Varo eläintrokareita!

Viime viikolla Pirkanmaalla paljastui kammottava eläinrääkkäystapaus. Kyseisellä rääkkääjällä oli jo ennestään kaikkien eläinten eläintenpitokielto, mutta henkilö jatkaa toimintaansa yhä uudelleen ja uudelleen.
Alla linkki tiedotteeseen, jota saa aivan vapaasti levittää.

http://www.malinuts.net/varoelaintrokareita.pdf

Pimeää ja loskaa...

Tulisi nyt äkkiä pysyvä lumi, tai edes pakkanen, niin loppuisi tuo koiran mahanalusen ja tassujen peseminen jokaisen ulkoilukerran jälkeen. Lenkillä Onni tykkää nuohota ojat ja pientareet, joten varmasti hiekka tarttuu märkään karvaan. Ilona-koikkeliinin kohdalla selvitään vähemmällä pesulla, kun on tuota maavaraa hiukan enemmän. Onneksi Onni on tajunnut tyytyä kohtaloonsa ja hipsii käskystä pesuhuoneeseen ja seistä tojottaa vaan paikallaan kun vettä loiskutellaan. Ei yritä karata joka välissä niin kuin edesmennyt Iina-muori, joka inhosi suihkuttelua ja karkasi heti tilaisuuden tullen.

Kyllä oli Onni mielissään kun palasi takaisin kotiin syyslomalta. Pieni koira painoi korvansa linttaan ja heitti kuperkeikkaa sen minkä kerkesi! Viikko oli mennyt hienosti ja hoitajat olisivat mielellään omineet jätkän pidemmäksikin aikaa. Ensimmäisenä päivänä ukko vielä piipitti Ilonan perään (varmaan vanhasta muistista), mutta ensimmäisen yön jälkeen ne mieliteot olivat unohtuneet ja elämä on siitä asti ollut meillä ennallaan.

Lauantaina kävimme Ilonan kasvattajan kanssa juoksuttamassa koiria pellolla. Mäyrikset, Werneri-terri ja Siiri-karkkari olivat mukana meidän haukkujen lisäksi. Hyvin sujui, ei tullut mitään kähinöitä ja koirat pysyivät kuulolla. Sunnuntaina käytin sitten omia koiruuksia hiekkakuopilla juoksemassa. Täytyy ottaa ilo irti valoisasta ajasta viikonloppuisin.

Olen nyt yrittänyt skarpata ja harjoitella arkitottelevaisuusjuttuja Onnin kanssa enemmän, joka päivä vähän aikaa jotain pientä. Eilen harjoiteltiin täyskäännöstä ja paikalla oloa. Aivan yllätyin, kun kerran lenkillä huomasin kahden koiran tulevan vastaan ja sain Onnin ohittamaan ne nätisti nakkien voimalla! Onnillahan on tapana kiskoa toisen koiran luo, ja joskus haukahdella myös, mutta pääosin ohitamme muut hiljaa naru kireällä. Toivoa ei siis kuitenkaan ole menetetty ja jatkossa täytyy muistaa täyttää taskut superherkuilla, kun lähdemme lenkille. Eilen tein niin, mutta tietenkään yhtään ohitettavaa koiraa ei tullut vastaan. Tavoitteena olisi siis se, että Onni tajuaisi vastaantulevan koiran merkitsevän herkkua, ottaisi kontaktin minuun ja kävelisi kauniisti hihna löysällä ohi. Aika utopistiselta tuo vielä kuulostaa, mutta tavoitteita täytyy olla.

Kaverukset erillään

Onni lähti mummolaan syyslomalle (hermolomalle) ja Ilona lopettelee juoksuaan kotosalla. Tällä järjestelyllä on rauha maassa ja omistajienkin hermot saavat levätä :)

Onni ilmoitettu Kajaanin tamminäyttelyyn. Ilonankin veisin mielelläni, mutta kepo vielä epäröi ;)
Lisäys: Ilonakin ilmoitettu Kajaaniin. Juhakin suostui kun kasvis-täti rohkaisi :)

Onni tulee lauantaina kotiin. Odotan sitä kovasti, on niin ikävä pehmoista jätkää!

