Myyn ja Onnin terveyskuulumisia

Myy sairasti jonkinmoisen suolistotulehduksen syystalvella. Oksensi ja aristi mahaansa joten veimme koiran lääkäriin. Siellä otettiin sitten vatsan seudulta röntgenkuva ja todettiin, ettei mahaa tarvitse avata vaan otetaan antibiootit käyttöön. Mahavaivat menivätkin lääkkeillä ohi, mikälie ollut aiheuttaja, siitä ei ole tietoa. Sivulöydöksenä röntgenkuvasta löytyi kuitenkin lannerangan spondyloosimuutoksia useammassa nikamassa. Spondyloosihan lyhyesti tarkoittaa nivelrikkoa ja sen jälkeistä nikamien luutumista yhteen. Perimällä voi olla siihen osuutensa sekä myös traumoilla. Alla olevasta kuvasta siis näkyy kuinka lannerangan nikamat ovat luutuneet kiinni toisistaan alareunastaan.



Ikävä löydös, mutta ei voi mitään. Myy on jo aiemmin syönyt nivelvalmisteita ja öljyjä, joita suositellaan spondyloosipotilaille. Kipuilua Myyllä on välillä, viime syksynäkin jahtikaudelle peräkkäisinä päivinä juokseminen jäykisti sitä, ja nytkin ollaan huomattu, että jos päivällä on tullut enemmän liikuntaa, metsässä juoksemista tms, niin illalla levon jälkeen Myyn liike on jäykkää, ylösnousu vaikeaa ja esimerkiksi sohvalle kiipeäminen vaivalloisen näköistä. Ulahteleekin välillä kun sattuu. Saapa nähdä miten tuo tuosta kehittyy. Seuraavaksi täytyy kokeilla saisiko Myy apua Cartrophen-injektioista.

Cartrophen onkin nyt tullut tutuksi Onnin kanssa. Olen nyt vuoden parin ajan huomannut joskus Onnilla epäpuhdasta liikkumista. Sitä on saattanut esiintyä päivän tai pari, mutta sitten se on mennyt ohitse. Nyt tammikuun loppupuolella Onni alkoi kuitenkin selkeästi ontumaan etujalkaansa. Kun oireilu vain paheni, mentiin eläinlääkäriin. Tutkimuksissa selvisi nivelrikko oikeassa kyynärnivelessä. Kennelliiton asteikolla kyynärnivel olisi 1, eli kovin pahasta nivelrikosta ei vielä ole kyse. Vasen kyynärnivel näytti kuvissa siistiltä, mutta tutkittaessa Onni hieman aristi myös sen ojennusta. Myös ranteet kuvattiin ja ne olivat siistit. Alla vasemmassa kuvassa oikea kyynärnivel, johon eläinlääkäri merkitsi muutoksen proc. anconeuksen pinnalla. Oikean puoleisessa kuvassa vasen kyynärnivel.



Koska koira rauhoitettiin röntgenkuvauksen ajaksi, pyysin eläinlääkäriä katsomaan Onnin hampaat, sillä sen henki on haissut pahalle. Hampaat olivat terveet, sen sijaan löytyi nielutulehdus sekä anaalirauhastulehdus. Onnille määrättiin antibiootit näihin tulehduksiin sekä tulehduskipulääke nivelrikkoon. Kahden viikon lääkekuurien aikana oireet vähenivät. Nyt kokeillaan Cartropheniä, jota pistetään kerran viikossa neljän viikon ajan. Tällä viikolla laitettiin ensimmäinen injektio. Toivottavasti näistä saadaan apua. Ikävä diagnoosi tämäkin, mutta nyt asia on ainakin tiedossa ja rasittavaa liikuntaa osataan välttää. Nivelrikkopotilaalle liikunta on toki tärkeää, mutta mitään erityistä rasitusta on nyt syytä välttää. Käytössä on nyt Nutrolin Nivel-valmiste, aiemmin Onni on välillä saanut glukosamiinia ja MSM:aa mitä Myykin syö.

