Onnin, Ilonan, Myyn ja Jaden elämää
lauantai 17. syyskuuta 2011
torstai 15. syyskuuta 2011
Hossa
Viimein on aikaa ladata muutama kuva elokuun lopussa tehdyltä Hossan viikonloppuvaellukselta. Reissu oli oikein mukava ja tarkempi matkakertomus ja lisää kuvia löytyy kaverin blogista. Onni oli oikein mukava kaveri myös tällaisella reissulla ja olisikin tarkoitus seuraavaksi suunnata vaeltamaan suomenlapinkoiran kanssa Suomen Lappiin :) Kiitos Emmalle seurasta! 
tiistai 30. elokuuta 2011
Toipilaita
Teimme onnistuneen vaellusreissun Hossaan. Onni oli oikein reipas vaelluskaveri ja käyttäytyi siivosti. Tästä reissusta kerron kuitenkin enemmän myöhemmin, kuvien kera.
Meillä on taas ollut sairastuvalla vilskettä… Viikko sitten la-su yönä Myy alkoi taas valittamaan vatsaansa, yritti oksentaa ja oli vaisu. Oireet siis hyvin samanlaiset kuin juhannuksen tienoilla, jolloin se piti leikata suolitukoksen vuoksi. Varhain su aamuna lähdettiin Myyn kanssa Ouluun päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle. Röntgenkuvassa ei kuitenkaan näkynyt suolitukosta. Koiralle annettiin lääkitys ja toivottiin suoliston alkavat toimimaan tai sen sinnittelevän maanantaihin, jolloin eläinlääkärit olisivat taas normaalisti töissä. Iltapäivällä kuitenkin huomasimme Myyn vatsan laajenevan ja aloimme pelätä mahalaukun kiertymää. Soitto taas eläinlääkärille Ouluun, joka ilmoitti ettei pysty leikkaamaan koiraa ja neuvoi kyselemään muista kunnista josko jossain olisi leikkausmahdollisuus. Vihdoin Kokkolassa päivystävä yksityinen klinikka ilmoitti, että voimme tulla ja mielellään mahdollisimman nopeasti, sillä mahalaukun kiertymä on todella vakava juttu ja vaatii nopeaa hoitoa. Meidän mielestä on todella käsittämätöntä, että Oulun kokoisessa kaupungissa päivystää sellainen henkilö, joka ei syystä tai toisesta pysty leikkausta tekemään. Edellinen suolitukoksen aiheuttama lääkärikäynti oli arki-iltana ja silloin päivystyksessä oli ammattitaitoista henkilökuntaa ja toiminta sen mukaista.
Kokkolaan saavuttuamme eläinlääkäri tutki Myyn päällisin puolin ja helpotukseksemme totesi, ettei kiertymästä ole kysymys. Myy oli kuitenkin leikattava, sillä mahalaukku oli selvästi laajentunut. Leikkaus meni ok. Varsinaista suolitukosta ei löytynyt. Ruokatorven ja mahalaukun yhtymäkohdassa oli ollut muutama heinä, liekö se estänyt oksentamisen. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä rakenne on Myyllä normaalia kapeampi ja siihen olisi mahdollista tehdä laajennus. Myylle oli tehty vatsahuuhtelu ja lääkäri konkreettisesti näytti meille mitä Myyn vatsassa oli ollut. Siellä oli paaaljon vettä, sekä kuivamuonaa. Suoliston loppuosa oli kovin tulehtunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että Myyllä on herkkä suolisto eikä kuivamuona ole sille sopivaa ruokaa. Hän suositteli nappuloiden tilalle hyvin sulavaa lihaa sekä kasviksia ja puuroa.
Leikkauksesta Myy on toipunut nopeammin kuin edellisellä kerralla. Tähän asti se on syönyt suolistoleikkauksesta toipuvalle tarkoitettua purkkiruokaa, joka nyt pikku hiljaa vaihdetaan raakaravintoon höystettynä Yrjölän puurolla silloin tällöin. Aloitetaan broilerin lihoista ja kasviksista ja katsotaan mikä muu voisi tytölle sopia. Onni ja Ilona ovatkin syöneet nyt puoli viikkoa itse tehtyä ruokaa ja muutoksia entiseen alkaa olla näkyvissä. Koirat eivät enää juo vettä lähes ollenkaan vaan saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Samoin kakan määrä on vähentynyt selvästi. Ja ruoka maistuu!
