Onni, Ilona ja Myy

Näyttelyreissu Kajaaniin

2012-01-21T22:07:00.000+02:00

Viime sunnuntaina olimme Ilonan ja Myyn kanssa näyttelyssä Kajaanissa. Pallohallissa pidetty tapahtuma on aina ääriään myöten täynnä, vaikka onkin jaettuna kahdelle päivälle. Onneksi otimme mukaan kevythäkin ja vaikkakin oli työ ja tuska saada se kuljetettua kehän laidalle sen kaiken väentungoksen läpi niin olihan se hyvä lepopaikka koirille arvostelua odotellessa.

Tuomarina oli Joanna Pronin, käsittääkseni melko tuore 7-ryhmän tuomari. Hän kohteli hyvin koiria ja antoi ihan perusteelliset arvostelut. Ainoa asia, mitä olisin kaivannut olisi ollut ääneen kerrotut perustelut koirista varsinkin sijoitusvaiheessa, edes muutamalla sanalla. Hän myös mittasi kaikki koirat ja vähän jännitin miten meidän tytöt suhtautuvat mittakeppiin, koska emme ole sitä varten harjoitelleet, mutta eipä noiden käytöksessä ollut ongelmia. Myy ja Ippe saivat hienot arvostelut:

Myy JUN ERI, JUK1, SA, PN3, VASERT
Koko 62 cm. Erinomaista tyyppiä oleva. Hieman pitkärunkoinen. Purenta 2x P1 vasemmalla yllä. Kaunis pää. Hyvä kaula ja ylälinja, Hyvä runko. Hyvät kulmaukset. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Tänään ei parhaassa karvassa. Miellyttävä käytös. Rodunomainen lähestyttäessä.

Ilona KÄY ERI, KÄK1, SA
Koko 62 cm. Erinomaista tyyppiä oleva. Oikeat mittasuhteet. Kaunislinjainen ja -ilmeinen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta. Oikeamallinen ja -pituinen, hieman matala rintakehä. Hyvä lanne ja lantio. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Oikea karvanlaatu. Miellyttävä käytös. Rodunomainen lähestyttäessä.

Paras narttu ja ROP-tittelin voitti valioluokan Sölrävens Siv. Toisena oli Asta, joka sai sertin ja kolmantena sitten meidän Pikku-Myy. Neljäs oli kaunis Mustakallion Avadakedavra, jonka omistajan kanssa juttelimme paljon myös kehän laidalla. Täytyy kyllä sanoa, että kehän laidalla oli mukava tunnelma, juttu luisti myös tuntemattomien koiranomistajien kanssa. Erittäin kiva oli tavata myös Myyn sisko Tyyne (S. Arquette) ja veli Luka (S. Arrival Arrow) omistajineen. Saman näköistä ja oloista porukkaa, koirat siis, rauhallisia kaikki. Harmi ettemme ottaneet kuvia. Sasarnon kakarat menestyivät kyllä kivasti, sillä Tyyne sai EH:n ja Luka ERI:n. Varsinkin Lukan liike oli hienoa katsottavaa.

Nyt pidämme väliviikonlopun näyttelyistä, sitten kuun lopussa suuntaamme Onnin kanssa Kuopioon jalostuspäiville. Luvassa jalostustarkastus ja koiranäyttely.

Tänään käytiin hiihtämässä metsässä umpihangessa. Koirat tietysti juoksentelivat omia kuvioitaan. Paikoitellen lunta oli Onnin mielestä liikaa ja sen haukahteli kimakasti muiden jäljessä hangessa tarpoessaan. Kyllä koko porukkaa väsytti sen jälkeen. Tosi hyvää kuntoilua kaikille, etenkin isäntäväelle. Huomenna uudestaan!

Mietteitä alkaneelle uudelle vuodelle

2012-01-04T13:48:00.000+02:00

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä. Nykyinen majapaikka on rauhallisemmalla paikalla kuin entinen koti, joten ilotulitteita ei kukaan räiskytellyt aivan vieressä. Jatkuvasti pauke kuitenkin kylältä kuului. Vietimme illan sisätiloissa rullaverhot vedettynä ikkunoiden eteen. Ilona ja Myy eivät ilotulitteita pelkää, mutta Onni totesi ettei ulos ole menemistä. Onni oli kuitenkin selvästi rauhallisempi kuin edellisenä vuoden vaihteena, jolloin ukko läähätti ja vaihtoi paikkaa levottomana. Nyt Opa nukkui rauhallisesti koko illan, välillä vain kohotti päätään jos pamaus kuului lähempää. Seuraavana aamuna lenkkeiltiin tavalliseen tapaan, eikä Onnikaan enää näyttänyt muistavan pelkoaan. Mitään muuta ääniarkuutta Onnilla ei ole, se on muutaman kerran ollut lintujahdissakin mukana ja ainoa reaktio minkä vieressä yllättäen paukahtava haulikko on saanut aikaan on ollut innostus että missä se saalis on :)

Näin vuoden vaihtuessa näyttää olevan tapana miettiä mitä tulevalta vuodelta odottaa. Ennen kaikkea me toivomme kaikille koirille terveyttä ja vielä lisää terveyttä. Kunpa vuosi 2012 olisi ensimmäinen kokonainen vuosi jolloin koiramme eivät sairastaisi mitään vakavampaa…

Lisäksi olisi hienoa jos Ilona jatkaisi hyviä otteitaan lintujahdissa ja Myy ottaisi askeleita eteenpäin ja saavuttaisi jonkinlaisen toimintavarmuuden kanalintujen kanssa. Olisihan se hienoa metsästää kahden toimivan koiran kanssa ensi syksynä! Koerintamalla tavoitteena olisi osallistuminen ja tulos Ilonalle voittajaluokassa ja Myylle nuorten/avoimessa luokassa. Nämä edellyttää tietysti Ilonalla voittajaluokan vesi- ja jälkityökokeen läpäisyä ja Myyllä avoimen luokan vesityökokeen läpäisyä, joihin molempia koiria joutuu treenaamaan kovasti. Näyttelyissä tulemme myös piipahtamaan ainakin kerran, nimittäin reilun viikon päästä Kajaanin kv:ssä, jonne Myy ja Ilona on ilmoitettu. Lisäksi Myyn kanssa on toiveissa saada jatkaa agilitya, tällä hetkellä treenaamme kerran viikossa. Myy on myös tarkoitus luustokuvata viimeistään loppuvuodesta.

Onnin kanssa tavoitteena on treenata enemmän verijälkeä ja ehkä käydä virallisessa mejä-kokeessa ensi vuoden aikana. Yritän myös saada Onnin luonnetestiin. Tammikuun lopussa Onni osallistuu Jalostuspäivien näyttelyyn ja samalla jalostustarkastukseen. Katsotaan sitten sen jälkeen muita näyttelysuunnitelmia. Ensi viikolla alkaa arkitottelevaisuuskurssi, jonne olisi tarkoitus mennä palauttamaan mieleen mm. miten muita koiria ohitettaessa pitäisi käyttäytyä. Ja tietysti treenaillaan mielen virkistykseksi tokoliikkeitä ja muita temppuja. Voi olla myös, että loppuvuodesta Onnin silmä- ja polvitarkastukset uusitaan.

Nyt alkuvuodesta on tulossa monta mielenkiintoista kk.saksanseisojapentuetta (tietoja löytyy Saksanseisojakerhon nettisivuilta: Rodut – Kk.saksanseisoja – Pentueet). Ilonan emä Höökabo’s Qvista on astutettu ruotsalaisella uroksella Stormkullens Bästa-Bork:lla ja pentuja odotetaan syntyväksi helmikuun puolessa välissä (Saunapihan blogi).

Joulutervehdys

2011-12-22T10:44:00.001+02:00

Uusissa maisemissa

2011-11-16T10:43:00.001+02:00

Ensin täytyy mainostaa Ilonan menestyminen KAER-kokeessa. Siitä erillinen postaus alla.
Blogin hiljaiselon syynä ovat olleet monenlaiset kiireet. Muutimme ”uuteen” kotiin Lumijoelle lokakuun lopussa. Nyt asustelemme toistaiseksi sukulaisten omistuksessa olevassa vanhassa rintamamiestalossa kunnes löydämme oman kodin. Hakusessa olisi pieni pirtti haja-asutusalueelta, mieluiten Oulun eteläpuolelta. Onni oli muuttohässäkän aikana hoidossa vanhempieni luona. Haimme sen kotiin kun olimme saaneet muuton valmiiksi ja koiratarhat siirrettyä uuteen majapaikkaan. Kaikki koirat ovat sopeutuneet hyvin ja mukavia ulkoilureittejä olemme jo löytäneet.

Harrastusrintamalla olemme olleet vaihtelevan aktiivisia. Onnille on tehty verijälkiä syksyn mittaan ja siitä harrastuksesta ukko tuntuu tykkäävän. Agilityssä olen käynyt Myyn kanssa ja se onkin hauskaa se! Muuttohässäkkä sotki hieman linnunpyyntiä ja kauden lopussa ehdimme metsään vain harvakseltaan. Hyvä maku ja pakastimen täytettä syksystä kuitenkin jäi, sillä viimeisenä viikonloppuna kun kävimme Kuusamossa jahdissa maastossa oli paljon lintuja ja Ilonan seisonnasta ammuttiin teeri, koppelo ja riekko. Yhtään tyhjää seisontaa Ilona ei tehnyt. Myykin pääsi välillä hakuun, mutta touhotti omiaan eikä löytänyt lintuja, ainakaan meidän nähden. Pellolla Myy seisoo tuoreita hajuja, joten ehkäpä seisominen pikku hiljaa siirtyisi linnun kohtaamiseenkin. Positiivista on, että Myy ei lähde linnun perään jos se siihen törmää, vaan jää ihmettelemään paikoilleen. Lumijoella on paremmat mahdollisuudet päästä pellolle fasaaneilla treenaamaan, joten Myykin saanee mahdollisuuksia näyttää taipumuksensa. Eipä Ilonakaan vielä tuon ikäisenä seisonut lintuja, joten toivoa vielä on.

Myy on saanut huomattavasti lisää massaa, olematta kuitenkaan liian lihava. Onnikin on vaihtanut värinsä ruskeasta takaisin mustaan ja kasvattanut ihan kivasti karvaa. Tuskin Onni kuitenkaan koskaan tulee olemaan niin tuuheaturkkinen möhkäle kuin monet muut slk-urokset.

Tässäpä tänään otetut pönötyskuvat kaikista:

Myy näyttää tuossa ihan kulkukoiralta :) Yleensä häntä viuhtoo koko ajan, mutta sitten kun käsket sen seisomaan paikoillaan niin tietty häntä koipien välissä... Laitetaanpa tähän vielä kuva vähän luonnollisemmasta asennosta, otettu lokakuussa:

Ilonalle menestystä KAER-kokeessa

2011-11-16T10:42:00.001+02:00

12.-13.11.11 kaksipäiväisessä Oulun Kanakoirakerhon KAER-kokeessa Juha ja Ilona saavuttivat tuloksen AVO1 87 pistettä. Tuomarina oli Jukka Rohkimainen ja tällainen oli tuomarin eräkertomus:

Haku: Hienoa yläpäistä, tuulta käyttävää, maaston peittävää hakua. Yhteistyö hienoa. Johtaa 2x riistalle. Rasitteena pyörivässä tuulessa 1 törmäys lintuun. Riistatyöt: Ensimmäisessä koiraa lähestyttäessä riekko karkottuu. Koira ammuttaessa rauhallinen. Pieni tarkennus, uusi seisonta johon hyvä nosto. Rauhallinen ammuttaessa. Tähän kaikkeen meni aikaa noin 15 sekuntia. Toinen riistatyö: Koira nähtiin seisomassa ja koiraa lähestyttäessä riekko karkkoaa. Rauhallinen ammuttaessa. Kylmän linnun nouto moitteeton suoritus.
Pisteet: Haku 4 (vauhti 4, tekniikka 4, vainuamistapa 5, törmäykset ja väliinjätöt 1). Riistatyö 4 (seisontaherkkyys 3, eteneminen 5, käyttäytyminen riistan karkottuessa 5, seisontoja riistalle 2). Nouto 5 (halukkuus 5). Yhteistyö 3. Metsästyshalu 5. Vesityö 5.
Huom. Näissä korkeimmat pisteet eivät aina tarkoita parasta suoritusta.

Ilona nousi siis voittajaluokkaan ja nyt on edessä siellä vaativien taitojen opettelu kuten esimerkiksi tiedottaminen ja jälkityö.