Yritän päivitellä blogia nyt useammin kuin kerran puolessa vuodessa ;) Seuraavaksi voisi tehdä yhteenvedon Jaden metsästyskokemuksista tältä kaudelta.

Ilona, nähdään taas!

Ilona on asustellut kesän alusta asti muhoslaisen eläkeläispariskunnan luona. Nyt sen ei enää tarvitse pettyä, kun ei pääse muiden mukaan metsälle. Uudessa kodissaan ainoana koirana se pääsee kaikkialle mukaan ja onkin persoonalleen tyypillisesti innokkaasti arjen touhuissa mukana! Perheellä on paljon kokemusta rodusta ja perhepiirissä on edelleenkin seisojia Ilonallekin kaveriksi. Uudet omistajat eivät enää metsästä itse, joten pelkän seurakoiran tehtävä on Ilonalle omiaan :) Olemme käyneet Ippeä kerran katsomassa ja iloksemme olemme tervetulleita uudelleen, joten haikein, mutta hyvin mielin voimme todeta, että heippa ihana Ilona, nähdään taas!

Dreeverien erikoisnäyttelyssä

Kun dreeverien erikoisnäyttely sattui niin sopivasti juuri lomareissun aikaan ja aivan kesämökin kulmille Nurmekseen niin tottahan Jade sinne ilmoitettiin :) Näimme paljon kauniita ja komeita dreevereitä Jari Forsin tuomaroitavana. Tuomari lausui arvostelut kuuluvaan ääneen joten oli hyvä tilaisuus opiskella miltä se dreeverin pitää näyttää, ainakin hänen mielestään.

Jade sai mukavasti EH:n avoimessa luokassa. Käytös oli taas reipasta, kuten ennenkin. Lisäksi osallistuimme Hunajan kennelin kasvattajaryhmään, joka sijoittui KP:n kera hienosti kolmanneksi viiden ryhmän joukossa.

Jaden arvostelu:
2-vuotias, mittasuhteiltaan lähes oikea. Kevyt oikealinjainen pää. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Selässä painuma. Riittävä rinta. Eturaajoissa "rokokoota". Riittävä karva. Ruskeavalkoinen. Kevyt liike. Luonne oikea.

Katsotaan saisinko lisättyä tänne muutaman kuvan näyttelystä myöhemmin. Ensi vuonna erkkari on Kuusamossa, joten eiköhän sinnekin osallistuta.

Juhannusreissu

Tarkoituksena oli viettää juhannus Hossassa vaeltaen. Onni, Jade ja Myy olivat mukana:

Saavuimmekin Lihapyörteen P-paikalle perjantaina aamupäivällä. Sää oli pilvinen ja vähän väliä sataa tihutti enemmän tai vähemmän vettä. Lähdimme matkaan kohti Värikallioita. Jo ensimmäisten kilometrien aikana totesimme, että kastumme joko vesisateen takia, jos ei ole sadetta pitävää kampetta päällä, tai sitten sadevaatteiden takia, jotka hiostavat rinkkaa kantaessa. Ala-Ölkyn laavulla pidimme lounastauon ja odottelimme sateen taukoamista. Kylläpä makkarat ja voileivät maistuvatkin hyvältä ulkoilmassa!

Värikalliolla on Suomen kolmanneksi suurimmat kalliomaalaukset ja ne on virallisesti löydetty 1970-luvulla. Esi-isämme ovat maalanneet ne joskus 4000 vuotta sitten. Lisätietoa maalauksista voi lukea vaikka täältä. Värikallioille johtava polkusilta oli hiukan huonossa hapessa joko korkealla olevan vedenpinnan takia tai sitten se oli keikahtanut muuten vaan. Jade taisikin humpsahtaa vinolta sillalta veteen :) Onneksi oli uusi keltainen sadetakki päällä ;)