Noin viikon päästä leikkauksesta huomasimme, että Myylle oli noussut leikkaushaavan kohdalle ihon alle ison kananmunan kokoinen hyytelömäinen nestepatti. Se oli lankareaktio, jossa Myyn elimistö pyrkii puolustautumaan vierasta ompelulankaa vastaan erittämällä imunestettä ompeleiden ympärille. Kävimme näyttämässä pattia eläinlääkärille Oulussa, koska patti olisi voinut olla myös tyrä tai sidekudoskertymää. Alun perin patille ei ollut tarkoitus tehdä mitään, se olisi todennäköisesti itsestään hävinnyt ompeleiden sulaessa, mutta kun lääkäri samalla poisti pari tikkiä Myyn vatsasta patin sisältämä kudosneste valahti tikin kohdalla ulos. Tämä lääkäri oli muuten sitä mieltä, että jos Myyllä on ruokatorvessa ahtaumaa, Myy olisi oireillut aiemmin pulauttelemalla ja oksentamalla ruokaansa. Tiedä sitten mikä Mykkerön elimistössä on tilanne, toivotaan, että uusi ruokavalio toimii ja kolmatta leikkausta ei koskaan tule.
Ettei elämä meillä olisi ollut jo yhtä koirapotilaan hoitamista saimme samaan syssyyn myös toisen potilaan. Ilona nimittäin oli saanut pistohaavan silmäänsä metsässä juostessaan. Sitä piti käyttää lääkärissä pariinkin otteeseen. Onneksi silmiin erikoistunut eläinlääkäri totesi lopulta, ettei pistosta jää pysyviä vaurioita silmään. Silmä ehti kovasti tulehtua, mutta on nyt jo rauhoittunut.
Minä niin toivon, että eläinlääkärikäynnit olisivat tässä nyt vähäksi aikaa... Tuntisin itseni varmaan todella epäonnistuneeksi koiranomistajaksi jos myös Onni sairastelisi jatkuvasti. No, eihän näille oikeasti kai mitään voi, huonoa tuuria vaan.
Meillä on taas ollut sairastuvalla vilskettä… Viikko sitten la-su yönä Myy alkoi taas valittamaan vatsaansa, yritti oksentaa ja oli vaisu. Oireet siis hyvin samanlaiset kuin juhannuksen tienoilla, jolloin se piti leikata suolitukoksen vuoksi. Varhain su aamuna lähdettiin Myyn kanssa Ouluun päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle. Röntgenkuvassa ei kuitenkaan näkynyt suolitukosta. Koiralle annettiin lääkitys ja toivottiin suoliston alkavat toimimaan tai sen sinnittelevän maanantaihin, jolloin eläinlääkärit olisivat taas normaalisti töissä. Iltapäivällä kuitenkin huomasimme Myyn vatsan laajenevan ja aloimme pelätä mahalaukun kiertymää. Soitto taas eläinlääkärille Ouluun, joka ilmoitti ettei pysty leikkaamaan koiraa ja neuvoi kyselemään muista kunnista josko jossain olisi leikkausmahdollisuus. Vihdoin Kokkolassa päivystävä yksityinen klinikka ilmoitti, että voimme tulla ja mielellään mahdollisimman nopeasti, sillä mahalaukun kiertymä on todella vakava juttu ja vaatii nopeaa hoitoa. Meidän mielestä on todella käsittämätöntä, että Oulun kokoisessa kaupungissa päivystää sellainen henkilö, joka ei syystä tai toisesta pysty leikkausta tekemään. Edellinen suolitukoksen aiheuttama lääkärikäynti oli arki-iltana ja silloin päivystyksessä oli ammattitaitoista henkilökuntaa ja toiminta sen mukaista.
Kokkolaan saavuttuamme eläinlääkäri tutki Myyn päällisin puolin ja helpotukseksemme totesi, ettei kiertymästä ole kysymys. Myy oli kuitenkin leikattava, sillä mahalaukku oli selvästi laajentunut. Leikkaus meni ok. Varsinaista suolitukosta ei löytynyt. Ruokatorven ja mahalaukun yhtymäkohdassa oli ollut muutama heinä, liekö se estänyt oksentamisen. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä rakenne on Myyllä normaalia kapeampi ja siihen olisi mahdollista tehdä laajennus. Myylle oli tehty vatsahuuhtelu ja lääkäri konkreettisesti näytti meille mitä Myyn vatsassa oli ollut. Siellä oli paaaljon vettä, sekä kuivamuonaa. Suoliston loppuosa oli kovin tulehtunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että Myyllä on herkkä suolisto eikä kuivamuona ole sille sopivaa ruokaa. Hän suositteli nappuloiden tilalle hyvin sulavaa lihaa sekä kasviksia ja puuroa.
