pääosin ukolla on korvat tallella, paitsi silloin kun pitää mennä tarkastamaan läheinen hiihtolatu ja kävelytie. Sinne se juoksee korvat luimussa eikä noteeraa käskyjä ja kieltoja. Onneksi siellä ei ole silloin ollut muita kulkijoita ja Onnikin on tullut takaisin muutaman minuutin kuluttua, mutta kyllähän tuollainen käytös pitää kitkeä pois. Olenkin jo harkinnut vuokraavani kauko-ohjattavan koulutuspannan (sitruunapannan), jonka tehoa voisi kokeilla tuossa tilanteessa, kun korvat katoavat…

Viime tiistain agitreenit olivat piste iin päälle. Alussa meni hienosti, kun Onni hoksasi, että hän voi jo vähän irtaantua minusta, hypätä aidan minusta poispäin, kääntyä sitten ja hypätä seuraava aita takaisin. Tehtiin neljän tai seitsemän aidan rataa ja alkoi mennä jo mukavasti, KUNNES viimeisen aidan jälkeen ukko totesi, että ”Jee, minähän olen irti, menenpäs uhoilemaan tuolle urokselle ja liehittelemään narttuja”. Kun koira oli saatu kiinni, piti tietysti yrittää uudelleen, että saadaan onnistuminen lopuksi. Onni päätti toistaa tämän karkaamisen kolme kertaa, kunnes viimein otin sen kanssa pelkän putken ja nappasin sen kiinni suoraan tuloaukolta. Kyllä mua potutti. Saapa nähdä millainen seuraava kerta on…

Murkkuiän vinkeet näkyvät myös siinä, että Onni silloin tällöin haastaa minua tai kepoa hyppäämällä vasten ja haukkumalla. Näissä tilanteissa käännämme sille selän ja olemme välittämättä. Onneksi se luovuttaa nopeasti. Kepolla on ollut tapana painia leikkisästi Onnin kanssa haastamalla sitä riehumaan yhdessä, mutta tuokin leikki täytyy nyt laittaa jäähylle, ettei lietsota huonoa käytöstä samalla.

Parasta menneessä viikossa oli se, kun ostimme koirille oikean jalkapallon. Voi sitä riemua, kun ne pihalla pelaavat ja juoksevat pallon perässä! Tiimityö meinaa vaan olla kateissa, sillä Ilona omii pallon itselleen, eikä anna Onnin pelata 

Täytyy alkaa pohtimaan kevään näyttelyitä. Ylitornion näyttely kiinnostaisi. Samoin Kuusamo ja Lieksa, jotka tietty sattuvat samalla päivälle. Saapa nähdä minne me seuraavaksi suunnataan!

Ilona on tervehtynyt hyvin. Kuumeilu loppui torstaina ja antibioottikuuri eilen. Toivomme, että kuume ei enää nouse vaan pöpöt olisi tuhottu elimistöstä. Perimmäistä syytä sairauteen ei siis löydetty. Ilonaa ei vielä ole lenkkeilytetty vapaana, ainoastaan omassa pihassa ja aamulenkillä lähikorttelissa on saanut temmeltää, jottei elimistö rasittuisi kerralla liikaa sairastelun jälkeen. Energiaa näyttää kuitenkin kertyneen sen verran paljon, että pian se täytyy päästää metsään loikkimaan, muuten se hyppii seinille ja Onni kärsii, kun Onnilla lakaistaan lattioita ;) Saapa nähdä milloin Onnilla menee oikeasti hermot Ilonaan, kun Ilona riepottelee ukkoa välillä niin rajusti. Meidän ukko on niin pehmo mössykkä, ettei ole moisesta moksiskaan, minun sydäntäni vaan raastaa, kun Ilonan leikki Onnilla on niin rajun näköistä joskus... No, Onnilla on paksu turkki pehmusteena, kai se sitten ärähtää takaisin jos oikeasti sattuu.

Eilen olimme Onnin kanssa agilityssa pitkästä aikaa. Sairastelujen takia oli jäänyt kaksi edellistä kertaa väliin. Oli kyllä aivan huippua! Itse kyllä mokailin ohjauksessa jatkuvasti, mutta Onni oli kuulolla tosi hyvin, eikä piipittänytkään turhaa niin paljon kuin aiemmin. Tästä on hyvä jatkaa!

Parempaan päin?