Värikalliolta meidän oli alunperin tarkoitus suunnata kohti etelää ja Kokalmusta, mutta kurja sää ja meidän ihmisten huono energiataso vei meidät takaisin autolle tuumimaan uutta sotasuunnitelmaa. Tuo Värikallion polku on siis rengasreitti ja pituudeltaan noin 8 km. Ala-Ölkyn laavun lisäksi kalliomaalausten lähellä on kota ja tulipaikka. Keitimme autolla nuudelit ja pohdimme mitä tehdä. Ajatus telttailusta märkien kamppeiden ja koirien kanssa ei oikein kiehtonut. Kysyimmekin isännän veljeltä voisimmeko tulla hänen mökilleen, joka on lähellä Hossaa. Meidät kuokkavieraat otettiin ystävällisesti vastaan ja niinpä juhannusaattoa vietettiinkin hyvässä seurassa mökkeillen. Seurueeseen kuului myös jackpoo Lenni (jack russelinterrierin ja villakoiran sekoitus siis) ja koirat tulivatkin hyvin juttuun keskenään. Jade yllätti positiivisesti kuuliaisuudellaan ja se saikin olla mökkiniemessä irti Myyn ja Lennin kanssa. Kyllähän koiria nukutti illan tullen, kun ensin oli retkeilty ja sitten vielä juostu pitkin mökkipihaa!
Juhannuspäivänä suuntasimme "Iirinki"-nimiselle reitille eli Iivaaran valloitukseen. Iivaara on 470m korkea metsäinen tunturi. Nousu huipulle haastoi mukavasti ja hienot maisemat ympäri Kuusamoa palkitsivat.

Iivaaran kupeessa oli yksi tilava autiotupa sekä Iijoen alkupiste eli kirkasvetinen, pulppuava lähde. Reitin pituus oli kaikkiaan 9 km ja kyllähän sekin tuntui jaloissa korkeuseroineen kaikkineen.

Vaellusviikonloppu typistyi siis tällaiseen päiväretkeilyyn, mutta mukavat reissut olivat silti ja tuli nähtyä taas uusia paikkoja!
Myyllä muuten oli Manmatin koirareppu nyt eka kertaa käytössä ja totesimme, ettei se ole niin hyvä kuin Onnin Meru-reppu. Vaikka Manmatia käsittääkseni suositeltiin kapeakroppaisille koirille, oli se silti vaikea saada pysymään tasapainossa.
Jotenkin nuo tekstit eivät ole siellä missä pitäisi suhteessa kuviin, mutta en nyt jaksa alkaa tätä enää muokkaamaan. Eiköhän tästä asia käy selväksi :)

Hyvä Jade 2-vuotta

Otsikko viittaa sekä Jaden 2-vuotispäivään 17.6.,että Limingan ryhmänäyttelystä saatuun näyttelytulokseen H. Synttäreitä ei muistettu juhlia tällä kertaa. Näyttelyssä tuomari oli vaihtunut Pekka Teinistä Markku Kipinään ja jo etukäteen arvattiin, että tiedossa olisi tiukka syyni. Tuomari tutki kaikki koirat pöydällä erittäin tarkkaan, onneksi Jade ei ollut milläsäkään ja juoksikin pirteästi huolimatta vesisateesta ja litisevästä nurmialustasta. Paikalla oli 7 dreeveriä, joista yksi sai eri:n ja jokunen t:kin taisi tulla. Jaden veli Topi sai uroksista ainoana EH:n. Arvostelu:
Hyväntyyppinen, riittävän kokoien narttu, jolla saisi olla pidempi rintakehä. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut etuosaltaan. Eturaajat voisivat olla suuremmat. Hieman kinnerahdas takaa. Hvä purenta. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvä kaula. Liikkuu reippaasti riittävällä askelpituudella, ahdas takaa. Korkea häntä.

Kuvia ei otettu, koska keli oli mitä surkein ja ihmiset oli syväjäässä jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen.