Leikkauksesta Myy on toipunut nopeammin kuin edellisellä kerralla. Tähän asti se on syönyt suolistoleikkauksesta toipuvalle tarkoitettua purkkiruokaa, joka nyt pikku hiljaa vaihdetaan raakaravintoon höystettynä Yrjölän puurolla silloin tällöin. Aloitetaan broilerin lihoista ja kasviksista ja katsotaan mikä muu voisi tytölle sopia. Onni ja Ilona ovatkin syöneet nyt puoli viikkoa itse tehtyä ruokaa ja muutoksia entiseen alkaa olla näkyvissä. Koirat eivät enää juo vettä lähes ollenkaan vaan saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Samoin kakan määrä on vähentynyt selvästi. Ja ruoka maistuu!
Noin viikon päästä leikkauksesta huomasimme, että Myylle oli noussut leikkaushaavan kohdalle ihon alle ison kananmunan kokoinen hyytelömäinen nestepatti. Se oli lankareaktio, jossa Myyn elimistö pyrkii puolustautumaan vierasta ompelulankaa vastaan erittämällä imunestettä ompeleiden ympärille. Kävimme näyttämässä pattia eläinlääkärille Oulussa, koska patti olisi voinut olla myös tyrä tai sidekudoskertymää. Alun perin patille ei ollut tarkoitus tehdä mitään, se olisi todennäköisesti itsestään hävinnyt ompeleiden sulaessa, mutta kun lääkäri samalla poisti pari tikkiä Myyn vatsasta patin sisältämä kudosneste valahti tikin kohdalla ulos. Tämä lääkäri oli muuten sitä mieltä, että jos Myyllä on ruokatorvessa ahtaumaa, Myy olisi oireillut aiemmin pulauttelemalla ja oksentamalla ruokaansa. Tiedä sitten mikä Mykkerön elimistössä on tilanne, toivotaan, että uusi ruokavalio toimii ja kolmatta leikkausta ei koskaan tule.
Ettei elämä meillä olisi ollut jo yhtä koirapotilaan hoitamista saimme samaan syssyyn myös toisen potilaan. Ilona nimittäin oli saanut pistohaavan silmäänsä metsässä juostessaan. Sitä piti käyttää lääkärissä pariinkin otteeseen. Onneksi silmiin erikoistunut eläinlääkäri totesi lopulta, ettei pistosta jää pysyviä vaurioita silmään. Silmä ehti kovasti tulehtua, mutta on nyt jo rauhoittunut.
Minä niin toivon, että eläinlääkärikäynnit olisivat tässä nyt vähäksi aikaa... Tuntisin itseni varmaan todella epäonnistuneeksi koiranomistajaksi jos myös Onni sairastelisi jatkuvasti. No, eihän näille oikeasti kai mitään voi, huonoa tuuria vaan.
tiistai 16. elokuuta 2011
Metsästyskausi alkoi
Metsästyskausi on nyt sitten alkanut kyyhkyjahdin merkeissä. Ilona ja Myy ovat molemmat päässeet isännän mukaan ja lähes joka kerta sieltä on tirpusia tullutkin kotiin asti. Ilona lähes vauhkoontuu, kun huomaa isännän pukevan metsästyspukua päälle ja ottavan aseen esille :D Myy on päässyt yhden kerran mukaan jahtiin. Arvelin, että se ei malta olla paikoillaan saati hiljaa, mutta hyvin se olikin käyttäytynyt. Liekö syy ollut se, että lähtivät jahtiin neljältä aamulla. Pikku koira on varmasti ollut vielä puoliunessa! Laukauksista Myy ei ollut välittänyt lainkaan. Myy pääsi myös eka kerran noutamaan lämpimän linnun ja sekin oli mennyt hyvin. Siitä se Pikku-Myyn elämä metsästyskoirana lähtee!
