Toukokuun kuulumisia

Muutama uusi kuva Onnista ja Ilonasta on lisätty kuvagalleriaan.

16. toukokuuta Onni kävi Hannu Talven arvosteltavana Iin ryhmänäyttelyssä. Talvi sanaili Onnista näin:
Musta ruskein merkein. Vielä hieman kapeapäinen ja -runkoinen pentu, jolla hyvä raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä näyttävä turkki ja häntä. Kaunis sivukuva. Kovasti ahtautta liikkeissä. Hyvä luonne.

Tuloksena PEK1, KP ja ROP-PENTU. Muita pentuja siellä ei ollutkaan. Parasta tässä reissussa oli se, että Onni ei arastellut tuomaria lainkaan, vaan oli oikein reipas poika! Nyt en ole ilmoittanut Onnia minnekään näyttelyihin. Ehkä käymme jossain Match Showssa leikkimielisesti näytillä, mahdollisesti seuraava virallinen koitos on Limingassa elokuun alussa. Mutta saa nähdä.

Ilona kasvaa kovasti ja on pian Onnin korkuinen. Ilona on kova kaveri puuhailemaan, mutta osaa rauhoittuakin tarvittaessa. Luoksetulo on innokasta ja muutenkin Sintti vaikuttaa kuuliaiselta, ainakin tässä vaiheessa. Oulun kanakoirakerhon tempauksessa tyttö pääsi haistelemaan fasaania (joka oli pahvilaatikossa), ja oli kuulemma ollut oikein innokas!

Muokkailin tätä blogia hieman erinäköiseksi. Laittelen pikku hiljaa uusia linkkejä yms. juttuja tänne...

Pohjois-Karjalassa vappuviikonloppuna

Vietimme vapun Lieksassa. Koirat saivat nautiskella puutarhatöistä mummon takapihalla ja ahkerasti ne harvensivatkin kukkapenkkiä ja pensaita! Vappupäivänä teimme pienen patikkaretken Reposuolle. Pakkasimme reppuun makkarat ja munkit, tähtäimenä siis nuotiopaikka. Sinne saavuttaessa huomasimme, että siellä olikin jo porukkaa. Mutta eipä se haitannut, sillä immeiset olivat hyvinkin samanhenkisiä kuin me: mukana oli lapinkoirauros Ami (Terhakan Aamos 10kk), he olivat ennen omistaneet kk.saksanseisojan ja heidän tytöllään kuulemma oli tolleri, aivan kuin minunkin siskollani! Onni-höppänä rakastui Amiin ja halusi painia sen kanssa koko ajan, ja kun lähdön aika koitti, ei Onnia kiinnostanut meidän lähtö ollenkaan. Lopulta se piti napata kiinni hihnaan. Onnin ilme koko paluumatkan ajan oli sellainen, että "heti jos äiskä minut hihnasta löysää niin käännyn 180 astetta ympäri ja pingon takaisin Amin luo"...

Lauantaina kävimme näyttelyssä Tohmajärvellä. Tuomarina oli Leni Finne. Onni sijoittui ensimmäiseksi pentuluokassa ja sai KP:n. Narttupentu Seitakeron Wahvero valittiin ROP-pennuksi Onnin ollessa VSP. Onnin kaunis sisko Seita oli narttujen toinen.
Lenin arvostelu:
Oikeat mittasuhteet. Riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Miellyttävä ilme. Hyvät silmät ja korvat. Hieman lyhyt kaula. Litteä eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu ahtaasti edestä ja takaa. Oikea askelpituus. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä.

Leni oli kyllä hyvin koiraystävällinen tuomari, rapsutteli ja jutteli koirille. Onni hieman arasteli häntä aluksi, mutta Leni voitti Onnin puolelleen ja sai lopulta jopa leikkimäänkin :) Lappalaisten kehä oli sisällä liikuntahallissa, mutta eipä tuo tainnut Onnia haitata, ukko oli hyvin rauhallinen. Taisi jopa nukahtaakin lattialle loppupäivästä. Meillä olikin pitkä päivä, kun matkassa ollut Puntti-tolleri pääsi kehään vasta iltapäivällä. Puntti käyttäytyi hienosti ja sai tuloksen H.

Onni on ilmoitettu Iin näyttelyyn 16.5. Sen jälkeen taidamme pitää taukoa näyttelyistä. Annetaan Onnin kasvaa ja reipastua hieman ennen seuraavaa koitosta :)

Ompun ja Sintin kuulumisia taas

Elämä meillä on jollain lailla vakiintunut. Ollaan taas totuttu siihen, että talossa on pikku-pentu, joka pissaa sisälle ja herättää ennen kukonlaulua. Kaverukset ovat olleet jo kaksistaan kotona työpäivän ajan. Asensimme keittiöön valvontakameran, jonka kuvaa voimme seurata netin kautta. Mukava on ollut huomata, että koirat alkavat nukkumaan suht pian kun olemme lähteneet ja nukkuvatkin sikeästi puolille päivin. Ilona boxissaan ja Onni vaihdelleen paikkaa eteisen ja keittiön välillä. Iltapäivästä Ilona touhuilee enemmän, ehkä houkuttelee Onninkin painimaan välillä, mutta nukkuu edelleen tunninkin pätkiä. Onni ei liiemmin eväänsä hetkauta päivän aikana :) Onneksi lumet ovat nyt sulaneet ja kunhan routa hellittää pääsemme rakentamaan tarhan ja kopit koirille. Koiran elämä onkin nyt ihanaa, kun lumen alta on paljastunut pehmenneitä keppejä sekä kilokaupalla pupun papanoita, joilla kelpaa herkutella aina tilaisuuden tullen!

Ilonakin on pikkuhiljaa kasvanut. Tyttösen painoa onkin seurattu huolella, sillä Ilona eli "Sintti" laihtui selvästi johtuen joistakin sisäloisista. Onneksi hoksattiin antaa matokuuri ajoissa eikä Sintin yleiskunto ehtinyt huonota, tyttö oli pirteä oma itsensä koko ajan.

Löysimme mukavia ulkoilureittejä täältä Tyrnävältä. Hiekkakuoppia ja kangasmetsää. Nappasimme muutaman kuvankin sieltä viime viikonloppuna, ks. kuvagalleria.

Haapaveden näyttely

Onni sai tänään saman tuloksen kuin Kuopion erkkarista, eli PEK2 ja kunniapalkinto :)
Arvostelu meni näin, tuomari siis Sakari Poti:
Musta ruskein merkein. Keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet. Vielä hieman kevytpiirteinen pää. Stoppi selvästi näkyvissä. Erinom. runko ja raajarakenne ikäisekseen. Oikea-asentoinen häntä. Hyvä turkki. Hyvä liike. Miellyttävä luonne.
Tuomari mittasi pennutkin ihan harjoituksen vuoksi (Potin sanoin). Onni aristeli mittakeppiä. Tulokseksi saatiin 47 tai 48cm. Onneksi Onnilla ei jäänyt pelkoa tuomaria kohtaan vaikka keppi olikin mörkö :)
Urospentujen paras oli Nutukas Skutsi, joka oli myös VSP-pentu. Dagolas Kultakutri oli ROP-pentu.
Ihan mukava maku reissusta jäi. Olimme vähän liian ajoissa paikalla ja Onni hieman väsähti, mutta jaksoi silti esiintyä ihan reippaasti, mitä nyt juokseminen oli sellaista perässävetämistä, hiljaista hipsuttelua :)

Kuulumisia

Onni ja Ilo nukkuvat aamupäiväunia, joten minulla on hyvin aikaa kirjoitella viime päivien kuulumisia. Olen nyt "hoitovapaalla", kepo on vuorostaan töissä. Maanantaina lapsoset jäävät sitten kahdestaan työpäivän ajaksi. Kaksistaan oloa onkin harjoiteltu jo muutaman tunnin pätkissä, eikä mitään ongelmia näytä olevan. Ilona ymmärrettävästi pissaa vielä sisälle, eikä ole ymmärtänyt sanomalehtien käyttöä pisupaikkana (Ilon mielestä niitä on vaan hauska repiä), joten lammikkoja löytyy vähän sieltä sun täältä. Jätämme kaverukset samaan tilaan työpäivän ajaksi, jotta niillä olisi toisistaan seuraa. Molemmat nukkuvat lähes koko aamupäivän, eikä Onni muutenkaan häiritse Ilon unia koskaan.

Vietimme pääsiäisen minun vanhempieni luona Lieksassa. Automatka hieman jännitti, turhaan, sillä molemmat koirat nukkuivat sikeästi koko 350km matkan. Ilonakin pääsi jo lenkkeilyn makuun, kun ulkoilimme Pielisen jäällä, lähimetsässä sekä mökillä. Kyhäsimme Ilolle fleecetakin, liekö yhtään lämmittänyt rimpulaa. Reippaasti se paineli muiden perässä ja tutkiskeli ympäristöä itsenäisesti, välillä melko kaukanakin muista. Onnilla oli lievää korvattomuutta, melko laajalla kaarella se juoksi pitkin järven jäätä, ajeli variksia ja halusi tervehtiä muita kulkijoita. Aika suuri epätoivon tunne puristi minua välillä kun huomasin huutavani kuuroille korville... jätkä vaan juoksee innoissaan poispäin. No, pitää yrittää keksiä lääke luoksetuloon. Piiloutuminen tehoaa onneksi vielä, Onni tulee heti etsimään missä äippä on ja antautuu kiinni. Imuripelosta Onni on aika hyvin päässyt yli. Ehkä se hoksasi että on pelännyt turhaan, kun "pikkusiskokaan" ei imuria pelkää :)

Huomenna vien Onnin Haapavedelle näyttelyyn. Sinne on ilmoitettu 25 suomenlapinkoiraa. Tuomarina on Sakari Poti. Arvostelu alkaa vasta 13.45. Kirjoittelen tuloksista sitten huomenissa.

Ilonan sisaruksista vielä pari tomeraa lintukoiraa etsii kotia, eli laittakaahan sana kiertämään metsästyshenkisille ihmisille :)

Kuvia parivaljakosta

Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Onni otti innokkaana vastaan uuden perheenjäsenen ja päivä on ollutkin melko vauhdikas, kun kaverukset ovat tutustuneet toistensa leikkitapoihin. Vetoleikissä löytyi heti yhteinen sävel ja kaksi erilaista ärinä-ääntä päriseekin leikin tiimellyksessä. Tomera ja täpäkkä muori taitaa olla tämä Ilo, ei ole yhtään ikävöinyt ja Onninkin on jo saanut hiljaiseksi ;) Kirjoittelen lisää kuvien kera ehkä huomenna.