Metsästystä ja Ilonan KAER-koe

2011-09-28T19:51:00.001+03:00

Ilona kävi ensimmäisissä KAER-kokeissa Torniossa 17.9. Koe alkoi aamulla puoli kahdeksan aikaan ja loppui illalla kahdeksalta eli oli melko pitkä rupeama. Toki koko ajan Ilona ei metsässä ravannut vaan kokeeseen osallistui viisi koiraa, joista yksi oli vuorollaan haussa 20 min ajan tuomarin silmien alla muiden seuratessa jälkijoukoissa. Tällaisia 20 min pätkiä otetaan käsittääkseni sitten niin kauan että koiralle on saatu tarpeeksi mahdollisuuksia osoittaa kykynsä. Kokeet pyritään järjestämään aina sellaisessa maastossa, jossa tiedetään olevan riistaa, mutta siitä huolimatta lintujen löytyminen kokeen aikana ei ole kirkossa kuulutettu. Lisää KAER-kokeista löytyy täältä

Koe oli hyvä ja opettavainen kokemus erityisesti isännälle :) Tuuliolot varsinkin kokeen alussa olivat olleet hankalat ja Ilona oli törmäillyt lintuihin eikä ollut saanut seisontoja muuten kuin jänikselle. Päivän edetessä Ilona oli kuitenkin tehnyt hyvän riistatyön riekoille ja tulokseksi saatiin AVO3 pisteillä 52. Tämä taisikin olla Saunapihan I-pentueen ensimmäinen esiintyminen avoimessa luokassa, tästä on hyvä jatkaa ;)

Pisteet osa-alueittain haku 2, tiedotus 0, riistatyö 1, nouto 4, vesityö 5

Tuomarin eräkertomus: Vaikeissa ajoittain tuulettomissa olosuhteissa koiran haku takelteli. Sen hakualueelta nähdään koppelon lähtevän ja koira törmää sivutuuleen kuljettaessa metsoon ja koppeloon. Koira tulee päivän viimeisessä hakuvuorossa ohjaajan luokse sen näköisenä että sillä on lintu. Mentäessä koiran perässä pitkähkön matkan se nähdään seisomassa. Koiralle annetaan etenemiskäsky ja se etenee reippaasti. Paremminkin eteneminen on rajua ja riekko lähtee. Ammuttaessa koira on levoton, mutta pysyy paikoillaan. Tuomarina oli Juhani Talsta.

Kanalintujen metsästyskausi alkoi siis 10.9. Ensimmäisen viikon olimme jahdissa Pohjois-Karjalassa. Minä tosin pääsin metsään vain ensimmäisenä päivänä, sillä flunssa iski ja pakotti minut pysymään sisätiloissa. Kovin antoisa ei tuo ensimmäinen viikko ollut, sillä lintuja löytyi yllättävän vähän ja nekin jotka löytyivät olivat arkoja yksittäisiä lintuja, eivät poikueita. Muutaman riistatyön Ilona teki ja yksi teeri saatiin saaliiksi. Sorsajahti olikin tuloksekkaampaa ja Puntti-tolleri sai noutotehtäviä parina iltana. Ilona sai levähtää illat. Metsästyskaudella seisojan palautumisesta on kyllä huolehdittava hyvin, että se jaksaa seuraavana päivänä taas juosta tehokkaasti. Päivän rupeamien jälkeen Ippe puettiinkin Back on trackin loimeen, hierottiin ja ruokittiin hyvin. Ja mukavasti tyttö jaksoikin juosta neljänä peräkkäisenä päivänä.

Myystä ei ollut oikein apua tuolla reissulla. Ensimmäisenä päivänä se oli mukana jahdissa ja haku oli reipasta, mutta Myy sai sen päivän aikana vesihännän, josta toipuessa meni muutama päivä. Liekö se niin innoissaan heiluttanut häntäänsä juostessaan metsässä vai kenties hiukan palelluttanut itsensä iltalenkillä kun se sai juosta märässä rantapusikossa, ken tietää. Vesihäntähän on rasitusvamma, joka voi syntyä innokkaasta hännän heiluttamisesta, tai siitä jos vaikka toinen koira riippuu hännässä kiinni leikin tiimellyksessä tms. Yleisin syy lienee kylmyys. Moni koira sorsapassissa istuessaan palelluttaa itsensä (tai häntänsä) käytyään uimassa ja joutuessaan sen jälkeen istumaan liikkumatta viileässä kelissä passissa. Onneksi kyseessä oli vesihäntä sillä luulin jo Myyn suolistovaivojen uusiutuvan taas, kun se illalla ja yöllä vaikutti kipeältä ja yritti oksentaa tuloksetta pari kertaa yön aikana. Aamulla onneksi huomasin, että olihan se puklauttanutkin jotain, nimittäin lasten sorminuken! Vaikka kuinka olimme yrittäneet kerätä Kalle-pojan leluja pois sitä mukaa kun Kalle niitä leikkiessään jälkeensä jätti oli Myy ehtinyt löytää tuollaisen aarteen. Nukke esitti toki ankkaa, mikä sopii lintukoiralle… Yhden päivän ajan Myy oli selvästi kipeä eikä heilutellut häntäänsä. Myy pidettiinkin pari päivää lämpimässä sisätiloissa ja tämäkin vaiva meni pikku hiljaa ohi.

Vesihäntäprobleeman mentyä ohi on Myykin saanut harjoitella metsässä. Muutamia lyhyitä seisontoja se on esittänyt, mutta yleensä se vain törmäilee lintuihin. Se ei vielä malta seisoa kovin pitkään vaan lähtee hiippailemaan eteenpäin ja ajaa linnun lentoon. Onneksi se ei lähde linnun perään, yleensä. Yksi teeri Myylle on pudotettua edellisen kaltaisesta tilanteesta. Eli paljon harjoitusta ja kokemusta Mykkyri vielä tarvitsee. Innostusta ja kiinnostusta lintuja kohtaan kuitenkin riittää ja ihan mukavaa hakua se esittää.

Myyllä alkoi ensimmäinen juoksu viikko sitten 19.9. eli nuorten seisojien tärkein tapahtuma Junkkari jäi nyt sitten meiltä välistä. Sen sijaan Myy ja Ippe matkasivat isännän kanssa Kuusamoon viikonlopuksi. Reissu olikin tuloksekas ja Ilonalle pudotettiin 2 metsoa, teeri ja riekko. Junkkarissa Sasarnon pentuja oli ollut kuusi, joista ulkomuotokatselmuksessa parhaiten menestyi Tessa ollen PN4. Peltokokeessa ainoastaan Jenkki sai tuloksen, NUO2, muiden kerätessä rutkasti oppia ja kokemusta. Onnea Tessalle ja Jenkille omistajineen!

Meidän koirat ovat nyt kuukauden ajan syöneet raakaruokaa höystettynä satunnaisesti puurolla. Varsinkin Onnissa on muutos jo nyt nähtävissä, turkki on tummentunut ja kasvanut selvästi ja muutenkin ukko on vankistunut ja vaikuttaa lihaksikkaammalta eikä suinkaan lihavammalta. Masut ovat kaikilla toimineet hyvin. Lihaisina luina koirat ovat syöneet broilerin siipiä ja kauloja. Myylle ne annetaan valmiiksi jauhettuina. Tarkoitus olisi Onnille ja Ipelle tarjota jatkossa myös muita luita, jotka auttaisivat broiskun luita paremmin hammaskiven ehkäisyssä. Ilona pääsi jo maistelemaan metson kaulaa ja lisää tätä herkkua on luvassa jos se jatkaa hyviä esityksiään metsässä :)

Syyskuun synttärisankarit

2011-09-17T20:01:00.000+03:00

Onni 3-vuotta 14.9.

Myy 1-vuotta 3.9.

Onnea höperöt!

Hossa

2011-09-15T15:51:00.001+03:00

Viimein on aikaa ladata muutama kuva elokuun lopussa tehdyltä Hossan viikonloppuvaellukselta. Reissu oli oikein mukava ja tarkempi matkakertomus ja lisää kuvia löytyy kaverin blogista. Onni oli oikein mukava kaveri myös tällaisella reissulla ja olisikin tarkoitus seuraavaksi suunnata vaeltamaan suomenlapinkoiran kanssa Suomen Lappiin :) Kiitos Emmalle seurasta!

Toipilaita

2011-08-30T14:38:00.002+03:00

Teimme onnistuneen vaellusreissun Hossaan. Onni oli oikein reipas vaelluskaveri ja käyttäytyi siivosti. Tästä reissusta kerron kuitenkin enemmän myöhemmin, kuvien kera.

Meillä on taas ollut sairastuvalla vilskettä… Viikko sitten la-su yönä Myy alkoi taas valittamaan vatsaansa, yritti oksentaa ja oli vaisu. Oireet siis hyvin samanlaiset kuin juhannuksen tienoilla, jolloin se piti leikata suolitukoksen vuoksi. Varhain su aamuna lähdettiin Myyn kanssa Ouluun päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle. Röntgenkuvassa ei kuitenkaan näkynyt suolitukosta. Koiralle annettiin lääkitys ja toivottiin suoliston alkavat toimimaan tai sen sinnittelevän maanantaihin, jolloin eläinlääkärit olisivat taas normaalisti töissä. Iltapäivällä kuitenkin huomasimme Myyn vatsan laajenevan ja aloimme pelätä mahalaukun kiertymää. Soitto taas eläinlääkärille Ouluun, joka ilmoitti ettei pysty leikkaamaan koiraa ja neuvoi kyselemään muista kunnista josko jossain olisi leikkausmahdollisuus. Vihdoin Kokkolassa päivystävä yksityinen klinikka ilmoitti, että voimme tulla ja mielellään mahdollisimman nopeasti, sillä mahalaukun kiertymä on todella vakava juttu ja vaatii nopeaa hoitoa. Meidän mielestä on todella käsittämätöntä, että Oulun kokoisessa kaupungissa päivystää sellainen henkilö, joka ei syystä tai toisesta pysty leikkausta tekemään. Edellinen suolitukoksen aiheuttama lääkärikäynti oli arki-iltana ja silloin päivystyksessä oli ammattitaitoista henkilökuntaa ja toiminta sen mukaista.

Kokkolaan saavuttuamme eläinlääkäri tutki Myyn päällisin puolin ja helpotukseksemme totesi, ettei kiertymästä ole kysymys. Myy oli kuitenkin leikattava, sillä mahalaukku oli selvästi laajentunut. Leikkaus meni ok. Varsinaista suolitukosta ei löytynyt. Ruokatorven ja mahalaukun yhtymäkohdassa oli ollut muutama heinä, liekö se estänyt oksentamisen. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä rakenne on Myyllä normaalia kapeampi ja siihen olisi mahdollista tehdä laajennus. Myylle oli tehty vatsahuuhtelu ja lääkäri konkreettisesti näytti meille mitä Myyn vatsassa oli ollut. Siellä oli paaaljon vettä, sekä kuivamuonaa. Suoliston loppuosa oli kovin tulehtunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että Myyllä on herkkä suolisto eikä kuivamuona ole sille sopivaa ruokaa. Hän suositteli nappuloiden tilalle hyvin sulavaa lihaa sekä kasviksia ja puuroa.

Leikkauksesta Myy on toipunut nopeammin kuin edellisellä kerralla. Tähän asti se on syönyt suolistoleikkauksesta toipuvalle tarkoitettua purkkiruokaa, joka nyt pikku hiljaa vaihdetaan raakaravintoon höystettynä Yrjölän puurolla silloin tällöin. Aloitetaan broilerin lihoista ja kasviksista ja katsotaan mikä muu voisi tytölle sopia. Onni ja Ilona ovatkin syöneet nyt puoli viikkoa itse tehtyä ruokaa ja muutoksia entiseen alkaa olla näkyvissä. Koirat eivät enää juo vettä lähes ollenkaan vaan saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Samoin kakan määrä on vähentynyt selvästi. Ja ruoka maistuu!

Noin viikon päästä leikkauksesta huomasimme, että Myylle oli noussut leikkaushaavan kohdalle ihon alle ison kananmunan kokoinen hyytelömäinen nestepatti. Se oli lankareaktio, jossa Myyn elimistö pyrkii puolustautumaan vierasta ompelulankaa vastaan erittämällä imunestettä ompeleiden ympärille. Kävimme näyttämässä pattia eläinlääkärille Oulussa, koska patti olisi voinut olla myös tyrä tai sidekudoskertymää. Alun perin patille ei ollut tarkoitus tehdä mitään, se olisi todennäköisesti itsestään hävinnyt ompeleiden sulaessa, mutta kun lääkäri samalla poisti pari tikkiä Myyn vatsasta patin sisältämä kudosneste valahti tikin kohdalla ulos. Tämä lääkäri oli muuten sitä mieltä, että jos Myyllä on ruokatorvessa ahtaumaa, Myy olisi oireillut aiemmin pulauttelemalla ja oksentamalla ruokaansa. Tiedä sitten mikä Mykkerön elimistössä on tilanne, toivotaan, että uusi ruokavalio toimii ja kolmatta leikkausta ei koskaan tule.

Ettei elämä meillä olisi ollut jo yhtä koirapotilaan hoitamista saimme samaan syssyyn myös toisen potilaan. Ilona nimittäin oli saanut pistohaavan silmäänsä metsässä juostessaan. Sitä piti käyttää lääkärissä pariinkin otteeseen. Onneksi silmiin erikoistunut eläinlääkäri totesi lopulta, ettei pistosta jää pysyviä vaurioita silmään. Silmä ehti kovasti tulehtua, mutta on nyt jo rauhoittunut.

Minä niin toivon, että eläinlääkärikäynnit olisivat tässä nyt vähäksi aikaa... Tuntisin itseni varmaan todella epäonnistuneeksi koiranomistajaksi jos myös Onni sairastelisi jatkuvasti. No, eihän näille oikeasti kai mitään voi, huonoa tuuria vaan.