Onnille ja Ilonalle tehtiin verijäljet viime sunnuntaina. Onni jäljesti ihan hyvin. Alussa hieman harhaili välillä, mutta sitten löytyi veturivaihde päälle. Joku oli varmasti käynyt ottamassa merkkejä pois jäljen keskiosilta. Olin varma että Onni ei ole jäljellä ja jo vedin sitä sivummalle missä luulin jäljen olevan, mutta kun taas pääsimme "kartalle" ja merkkejä taas löytyi, kävi ilmi, että Onni olikin ollut jäljellä. Emännällä on siis vielä opettelemista koiran lukemisessa. Pitäisi vaan luottaa koiraan enemmän. Jälki vanheni noin 18 h ja oli noin 800 m pitkä. Kaatona oli jäniksen poikanen, joka jäi edellisenä aamuna klo neljän aikaan pihassamme koirien hampaisiin. Kuka koirista liene sen tappanut, mutta Myy sen Juhalle toi ylpeänä, kun Juha kutsui koirat sisään lähtiessään kyyhkyjahtiin... Ilonan jäljestys ei mennyt niin hyvin kuin Onnilla, se kyllä välillä oli jäljellä, mutta usein sen nenä nousi kohti muita hajuja. Pikkulinnut ym. olisivat kiinnostaneet kovasti. Ippe on tottunut vähän vauhdikkaampaan menoon metsässä :)
Lauantaina kävimme Emman, Tiian ja koirien kanssa metsälenkillä. Onnin mielestä Saiva oli edelleen yhtä ihana kuin joskus vuosi sitten, kun viimeksi nähtiin. Onneksi lämmin sää vähän kesytti romeon lähentely-yritykset. Tiia otti koirista kuvia, niitä löytyy täältä.
Viime viikolla agilityssä teimme kyllä pohjanoteeraukset. En saanut Onnia keskittymään yhtään ja se karkaili ja touhusi aivan omiaan... Liekö ollut syynä se, ettei meillä ollut autoa, jossa Onni normaalisti viettää taukonsa, vai se, että ryhmässä oli uusia koiria, tiedä häntä. Tänään on taas treenit, saapa nähdä mitä tapahtuu. Myyn alkeiskurssi loppui ja onneksi jatkoa on luvassa. Myy on hauska treenikaveri. Se hyppii ja pomppii neljällä jalalla miten sattuu eikä koordinaatio ole vielä ihan hanskassa. Ja pirun nopeakin se on, huoh... Mukavaa meillä ainakin on ollut!
Onnille ja Ilonalle tehtiin verijäljet viime sunnuntaina. Onni jäljesti ihan hyvin. Alussa hieman harhaili välillä, mutta sitten löytyi veturivaihde päälle. Joku oli varmasti käynyt ottamassa merkkejä pois jäljen keskiosilta. Olin varma että Onni ei ole jäljellä ja jo vedin sitä sivummalle missä luulin jäljen olevan, mutta kun taas pääsimme "kartalle" ja merkkejä taas löytyi, kävi ilmi, että Onni olikin ollut jäljellä. Emännällä on siis vielä opettelemista koiran lukemisessa. Pitäisi vaan luottaa koiraan enemmän. Jälki vanheni noin 18 h ja oli noin 800 m pitkä. Kaatona oli jäniksen poikanen, joka jäi edellisenä aamuna klo neljän aikaan pihassamme koirien hampaisiin. Kuka koirista liene sen tappanut, mutta Myy sen Juhalle toi ylpeänä, kun Juha kutsui koirat sisään lähtiessään kyyhkyjahtiin... Ilonan jäljestys ei mennyt niin hyvin kuin Onnilla, se kyllä välillä oli jäljellä, mutta usein sen nenä nousi kohti muita hajuja. Pikkulinnut ym. olisivat kiinnostaneet kovasti. Ippe on tottunut vähän vauhdikkaampaan menoon metsässä :)
Lauantaina kävimme Emman, Tiian ja koirien kanssa metsälenkillä. Onnin mielestä Saiva oli edelleen yhtä ihana kuin joskus vuosi sitten, kun viimeksi nähtiin. Onneksi lämmin sää vähän kesytti romeon lähentely-yritykset. Tiia otti koirista kuvia, niitä löytyy täältä.