Ilonalla oli keskiviikkona huono päivä, koira oli kankea kuin rautakanki ja kuumeili koko päivän. Sen jälkeen onkin menty paljon parempaan suuntaan. Lienevätkö antibiootit alkaneet purra, koska kuumetta ei ollut eilen, eikä tänäänkään, ja lisäksi koira on pirteämpi ja liikkuu paljon paremmin. Nukkuu toki vielä paljon.
Eilen kävimme Akuutissa lääkärissä. Ell tutki ultralla kohdun, joka oli normaali sekä otti verestä tulehdusarvot. Nekin olivat normalisoituneet! Syytä kuumeilulle ei siis osata sanoa. Jos tilanne vielä huononee, seuraavaksi tehdään verestä vasta-ainetestejä, joilla voidaan todeta esim. borrelioosin kaltaisia immunologisia tauteja. Ell nosti Ilonan antibioottiannosta ja kehotti pian pienentämään kipulääkeannosta, jotta nähdään tehoavatko antibiootit todella. Varuillaan meidän on siis vielä oltava ja seurattava ruumiinlämpöä aktiivisesti.

Minä itse sairastin jonkinlaisen influenssan viime viikolla ja nyt jälkitautina pamahti nielutulehdus... Me jätämmekin huomisen Tornion näyttelyn Onnin kanssa väliin. Ei kiinnosta lähteä -30 asteen pakkaseen palelemaan puolikuntoisena yhden nauhanpätkän takia. Tosin olisi ollut mukava nähdä tuttuja ihmisiä ja koiria, mutta tuleehan noita näyttelyitä vielä :)

Ilona sairaana

Täällä meillä viikko on mennyt kurjasti, sillä Ilona sairastui. Maanantaiaamuna huomasimme, että kaikki ei nyt ole hyvin. Tyttö käveli kankeasti ja heilutti vain vaisusti häntäänsä. Ruokakin ensin meinasi jäädä syömättä, mutta lopulta normaali annos maistui ja kun aamukävelyllä tarpeetkin onnistuivat niin ajattelimme, ettei tässä mitään vakavaa ole. Juha kävi katsomassa sitä ruokatunnilla ja tyttö oli ollut suht pirteänä. Kun minä tulin iltapäivällä vähän normaalia aiemmin töistä kotiin, huomasin, että koira ei ole kunnossa. Liikkuminen oli edelleen kankeaa, selkä köyryssä kulkemista, hengitys vaivalloisen oloista ja koira tärisi. Mittasin lämmöksi 39.5! Emme tietenkään saaneet aikaa ell:n vastaanotolle enää maanantaiksi, joten soitin päivystävälle, joka pyysi meitä tulemaan vastaanotolle. Siellä kuume oli noussut 40 asteeseen ja syke oli 140. Tutkittaessa Ilona ei aristanut mitään tiettyä kohtaa, selvästi vaan jännitti vatsalihaksiaan voimakkaasti. Raajojen ja niskan liikkeet olivat normaalit, eikä selässäkään tuntunut kipeitä kohtia. Eipä siinä muuta voinut tehdä kuin nesteyttää koira ja aloittaa pehmyskudos- ja suolistokanavan tulehduksia vastaan antibioottikuuri.
Yöt ovat menneet rauhallisesti. Eilen tiistaina käytettiin Ilona lääkärissä, jossa otettiin röntgenkuvat. Niissä ei tietenkään näkynyt mitään sellaisia muutoksia, joita ei kuumeella voisi selittää. Veren leukosyytit olivat selvästi koholla, eli jokin infektio Ilonaa vaivaa. Sen syytä ei vaan voida sanoa. Jos koira yskisi, tulehdus voisi paikantua hengitysteihin, mutta yskää ei ole ollut. Ilona ei oksenna ja kakka ja pissa tulee normaalisti, joten vieras esine elimistössä on epätodennäköinen. Juoksuajastakin on aikaa, se oli loka-marraskuussa. Eilenkin Ilona sai nestepussin niskaansa, joten elimistön kuivumisesta ei ole ollut vaaraa.
Liikkuminen on kankeaa, erityisesti tänä aamuna. Autosta tai autoon Ilona ei halua itse hypätä, eikä taivuta päätään alas esim. ei ota lattialle pudonnutta nappulaa, eikä pysty rapsuttamaan itseään korvan takaa takajalalla. Reippaana potilas on ollut ja "kartalla" siitä mitä tapahtuu. Eilenkin ollessamme saunassa, se ilmestyi oven taakse ja olisi ollut tulossa mukaan löylyihin, kuten tavallista :)
Kuume sahaa edestakaisin johtuen kipulääkkeen vaikutuksesta. Nyt toivomme, että antibioottikuuri alkaa vaikuttamaan ja koira paranee! Tänään minä työskentelen kotona ja valvon samalla Ilonan vointia. Onni on ihmeessään siitä mikä siskoa vaivaa, kun se ei leiki ja kuritakaan Onnia niinkuin yleensä. Pitäkääpä peukkuja Ilonan puolesta, että kaikki päättyy hyvin!