Metsästyskausi alkoi

2011-08-16T14:30:00.002+03:00

Metsästyskausi on nyt sitten alkanut kyyhkyjahdin merkeissä. Ilona ja Myy ovat molemmat päässeet isännän mukaan ja lähes joka kerta sieltä on tirpusia tullutkin kotiin asti. Ilona lähes vauhkoontuu, kun huomaa isännän pukevan metsästyspukua päälle ja ottavan aseen esille :D Myy on päässyt yhden kerran mukaan jahtiin. Arvelin, että se ei malta olla paikoillaan saati hiljaa, mutta hyvin se olikin käyttäytynyt. Liekö syy ollut se, että lähtivät jahtiin neljältä aamulla. Pikku koira on varmasti ollut vielä puoliunessa! Laukauksista Myy ei ollut välittänyt lainkaan. Myy pääsi myös eka kerran noutamaan lämpimän linnun ja sekin oli mennyt hyvin. Siitä se Pikku-Myyn elämä metsästyskoirana lähtee!

Onnille ja Ilonalle tehtiin verijäljet viime sunnuntaina. Onni jäljesti ihan hyvin. Alussa hieman harhaili välillä, mutta sitten löytyi veturivaihde päälle. Joku oli varmasti käynyt ottamassa merkkejä pois jäljen keskiosilta. Olin varma että Onni ei ole jäljellä ja jo vedin sitä sivummalle missä luulin jäljen olevan, mutta kun taas pääsimme "kartalle" ja merkkejä taas löytyi, kävi ilmi, että Onni olikin ollut jäljellä. Emännällä on siis vielä opettelemista koiran lukemisessa. Pitäisi vaan luottaa koiraan enemmän. Jälki vanheni noin 18 h ja oli noin 800 m pitkä. Kaatona oli jäniksen poikanen, joka jäi edellisenä aamuna klo neljän aikaan pihassamme koirien hampaisiin. Kuka koirista liene sen tappanut, mutta Myy sen Juhalle toi ylpeänä, kun Juha kutsui koirat sisään lähtiessään kyyhkyjahtiin... Ilonan jäljestys ei mennyt niin hyvin kuin Onnilla, se kyllä välillä oli jäljellä, mutta usein sen nenä nousi kohti muita hajuja. Pikkulinnut ym. olisivat kiinnostaneet kovasti. Ippe on tottunut vähän vauhdikkaampaan menoon metsässä :)

Lauantaina kävimme Emman, Tiian ja koirien kanssa metsälenkillä. Onnin mielestä Saiva oli edelleen yhtä ihana kuin joskus vuosi sitten, kun viimeksi nähtiin. Onneksi lämmin sää vähän kesytti romeon lähentely-yritykset. Tiia otti koirista kuvia, niitä löytyy täältä.

Viime viikolla agilityssä teimme kyllä pohjanoteeraukset. En saanut Onnia keskittymään yhtään ja se karkaili ja touhusi aivan omiaan... Liekö ollut syynä se, ettei meillä ollut autoa, jossa Onni normaalisti viettää taukonsa, vai se, että ryhmässä oli uusia koiria, tiedä häntä. Tänään on taas treenit, saapa nähdä mitä tapahtuu. Myyn alkeiskurssi loppui ja onneksi jatkoa on luvassa. Myy on hauska treenikaveri. Se hyppii ja pomppii neljällä jalalla miten sattuu eikä koordinaatio ole vielä ihan hanskassa. Ja pirun nopeakin se on, huoh... Mukavaa meillä ainakin on ollut!

Verijälkeä ja vesitöitä

2011-08-08T15:28:00.003+03:00

Lomalta on palattu takaisin arkirutiineihin. Meidän lauma vietti lyhyehkön lomansa lähinnä mökkeilemällä. Sää Pohjois-Karjalassa oli vähän liiankin lämmin. Onneksi mökissä oli ilmalämpöpumppu ja järvivesi viilensi ainakin hetkellisesti. Myykin hoksasi reissun aikana uimisen ilon ja siitä kehkeytyikin melkoinen vesipeto! Onnikin kahlaili reippaasti rantavedessä, mutta uimasille asti se ei halunnut tulla. Meillä oli tarkoitus käydä agikentällä loman aikana, mutta kuumuus vei tällä kertaa voiton ja taukoa agista on tullut.

Onni sai ensimmäisen kosketuksen verijäljen maailmaan. Vedimme Onnille noin 300 metrin pituisen jäljen, joka vanheni noin 15 tuntia. Jäljellä oli kaksi makausta, joista jälki kääntyi 90 asteen verran. Jäljen päässä kaatona oli ehta hirven sorkka. Lähdin Onnin kanssa jäljestämään ilman suuria odotuksia, en ollut varma kiinnostaisiko jäljestys ukkoa ollenkaan. Mutta sehän menikin todella hyvin! Onnilla oli mielessä vain ja ainoastaan jälki. Alussa se välillä ajautui hieman jäljestä sivuun ja jäi miettimään mitäs nyt, mutta ilman kehotuksia se itse palasi jäljelle. Viimeisen puolikkaan se menikin kuin pikajuna, hyvä että perässä pysyin. Kaato kiinnosti Onnia kovasti, jopa niin paljon, että seuraavien päivien aikana Onni lähti kielloista huolimatta mökin pihasta katsomaan vieläkö se aarre siellä metsässä on (sorkka oli jo niin moneen kertaan käytetty, että jätettiin se metsään, mikä oli virhetikki). Oli todella mukava nähdä Onni työntouhussa ja varmasti tulemme harrastamaan verijälkeä jatkossakin. Tarkoitus olisi tehdä jäljet myös Myylle ja Ilonalle.

Viime viikolla osallistuimme vesityökokeisiin Ilonan ja Myyn kanssa. Vesityöhän on läpäistävä joka kesä, jotta voi osallistua KAER-kokeisiin. Myy suoritti nuorten luokan vesityön, jossa heitetään lintu veteen, reilun 10 metrin päähän koirasta. Käskystä koira sitten noutaa linnun ohjaajalle. Kokeessa arvostellaan veteenmenohalukkuus, linnun kantaminen, pureskelu ja luovuttaminen. Koiran on mentävä veteen halukkaasti viipymättä, ote linnusta on oltava napakka, eikä lintua saa purra eikä pudottaa. Luovutus tapahtuu ohjaajan pyynnöstä. Myy suoriutui kokeesta hyvin saaden täydet 5 pistettä. Parantamista oli hieman veteenmenossa, mikä voisi olla vähän innokkaampi, sekä otteessa, sillä Myy roikotti tavia siivestä. Nämä eivät kuitenkaan alentaneet kokonaisarvosanaa. Ilona suoritti avoimen luokan vesityön, jossa lintu heitetään kauemmas, noin 40-60m päähän veteen tai vastarannalle koiran näkymättömiin. Samalla ammutaan ilmaan, eikä koira saa lähteä laukauksen kuultuaan vaan vasta käskystä. Kokeessa arvostellaan samat asiat kuin nuorten luokassa ja lisäksi koiran käyttäytyminen ammuttaessa sekä ohjattavuus. Ilonan nouto meni kuin oppikirjasta täysin pistein. Tästä on hyvä jatkaa kohti KAER-kokeita. Myy ja Ilona molemmat on ilmoitettu kahteen kokeeseen. Ilonan sisaruksista myös Siiri ja Iikka ja Myyn sisaruksista Jenkki, Pädi ja Isku ovat tähän mennessä suorittaneet vesityön hyvin tuloksin.

Emma otti Onnista muutaman kuvan, jotka ovat nähtävillä Muston ja Sallin blogista. Meillä on Emman kanssa suunnitelmissa lähteä elokuun lopussa koirien kanssa viikonlopun kestävälle vaellukselle todennäköisesti Hossaan. Jännä nähdä miten yöpyminen teltassa Onnille maistuu. Musto ja Salli ovatkin jo tottuneita telttailijoita ja niistä toinen lähtee reissuun Emman mukaan :)

Ilonalle menestystä Oulun näyttelyssä

2011-07-16T15:14:00.006+03:00

Äsken kotiuduimme Oulun kansainvälisestä näyttelystä ja heti täytyy jakaa ilouutiset blogin lukijoiden kanssa, niin iloinen ja yllättynyt olen Ilonan tuloksesta! Ilona voitti avoimen luokan, oli paras narttu ja vastakkaisen sukupuolen paras kera ensimmäisen sertin ja cacibin! Tuomarina oli romanialainen Anca Giura ja arvostelu oli seuraava (vapaa suomennos):

Kaunis narttu. Hyvin feminiininen, mutta vahva. Hyvin atleettinen. Elegantti joka suhteessa. Vaikuttava pää. Hyvin kehittynyt runko. Vahva luusto. Todella hyvät kulmaukset. Kaunis liike. Hyvä turkki ja väri.

ROP oli ruotsalainen kaksoisvalio Månz ja toiseksi paras narttu Rikurovan Yasmiina. Muita tuloksia en muistakaan.

Onni lähti jo kesäloman viettoon Pohjois-Karjalaan ja minä lähden perässä huomenna. Myy puolestaan on toipunut leikkauksesta todella hyvin ja on nyt isäntänsä mukana Kuusamossa mökkeilemässä. Kuulemma oli nukkunut isännän kainalossa koko viime yön... Alla kolme viikkoa sitten otettu kuva Myy-potilaasta:

Syö heinää, saa suolitukos

2011-07-01T15:22:00.002+03:00

Myy aiheutti meille jännitystä juhannusta edeltävänä keskiviikkona. Töistä kotiin tullessa huomasimme sen olevan tavallista vaisumpi. Tutkiessamme koiraa se aristi kovasti vatsaansa, joka olikin todella jännittynyt. Se myös yritti oksentaa, mitä se oli tehnyt jo aamulla, mutta oli silloin normaali, virkeä itsensä, joten emme osanneet epäillä mitään olevan vialla. Soitimme siis päivystävälle eläinlääkärille ja saimme kehotuksen tulla sinne muutaman tunnin kuluttua. Eläinlääkärillä Myy nukutettiin ja röntgenkuvattiin. Suolessa näytti olevan jokin epämääräinen, huokoinen vieras esine. Koira siis leikkauspöydälle ja me lähdimme kotiin odottamaan koiran kohtaloa ja soittoa eläinlääkäriltä leikkauksen jälkeen. Minä jo valmistauduin pahimpaan ja itkin Mykyrin kohtaloa. Tunnit tuntuivat pitkältä. Leikkaus alkoi klo 21 ja vielä klo 1 aikaan yöllä emme olleet kuulleet Myystä mitään. Soitimmekin lääkärille ja kuulimme leikkauksen juuri loppuneen. Koira oli elossa ja leikkaus mennyt ok. Ohutsuoli oli avattu kahdesta kohtaa. Karkeat ja pitkät heinänkorret olivat kiertyneet köysimäisesti suolessa ja vetäneet suolen myttyyn tukokseksi. Onneksi kuoliota ei ollut ehtinyt muodostua.

Myy on toipunut leikkauksesta hyvin. Se söi tramadolia kipuun sekä kahta antibioottia tulehduksen estoon ja hoitoon. Nyt on enää yksi antibiootti menossa. Haava (30 tikkiä) on ollut todella siisti eikä punoittanut juuri ollenkaan. Onneksi Myy ei yritä nuolla mahaansa, joten se on saanut olla ilman kauluria lukuun ottamatta öitä ja yksinoloaikoja. Ruokana se on saanut turvotettua nappulaa pieniä määriä kerrallaan. Liikunta on tapahtunut hihnassa ja vain arvata saattaa mikä määrä energiaa Myyssä on nyt varastoituna. Eilen se huusi suoraa huutoa, kun ei päässyt mukaan Onnin ja Ilonan painimatsiin. Raasu. No, onneksi tikit otetaan pois todennäköisesti maanantaina. Sitten liikuntaa ei enää tarvitse rajoittaa.

Mielestämme Myy ei ole kova heinänsyöjä. Olin ihan yllättynyt, että heinä oli tukoksen syynä. Ennemminkin olin arvellut syyksi puuta tms. sillä kävyt näyttävät olevan Myyn suurinta herkkua. Toki olemme huomanneet sen napsivan heiniä suuhunsa vauhdista, joskus heinänkorsia vain lepattaa suupielistä ja nähtävästi lienee ne pureksimatta, kun pääsivät tuollaista aiheuttamaan. Mutta Myyn tapana ei siis ole seistä pellolla ja laiduntaa kuin lehmä, niin kuin jotkut koirat tekevät. Täytyy nyt puuttua koirien heinän syöntiin, ettei tällainen pääsisi toistumaan. Eläinlääkärikin totesi, että nurmikkoa saa syödä, se ei aiheuta tällaista vahinkoa, kuin tuo karkea ja pitkä timotei-tai-mikä-lie.