Viime viikolla agilityssä teimme kyllä pohjanoteeraukset. En saanut Onnia keskittymään yhtään ja se karkaili ja touhusi aivan omiaan... Liekö ollut syynä se, ettei meillä ollut autoa, jossa Onni normaalisti viettää taukonsa, vai se, että ryhmässä oli uusia koiria, tiedä häntä. Tänään on taas treenit, saapa nähdä mitä tapahtuu. Myyn alkeiskurssi loppui ja onneksi jatkoa on luvassa. Myy on hauska treenikaveri. Se hyppii ja pomppii neljällä jalalla miten sattuu eikä koordinaatio ole vielä ihan hanskassa. Ja pirun nopeakin se on, huoh... Mukavaa meillä ainakin on ollut!
maanantai 8. elokuuta 2011
Verijälkeä ja vesitöitä
Lomalta on palattu takaisin arkirutiineihin. Meidän lauma vietti lyhyehkön lomansa lähinnä mökkeilemällä. Sää Pohjois-Karjalassa oli vähän liiankin lämmin. Onneksi mökissä oli ilmalämpöpumppu ja järvivesi viilensi ainakin hetkellisesti. Myykin hoksasi reissun aikana uimisen ilon ja siitä kehkeytyikin melkoinen vesipeto! Onnikin kahlaili reippaasti rantavedessä, mutta uimasille asti se ei halunnut tulla. Meillä oli tarkoitus käydä agikentällä loman aikana, mutta kuumuus vei tällä kertaa voiton ja taukoa agista on tullut.
Onni sai ensimmäisen kosketuksen verijäljen maailmaan. Vedimme Onnille noin 300 metrin pituisen jäljen, joka vanheni noin 15 tuntia. Jäljellä oli kaksi makausta, joista jälki kääntyi 90 asteen verran. Jäljen päässä kaatona oli ehta hirven sorkka. Lähdin Onnin kanssa jäljestämään ilman suuria odotuksia, en ollut varma kiinnostaisiko jäljestys ukkoa ollenkaan. Mutta sehän menikin todella hyvin! Onnilla oli mielessä vain ja ainoastaan jälki. Alussa se välillä ajautui hieman jäljestä sivuun ja jäi miettimään mitäs nyt, mutta ilman kehotuksia se itse palasi jäljelle. Viimeisen puolikkaan se menikin kuin pikajuna, hyvä että perässä pysyin. Kaato kiinnosti Onnia kovasti, jopa niin paljon, että seuraavien päivien aikana Onni lähti kielloista huolimatta mökin pihasta katsomaan vieläkö se aarre siellä metsässä on (sorkka oli jo niin moneen kertaan käytetty, että jätettiin se metsään, mikä oli virhetikki). Oli todella mukava nähdä Onni työntouhussa ja varmasti tulemme harrastamaan verijälkeä jatkossakin. Tarkoitus olisi tehdä jäljet myös Myylle ja Ilonalle.
Viime viikolla osallistuimme vesityökokeisiin Ilonan ja Myyn kanssa. Vesityöhän on läpäistävä joka kesä, jotta voi osallistua KAER-kokeisiin. Myy suoritti nuorten luokan vesityön, jossa heitetään lintu veteen, reilun 10 metrin päähän koirasta. Käskystä koira sitten noutaa linnun ohjaajalle. Kokeessa arvostellaan veteenmenohalukkuus, linnun kantaminen, pureskelu ja luovuttaminen. Koiran on mentävä veteen halukkaasti viipymättä, ote linnusta on oltava napakka, eikä lintua saa purra eikä pudottaa. Luovutus tapahtuu ohjaajan pyynnöstä. Myy suoriutui kokeesta hyvin saaden täydet 5 pistettä. Parantamista oli hieman veteenmenossa, mikä voisi olla vähän innokkaampi, sekä otteessa, sillä Myy roikotti tavia siivestä. Nämä eivät kuitenkaan alentaneet kokonaisarvosanaa. Ilona suoritti avoimen luokan vesityön, jossa lintu heitetään kauemmas, noin 40-60m päähän veteen tai vastarannalle koiran näkymättömiin. Samalla ammutaan ilmaan, eikä koira saa lähteä laukauksen kuultuaan vaan vasta käskystä. Kokeessa arvostellaan samat asiat kuin nuorten luokassa ja lisäksi koiran käyttäytyminen ammuttaessa sekä ohjattavuus. Ilonan nouto meni kuin oppikirjasta täysin pistein. Tästä on hyvä jatkaa kohti KAER-kokeita. Myy ja Ilona molemmat on ilmoitettu kahteen kokeeseen. Ilonan sisaruksista myös Siiri ja Iikka ja Myyn sisaruksista Jenkki, Pädi ja Isku ovat tähän mennessä suorittaneet vesityön hyvin tuloksin.