ERInomaista, Onni!

Eilinen päivä vierähti siis Jyväskylässä lappalaisten erkkarissa. Matkaan lähdimme klo 5.30 ja illalla olimme kotona 19 jälkeen. Olisimme kotiutuneet jo aikaisemmin, mutta Onni yllätti meidät iloisesti saaden laatuarvostelussa erinomaisen (ERI) ja sijoittuen luokkansa kolmanneksi, mikä tarkoitti sitä että jäimme vielä paras uros-kehään. Uroksia näyttelyssä oli kuutisenkymmentä eli saimme odottaa pu-kehän alkamista reilut kolme tuntia. Aika kului kuitenkin nopeasti jutellen tuttujen ja vähän tuntemattomienkin kanssa ja tietysti seuratessa kehiä. PU-kehässä junnut eivät sijoittuneet, sillä olihan paikalla monta aikuista komeampaa koiraa.

Junioriluokassa oli 15 urosta, joista 7 sai erin. Tuttu kaverimme Raine sijoittui ensimmäiseksi erottuen joukosta lennokkaan ja vaivattoman liikkeensä avulla, toisena oli komea Staalon Åregano. Onnin jälkeen neljänneksi sijoittui taittokorvainen nuorukainen Naavatassu Ape. Onni kävi aluksi hieman ylikierroksilla. Se piipitti ja haukkui minulle nakkeja kerjäten laatuarvostelun aikana, mistä tuomari Markku Mähönen mainitsikin mutta ei pitänyt sitä arvosanaa alentavana virheenä koiran nuoren iän takia. Onneksi ukko rauhoittui kilpailuluokassa ja esiintyi ihan mallikkaasti. Olin ihan ylpeä pikku höppänästä  Moni muukin juniori oli hieman levoton kehässä haukahdellen tai pistäen muuten homman ranttaliksi. Tuomari tuumikin näissä tapauksissa että aika tekee tehtävänsä ja koirat rauhoittuvat kyllä.

Arvostelu kuuluu näin: Mittasuhteiltaan erinomainen, erinom. ääriviivat. Hyvälinjainen pää, jossa oikea ilme. Korvien karvoitus saa vielä vahvistua. Hyvä kaula. Ikään sopiva runko. Hyvä hännän kiinnitys. Keskivahvat kulmaukset, luusto voisi olla vahvempaa. Liikkuu hyvällä askeleella. Oikealaatuinen karvapeite. Käyttäytyy tuomaria kohti miellyttävästi, mutta hieman rauhaton esiintyessään, rauhoittuu kun antaa aikaa.

Reissun yksi parhaista jutuista oli se, että tapasimme Onnin kasvattajat Anna-Maijan ja Jorman sekä siskot Seitan ja Ruskan. Junnunarttuja oli muistaakseni reilusti yli 20 koiraa ja taso tietysti kova. Molemmat Miskajasmilaiset saivat EH:n eli erittäin hyvän, onnea heille mainiosta tuloksesta! Varsinkin Onni ja Ruska ovat ilmetyt sisarukset, niin paljon samaa näköä heissä on! Leikkikin olisi sujunut vauhdikkaasti, harmi että asumme eri puolella Suomi-neitoa ja yhteiset leikkihetket ovat harvinaista herkkua. Alla olevassa kuvassa Ruska:



Muutama kuva lisää löytyy galleriasta. Valitettavasti enempää kuvia meillä ei ole, sää Jyväskylässä oli kostea, pientä tihkusadetta, joten kameraa ei viitsinyt kauaa pitää ulkosalla.