Meidän juhannus meni siis kotona potilasta hoivatessa. Ihanan helppo hoidettava Myy onkin ollut, kauluriinkin tottui nopeasti. Toivottavasti ei tulisi enää mitään takapakkeja eikä yhtään ainoaa uutta vaivaa tälle kesälle. Viime kesä kului Ilonan sairastaessa, tänä kesänä vuorossa oli Myy. Toivottavasti Onni ei ota roolia ensi kesänä vaan porskuttaa edelleen omana itsenään ilman mitään vaivoja! Onneksi koirilla on vakuutukset, muuten olisimme jo vararikossa näiden kanssa. Vaikka eipä sitä ajattele rahaa, silloin kun koira sairastaa. Nopea avun saaminen on tärkeintä.

Ihanat naapurit ovat muuten taivaan lahja! Sanna-naapuri kävi ystävällisesti hakemassa Myylle lääkkeitä apteekista, kun minulla ei ollut autoa käytössä, sekä hoitamassa Myytä parina viime päivänä, kun olin työmatkalla ja kepon oli oltava töissä. Tuhannet kiitokset Sanna!

Helteinen erikoisnäyttely

2011-06-13T10:34:00.008+03:00

Olimme Ilonan ja Myyn kanssa SSK:n erikoisnäyttelyssä Lapualla. Alla ensimmäisenä koirien arvostelut ja tulokset, joiden jälkeen hieman matkakertomusta:

Tuomari László Erdös, Unkari

Myy JUN-ERI

Elegantti koira, jolla hyvä luusto. Hieman löysä ja kapea/ahdas etuseisonta. Rinta voisi olla syvempi. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hiukan liian pitkä runko. Hyvä luonne. Kaunis liike.

Ilona AVO-ERI, AVK3, SA

Pitkäjalkainen koira. Kauniit yhdensuuntaiset etu- ja takaraajat. Pää voisi olla elegantimpi. Oikeat kulmaukset?. Kaunis ylä- ja alalinja. Oikein hyvälaatuinen karvapeite. Kaunis Liike.

Matkasimme paikkakunnalle jo perjantai-iltana ja majoituimme Myyn kasvattajan varaamassa mökissä. Onni sai jäädä hoitoon Tupokselle ja näin säästyi helteen ikäviltä puolilta. Ei ole ihan lapinkoiran mieluisin sää tämä tällainen +30 astetta… Kiitos Teija ja Risto Onnin hoidosta!

Onneksi menimme näyttelypaikalle aamulla hyvissä ajoin ja näin saimme koirien häkit varjoon puiden alle. Ensimmäisenä (kahden pennun jälkeen) vuorossa olivat junnu-urokset (yhteensä 24 kpl) ja esitin kehässä Myyn veljen Jenkin (S. Arizona). Jenkki on hieno koira ja oli helppo esittää. Tulokseksi Jenkille ERI. Myös Rexi (S. Aranck) ja Pädi (S. Ardbeg) saivat ERI:n ja Kosto (S. Archard) sai EH:n. Tämä Sasarnon katras on juuri täyttänyt 9 kuukautta ja olivat aika pentumaisen näköisiä verrattuna muihin junnuihin. Sijoituksia kilpailuluokassa ei tullut. Luokan voitti jo aikuisen uroksen mitoissa oleva Rikurovan Yeti, joka lopulta oli myös rotunsa paras. Urosten valioluokassa Myyn isä Arnold sai ERI, SA ja oli PU3.

Junnunartuissa oli 27 koiraa. Myy esiintyi kivasti ja sai tulokseksi ERIn. Jännitimme etukäteen huomauttaako tuomari Myyn purennasta, sillä se saattaa pikaisesti katsottuna näyttää tasapurennalta, mutta on kuitenkin juuri ja juuri leikkaava purenta. Toivottavasti jää tuollaiseksi eikä kasvamisen myötä muutu tasapurennaksi, mikä on siis virheellinen… Huomauttamista purennasta ei onneksi tullut. Myyn siskoista Evita, Tessa, Isku ja Tyyne saivat myös ERI:n. Eli todella hienot tulokset tälle pentueelle ensimmäisestä virallisesta näyttelystä! Myöskään nämä Sasarnon tytöt eivät sijoittuneet kilpailuluokassa, jonka voitti Rikurovan Yasmiina, samasta pentueesta siis kuin paras uros.

Ilona kilpailu avoimessa luokassa, johon oli ilmoitettu 20 koiraa. Ippe esiintyi hienosti häntäänsä heilutellen ja sijoittui ERI:n myötä luokkansa kolmanneksi saaden myös SA:n. Paras narttu-kehässä ei tullut sijoitusta. Ilonan sisko Iita sai myös hienosti ERI:n. Mukava oli tavata ja nähdään taas, Jyrki ja Iita! Avoimen luokan ja parhaan nartun tittelin voitti Vintiläntuuli RC Tuiskutuuli.

Tämä unkarilainen tuomari oli sympaattinen mies, mutta jakeli mielestäni hieman liian paljon erinomaisia arvosanoja. Kuitenkin on erikoisnäyttelystä kyse, niin tuomarilla voisi mielestäni olla tiukempi linja ja arvosanoja voisi antaa laajemmalla skaalalla. Toki olemme tosi mielissämme, että meidän koirat saivat ERI:n :)

Osallistuimme myös Sasarnon kasvattajaryhmään kokoonpanolla Jenkki, Pädi, Tessa ja Myy ja sijoituimme hienosti toiseksi Rikurovan kennelin jälkeen. Kasvattajaryhmiä kehässä oli muistaakseni yhteensä 7, joten todella hieno saavutus! Tuomari piti näitä sisaruksia hieman liian pitkärunkoisina, mutta erittäin tasaisena ryhmänä.

Päivän huipennus oli, kun Arnoldin jälkeläisryhmä (Arno+Jenkki, Pädi, Tessa ja Myy) valittiin kolmen jälkeläisryhmän joukosta rotunsa kauneimmaksi ja lopulta näyttelyn kauneimmaksi jälkeläisryhmäksi! Hienoa oli juosta BIS-kehässä, se on niin harvinaista herkkua missään näyttelyssä puhumattakaan erkkarista! Onnittelut vielä kerran Eijalle ja Taistolle hienosta päivästä! Kuvia löytyy kuvagallerista (linkki oikealla).

Lopuksi täytyy vielä kertoa, että Onnin emä Salla on synnyttänyt viisi narttu- ja kaksi urospentua. Isänä pentueella on Staalon Usvatassu. Vapaana Miskajasmin kennelissä on tällä hetkellä yksi narttupentu.

Hyviä uutisia!

2011-06-06T12:46:00.004+03:00

Saimme hyviä uutisia: Ilonan lonkat A/A ja kyynärät 0/0!! Tämä oli hieno uutinen, sillä olimme valmistautuneet huonompiin tuloksiin erityisesti kyynärien osalta, sillä kuvannut eläinlääkäri ei pitänyt kyynäriä aivan puhtaana. Myös Ilonan selkä kuvattiin ja selkä näytti oikein siistiltä. Kyllä nyt kelpaa Ilonan porskuttaa eteenpäin!

Kolme Ilonan sisarusta on tähän mennessä käynyt luustokuvauksissa ja kaikilla lonkat ovat hienosti A/A, kyynäriä ei kaikilta näiltä ole kuvattu. Minä olen sitä mieltä, että kun koira joudutaan rauhoittamaan, samalla voi helposti kuvata myös kyynärät eikä lisäkustannuksiakaan tule kuin muutama kymppi lisää. Monet jättävät kyynärät kuvaamatta sillä syyllä, että rodussa ei yleensä esiinny kyynärongelmia, mutta mistä sen tietää jos ei kuvaa, aika pian voidaan olla siinä tilanteessa, että kyynärät ovatkin huonossa jamassa ko. rodulla! Siinä vaiheessa kun ongelmat näkyvät koiran liikkeessä ontumisena ja epäpuhtauksina, onkin jo liian myöhäistä kokeilla ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä (nivelvalmisteet, liikunnan ja levon rytmittäminen jne). Saksanseisoja on iso ja menevä koira, jonka etupää rasittuu liikkeessä siinä missä takapääkin, ellei enemmän. Olkanivelen ongelmia onkin rodussa jo huomattu, tosin ei niinkään Suomessa vaan muualla Euroopassa.

Ensi viikonloppuna menemme Saksanseisojakerhon erikoisnäyttelyyn Lapualle, jonne on ilmoitettu huimat 98 kk.saksanseisojaa, joukossa 9 Sasarnon AR-pentueen junioria! Myös Ilona on ilmoitettu näytille, toivottavasti tapaamme Ilonankin sukulaisia siellä.

Myyn pentuetapaaminen ja muita kuulumisia

2011-05-11T15:40:00.003+03:00

Onpa vierähtänyt pitkä aika sitten edellisen blogipäivityksen! Meidän elämä on ollut ennallaan, koirien kanssa touhutessa. Ohjatut treenit Onnin kanssa ovat olleet tauolla huhtikuusta lähtien. Kotona emme ole erityisesti harjoitelleet mitään toko- tai agijuttuja, olemme keskittyneet luovan tauon pitämiseen, toivottavasti sen hedelmät näkyvät jo ensi viikolla, kun agikurssi taas alkaa ;) Onnin kanssa jatkamme entiseen malliin ja Myyn kanssa menen alkeiskurssille. Saapa nähdä miten meillä menee, ainakin kotipihalla, kun olen Onnin kanssa huvin vuoksi treenannut putkea ja pussia, on Myy ollut mukana aivan innoissaan, putken menee hujauksessa, eikä haittaa vaikka se olisi ihan mutkalla! Pussiin en ole sitä sentään päästänyt, sen aika tulee myöhemmin. Mukavasti Myy ottaa kontaktia ohjaajaan, joten se puoli on ainakin ihan kunnossa. Myyn kanssa aloitamme myös Oulun kanakoirakerhon järjestämän pentukurssin, siellä sitten treenataan asioita metsästysnäkökulmasta. Toki kotona nouto yms. sujuu ihan ok, mutta aina on hyvä päästä kokeneempien oppiin ja erilaisiin ympäristöihin treenaamaan. Onni on toiminut ansiokkaasti emännän personal trainerina juoksulenkeillä, voi sanoa, että ei voisi olla innokkaampaa lenkille lähtijää kuin ukko! Pitäisiköhän ottaa se mukaan Terwamaratonin puolimaratonillekin, en kai minä enää osaa juosta ilman koiraa!

Ilona on käynyt nyt säännöllisesti koirahierojalla ja kylläpä se on tainnut tehdä terää, tuntuu, että koskaan aiemmin sen juoksu ei ole ollut noin lennokasta kuin nyt. Ilonallahan on vieläkin joku jumitus alaselässä, toivottavasti sekin hellittää pian. Ipelle on varattu lonkkakuvaus (ja mahdollisesti kyynärät samalla) ensi viikolla, vähän jännittää miten se menee… Ilonalla on nyt menossa juoksu. Onni on aiemmin päässyt mummolaan hermolomalle juoksun ajaksi, mutta nyt on vakaa aikomus kestää koiran piipittäminen kotona. Ihan rauhallista on vielä ollut, Onnikaan ei ole hötkyillyt turhia. Meillähän on onneksi hyvät tilat koirien eristämiseen toisistaan, joten eiköhän tästä taas selvitä.

Myyn kasvattajat Eija ja Taisto kutsuivat pennut omistajineen yhteiseen vapun viettoon Vehkaniemen perinnepihaan Pohjaslahdelle. Jopa 9 pentua pääsi paikalle ja olihan meillä mukavaa!! Onni ja Ilonakin olivat mukana ja joku laskikin, että paikalla oli yhteensä 19 koiraa. Yhtään tappelua tai muuta eripuraa ei kuitenkaan syntynyt. Pennut ja niiden isä Arno tulevat toimeen kaikkien koirien kanssa. Onnia ja muutamaa muun perheen uroskoiraa emme kuitenkaan päästäneet temmeltämään pihalle yhtä aikaa, jotta sopu säilyi kaikilla.

Kuvia viikonlopulta löytyy Kuvagalleriasta, jonne linkki on oikealla linkkilistan ensimmäisenä. Parin päivän aikana harjoittelimme mm. tottelevaisuutta, hakua, käyttäytymistä riistalla (viiriäisillä ja heittohäkin kanssa ”riekolla”), noudon alkeita sekä näyttelyjuttuja. Myy toimi kaikissa harjoitteissa ihan kivasti, tottelevaisuus on hyvällä mallilla ja koira pysyi käsissä. Viiriäisetkin näytti kiinnostavan pikku koiraa kovasti eli nenä toiminee sittenkin (isäntä jo ehti epäillä ettei Myytä kiinnosta muut kuin risut ja männynkävyt metsässä, heh). Kiva oli seurata muiden koirakoiden tekemisiä, monta uutta asiaa voi oppia silläkin tavalla. Parasta antia oli uusiin ihmisiin ja koiriin tutustuminen. Lähes samalla porukalla osallistumme kesäkuussa Lapuan erikoisnäyttelyyn ja eiköhän syyskuun Junkkarissakin nähdä samat ihmiset ja koirat!

Vielä täytyy onnitella Onnin siskoa Ruskaa valioitumisesta, nyt Ruska on Suomen ja Viron muotovalio!! Samoin onnittelut Ilonan siskolle Iinalle sertistä ja VSP:sta Lappeenrannan kv:ssa!