Emma otti Onnista muutaman kuvan, jotka ovat nähtävillä Muston ja Sallin blogista. Meillä on Emman kanssa suunnitelmissa lähteä elokuun lopussa koirien kanssa viikonlopun kestävälle vaellukselle todennäköisesti Hossaan. Jännä nähdä miten yöpyminen teltassa Onnille maistuu. Musto ja Salli ovatkin jo tottuneita telttailijoita ja niistä toinen lähtee reissuun Emman mukaan :)
Onni sai ensimmäisen kosketuksen verijäljen maailmaan. Vedimme Onnille noin 300 metrin pituisen jäljen, joka vanheni noin 15 tuntia. Jäljellä oli kaksi makausta, joista jälki kääntyi 90 asteen verran. Jäljen päässä kaatona oli ehta hirven sorkka. Lähdin Onnin kanssa jäljestämään ilman suuria odotuksia, en ollut varma kiinnostaisiko jäljestys ukkoa ollenkaan. Mutta sehän menikin todella hyvin! Onnilla oli mielessä vain ja ainoastaan jälki. Alussa se välillä ajautui hieman jäljestä sivuun ja jäi miettimään mitäs nyt, mutta ilman kehotuksia se itse palasi jäljelle. Viimeisen puolikkaan se menikin kuin pikajuna, hyvä että perässä pysyin. Kaato kiinnosti Onnia kovasti, jopa niin paljon, että seuraavien päivien aikana Onni lähti kielloista huolimatta mökin pihasta katsomaan vieläkö se aarre siellä metsässä on (sorkka oli jo niin moneen kertaan käytetty, että jätettiin se metsään, mikä oli virhetikki). Oli todella mukava nähdä Onni työntouhussa ja varmasti tulemme harrastamaan verijälkeä jatkossakin. Tarkoitus olisi tehdä jäljet myös Myylle ja Ilonalle.
Viime viikolla osallistuimme vesityökokeisiin Ilonan ja Myyn kanssa. Vesityöhän on läpäistävä joka kesä, jotta voi osallistua KAER-kokeisiin. Myy suoritti nuorten luokan vesityön, jossa heitetään lintu veteen, reilun 10 metrin päähän koirasta. Käskystä koira sitten noutaa linnun ohjaajalle. Kokeessa arvostellaan veteenmenohalukkuus, linnun kantaminen, pureskelu ja luovuttaminen. Koiran on mentävä veteen halukkaasti viipymättä, ote linnusta on oltava napakka, eikä lintua saa purra eikä pudottaa. Luovutus tapahtuu ohjaajan pyynnöstä. Myy suoriutui kokeesta hyvin saaden täydet 5 pistettä. Parantamista oli hieman veteenmenossa, mikä voisi olla vähän innokkaampi, sekä otteessa, sillä Myy roikotti tavia siivestä. Nämä eivät kuitenkaan alentaneet kokonaisarvosanaa. Ilona suoritti avoimen luokan vesityön, jossa lintu heitetään kauemmas, noin 40-60m päähän veteen tai vastarannalle koiran näkymättömiin. Samalla ammutaan ilmaan, eikä koira saa lähteä laukauksen kuultuaan vaan vasta käskystä. Kokeessa arvostellaan samat asiat kuin nuorten luokassa ja lisäksi koiran käyttäytyminen ammuttaessa sekä ohjattavuus. Ilonan nouto meni kuin oppikirjasta täysin pistein. Tästä on hyvä jatkaa kohti KAER-kokeita. Myy ja Ilona molemmat on ilmoitettu kahteen kokeeseen. Ilonan sisaruksista myös Siiri ja Iikka ja Myyn sisaruksista Jenkki, Pädi ja Isku ovat tähän mennessä suorittaneet vesityön hyvin tuloksin.
Emma otti Onnista muutaman kuvan, jotka ovat nähtävillä Muston ja Sallin blogista. Meillä on Emman kanssa suunnitelmissa lähteä elokuun lopussa koirien kanssa viikonlopun kestävälle vaellukselle todennäköisesti Hossaan. Jännä nähdä miten yöpyminen teltassa Onnille maistuu. Musto ja Salli ovatkin jo tottuneita telttailijoita ja niistä toinen lähtee reissuun Emman mukaan :)
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Ilonalle menestystä Oulun näyttelyssä
Äsken kotiuduimme Oulun kansainvälisestä näyttelystä ja heti täytyy jakaa ilouutiset blogin lukijoiden kanssa, niin iloinen ja yllättynyt olen Ilonan tuloksesta! Ilona voitti avoimen luokan, oli paras narttu ja vastakkaisen sukupuolen paras kera ensimmäisen sertin ja cacibin! Tuomarina oli romanialainen Anca Giura ja arvostelu oli seuraava (vapaa suomennos):
Kaunis narttu. Hyvin feminiininen, mutta vahva. Hyvin atleettinen. Elegantti joka suhteessa. Vaikuttava pää. Hyvin kehittynyt runko. Vahva luusto. Todella hyvät kulmaukset. Kaunis liike. Hyvä turkki ja väri.