Meillä oli siis hieno päivä näyttelyssä, mutta mukava oli vihdoin (pimeän ajomatkan jälkeen) päästä kotiin ja hakea Ilona-neiti kasviksen luota hoidosta. Olemme selvinneet ongelmitta Ilonan juoksusta, ainakin tähän asti. Ehkä tärppipäivät eivät vielä ole tulleet tai sitten Onni-junnu ei niitä oikein noteeraa, sillä elämä on ollut suht entisellään, eikä Onni ole vaikuttanut kovin kärsivältä. Saa nähdä villiintyykö meno tulevien juoksujen aikana, luultavasti.

Kajaanin tamminäyttelyssä (kaikkien rotujen näyttely) lappalaiset ja seisojat ovat samana päivänä ja mietimmekin veisimmekö molemmat sinne näyttelyyn seuraavaksi. Se olisikin Ilonan ensimmäinen näyttely 

Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Ilonalla on nyt eka juoksu. Onnipoika haistelee sitä kiinnostuneena muttei vielä ole menettänyt ruokahaluaan :) Tärppipäivät ovat ensi viikon loppupuolella joten saa nähdä mikä tilanne on silloin. Rakensimme toisenkin tarhan valmiiksi joten Onni ja Ilona viettävät päivät omissa tarhoissaan pääsemättä kosketuksiinsa toistensa kanssa. Tärppipäivinä Ilona toki pidetään sisällä eikä tarhassa ettei vaan joku katujen kingi pääse meidän pikku tyttöä rakastelemaan... Ilmoitin Onnin Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyyn Jyväskylään 25.10. Saa nähdä onko ukko silloin aivan sekaisin Ilonasta. Onneksi voimme viedä Ilonan kasvattajan luo hoitoon jos meno käy aivan mahdottomaksi. Erkkarin jälkeen Onni tarvittaessa viedään mummolaan rauhoittumaan. Mutta katsotaan mikä sitten on tilanne.
Illat pimenevät yhä aikaisemmin. Olemmekin käyttäneet koiria metsässä juoksemassa viikonloppuisin kun valoisaa aikaa on enemmän. Eilen kävimme yhdessä koko porukalla. Ilona on kyllä melkoinen pikakiituri pitkine koipineen ja siivittää siinä samalla töppöjalka-Onnin yllättävän kovaan vauhtiin! Äsken kävin Onnin kanssa kahdestaan metsässä. Ukko oikein nautti omasta rauhastaan ja hipsutteli hissun kissun hajulta toiselle, kaivoi keppejä hangesta ja juoksi niiden kanssa mielissään. Onnille teki selvästi hyvää saada hieman "omaa aikaa" :) Nyt se nukkuu tyytyväisenä aamupäiväuniaan.

Ai niin, Ilonan Moona-äiti sai KAER-kokeesta metsästä VOI1-palkinnon! Onnea kovasti!! Käyttövalion arvo lähestyy :) Käsittääkseni Moona tarvitsee vielä kaksi(?) ykköstä peltokokeesta valionarvoa varten.

Tässä kuva Onnin kauniista Salla-äidistä:

Onnea Onni 1-vuotta!

Päivänsankari sai lihapullapaloilla höystettyä maksalaatikkokakkua ensimmäisen syntymäpäivän kunniaksi. Hienosti ukko malttoi odottaa lupaa ja sen saatuaan pisteli kakun poskeen antaumuksella. Alla myös tuoreet kuvat Onnista ja 7kk ikäisestä Ilonasta.





Ilonakin kävi ensimmäisellä jahtireissullaan Kuusamossa. Varsinaista saalista eivät reissulaiset vielä saaneet, sillä Ilona oli törmännyt lintuihin tuulen väärältä puolelta eikä näin päässyt hajulle. Ilonan haku kuitenkin parantui ja laajeni. Neiti on nyt selvästi väsynyt ja onkin lähinnä vain nukkunut tämän ensimmäisen päivän kotona.

