Metsästystä ja Ilonan KAER-koe

Ilona kävi ensimmäisissä KAER-kokeissa Torniossa 17.9. Koe alkoi aamulla puoli kahdeksan aikaan ja loppui illalla kahdeksalta eli oli melko pitkä rupeama. Toki koko ajan Ilona ei metsässä ravannut vaan kokeeseen osallistui viisi koiraa, joista yksi oli vuorollaan haussa 20 min ajan tuomarin silmien alla muiden seuratessa jälkijoukoissa. Tällaisia 20 min pätkiä otetaan käsittääkseni sitten niin kauan että koiralle on saatu tarpeeksi mahdollisuuksia osoittaa kykynsä. Kokeet pyritään järjestämään aina sellaisessa maastossa, jossa tiedetään olevan riistaa, mutta siitä huolimatta lintujen löytyminen kokeen aikana ei ole kirkossa kuulutettu. Lisää KAER-kokeista löytyy täältä

Koe oli hyvä ja opettavainen kokemus erityisesti isännälle :) Tuuliolot varsinkin kokeen alussa olivat olleet hankalat ja Ilona oli törmäillyt lintuihin eikä ollut saanut seisontoja muuten kuin jänikselle. Päivän edetessä Ilona oli kuitenkin tehnyt hyvän riistatyön riekoille ja tulokseksi saatiin AVO3 pisteillä 52. Tämä taisikin olla Saunapihan I-pentueen ensimmäinen esiintyminen avoimessa luokassa, tästä on hyvä jatkaa ;)

Pisteet osa-alueittain haku 2, tiedotus 0, riistatyö 1, nouto 4, vesityö 5

Tuomarin eräkertomus: Vaikeissa ajoittain tuulettomissa olosuhteissa koiran haku takelteli. Sen hakualueelta nähdään koppelon lähtevän ja koira törmää sivutuuleen kuljettaessa metsoon ja koppeloon. Koira tulee päivän viimeisessä hakuvuorossa ohjaajan luokse sen näköisenä että sillä on lintu. Mentäessä koiran perässä pitkähkön matkan se nähdään seisomassa. Koiralle annetaan etenemiskäsky ja se etenee reippaasti. Paremminkin eteneminen on rajua ja riekko lähtee. Ammuttaessa koira on levoton, mutta pysyy paikoillaan. Tuomarina oli Juhani Talsta.

Kanalintujen metsästyskausi alkoi siis 10.9. Ensimmäisen viikon olimme jahdissa Pohjois-Karjalassa. Minä tosin pääsin metsään vain ensimmäisenä päivänä, sillä flunssa iski ja pakotti minut pysymään sisätiloissa. Kovin antoisa ei tuo ensimmäinen viikko ollut, sillä lintuja löytyi yllättävän vähän ja nekin jotka löytyivät olivat arkoja yksittäisiä lintuja, eivät poikueita. Muutaman riistatyön Ilona teki ja yksi teeri saatiin saaliiksi. Sorsajahti olikin tuloksekkaampaa ja Puntti-tolleri sai noutotehtäviä parina iltana. Ilona sai levähtää illat. Metsästyskaudella seisojan palautumisesta on kyllä huolehdittava hyvin, että se jaksaa seuraavana päivänä taas juosta tehokkaasti. Päivän rupeamien jälkeen Ippe puettiinkin Back on trackin loimeen, hierottiin ja ruokittiin hyvin. Ja mukavasti tyttö jaksoikin juosta neljänä peräkkäisenä päivänä.

Myystä ei ollut oikein apua tuolla reissulla. Ensimmäisenä päivänä se oli mukana jahdissa ja haku oli reipasta, mutta Myy sai sen päivän aikana vesihännän, josta toipuessa meni muutama päivä. Liekö se niin innoissaan heiluttanut häntäänsä juostessaan metsässä vai kenties hiukan palelluttanut itsensä iltalenkillä kun se sai juosta märässä rantapusikossa, ken tietää. Vesihäntähän on rasitusvamma, joka voi syntyä innokkaasta hännän heiluttamisesta, tai siitä jos vaikka toinen koira riippuu hännässä kiinni leikin tiimellyksessä tms. Yleisin syy lienee kylmyys. Moni koira sorsapassissa istuessaan palelluttaa itsensä (tai häntänsä) käytyään uimassa ja joutuessaan sen jälkeen istumaan liikkumatta viileässä kelissä passissa. Onneksi kyseessä oli vesihäntä sillä luulin jo Myyn suolistovaivojen uusiutuvan taas, kun se illalla ja yöllä vaikutti kipeältä ja yritti oksentaa tuloksetta pari kertaa yön aikana. Aamulla onneksi huomasin, että olihan se puklauttanutkin jotain, nimittäin lasten sorminuken! Vaikka kuinka olimme yrittäneet kerätä Kalle-pojan leluja pois sitä mukaa kun Kalle niitä leikkiessään jälkeensä jätti oli Myy ehtinyt löytää tuollaisen aarteen. Nukke esitti toki ankkaa, mikä sopii lintukoiralle… Yhden päivän ajan Myy oli selvästi kipeä eikä heilutellut häntäänsä. Myy pidettiinkin pari päivää lämpimässä sisätiloissa ja tämäkin vaiva meni pikku hiljaa ohi.

Vesihäntäprobleeman mentyä ohi on Myykin saanut harjoitella metsässä. Muutamia lyhyitä seisontoja se on esittänyt, mutta yleensä se vain törmäilee lintuihin. Se ei vielä malta seisoa kovin pitkään vaan lähtee hiippailemaan eteenpäin ja ajaa linnun lentoon. Onneksi se ei lähde linnun perään, yleensä. Yksi teeri Myylle on pudotettua edellisen kaltaisesta tilanteesta. Eli paljon harjoitusta ja kokemusta Mykkyri vielä tarvitsee. Innostusta ja kiinnostusta lintuja kohtaan kuitenkin riittää ja ihan mukavaa hakua se esittää.

Myyllä alkoi ensimmäinen juoksu viikko sitten 19.9. eli nuorten seisojien tärkein tapahtuma Junkkari jäi nyt sitten meiltä välistä. Sen sijaan Myy ja Ippe matkasivat isännän kanssa Kuusamoon viikonlopuksi. Reissu olikin tuloksekas ja Ilonalle pudotettiin 2 metsoa, teeri ja riekko. Junkkarissa Sasarnon pentuja oli ollut kuusi, joista ulkomuotokatselmuksessa parhaiten menestyi Tessa ollen PN4. Peltokokeessa ainoastaan Jenkki sai tuloksen, NUO2, muiden kerätessä rutkasti oppia ja kokemusta. Onnea Tessalle ja Jenkille omistajineen!

Meidän koirat ovat nyt kuukauden ajan syöneet raakaruokaa höystettynä satunnaisesti puurolla. Varsinkin Onnissa on muutos jo nyt nähtävissä, turkki on tummentunut ja kasvanut selvästi ja muutenkin ukko on vankistunut ja vaikuttaa lihaksikkaammalta eikä suinkaan lihavammalta. Masut ovat kaikilla toimineet hyvin. Lihaisina luina koirat ovat syöneet broilerin siipiä ja kauloja. Myylle ne annetaan valmiiksi jauhettuina. Tarkoitus olisi Onnille ja Ipelle tarjota jatkossa myös muita luita, jotka auttaisivat broiskun luita paremmin hammaskiven ehkäisyssä. Ilona pääsi jo maistelemaan metson kaulaa ja lisää tätä herkkua on luvassa jos se jatkaa hyviä esityksiään metsässä :)