ROP oli ruotsalainen kaksoisvalio Månz ja toiseksi paras narttu Rikurovan Yasmiina. Muita tuloksia en muistakaan.
Onni lähti jo kesäloman viettoon Pohjois-Karjalaan ja minä lähden perässä huomenna. Myy puolestaan on toipunut leikkauksesta todella hyvin ja on nyt isäntänsä mukana Kuusamossa mökkeilemässä. Kuulemma oli nukkunut isännän kainalossa koko viime yön... Alla kolme viikkoa sitten otettu kuva Myy-potilaasta:
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Syö heinää, saa suolitukos
Myy aiheutti meille jännitystä juhannusta edeltävänä keskiviikkona. Töistä kotiin tullessa huomasimme sen olevan tavallista vaisumpi. Tutkiessamme koiraa se aristi kovasti vatsaansa, joka olikin todella jännittynyt. Se myös yritti oksentaa, mitä se oli tehnyt jo aamulla, mutta oli silloin normaali, virkeä itsensä, joten emme osanneet epäillä mitään olevan vialla. Soitimme siis päivystävälle eläinlääkärille ja saimme kehotuksen tulla sinne muutaman tunnin kuluttua. Eläinlääkärillä Myy nukutettiin ja röntgenkuvattiin. Suolessa näytti olevan jokin epämääräinen, huokoinen vieras esine. Koira siis leikkauspöydälle ja me lähdimme kotiin odottamaan koiran kohtaloa ja soittoa eläinlääkäriltä leikkauksen jälkeen. Minä jo valmistauduin pahimpaan ja itkin Mykyrin kohtaloa. Tunnit tuntuivat pitkältä. Leikkaus alkoi klo 21 ja vielä klo 1 aikaan yöllä emme olleet kuulleet Myystä mitään. Soitimmekin lääkärille ja kuulimme leikkauksen juuri loppuneen. Koira oli elossa ja leikkaus mennyt ok. Ohutsuoli oli avattu kahdesta kohtaa. Karkeat ja pitkät heinänkorret olivat kiertyneet köysimäisesti suolessa ja vetäneet suolen myttyyn tukokseksi. Onneksi kuoliota ei ollut ehtinyt muodostua.
Myy on toipunut leikkauksesta hyvin. Se söi tramadolia kipuun sekä kahta antibioottia tulehduksen estoon ja hoitoon. Nyt on enää yksi antibiootti menossa. Haava (30 tikkiä) on ollut todella siisti eikä punoittanut juuri ollenkaan. Onneksi Myy ei yritä nuolla mahaansa, joten se on saanut olla ilman kauluria lukuun ottamatta öitä ja yksinoloaikoja. Ruokana se on saanut turvotettua nappulaa pieniä määriä kerrallaan. Liikunta on tapahtunut hihnassa ja vain arvata saattaa mikä määrä energiaa Myyssä on nyt varastoituna. Eilen se huusi suoraa huutoa, kun ei päässyt mukaan Onnin ja Ilonan painimatsiin. Raasu. No, onneksi tikit otetaan pois todennäköisesti maanantaina. Sitten liikuntaa ei enää tarvitse rajoittaa.
Mielestämme Myy ei ole kova heinänsyöjä. Olin ihan yllättynyt, että heinä oli tukoksen syynä. Ennemminkin olin arvellut syyksi puuta tms. sillä kävyt näyttävät olevan Myyn suurinta herkkua. Toki olemme huomanneet sen napsivan heiniä suuhunsa vauhdista, joskus heinänkorsia vain lepattaa suupielistä ja nähtävästi lienee ne pureksimatta, kun pääsivät tuollaista aiheuttamaan. Mutta Myyn tapana ei siis ole seistä pellolla ja laiduntaa kuin lehmä, niin kuin jotkut koirat tekevät. Täytyy nyt puuttua koirien heinän syöntiin, ettei tällainen pääsisi toistumaan. Eläinlääkärikin totesi, että nurmikkoa saa syödä, se ei aiheuta tällaista vahinkoa, kuin tuo karkea ja pitkä timotei-tai-mikä-lie.