Perjantaina kävimme lenkkeilemässä Raikun 9kk (Lapinlumon Giedderassa) ja Jekun 5kk (Cantavia Noitarumpu) kanssa. Vauhtia riitti kun nuoret pojat pistivät menoksi!





Lisää kuvia löytyy täältä

Lisäsin uusia kuvia myös galleriaan. Lopuksi täytyy onnitella Ruskaa, joka nappasi toisen sertinsä Äetsän näyttelystä!

Viime viikonloppuna kävimme Onnin kanssa match-showssa Oulussa. Juha ja Ilonakin olivat mukana, mutta eivät menneet kehään asti tällä kertaa. Onni osallistui pentujen (alle 1v.) sarjaan. Ekalla kierroksella olimme kehässä saksanpaimenkoiran parina. Onni esiintyi hienosti ja keskittyneesti. Tuomari-tätikin oli Onnin mielestä mukava :) Tällä kertaa meille ojennettiin punainen nauha. ”Punaisten” pentujen loppukehää saimme odotella tunnin ja odotellessa Onni tylsistyi ja aloitti piipittämisen, mikä jatkui kehässäkin… Siksipä meidät käteltiin ulos ilman sijoitusta, mutta ei se mitään, kokemuksen hankkiminen oli tärkeintä tällä kertaa. Mukava oli huomata, että Onni ei murissut tai haukkunut muita koiria, alussa toki pyrki haistelemaan mutta rauhoittui pian kun huomasi mikä on homman nimi. Ilona oli todella rauhallinen koko ajan, mukava huomata että tyttö ei hermoile ja vouhkaa turhaa tuollaisissa tapahtumissa. Täytyykin viedä Ilona kehään seuraavalla kerralla!

Juuri nyt Juha ja Ilona ovat aloittelemassa kanalintujen jahtia Kuusamossa. Onni ja minä ollaan kotivahtina. Ilonalla on opettajana Moona-äiti ja kaverina oppimassa on tietysti myös Siiri-sisko. Jahtiporukkaan kuuluu tietysti edellä mainittujen lisäksi Ilonan kasvattajat sekä koirakolmikko Weera, Wilma ja Verneri. Pienessä mökissä riittää siis säpinää, mutta sopu sijaa antaa. Toivotaan, että seisojan penikat saavat lintukontakteja ja runsaasti kokemusta, sillä saaliilla ei ole niin suurta väliä :)

Onnin kanssa käytiin eilen tervehtimässä Jehnajan koiralaumaa. Koirapuistossa riitti vipinää, kun lappalaisia oli kaikkiaan 6. Onni-teini hormoniensa viemänä rakastui Missiin ja Jatsiin ja piiritti niitä niin innokkaasti, ettei leikkimisestä tullut mitään… Tytöt yrittivät komentaa Onnia pois, mutta sisukas Don Juan ei näyttänyt pienestä hätkähtävän eikä antanut periksi. Saapa nähdä onko Opa aina tuollainen rasittava rakastaja, vai rauhoittuuko jossain vaiheessa…

Kotona Onni on ollut oikein reipas ja viime aikoina paljon leikkisämpi kuin ennen. Possu ja köysilelut saavat kyytiä kun Onni kiikuttaa niitä meille ja kutsuu leikkiin mukaan. Ilonan kanssa yhdessä koirat tykkäävät kelliä ja kähistä olohuoneen uudella ryijymatolla. Onni heittää kuperkeikkaa ja Ilona huitoo metrin mittaisilla koivillaan! Tavaksi on tullut ottaa mattopainit heti meidän kotiuduttu töistä sekä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa illalla. Harvoin Onnin ja Ilonan leikit menevät liian rajuiksi sisällä leikittäväksi, mutta jos niin käy niin olemme heti kieltäneet ja rauhoittaneet koirat. Sisällä leikitään vaan nätisti ;)

Onnin 1-v synttärit lähestyvät. Ne ovatkin hyvä syy ottaa uusia kuvia koirista. On tullut kuvattua niin vähän viime aikoina.