Toipilaita

Teimme onnistuneen vaellusreissun Hossaan. Onni oli oikein reipas vaelluskaveri ja käyttäytyi siivosti. Tästä reissusta kerron kuitenkin enemmän myöhemmin, kuvien kera.

Meillä on taas ollut sairastuvalla vilskettä… Viikko sitten la-su yönä Myy alkoi taas valittamaan vatsaansa, yritti oksentaa ja oli vaisu. Oireet siis hyvin samanlaiset kuin juhannuksen tienoilla, jolloin se piti leikata suolitukoksen vuoksi. Varhain su aamuna lähdettiin Myyn kanssa Ouluun päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle. Röntgenkuvassa ei kuitenkaan näkynyt suolitukosta. Koiralle annettiin lääkitys ja toivottiin suoliston alkavat toimimaan tai sen sinnittelevän maanantaihin, jolloin eläinlääkärit olisivat taas normaalisti töissä. Iltapäivällä kuitenkin huomasimme Myyn vatsan laajenevan ja aloimme pelätä mahalaukun kiertymää. Soitto taas eläinlääkärille Ouluun, joka ilmoitti ettei pysty leikkaamaan koiraa ja neuvoi kyselemään muista kunnista josko jossain olisi leikkausmahdollisuus. Vihdoin Kokkolassa päivystävä yksityinen klinikka ilmoitti, että voimme tulla ja mielellään mahdollisimman nopeasti, sillä mahalaukun kiertymä on todella vakava juttu ja vaatii nopeaa hoitoa. Meidän mielestä on todella käsittämätöntä, että Oulun kokoisessa kaupungissa päivystää sellainen henkilö, joka ei syystä tai toisesta pysty leikkausta tekemään. Edellinen suolitukoksen aiheuttama lääkärikäynti oli arki-iltana ja silloin päivystyksessä oli ammattitaitoista henkilökuntaa ja toiminta sen mukaista.

Kokkolaan saavuttuamme eläinlääkäri tutki Myyn päällisin puolin ja helpotukseksemme totesi, ettei kiertymästä ole kysymys. Myy oli kuitenkin leikattava, sillä mahalaukku oli selvästi laajentunut. Leikkaus meni ok. Varsinaista suolitukosta ei löytynyt. Ruokatorven ja mahalaukun yhtymäkohdassa oli ollut muutama heinä, liekö se estänyt oksentamisen. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä rakenne on Myyllä normaalia kapeampi ja siihen olisi mahdollista tehdä laajennus. Myylle oli tehty vatsahuuhtelu ja lääkäri konkreettisesti näytti meille mitä Myyn vatsassa oli ollut. Siellä oli paaaljon vettä, sekä kuivamuonaa. Suoliston loppuosa oli kovin tulehtunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että Myyllä on herkkä suolisto eikä kuivamuona ole sille sopivaa ruokaa. Hän suositteli nappuloiden tilalle hyvin sulavaa lihaa sekä kasviksia ja puuroa.

Leikkauksesta Myy on toipunut nopeammin kuin edellisellä kerralla. Tähän asti se on syönyt suolistoleikkauksesta toipuvalle tarkoitettua purkkiruokaa, joka nyt pikku hiljaa vaihdetaan raakaravintoon höystettynä Yrjölän puurolla silloin tällöin. Aloitetaan broilerin lihoista ja kasviksista ja katsotaan mikä muu voisi tytölle sopia. Onni ja Ilona ovatkin syöneet nyt puoli viikkoa itse tehtyä ruokaa ja muutoksia entiseen alkaa olla näkyvissä. Koirat eivät enää juo vettä lähes ollenkaan vaan saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Samoin kakan määrä on vähentynyt selvästi. Ja ruoka maistuu!

Noin viikon päästä leikkauksesta huomasimme, että Myylle oli noussut leikkaushaavan kohdalle ihon alle ison kananmunan kokoinen hyytelömäinen nestepatti. Se oli lankareaktio, jossa Myyn elimistö pyrkii puolustautumaan vierasta ompelulankaa vastaan erittämällä imunestettä ompeleiden ympärille. Kävimme näyttämässä pattia eläinlääkärille Oulussa, koska patti olisi voinut olla myös tyrä tai sidekudoskertymää. Alun perin patille ei ollut tarkoitus tehdä mitään, se olisi todennäköisesti itsestään hävinnyt ompeleiden sulaessa, mutta kun lääkäri samalla poisti pari tikkiä Myyn vatsasta patin sisältämä kudosneste valahti tikin kohdalla ulos. Tämä lääkäri oli muuten sitä mieltä, että jos Myyllä on ruokatorvessa ahtaumaa, Myy olisi oireillut aiemmin pulauttelemalla ja oksentamalla ruokaansa. Tiedä sitten mikä Mykkerön elimistössä on tilanne, toivotaan, että uusi ruokavalio toimii ja kolmatta leikkausta ei koskaan tule.

Ettei elämä meillä olisi ollut jo yhtä koirapotilaan hoitamista saimme samaan syssyyn myös toisen potilaan. Ilona nimittäin oli saanut pistohaavan silmäänsä metsässä juostessaan. Sitä piti käyttää lääkärissä pariinkin otteeseen. Onneksi silmiin erikoistunut eläinlääkäri totesi lopulta, ettei pistosta jää pysyviä vaurioita silmään. Silmä ehti kovasti tulehtua, mutta on nyt jo rauhoittunut.

Minä niin toivon, että eläinlääkärikäynnit olisivat tässä nyt vähäksi aikaa... Tuntisin itseni varmaan todella epäonnistuneeksi koiranomistajaksi jos myös Onni sairastelisi jatkuvasti. No, eihän näille oikeasti kai mitään voi, huonoa tuuria vaan.