Ilona ja Myy poseeraa

2011-03-25T21:56:00.005+02:00

Myy 6kk iässä 5.3.2011

Ilona 5.3.2011

Maaliskuun kuulumiset

2011-03-23T12:25:00.004+02:00

Koirilla oli ihmettelemistä, kun Kalle 10kk oli kyläilemässä. Hienosti koirat osasivat olla vauvan kanssa.

Ilonaa ja Myytä väsytti Kallen kanssa leikkiminen.
href="http://1.bp.blogspot.com/-Wei5RTRfqVQ/TYzwj9Q7J2I/AAAAAAAACXc/9oy1D8zXChE/s1600/IMG_4936.JPG">
Edellisestä postauksesta on kulunut kuukausi, joten on aika päivitellä kuulumisia. Onnin ja minun agilitytreenit eivät aina ole olleet niin onnistuneita kuin edellisessä päivityksessä olleessa videossa. Liekö minun keskittymiseni toisinaan heikompaa, kun ukko on rallatellut omiaan. Eräässäkin treenissä se aivan villintyi ja halusi vaan tervehtiä muita ihmisiä ja juosta pitkin hallia. Eilen treeneissä se teki ensimmäisen radan hienosti ilman omia kotkotuksia. Toisella radalla se teki yhden pyrähdyksen nuuskimaan uusia ihmisiä, mutta palasi heti takaisin hommiin. Pari kertaa olen pyytänyt treenikavereita jäämään narttukoiriensa kanssa häiriöksi radan reunalle. Onnin tietysti piti käydä nuuskimassa ihanaa Almaa ennen kuin saattoi keskittyä suoritukseensa… Sitten kun sen saa tekemään niin hyvin se tekee. Minä olen se joka mokailee. Treenit seuran vuokraamassa hallissa ovat tämän viikon jälkeen ohi ja huhtikuun ajan todennäköisesti harjoittelemme naapurikunnan koirakerhon tiloissa. Saapa nähdä miten se menee, malttaako ukko keskittyä agilityyn vai suuntaako energiansa uuden ympäristön ihmettelyyn.

En ole ilmoittanut Onnia mihinkään näyttelyyn. Olen odotellut josko se kasvattaisi turkkiaan, mutta eipä tuota näytä tapahtuvan. Ehkä sitä ei omissa silmissä huomaa. Katsotaan jos kesällä veisi sen vaikka Oulun kv:en tai lähistön ryhmiksiin. Ilonaa ja Myytä haluaisin myös käyttää näytillä. Myy täyttää 7kk huhtikuussa. Ehkä ensin käydään Myyn kanssa mätsärissä harjoittelemassa. Noutohommia on tehty, lähinnä Myy on totutellut kantamaan erilaisia esineitä kotona ja kotipihalla. Se saa kantamisesta kovasti kehuja ja on selvästi mielissään. Joskus se ei halua ottaa jotain esinettä suuhunsa, jolloin olemme joko innostaneet sitä leikkimällä ja kiusoittelemalla sitä esineellä, jonka jälkeen Myy useimmiten innoissaan ottaa esineen, tai sitten olemme vain laittaneet esineen sen suuhun ja kiva on ollut huomata, ettei Myy pudota esinettä vaan kuuliaisesti pitää sitä suussaan. Esineet ovat vaihdelleet vessapaperirullan hylsystä Kalevaan, palloon, kevyeen damiin, siipeen ym.

Ilona oli isäntänsä kanssa seisojatreeneissä, joissa aiheena oli nouto ja pysähtyminen ”jäniksen” lähtiessä juoksuun nenän edestä. Jäniksenä treeneissä oli jokin karvasysteemi, joka vedettiin liikkeelle yhtäkkiä koiran edestä sen kulkiessa metsätiellä. Ilonalla ei ollut vaikeuksia pysähtyä käskystä. Nouto sen sijaan oli ollut takkuista. Piilossa oleva henkilö oli heittänyt linnun koirakon eteen parinkymmenen metrin päähän. Ilona kyllä lähti innoissaan noutoon, mutta ei ottanut lintua suuhunsa. Lopulta isännän oli mentävä linnun luo ja annettava se Ilonalle, joka kyllä kuuliaisesti toi sen sitten lähtöpaikalle. Positiivista oli, ettei Ilona pureskele noutolintuja kantaessaan. Kotioloissa nouto sujuu ok, mutta liekö vieras paikka ja toisen ihmisen heittämä lintu hämännyt tytön. Eli harjoituksia ja harjoituksia eri tilanteissa ja olosuhteissa on tehtävä.

Ippe kävi hierojalla, joka totesi Ilonalla olevan kovasti jännitystä lantioseudulla. Hän ohjasi viemään koiran osteopaatille ja se on vuorossa tänään. Saapa nähdä mitä siinä hoidossa paljastuu. Toivottavasti kyse on vaan lihasjumeista eikä luuston ongelmista. Ilonan lonkkia ja kyynäriä ei ole vielä kuvattu. Sitten kun se tehdään, lienee viisainta kuvata myös selkä, että saadaan varmuus luuston tilasta.

Loppuun pari mainosta:

Tyrnävän Koiraharrastajat järjestää match shown 25.4.11 Kaakkurin Citymarketin pihalla. Ilmoittautumiset klo 10 alkaen, arvostelu alkaa klo 11. 4 kehää ja 4 tuomaria. Myös lapsi ja koira-kilpailu. Osallistumismaksu 5€.

Usvasuon kenneliin on syntynyt kk. saksanseisojan pentuja. Emä Stebas Nora ja isä Laajanluovin Lexus.

Videonpätkä agitreeneistä

2011-02-23T19:26:00.002+02:00

Testaanpa miltä näyttää kännykameralla otettu video eilisissä agitreeneissä. Laatu on mitä on, mutta jospa siitä selvää saa... Onnin kanssa on agitreenit menneet mukavasti viime aikoina. Koira oppii uusia juttuja nopeammin kuin emäntä :)

Seisojien kuulumiset

2011-02-11T20:03:00.008+02:00

Tänään Ilona ja muut Saunapihan I-pennut täyttävät 2 vuotta, Onnea kaikille!!

Myy kasvaa nopeasti. Ikää on 5kk ja painoa 21kg. Reipas pikku neiti se on edelleen. Myy on kova leikkimään ja painimaan varsinkin Ilonan kanssa, mutta osaa myös rauhoittua isäntäväen kainaloon tarvittaessa. Näillä paukkupakkasilla rutiiniksi meillä on tullut, että töistä kotiin palattuamme sytytämme takkaan tulet ja pötkähdämme tulen lämpöön lattialle koko porukka, Myy ja Ilona ihan kainalossa kiinni, Onni hieman sivustalla, tahtoo lappalaiselle tulla kuuma takan ääressä. Siinä on hyvä ottaa pienet voimaunet ennen illan puuhia. Nuo seisojat todellakin pitävät lämmöstä.

Myyn kanssa olemme joka päivä tehneet pientä tottelevaisuustreeniä. Nyt näyttää, että Myy on hoksannut luoksetulon pillillä kutsuttaessa. Ilonan esimerkkiä se monesti seuraa, mutta onnistuneita luoksetuloja on tehty jo ihan itse. Sivulle tulo on myös harjoituksen alla. Tosi innokas se on tekemään, varsinkin jos namia on palkkana. Noudon harjoittelu on vielä ihan alussa, mutta pari kertaa Myy on jopa tuonut Kalevan Juhalta minulle asti pudottamatta. Enemmän on kuitenkin keskitytty damin, lelun tms. esineen pitämiseen suussa tiputtamatta, paikallaan istuen. Välillä se onnistuu ja välillä on pidettävä päivienkin taukoja ja annettava asioitten hautua pienen koiran mielessä. Hiljaa hyvä tulee. Pääasia, että luoksetulot onnistuu kiitettävästi. Myy on ollut nyt muutaman viikon ajan muiden koirien kanssa ulkona tarhassa päivät. Mukavaa, ettei tarvitse enää kotiin tullessa jännittää montako pissaa on lattialla tai onko pureskeltu enempää ovenkarmeja (kylppärin oven karmeissa nimittäin on Myyn signeeraus...).

Viime lauantaina osallistuin koirahierontakurssille, jossa opetettiin koiran kevyttä hierontaa kotitarpeiksi. Otin Ilonan mukaani ja se pääsikin "asiakkaaksi". Ilona kyllä on vaivaton kaveri tuollaisissa tilanteissa. Se osasi odottaa hiljaa häkissään teorialuennon ajan ja osasi myös rauhoittua pöydälle makaamaan hierontaa varten. Tämä ei tosiaankaan onnistunut kaikilta mukana olleilta koirilta. Hieroimme pareittain kaksi koiraa eikä Ilonaakaan haitannut, että vieras ihminen hoiti sitä. Kurssin opettaja Suvi tutki pikaisesti koirat ja Ilonan kohdalla hän totesi sillä olevan paljon kireyttä lantion alueella. Ilona ei myöskään jaa painoaan tasaisesti kaikille jaloilleen vaan kevensi erityisesti oikeaa takajalkaa. Myös lihasmassa oikeassa jalassa oli selvästi heikompi kuin vasemmassa. Hieronnan aikana huomasikin, että Ilonalla oli kipeitä paikkoja paljon. Varasinkin Ilonalle kaksi hieronta-aikaa maaliskuulle, parasta että ammattilainen tutkii mistä kiikastaa. Mitään ontumisia tms. muita tuki- ja liikuntaelimistön vaivojahan Ilonalla ei ole ollut.

Onnistakin täytyy sen verran mainita, että Onni on ollut todella hyvin kuulolla agilitytreeneissä. On ollut kyllä ilo opetella uusia kuvioita, kun voi luottaa koiraan enemmän :) Onni kuulemma lukee ohjaustani tarkasti. Vauhtiakin ollaan saatu roimasti lisää. Viimeksi mentiin puomia ja otettiin takaa kiertoja ja välistä vetoja. Myös A-este onnistuu hyvin.

Jalostuspäivien näyttely Kuopiossa

2011-01-31T20:45:00.004+02:00

Onni on Hyvä koira, nyt siitä on mustaa valkoisella :) Kuopion Jalostuspäivien näyttelystä tuloksena siis H, tuomarina Tapio Kakko (kasvattaa itsekin lapinkoiria):
Kokonaiskuvaltaan hyvä. Lyhyt runkoinen uros, joka antaa ilmanvamman vaikutelman. Hyvän muotoinen kuono, hieman liikaa huulia. Hieman vaaleat silmät. Saisi olla reilusti voimakkaammin kulmautunut edestä ja takaa. Kapea runko. Sopiva raajaluusto. Liikkuu hieman kapeasti edestä ja takaa. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella. Saisi olla paremmassa karvassa, laatu oikea. Ihastuttava, levollinen luonne.

Tällainen oli siis Onnin debyytti isojen poikien luokassa, eli avoimessa. Koikkeliiniltahan se siellä turrukoiden seassa näytti :) Saapa nähdä kasvattaako paremman turkin vielä tänä talvena. Kakko arvosteli koirat tarkasti ja kohteli niitä hyvin. Erityisesti mieltä lämmitti tuomarin kommentti Onnin hyvästä luonteesta, hän oikein korosti sitä lopuksi ja sanoi, että koiran liikkuessakin huomaa, että sillä on palikat päässä kohdallaan. Urosten kehissä olikin paikoin rähinää ja haukuntaa, mikä alensi ko. koirien arvosanaa.

Todella mukava reissu oli, kiitos Emma matkaseurasta! Kiva oli rupatella tuttujen ihmisten kanssa ja nähdä suuri määrä koiria. Tapasimme mm. Onnin puolisiskon Priitan omistajansa Paulan kera, tässä kuva sukulaisista. Eikös niissä olekin samaa ilmettä?

Kuva: Paula M.

Vien Onnin seuraavan kerran näyttelyyn joskus hieman keväämmällä. Jätetään Tornion ryhmiskin väliin, antaa ukon kasvatella turkkiaan.

Koirani ennen Onnia (kuvia lisätty)

2011-01-27T20:28:00.010+02:00

Tahvo vuonna 2005, 11-vuotiaana.