Tässä kuva Jadesta juhannustunnelmissa:

Pitkästä aikaa!

Nyt tuli kyllä ennätyksellisen pitkä postaustauko! Yritän nyt kuitenkin muistella mitä meidän laumalle on tässä talven aikana tapahtunut.

Onnimannin elämä on ennallaan. Komian karvan kasvatti talvella, mutta onneksi nyt keväästä pudotti sitä poiskin. Tai ei varsinaisesti pudottanut, vaan irronnut pohjavilla piti kammata pois, ei irronnut tuppaina itsestään. Tämä irtokarvan jemmaaminen on ihan tyypillistä kastroidulle koiralle. Onneksi olen saanut pidettyä takut aika hyvin poissa eikä karva ole päässyt huopaantumaan. Niinpä en tänäkään keväänä ole leikannut sen karvoja lyhyemmäksi, muuten kuin masun alta ja pöksyistä. Sinne oli kasvanut semmoiset haivenet, että niihin tarttuvat risut häiritsivät koiraakin.

Ilona on virtaa täynnä! Se reppana kun ei pääse purkamaan energiaansa metsässä juosten. Se ontuu koko ajan vasen etujalkaa, tai pikemminkin jalka on virheasennossa. Syksyllä tapahtunut toisen jalan loukkaaminen ja parin vuoden takainen toinen jalkavamma ovat nyt siis päättäneet Ilonan uran metsästyskoirana. Vamma on arpeutunut nyt niin että Ilona liikuttaa jalkaansa koko ajan kehon sivulla. Kovin kipeä se ei välttämättä ole, koska koira kyllä jaksaa leikkiä ja vimmata omalla pihalla. Enemmän jos rasitusta tulee niin sitten kyllä kipeytyy. Ilonaa on lenkkeilytetty hihnassa ja kyllähän se on rasittava varsinkin jos jotain riistaa kuten vaikka vesilintuja on lähettyvillä. Ei meinaa pysyä pöksyissään. Nyt Ilonalla on juoksu, laitetaanpa se tänne muistiin.

Myy steriloitiin nyt kevättalvella. Siltä löydettiin pari nisäkasvainta, jotka eläinlääkäri kehotti poistattamaan, joten oli itsestään selvää että samalla kertaa Myy myös steriloidaan. Joka syksy jahtikauden aikaan se on ollut juoksussa, joten onpahan nyt sekin riesa poissa. Leikkaus meni hyvin, Myyltä poistettiin kaksi nisälohkoa. Haava tulehtui joten jouduttiin hakemaan ab-kuuri viikko leikkauksen jälkeen. Sitten haava parani vauhdilla ja koira oli nopeasti oma itsensä. En ole huomannut, että steriloinnilla olisi mitään vaikutusta Myyn luonteeseen tai käytökseen.

Jaden talvi meni pitkälti jänisjahdin merkeissä. Saalista saatiin mukavasti ja enemmänkin varmaan olisi voinut ampua, mutta nuoren koiran täytyi antaa myös ajaa pidempiä ajoja. Jade kehittyi kovasti talven aikana. Syksyllä jänis monesti hassutti Jaden jäljiltään tai sitten Jade jäljesti liian vanhoja jälkiä ja liian hitaasti monta tuntia ennen jäniksen ylösottoa. Loppukaudella jäniksen ylösotto nopeutui, mutta Jade jossain vaiheessa päätti, että turhaa haukkua koko aikaa jäniksen perässä, kyllä se ukko tutkasta näkee missä minä menen! Eipä sille sitten viitsinyt jänistä ampua vaikka tilaisuus tulikin, ellei koira ollut antanut ääntä normaalisti. Liekö paksu hanki vienyt voimia niin ettei haukku irronnut :) Kuulemma tuollainen kausi voi olla nuorella koiralla ja luottavaisin mielin odotellaan ensi syksyä. Jade on kyllä energinen pakkaus! Se viihtyy takapihalla pitkiä aikoja yksin touhuten milloin mitäkin. Kesäkuun alussa mennään sen kanssa Limingan ryhmänäyttelyyn ja sitä varten on nyt käyty pari kertaa näyttelyharjoituksissa. Mukavasti se siellä käyttäytyy, ensimmäinen kerta pöydällä on vähän jännä, joten sitä pitää vielä harjoitella. Yleensä dreeveri tosiaan nostetaan pöydälle arvosteltavaksi.