Meidän juhannus meni siis kotona potilasta hoivatessa. Ihanan helppo hoidettava Myy onkin ollut, kauluriinkin tottui nopeasti. Toivottavasti ei tulisi enää mitään takapakkeja eikä yhtään ainoaa uutta vaivaa tälle kesälle. Viime kesä kului Ilonan sairastaessa, tänä kesänä vuorossa oli Myy. Toivottavasti Onni ei ota roolia ensi kesänä vaan porskuttaa edelleen omana itsenään ilman mitään vaivoja! Onneksi koirilla on vakuutukset, muuten olisimme jo vararikossa näiden kanssa. Vaikka eipä sitä ajattele rahaa, silloin kun koira sairastaa. Nopea avun saaminen on tärkeintä.
Ihanat naapurit ovat muuten taivaan lahja! Sanna-naapuri kävi ystävällisesti hakemassa Myylle lääkkeitä apteekista, kun minulla ei ollut autoa käytössä, sekä hoitamassa Myytä parina viime päivänä, kun olin työmatkalla ja kepon oli oltava töissä. Tuhannet kiitokset Sanna!
Myy on toipunut leikkauksesta hyvin. Se söi tramadolia kipuun sekä kahta antibioottia tulehduksen estoon ja hoitoon. Nyt on enää yksi antibiootti menossa. Haava (30 tikkiä) on ollut todella siisti eikä punoittanut juuri ollenkaan. Onneksi Myy ei yritä nuolla mahaansa, joten se on saanut olla ilman kauluria lukuun ottamatta öitä ja yksinoloaikoja. Ruokana se on saanut turvotettua nappulaa pieniä määriä kerrallaan. Liikunta on tapahtunut hihnassa ja vain arvata saattaa mikä määrä energiaa Myyssä on nyt varastoituna. Eilen se huusi suoraa huutoa, kun ei päässyt mukaan Onnin ja Ilonan painimatsiin. Raasu. No, onneksi tikit otetaan pois todennäköisesti maanantaina. Sitten liikuntaa ei enää tarvitse rajoittaa.
Mielestämme Myy ei ole kova heinänsyöjä. Olin ihan yllättynyt, että heinä oli tukoksen syynä. Ennemminkin olin arvellut syyksi puuta tms. sillä kävyt näyttävät olevan Myyn suurinta herkkua. Toki olemme huomanneet sen napsivan heiniä suuhunsa vauhdista, joskus heinänkorsia vain lepattaa suupielistä ja nähtävästi lienee ne pureksimatta, kun pääsivät tuollaista aiheuttamaan. Mutta Myyn tapana ei siis ole seistä pellolla ja laiduntaa kuin lehmä, niin kuin jotkut koirat tekevät. Täytyy nyt puuttua koirien heinän syöntiin, ettei tällainen pääsisi toistumaan. Eläinlääkärikin totesi, että nurmikkoa saa syödä, se ei aiheuta tällaista vahinkoa, kuin tuo karkea ja pitkä timotei-tai-mikä-lie.
Meidän juhannus meni siis kotona potilasta hoivatessa. Ihanan helppo hoidettava Myy onkin ollut, kauluriinkin tottui nopeasti. Toivottavasti ei tulisi enää mitään takapakkeja eikä yhtään ainoaa uutta vaivaa tälle kesälle. Viime kesä kului Ilonan sairastaessa, tänä kesänä vuorossa oli Myy. Toivottavasti Onni ei ota roolia ensi kesänä vaan porskuttaa edelleen omana itsenään ilman mitään vaivoja! Onneksi koirilla on vakuutukset, muuten olisimme jo vararikossa näiden kanssa. Vaikka eipä sitä ajattele rahaa, silloin kun koira sairastaa. Nopea avun saaminen on tärkeintä.
Ihanat naapurit ovat muuten taivaan lahja! Sanna-naapuri kävi ystävällisesti hakemassa Myylle lääkkeitä apteekista, kun minulla ei ollut autoa käytössä, sekä hoitamassa Myytä parina viime päivänä, kun olin työmatkalla ja kepon oli oltava töissä. Tuhannet kiitokset Sanna!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)