Blogimme vakiokävijä Quu pyysi edellisen viestin kommentissaan minua kertomaan edesmenneistä koiristani ja sehän sopii mainiosti, niitä karvaturreja on mukava muistella :)

Vuonna 1990 olin 9-vuotias, kun meille tuli koira. Rotuvalinnassa perheemme päätyi säänkestävään, hauskannäköiseen koiraan, rotuun, joka silloin oli nimeltään lyhyesti ja ytimekkäästi lapinkoira. Iina haettiin Hiekkaniemen kennelistä Vesannolta. Isovanhemmillani oli silloin koiria, mutta muuten vanhemmillani ei tuolloin ollut kokemusta koirista. Hiukan allergiaakin perheessämme oli ja aluksi jännitimme voimmeko ylipäätään pitää koiraa. Kaikki meni siltä osin kuitenkin hyvin. Muutenkin Iina oli mitä mainioin koira. Melko itsepäinen tapaus se oli ja taisi jättää hampaanjälkensä pöydän jalkoihin ja kirjojen selkämyksiin. Kovin perusteellisesti sitä ei silloin koulutettu, kuitenkin niin, että arkielo sujui mukavasti ja näyttelyissä esiintyminen sujui ongelmitta. Myös jossakin arkitottelevaisuuskoulutuksessa Iinan kanssa kuljimme, tai siis lähinnä äiti kulki, Iina taisi höynyyttää meitä tyttösiä, pari vuotta nuorempaa siskoani ja minua, niin että teki mitä halusi :) Iinalla oli melko vahva riistavietti ja oravat ja jänikset saivat kyytiä. Näyttelyssä Iina menestyi mukavasti, valioitui 2,5-vuotiaana. Lähinnä kävimme lähiseudun ryhmiksissä ja Joensuussa kaikkien rotujen näyttelyissä, kerran jopa erkkarissa. Tuolloin lapinkoira oli tyypiltään hiukan erilainen kuin nykyään, selkeästi korkeuttaan pidempi ja rungoltaan kevyempi. Ehkä hiukan ahmamaisempi. Tässä yksi kuva Iinasta, skannattu, joten ei ole kovin tarkka:

Tuolloin parikymmentä vuotta sitten oli vallalla käsitys, että "nartulle on hyväksi, jos se tekee yhdet pennut". En muista millä sitä silloin perusteltiin. Niinpä meilläkin mietittiin, että olisipa mukavaa jos Iina astutettaisiin. Tuolloin ei ollut internettiä eikä Koiranettiä, mistä tutkailla mahdollisten sulhaskandidaattien taustoja. Kasvattajaan varmaan oltiin yhteydessä ja näyttelyissä nähtiin potentiaalisia uroksia. Jalostustoimikunnaltakin kysyttiin urossuosituksia, mutta se ei ymmärrettävästi suositellu Iinaa käytettäväksi D/C-lonkkien takia. Huolimatta siitä, Iina astutettiin komealla Niihtun Poallulla keväällä 1994.

12.7.2004 syntyi 7 pentua, yksi narttu ja kuusi urosta. Iina oli hyvä emo, mitään ongelmia synnytyksessä tai imetyksessä ei ilmennyt. Melko alusta asti oli selvää, että kotiin jää yksi pennuista. Tahvo oli pentueen outolintu, se mönki pitkin pentulaatikkoa silloin kun muut nukkuivat, huuto vaan kuului! Oli helppo päättää, että juuri se jää kotiin. Jotenkin se erottui porukasta, sillä lähes jokainen pennunostaja olisi halunnut valita Tahvon. Minulle on jäänyt pentueen kasvattamisesta vain mukavia muistoja. Se en ollut minä, joka valvoi ensimmäiset yöt pentulaatikon reunalla ja siivosi pissat ja kakat. Äidille kokemus taisi olla rankempi :) Muistan kuinka vaikeaa pentujen päästäminen omiin koteihinsa luovutusiässä oli. Kun uudet omistajat tulivat hakemaan pentuaan, minä otin Tahvo-pennun kainaloon ja menin leikkimökkiin itkemään ja odottamaan, että lähtisivät jo pois, heh.

Tahvo vuonna 2005

Tahvo oli minulle se Ensimmäinen Oma Koira. Vaikka sekin oli koko perheen lemmikki ja kaikki osallistuivat sen hoitoon, leimaantui se minuun eniten. Tahvon kanssa kävimme myös arkitottiksessa ja näyttelyissä. Se olisi varmasti sopinut myös agilityyn, sillä se oli luonteeltaan tottelevainen ja ketterä liikkeissään. Myös Tahvosta tuli Suomen muotovalio 2,5-vuotiaana. Rakenteeltaan se oli selvästi neliömäisempi kuin Iina ja vallalle näyttelyissä tulikin se, että neliömäiset, pystykorvamaiset lapinkoirat menestyivät pitkärunkoisia paremmin. Tahvolla olisi ollut myös kysyntää jalostukseen, mutta olimme päättäneet, että emme sitä anna emonsa huonojen lonkkien takia. Tämä olikin kaukaa viisas päätös, sillä useampi Iinan pennuista sairastui vanhetessaan sokeritautiin, joka periytyi pentujen isän puolelta (Niihtun Poallun kuolinsyyksi koiranettiin on merkitty diabetes). Iina eli normaalin vanhuuden ja nukahti ikiuneen lähes 14-vuotiaana. Myös Tahvolle puhkesi sokeritauti, jonka kanssa koira eleli joitakin vuosia, kunnes näkö huononi ja sokeritasapaino alkoi heittelehtimään. Päästimme uskollisen ystävän lepäämään 13 vuoden iässä.

Tahvo joulukuussa 2006 (melko vähälumista oli...)

Tahvon viimeinen joulu 2006

Näiden lappalaisten ansiosta minulle oli päivänselvää, että seuraava koirakin on suomenlapinkoira. Ilman Iinaa ja Tahvo ei olisi Onniakaan, ainakaan meidän perheessä.

Koiramainen viikko takana

2011-01-18T10:50:00.001+02:00

Viime viikko oli melko tiivistä menoa, ainakin emännän osalta. Sunnuntaina 9.1. kävimme Onnin kanssa omatoimisesti agilityä harjoittelemassa. Isäntä oli Ilonan kanssa Oulun Kanakoirakerhon (OKK) järkkäämällä reissulla Nivalassa peltopyiden perässä. Reissu oli ihan onnistunut, sillä Ilona oli löytänyt parven ja seissyt sitä hienosti. Muistaakseni avanssissa oli ollut taas nihkeyttä, muuten ei moittimista. Nivalassakin lunta oli satanut lisää juuri edellisenä yönä, mikä vaikeutti koirien liikkumista pellolla. Kerrankin Ilonan pitkistä sääristä oli hyötyä.

Maanantaina emäntä istui Koiraharrastajien hallituksen kokouksessa. Tiistaina oli Onnilla ohjatut agitreenit. Saimme uuden kouluttajan. Ensin kerroimme koiristamme, sitten otimme kontaktiharjoituksia ja opettelimme liikkeitä, joissa koirien selkälihakset vahvistuvat ja liikkuvuus paranee (ympäri pyörimistä, vastakkaisten tassujen nostamista ylös jolloin koira joutuu tasapainottelemaan jne.). Lopuksi otimme neljän peräkkäisen hypyn radan, jossa rimat olivat eri korkeuksilla. Rata mentiin seuraavassa järjestyksessä: 1-2-1-2-3-2-1-2-3-4-3-2-1. Eli paljon suunnanvaihtoja ja irtoamista. Onni karkasi minulta, kun komensin sen paikalleen odottamaan starttia… Juoksi ympäri hallia haukkuen, tervehti ihmiset ja tuli luokseni takaisin. Ja teki saman uudelleen. Kun herra oli mielestään valmis ja pääsimme starttaamaan, koko rata menikin aivan putkeen kerralla, Onni oli hyvin kuulolla. Irtautumista täytyy vielä opetella, niin kuin muidenkin ryhmäläisten. On kyllä kumma, miksi sen pitää päästää höyryt tuolla lailla pihalle ennen treeniä, vaikka tuota ennen olimme jo ottaneet noita muita harjoituksia. No, ensi kerralla otetaan järeämmät ja paremmat namit mukaan, saa nähdä miten silloin käyttäydytään. Tiistaina Ilona ja Myy pääsi isännän kanssa metsälenkille.

Keskiviikkona Onnilla oli tokotreenit pitkästä aikaa. Kävimme läpi suuren osan alokasluokan liikkeistä. Seuraamiseen saatiin uusia vinkkejä. Myös liikkeestä maahanmenossa käyttämieni apujen määrää pitää vähentää pikku hiljaa.
Torstaina osallistuimme Myyn ja Onnin kanssa näyttelytottumustreeneihin. Paikalla oli vieras kouluttaja, joten koirat saivat hyvää kokemusta vieraan ihmisen käsittelyssä. Onni piipitti lähes koko ajan, liekö ollut tylsää, kun ei saanut vieressä olleita agiesteitä hyppiä. Myy oli todella reipas! Ei pelännyt muita koiria ja antoi kouluttajan katsoa hampaat hyvin. Koko aikaa ei Myyn kanssa oltu ”kehässä” mukana vaan lähinnä hengailtiin kehän laidalla ja katseltiin meininkiä.

Perjantaina oli normikuviot, ei ohjattuja harkkoja tms. Lauantaina isäntä lähti reissuun ja minä kävin Myyn kanssa kaverin luona kylässä. Myy sai taas uusia kokemuksia, vieraita ihmisiä ja uusia paikkoja. Reipas tyttö oli. Sunnuntaina kävin Myyn kanssa OKK:n nuorten koirien treenejä katsomassa. Seurasimme sivusta kun toiset ottivat näto-treenejä. Lisäksi opimme kuinka koirat voidaan ehdollistaa pysähtymään heittohäkin avulla linnun lähtiessä lentoon. Lämmittelimme hetken koirien kanssa sisätiloissa. Oli kyllä mukava huomata miten hyvin käyttäytyviä ja rauhallisia koiria nämä seisojat ovat (paikalla oli karkkareita, lyhkäri, munstereita, spinone jne). Pienessä huoneessa oli varmaan kymmenkunta koiraa omistajineen, eikä yksikään piipannut turhaan saati rähissyt muille. Yksi kerrallaan sai ottaa paikalla olo harjoituksia tai linnun noutoa huoneen keskellä. Myykin malttoi hienosti olla paikallaan välittämättä muista koirista. Muutenkin tyttö käyttäytyi rauhallisesti. Näiden treenien jälkeen käytin vielä Onnin ja Ilonan metsälenkillä. Kylläpä oli väsynyttä porukkaa sunnuntai-iltana, sekä koirat että omistajat.

Edellä mainittujen tapahtumien lisäksi koirat saivat perushihnalenkit ja tietysti riehuivat omassa pihassa. Ne kyllä osaavat nauttia kun lunta on paljon ja pakkasta vähän. Tämä viikko näyttää rauhallisemmalta koiraharrastusten suhteen. Onnilla on ohjatut agi- ja tokotreenit. Lisäksi varmaan käymme omatoimisesti harkkaamassa. Myy painaa nyt jotain 18kg. Alakulmurit ovat jo lähteneet ja eiköhän nuo yläkulmuritkin pian tipahda.

Viime vuoden kertausta ja alkaneen suunnittelua

2011-01-11T13:25:00.003+02:00

Vuosi 2010

Onni

Terveys: Onni oli terveenä muuten paitsi nenäpunkki tarttui nähtävästi Kajaanin tamminäyttelystä (samoin Ilonalla). Viralliset terveystarkastukset tehtiin syyskuussa tuloksin silmät ok, polvet 0/0, kyynärät 0/0 ja lonkat C/C (eläinlääkäri Jari Aho).
Harrastukset: Tokossa osallistuttiin kesällä Landehaukkujen järjestämälle alkeis- ja jatkokurssille sekä loppuvuodesta Tyrnävän koiraharrastajien tokon alokaskurssille. Tokossa mentiin mukavasti eteenpäin, vaikkei mitään ahkeria kotiläksyjen tekijöitä ollakaan.
Agilityssä kävimme alkutalvesta OJLKK:n agin alkeiskurssilla, joka ei mennyt ihan putkeen sillä etenemisvauhti oli meille liian nopea, enkä saanut koiraa motivoitua kunnolla. Liekö murkkuikä ollut pahimmassa vaiheessaan silloin. Kesän alussa aloitimme agin uudelleen alusta ja esteet opetettiin perusteellisemmin. Onnikin tykkää nyt hommasta, mutta ajoittain edelleen järjestää omia kuvioitaan. Saapa nähdä tuleeko tästä agilitysta mitään muuta (kuten virallisia kilpailuja) kuin puuhastelua omaksi iloksi, mikä sekin on jo tärkeää.
Kesällä kokeilimme pk-jälkeä, mutta asia jätettiin hautumaan tulevia kesiä varten. Makkararuutu onnistui jotenkuten, mutta emme ehtineet treenata varsinaisia jälkiä ennen syksyn tuloa.
Näyttelyissä kävimme neljä kertaa kevättalven aikana. Tuloksena oli 1xEH ja 3xERI, 1xVASERT ja 1xSERT.

Ilona

Terveys: Ilonan kanssa koettiin kovia viime vuonna. Helmikuussa alkanut sairastelu jatkui yli puoli vuotta. Voitte lukea tästä tarkemmin aiemmista blogiteksteistä. Ilona kävi monen eläinlääkärin hoidettavana. Lyhyesti voi ynnätä, että aluksi epäiltiin aivokalvontulehdusta tms. autoimmuunisairautta ja lääkittiin koiraa kortisonilla monen erilaisen annostuksen ja kuurin voimin. Syksyllä yksi ell diagnosoi yleisen tulehduksen (joka on voinut johtua esim. punkin levittämästä taudista, vaikka jokin pikatesti aiemmin olikin osoittautunut negatiiviseksi) ja määräsi antibiootin (doksimysiini). Loppuvuoden Ilona voikin hyvin. Juoksu oli joulukuun alussa, eikä sekään aiheuttanut sairastumista uudelleen niin kuin alkuvuodesta oli tapahtunut.
Harrastukset: Kesällä Ilona hoksasi uimisen ilon ja siitä kehittyi varsin hyvä vedestä noutaja. Nuorten luokan vesityökoe meni läpi täysin pistein. KAER-kokeisiin se ei päässyt sairastumisen takia. Myös syksyn jahtikausi meni pipariksi, kun pitkä kortisonikuuri oli heikentänyt Ilonan ihon ja karvan niin huonoksi, ettei metsässä loikkiminen onnistunut ihon rikkoutumatta. Sorsametsällä se oli pari kertaa mukana ja nouti hienosti linnut vedestä. Joitakin riistatöitä Ilona teki viime vuoden aikana, mutta pudotuksia sille ei tullut.
Näyttelyssä Ilona kävi tammikuussa Kajaanissa tuloksella EH.