Tällaista täällä meillä. Punkkeja muuten tuntuu olevan tällä seudulla, joten punkkilääkkeet laitettiin jo muutama viikko sitten. Osa sai Expotia ja osa Bravecto-tabletin. Verijälkeä voisi tehdä tässä jossain vaiheessa, siitä koirat kyllä tykkäisi!

Hyvät ja huonot uutiset

Ensin ne hyvät:

Syyskuun syntymäpäiväsankarit olivat Myy ja Onni.

Myy 3.9. 4-vuotta!


Onni 14.9. jo 6-vuotta!


Jadelle ammuttiin eka jänis.


Jade sai Iin ryhmiksestä elokuussa ERI:n Hannu Talven kehästä. Laitan arvostelun Jaden omalle sivulle.

Ilona ja Myy osoittivat hyviä otteita miesten perinteisellä metsästysreissulla Kuusamossa. Myylle ei sieltä kuitenkaan pudotuksia saatu, vaikka ampumaankin oli päästy. Myy aloitti myös juoksut reissun aikana, joten sille tuli parin viikon tauko jahtihommiin.



Sitten ne huonommat:

Ilona loukkasi etujalkansa Kuusamon reissulla. Taas. Tällä kertaa tosin toisen, vasemman. Muistoihin palaa kahden vuoden takainen aika, kun samaiselta Kuusamon reissulta palasi koira kolmella jalalla. Silloin vaurioitunut lihas oikean jalan lapaluussa ei koskaan palautunut ennalleen vaan kuihtui pois, joten nämä kaksi vuotta ovat kuormittaneet koiran kroppaa, kun se on muilla lihaksilla kompensoinut puuttuvan lihaksen työn. Joten olihan se odotettavissa että jossain vaiheessa jonkin paikka pettää ja olisikohan nytkin väsymys ja päivän rasitus tehneet tehtävänsä ja Ilona törmännyt johonkin tai muuten loukannut vasemman olkanivelen seudun. Takana oli ollut kaksi perättäistä jahtipäivää sekä yksi lepopäivä. Tapaturmaa kukaan ei nähnyt, sillä Ilona tuli metsästä pois normaalisti liikkuen, jäähdyttelynä olivat vielä kävelleet kilometrin autolle tietä pitkin. Koiran juottaminen, Back-on-trackin loimi päälle ja autoon nukkumaan. Myy oli päässyt töihin ja kun porukka oli tullut takaisin autolle parin tunnin kuluttua, oli Ilona kömpinyt autosta jalkaansa ontuen. Liekö adrenaliini pitänyt oireet poissa, kun eivät niitä aiemmin metsästä tullessa huomanneet. Ipe oli illalla ollut niin kipeä, että oli vain tärissyt ja kuolannut, joten se oli viety eläinlääkäriin. Siellä todettiin lihasvamma olkanivelen seudussa, ei murtumaan viittaavaa. Ilona oli saanut kipulääkettä pistoksena sekä parin viikon tulehduskipulääkekuurin (Dolagis, karprofeeni). Loukkaantumisesta on nyt kulunut 5 päivää ja koira ontuu samalla tavalla edelleen. Muuten on kyllä suhteellisen pirteä. Saapa nähdä miten tuosta toipuu. Aika ihme täytyy olla jos vielä kuntoutuu juoksukuntoon, kun on jo toinen vamma. Ihmettä toki kovasti toivotaan!
Tässä vasemmalla tuore, pikaisesti räpsäisty kuva ja oikealla kahden vuoden takainen kuva: