Sasarnon Arsenic "Myy"

Lisää kuvia Kuvagalleriasta (katso linkit) kansioissa Myy ja Syksy 2010.

Uusi laumanjäsenemme sai kutsumanimekseen Myy, koska hän oli pentueen narttupennuista vilkkain, uteliain ja aina ensimmäisenä menossa. Edellisen postauksen videolinkistäkin (varsinkin nauhoituksen lopussa) huomaa kuinka Myy leikkii vauhdikkaasti ja kovaäänisesti vaikka suurin osa sisaruksista on jo nukahtanut.

Haimme Myyn kotiin viime sunnuntaina. Pitkä ajomatka Oitista kotiin sujui erittäin hyvin. Olimme valmistautuneet äänekkääseen ja energiseen matkaseuraan, leluja ja puruluu oli pakattu mukaan viihdykkeeksi. Pikkuneiti kuitenkin nukkui koko ajan ja matka tehtiinkin yhden pysähdyksen taktiikalla, jolloin Myy oli heräteltävä pisulle.

Kotona tervehdimme ensin Onnin ja Ilonan, jotka ottivat Myyn uteliaana vastaan. Ilona rakastui rotukaimaansa ja onkin leikittänyt Myytä koko ajan. Liekö samanrotuisilla koirilla sopivat geenit toistensa kanssa leikkimiseen, niin hyvin noilla kahdella synkkaa. Vetoleikkiä köysilelulla, pallon kuskaamista ja mattopainia on jo harrastettu. Hauskinta noista kahdesta on mennä Ilonan boksiin pehmeällä patjalle kähisemään. Uudessa kodissaan Myy tutki kaikki huoneet itsenäisesti eikä sitä suuremmin järkytä, jos se jää yksin hämärään huoneeseen.

Onni kyllä tutki Myyn uteliaana, mutta päätti pitää hieman välimatkaa uuteen pikkusiskoonsa. Ei se sentään juokse karkuun pentua, vaan murahtaa sille, jos se tekee kovin läheistä tuttavuutta. Tässä vaiheessa murahdus on tehonnut, Myy juoksee äkkiä kauemmas, mutta seuraavassa hetkessä on jo tulossa takaisin mielistellen Onnia ja lähestyen tätä joko ryömien tai hivuttautuen Onnia kohti kyljellään tai selällään. Pian voi olla, että Onni joutuu turvautumaan järeämpiin keinoihin tuon pikku satiaisen karkoittamiseksi, ellei sitten hyväksy tätä leikkikaverikseen, mitä me kaikki toivomme.

Satiaisista puheen ollen, samaisena sunnuntai-iltana Onni alkoi rapsuttamaan itseään kovasti ja tuota kutinaa on nyt jatkunut tähän päivään saakka. Yöllä se ei osaa rauhoittua, vaan vinkuu ja hankaa itseään mattoon ym. Viime yön se halusikin nukkua ulkona, liekö viileä ilma rauhoittanut kutinan. Mitään suurta punoitusta tai hilseilyä en sen ihosta ole huomannut. Ruokavalio sillä on pysynyt samana koko ajan. Kutina voi johtua jostain ulkoloisesta tai sitten uuden laumanjäsenen aiheuttamasta stressistä. Toivotaan jälkimmäistä ja että kutina laantuu pian. Ilonalla ja Myyllä ei ole tällaista kutinaa. Olisi ikävää joutua antamaan koko laumalle loishäätö, se on aika kova kuuri pienelle pennulle. Jos kyseessä olisi pennun tuoma hilsepunkki, se aiheuttaa oireita nopeasti tartunnan jälkeen, mutta Myyn kasvattajan koirissa ja muissa pennuissa ei ole havaittu ulkoloisia, eli sekin puoltaa stressiä aiheuttajana. Seuraillaan tilannetta nyt pari päivää ja jätetään muut koirakohtaamiset toistaiseksi väliin ettei vaan tartuteta muita. Jos kutkutus edelleen jatkuu, täytyy käyttää ukko eläinlääkärin tutkittavana.

Tosiaan Myy on ollut erittäin reipas pentu. Ikävöintiä ei ole ollut havaittavissa lainkaan. Yönsä se nukkuu boksissaan tai vieressä lattialla nukkuvan isännän kainalossa, johon se kuulemma hivuttautuu aamuyön tunteina. Isot tarpeet Myy on tehnyt joka kerta ulos, pikku pisuja se kyllä ehtii liruttamaan sisälle silloin tällöin. Myy kampeaa syliin aina kuin on mahdollista ja osaa käyttää naskalihampaitaan kiitettävästi. Melkoinen pusuautomaatti se myös on. Se syö kuin hevonen ja huomatessaan ruokakupin otettavan esille se nostaa metelin ja poukkoilee kuin superpallo. Alusta asti on kuitenkin pidetty siitä kiinni, että kuppi ei tule lattialle ennen kuin Myy sulkee suunsa ja pitää tassunsa maassa.

Myyllä on 11 sisarusta, joista muutama muukin on muuttanut tänne pohjoisempaan nimittäin Suomussalmelle ja Kajaaniin. Myös Savon seutu on hyvin sasarnolaisten edustamana. Toivottavasti tapaamme sisaruksia joko pentuetapaamisissa tai kokeissa/näyttelyissä tulevaisuudessa. Tyytyväisiä olemme uuteen tulokkaaseen, mielenkiinnolla odotetaan millainen koira tästä sähikäisestä kehittyy! Kiitos Eija ja Taisto tästä mukavasta pennusta!

Linkki Sasarnon kennelin sivuille löytyy oikealta linkki-listalta. Siellä on mm. esittelyt Myyn Arno-isästä ja Rhea-äidistä.

Lisäys: Kuulin kaverilta, että hänen koiriltaan, joiden kanssa Onni on ollut tekemisissä pari viikkoa sitten, on löytynyt ulkoloisia, joten niistä se Onnin kutkutus todennäköisesti johtuu. Eli soittelen huomenna eläinlääkärille ja pyydän meidän koirille Stronghold-kuurit. Tällaista tämä välillä on näiden elukoiden kanssa :)