Myy

Myy liittyi perheeseemme vasta lokakuun lopussa. Arkitottelevaisuutta ja kodin tapoja on opeteltu, vieraisiin ihmisiin ja koiriin tutustuttu jne. Pentu on ollut perusterve. Rokotuksillä käytiin loppuvuodesta.

Kaikki koirat toimittivat onnistuneesti sohvaperunan ja kainalokaverin virkaa, se jatkukoon tänä uutena vuonnakin!

Mitä tavoitteita vuodelle 2011?

Kaikille koirille toivomme ennen kaikkea terveyttä, terveyttä ja terveyttä. Lisäksi tavoitellaan seuraavaa:

Onni

Agilityn ja tokon harrastaminen jatkuu. Jos ainakin möllikisoihin pääsisimme toisessa lajissa  Lisäksi poropaimennusta olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan ja viedä Onni luonnetestiin joko loppuvuodesta tai sitten vuonna 2012. Ehkä kokeilemme jäljestystä taas kesällä. Kaikkea uutta tekisi mieli kokeilla, kun emännälläkään ei ole kokemusta vielä oikein mistään. Muutamassa näyttelyssä käymme myös. Aloitus on Kuopion jalostuspäivillä parin viikon päästä.

Ilona

Kunnon kohotusta ja metsässä liikkumista. Hyviä riistatöitä ja ensimmäinen pudotus. Kesällä treenataan vesitöitä. Jos koira toimii metsällä, osallistutaan myös joihinkin virallisiin kokeisiin. Tavoitteena on käydä näyttelyssä kerran tai pari.
Harkitsemme myös Ilonan sterilointia. Ilonaa emme halua käyttää jalostukseen, koska 100% varmuutta viime vuoden sairastelun aiheuttajasta ei ole. Jos koira steriloidaan eivät juoksut ainakaan sattuisi metsästyskaudelle. Ainakin edellisten juoksujen aikaan Ilona oli ihan muissa maailmoissa eikä varmasti olisi toiminut jahdissakaan optimaalisesti.

Myy

Arkitottelevaisuutta ja noudon opettelua. Uusia tilanteita ja kohtaamisia. Ehkä osallistutaan tokon alkeiskurssille. Näyttelyyn mennään kun ikää on tarpeeksi. Junkkariin osallistutaan suurella todennäköisyydellä, jo ihan kokemuksen vuoksi. Tuolloin Myy on vasta vuoden ikäinen, joten suuria toiveita menestykseen edellyttävien taitojen oppimisesta ei siihen mennessä vielä ole. Toki pentu voi yllättää positiivisesti! Junkkarihan on siis vuosittainen alle 2v. mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmus, johon voi osallistua vain kerran.

Lopuksi on kerrottava vielä suru-uutinen: Myyn emä Höökabo’s Rhea menehtyi viime viikolla mahalaukunkiertymään. Lämmin osanottomme Maaningan perheelle vielä tätäkin kautta. Rellun muisto elää kaikkien 12 pennun kautta.

Kuvia

2010-12-29T11:38:00.005+02:00

Myy 4kk.

Hyvää Joulua!

2010-12-23T11:55:00.002+02:00

Pakkasta, pakkasta...

2010-12-13T21:17:00.003+02:00

Viikot ne vaan vierii ja joulu lähestyy. Mitäs tässä viime aikoina onkaan tapahtunut... Itsenäisyyspäivän aikoihin Ilonalla alkoi juoksu ja koska vietimme pyhät Lieksassa mummolassa päätimme jättää Onnin sinne hoitoon, pois ihanista tyttötuoksuista. Onni onkin siellä jouluun asti ja hyvin viihtyy, mummola on kuin toinen koti Onnille. Siellä ukko saakin jakamattoman huomion, kun ei ole noita lurppakorvia kiilaamassa joka paikkaan ensin :)
Myy on käynyt kaksi kertaa eläinlääkärissä. Ensin ekoilla rokotuksilla kuun alussa. Sitten viime viikolla huomasimme Myyn alaleuassa tulehtuneen, punaisen ja kovan patin, jota kävimme näyttämässä lääkärille. Patin aiheuttaja lienee joko tulehtunut karvatuppi tai sitten painiessa Ilonan kanssa Ilonan hammas on tehnyt leukaan reiän, joka tulehtui. Hoidoksi tuli puhdistaminen ja tilanteen huonotessa ab-kuuri. Kuuria ei onneksi tarvinnut aloittaa vaan patti näyttää häviävän itsekseen. Myy on kyllä reipas pentu, ei pelännyt lääkärissä ja vain pusutteli lääkäriä tutkimuspöydällä ollessaan.
Harmi, kun on niin kovat pakkaset, ettei koiria voi juoksuttaa metsässä kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Lieksassa itsenäisyyspäivän aikaan teimme sentään jonkinlaisia lenkkejä järven jäällä, jossa koirat saivat painella sydämensä kyllyydestä. Mukava katsella sitä vauhdikasta menoa. Jospa vaikka joulunpyhiksi sää lauhtuisi.
Myy painaa nyt reilut 12 kiloa. Paino nousee tasaisesti. Pentu on melko energinen, mutta vain hyvällä tavalla, mitään piruuksia se ei ole toistaiseksi tehnyt. Autossakin matkustaa mallikkaasti, samoin kävelee hihnassa. Kontaktiakin tarjoaa jo paremmin kuin Ilona, varsinkin ruokaa tai lelua odottaessa.
Muutama kuva marras-joulukuun vaihteesta on lisätty kuvagalleriaan Marraskuu 2010-kansioon. Pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa enemmän kuvia Myystä. Se kasvaa niin hurjaa vauhtia, kohta on pentuaika ohitse.

Talvisia kuvia Onnista

2010-11-30T13:18:00.006+02:00

Emma napsi Onnista muutaman kuvan sunnuntaina lenkin aikana. Kiitos Emma!

Ilonalle riistatöitä

2010-11-23T09:42:00.003+02:00

Ilona pääsi viikonloppuna tutustumaan fasaaneihin Lumijoella. Reissu meni yli odotusten, sillä Ilona teki kolme puhdasta riistatyötä fasulle! Lintuja ei tällä kertaa ammuttu, vaan ne jätettiin vielä kasvamaan. Kokemus tuli oikeaan paikkaan, sillä nyt saatiin pitkästä aikaa tietoa siitä millä mallilla Ilonan työskentely lintutilanteessa on. Viime aikoina lintuja ei ole löytynyt ja sellainen meinaa olla isännälle turhauttavaa, kun ei pääse treenaamaan koiraa riistan parissa. Lauantain kokemukset näyttivät, että muuta viilattavaa kuin avanssi ei oikeastaan ole. Nyt avanssi on vielä hiukan hidas, koira saisi lähteä räväkämmin luvan saatuaan. Treeniä, treeniä vaan...

Onnin sisaruksista nyt kaksi on käynyt luustokuvissa. Seitan lisäksi myös Ruskan tulokset olivat hienosti lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0! Onnea kasvattajalle ja omistajille! Onneksi C-lonkkia ei ole todettu muilta kuin Onnilta. Jos tätä lukee joku muu Onnin sisaruksen omistaja, joka ei ole kuvauttanut koiransa luustoa tai tarkastuttanut silmiä, kehotan harkitsemaan terveystutkimuksia, siitä saa arvokasta tietoa oman koiransa terveydentilasta sekä auttaa koko rodun terveystilanteen arvioimista.
Ruska käväisi näyttelyssä Virossa, tuliaisina oli vara-cacibeja sekä Viron serti, onnea! Tämä tarkoittaa sitä, että kun Ruska saa viimeisen sertinsä Suomessa ja valioituu, siitä tulee samalla myös Viron muotovalio :)
Harkitsen Onnin seuraaviksi näyttelyiksi Kuopion Jalostuspäivien näyttelyä sekä Ilomantsin ryhmistä, jotka molemmat ovat tammikuussa. Niissä on mielenkiintoiset tuomarit Tapio Kakko ja Marja Talvitie. Jalostuspäivillä tehdään myös jalostustarkastuksia ja mietinnässä on Onnin ilmoittaminen sinnekin. Tosin ukko on silloin vasta 2v4kk ja voi olla, että miehistyykin vielä, joten jalostustarkastuksen voisi jättää tuleville vuosille.

Myy kasvaa hurjaa vauhtia. Nyt on pitänyt puuttua hampaiden käyttöön, ei ole mukavaa, että naskalit napsahtaa sormiin kiinni heti kun sitä kurottaa silittämään. Vaikka Myy testaileekin käyttäytymisen rajojaan, ottaa se ojentamiset ja kieltämiset varsin nöyrästi vastaan, kovin montaa toistoa ei ole vielä tarvittu. Täytyypä taas laittaa uusia kuvia, kunhan ehtii...

Onni, lupaava agikoira

2010-11-19T14:26:00.002+02:00

Täytyy ihan kirjoittaa tännekin muistiin miten tyytyväinen olen ollut Onniponniseen tällä viikolla! (Eteen tulee varmasti niitäkin päiviä, kun voisi jurputtaa koiran, tai itseni, törppöilystä treeneissä…)

Tiistaina agissa mentiin ihan pientä radan pätkää ja alussa olin tosi epävarma miten saan koiran tekemään sen oikein. Onni kuitenkin yllätti ja noudatti minun ohjausta hienosti! Kyllä agility on kivaa ja koirani ihana! Tehtiin ensin kaksi hyppyä, joiden jälkeen jyrkkä käännös putkelle, jonka jälkeen vielä hyppyeste noiden ekojen hyppyjen vieressä lähtöpaikan suuntaan. Koira ei harhautunut väärille hypyille ja teki hommat vauhdikkaasti! Tuolla meidän harjoitushallissa on vain suorittava koira paikalla, muut odottavat vuoroaan autossa tai ulkona, näin Onnikin voi keskittyä agilityyn eikä häiriötä muista koirista ole. Toivottavasti nyt talven aikana meidän yhteistyö paranee ja kesällä Onni ei enää ota häiriötä muista ja agilityn harrastaminen voi edelleen jatkua ilman pelkoa karkaamisista.

Eilen tokotreeneissä otettiin seuraamista, käännöksiä vasemmalle ja oikealle, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, paikalla oloa ja luoksepäästävyyttä. Onni oli taas mainiossa vireessä vaikka lähtiessä sitä sai käskemällä käskeä mukaan. Ukko olisi halunnut jäädä rahin päälle unille! Kaikki nuo liikkeethän meillä on kovasti keskeneräisiä, mutta ehkäpä jonain päivänä edes joku liike olisi valmis. Tokon alokasluokkaa ajatellen siis. Erityisesti mieltäni ilahduttaa se, että turha toisten urosten kyttääminen on vähentynyt kovasti. Ukko keskittyy vaan nakkeihin! Kyllä se edelleen kiinnostuu ja vähän provosoituu, jos toinen uros riehuu vieressä. Onni myös komentaa minua jos toiminnan, eli nakkien antamisen, väliin tulee pidempiä taukoja.
Lauantaisin käymme myös vapaavuorolla harkkaamassa agilityä, silloin saadaan päättää itse mitä harjoittelemme.

Myy on oppinut parissa päivässä odottamaan lupaa ruokakupille. Kupin voi jo laskea maahan asti ja pentu vaan istua napottaa kiltisti, katsoo silmiin ja odottaa lupaa. Hieno-taitava!
Toinen edistyminen on tapahtunut hihnakävelyssä. Pari päivää sitten lähdimme kokeilemaan miten se sujuu ja sujuihan se. Tosi vähän on turhaa pomppimista tai jumittamista. Nykyään Myykin siis pääsee mukaan 10 minuutin aamukävelylle. Pääasiassa pentu saa yhä liikkua vapaana, onneksi tontti on aidattu. Noin kahden viikon päästä onkin jo ekojen rokotusten aika. Myyn kasvattaja Eija käynnisti sähköpostiringin kasvattien omistajien kanssa ja on ollut kiva kuulla muiden kuulumisia ensimmäisten viikkojen ajalta. Kovin samanlaista arki tuntuu muillakin olevan. Pissojen siivoamista ja uusien asioiden ihmettelyä ja opettelua.

Mukavaa että tulee viikonloppu ja pääsee koirien kanssa metsään valoisan aikaan. Viime sunnuntaina metsälenkillä Onni kunnostautui jäniksen papanoiden syönnissä ja uppoutui hommaansa niin tehokkaasti, että luoksetulokäskyt kaikui välillä kuuroille korville. Oli vissiin papanat parempia kuin emännän taskussa olevat herkut…

Pentumaista arkea vol. 2

2010-11-15T20:26:00.005+02:00

Myy alias Korvaeläin, Dumbo, jne...

Koirien kanssa on nyt ulkoloislääkityksen eristysaika kärsitty ja ihan mukavastihan se meni oman lauman kesken. Nyt Onni on tehnyt paluun agi- ja tokotreeneihin ja Ilona ja Myy ovat vierailleet Ilonan kasvattajan luona muita koiria ihmettelemässä. Aluksi Myytä oli kovasti pelottanyt iso vieras koiralauma, mutta ajan kanssa pentu oli uskaltautunut touhuun mukaan.
Teimme myös reissun Pohjois-Karjalaan sukuloimaan. Pitkän matkan Myy matkusti vielä takapenkillä emännän kanssa, toki olemme myös totuttaneet sitä auton takaosastossa matkustamiseen yhdessä muiden koirien kanssa. Reissussa Puntti-tolleri ei pelottanut yhtään, samoin vieraan yöpaikan Myy tutki rohkeasti. Enon 50-vuotisjuhlissa Myy nukkui pirtin penkillä meidän nauttiessa karhunpaistia. Hereillä ollessaan se keräsi kovasti ihailijoita ja rapsutuksia eikä vierastanut outoja ihmisiä. Kovin ihmisläheinen pentu tuo on. Se tykkää olla sylissä rapsuteltavana ja useimmiten nukahtaa siihen pää ihmisen kaulalle painautuen.
Sisäsiisteydessä Myy on ottanut askeleita eteenpäin. Se hakeutuu itse ulko-ovelle ja jopa vinkuu jos me ei heti sen liikkeitä huomata. Usein vielä me kuitenkin töytyytämme sen ulos ennen kuin mahdollista vahinkoa ehtii tapahtua, eikä Myy useimmiten ehti ulos itse pyytämäänkään. Yksinollessa mitään tuhoja ei ole tehty toistaiseksi. Kovasti odotamme sitä päivää, kun Myyn voi jättää ulos tarhaan Onnin ja Ilonan kanssa ja silloin meidän paluumme töistä kotiin alkaisi jotenkin muuten kuin kodinhoitohuoneen lattiaa pissasta jynssäten...
Metsässäkin on pentua käytetty ja ihan rohkeasti se siellä liikkuu, tosin lunta on jo sen verran kertynyt, ettei se halua kahlata lumessa kovin pitkää aikaa. Taitaa nahkamasua palella herkästi.
Painoa Myyllä oli tänään tasan 9 kg. Kovasti tuo viikon aikana kasvaa... Mukavalta tuo pentu vaikuttaa kaikinpuolin edelleen. Kyllähän se rajojaan testaa, mutta antaa myös helposti periksi. Melkoinen draamakuningatar se on välillä: jos pikkuisen niskasta sitä nyppäisee, niin koira huutaa kuin hinaaja :D Nuo tuollaiset pienet ojennukset ja muutkin pelottavat möröt (kuten imuri ja lumikola) se tuntuu unohtavan nopeasti. Namilla sen saa houkuteltua melkein minne vaan.
Kuvagalleriaan on lisätty uusia kuvia kansioon Marraskuu 2010. Hankala tuota on kuvata, kun ei pysy hetkeäkään paikoillaan, mutta kyllä noista kuvista varmaan jonkinlaisen käsityksen koirasta saa.

Pentumaista arkea

2010-11-01T15:26:00.003+02:00

Ensimmäinen viikko kolmen koiran kanssa on mennyt nopeasti. Koirat saivat lääkkeet ulkoloistartuntaan viime viikolla ja nyt välttelemme koirakontakteja parin viikon ajan. Huushollia on siivottu puhtaaksi mahdollisista öttiäisistä.
On ollut kyllä hauska seurata koirien touhuja! Onni ”sietää” Myytä jo paljon paremmin ja jopa yhteisiä leikkejä on todistettu. Välillä Onni vielä ärähtää Myylle, varsinkin jos se yllättää Onnin tai hyökkää kimppuun kun Onni ei ole leikkituulella. Mutta tosiaan monia kutsuja leikkimään on jo Onnin puolelta nähty ja kolmestaankin nuo ovat mattopainia harrastaneet.
Olen nyt lomalla kotona ja yritän opettaa Myytä talon tavoille. Ruokailuhetket on saatu rauhallisiksi, enää pentu ei pompi ja huuda, vaan malttaa odottaa ruokaansa rauhassa. Työpäivien ajaksi Myy jää kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin rajatulle alueelle ja olemmekin aloittaneet yksinoloharjoitukset pikku hiljaa. Välillä pentu malttaa odottaa rauhassa ja jopa nukahtaa aitaukseensa, välillä taas otetaan takapakkia ja talossa raikuu sydäntä ja korvia särkevä ulina. Vaatii kyllä kärsivällisyyttä odottaa hiljaista hetkeä milloin voi mennä palkkaamaan Myytä, mutta kyllä se tästä. Nyt kun olen lomalla Onni ja Ilona ovat päivän tarhassa, aivan kuin työpäivien ajan ja me Myyn kanssa touhuilemme omiamme. Hyvin ovat isot koirat malttaneet päivystää tarhassa, vaikka selvästi mieli tekisi sisätiloihin meidän kaveriksi. Iltapäivällä sitten Onni ja Ilonakin pääsevät pinteestä ja koko porukka on yhdessä. Jos Myy ei jostain syystä opi jäämään yksin, täytynee jättää Ilona hoitotädiksi sen kaveriksi.
On tuo pentu kyllä hellyttävä. Nyt se nukkuu jaloissani ja kuvittelee olevansa emon tissillä, kova maiskutus kuuluu. Muulloinkin välillä se nappaa Ilonan nisästä kiinni, mutta eihän Ilona sellaista kauaa jaksa katsella. Vahva on tuo muisto emon maitobaarista.
Vaikka Myy onkin melko raju ja äänekäs leikkimään, on se myös vähän säikky oudoille äänille kuten imurin tai lehtien haravoimisesta lähtevälle äänelle. Positiivista on kuitenkin se, että se näyttää pääsevän niistä yli nopeasti ja uskaltaa tulla esim. imurin luokse herkkujen perässä. Luoksetulon Myy on hoksannut kiitettävästi kotiolosuhteissa ja sitä pitääkin harjoitella ahkerasti eri ympäristöissä. Yöt pentu nukkuu jo omassa boksissaan meidän makkarissa. Välillä yö menee ilman pissareissuja ulos, välillä taas tehdään yksi tai kaksi piipahdusta raittiiseen ilmaan. Onneksi ei ole vielä pakkasia, yökkärissäkin tarkenee viedä pennun pikapissalle :D

Juha on treenannut ahkerasti Ilonaa metsässä. Haku on kuulemma parantunut entisestään. Karvapeite kiiltää ja on vahvaa eikä Ilonan iho ole enää rikkoontunut metsässä rymytessä. Lihaksetkin ovat kasvaneet, mutta lisää massaa neiti tarvitsee vielä. Lähiaikoina parivaljakko aikoo mennä fasaanijahtiin. Tässä pari kuvaa Ilonasta eiliseltä:

Sasarnon Arsenic "Myy"

2010-10-27T10:30:00.006+03:00

Lisää kuvia Kuvagalleriasta (katso linkit) kansioissa Myy ja Syksy 2010.

Uusi laumanjäsenemme sai kutsumanimekseen Myy, koska hän oli pentueen narttupennuista vilkkain, uteliain ja aina ensimmäisenä menossa. Edellisen postauksen videolinkistäkin (varsinkin nauhoituksen lopussa) huomaa kuinka Myy leikkii vauhdikkaasti ja kovaäänisesti vaikka suurin osa sisaruksista on jo nukahtanut.

Haimme Myyn kotiin viime sunnuntaina. Pitkä ajomatka Oitista kotiin sujui erittäin hyvin. Olimme valmistautuneet äänekkääseen ja energiseen matkaseuraan, leluja ja puruluu oli pakattu mukaan viihdykkeeksi. Pikkuneiti kuitenkin nukkui koko ajan ja matka tehtiinkin yhden pysähdyksen taktiikalla, jolloin Myy oli heräteltävä pisulle.

Kotona tervehdimme ensin Onnin ja Ilonan, jotka ottivat Myyn uteliaana vastaan. Ilona rakastui rotukaimaansa ja onkin leikittänyt Myytä koko ajan. Liekö samanrotuisilla koirilla sopivat geenit toistensa kanssa leikkimiseen, niin hyvin noilla kahdella synkkaa. Vetoleikkiä köysilelulla, pallon kuskaamista ja mattopainia on jo harrastettu. Hauskinta noista kahdesta on mennä Ilonan boksiin pehmeällä patjalle kähisemään. Uudessa kodissaan Myy tutki kaikki huoneet itsenäisesti eikä sitä suuremmin järkytä, jos se jää yksin hämärään huoneeseen.

Onni kyllä tutki Myyn uteliaana, mutta päätti pitää hieman välimatkaa uuteen pikkusiskoonsa. Ei se sentään juokse karkuun pentua, vaan murahtaa sille, jos se tekee kovin läheistä tuttavuutta. Tässä vaiheessa murahdus on tehonnut, Myy juoksee äkkiä kauemmas, mutta seuraavassa hetkessä on jo tulossa takaisin mielistellen Onnia ja lähestyen tätä joko ryömien tai hivuttautuen Onnia kohti kyljellään tai selällään. Pian voi olla, että Onni joutuu turvautumaan järeämpiin keinoihin tuon pikku satiaisen karkoittamiseksi, ellei sitten hyväksy tätä leikkikaverikseen, mitä me kaikki toivomme.

Satiaisista puheen ollen, samaisena sunnuntai-iltana Onni alkoi rapsuttamaan itseään kovasti ja tuota kutinaa on nyt jatkunut tähän päivään saakka. Yöllä se ei osaa rauhoittua, vaan vinkuu ja hankaa itseään mattoon ym. Viime yön se halusikin nukkua ulkona, liekö viileä ilma rauhoittanut kutinan. Mitään suurta punoitusta tai hilseilyä en sen ihosta ole huomannut. Ruokavalio sillä on pysynyt samana koko ajan. Kutina voi johtua jostain ulkoloisesta tai sitten uuden laumanjäsenen aiheuttamasta stressistä. Toivotaan jälkimmäistä ja että kutina laantuu pian. Ilonalla ja Myyllä ei ole tällaista kutinaa. Olisi ikävää joutua antamaan koko laumalle loishäätö, se on aika kova kuuri pienelle pennulle. Jos kyseessä olisi pennun tuoma hilsepunkki, se aiheuttaa oireita nopeasti tartunnan jälkeen, mutta Myyn kasvattajan koirissa ja muissa pennuissa ei ole havaittu ulkoloisia, eli sekin puoltaa stressiä aiheuttajana. Seuraillaan tilannetta nyt pari päivää ja jätetään muut koirakohtaamiset toistaiseksi väliin ettei vaan tartuteta muita. Jos kutkutus edelleen jatkuu, täytyy käyttää ukko eläinlääkärin tutkittavana.

Tosiaan Myy on ollut erittäin reipas pentu. Ikävöintiä ei ole ollut havaittavissa lainkaan. Yönsä se nukkuu boksissaan tai vieressä lattialla nukkuvan isännän kainalossa, johon se kuulemma hivuttautuu aamuyön tunteina. Isot tarpeet Myy on tehnyt joka kerta ulos, pikku pisuja se kyllä ehtii liruttamaan sisälle silloin tällöin. Myy kampeaa syliin aina kuin on mahdollista ja osaa käyttää naskalihampaitaan kiitettävästi. Melkoinen pusuautomaatti se myös on. Se syö kuin hevonen ja huomatessaan ruokakupin otettavan esille se nostaa metelin ja poukkoilee kuin superpallo. Alusta asti on kuitenkin pidetty siitä kiinni, että kuppi ei tule lattialle ennen kuin Myy sulkee suunsa ja pitää tassunsa maassa.

Myyllä on 11 sisarusta, joista muutama muukin on muuttanut tänne pohjoisempaan nimittäin Suomussalmelle ja Kajaaniin. Myös Savon seutu on hyvin sasarnolaisten edustamana. Toivottavasti tapaamme sisaruksia joko pentuetapaamisissa tai kokeissa/näyttelyissä tulevaisuudessa. Tyytyväisiä olemme uuteen tulokkaaseen, mielenkiinnolla odotetaan millainen koira tästä sähikäisestä kehittyy! Kiitos Eija ja Taisto tästä mukavasta pennusta!

Linkki Sasarnon kennelin sivuille löytyy oikealta linkki-listalta. Siellä on mm. esittelyt Myyn Arno-isästä ja Rhea-äidistä.

Lisäys: Kuulin kaverilta, että hänen koiriltaan, joiden kanssa Onni on ollut tekemisissä pari viikkoa sitten, on löytynyt ulkoloisia, joten niistä se Onnin kutkutus todennäköisesti johtuu. Eli soittelen huomenna eläinlääkärille ja pyydän meidän koirille Stronghold-kuurit. Tällaista tämä välillä on näiden elukoiden kanssa :)

Pekua ja muita kuulumisia

2010-10-20T13:09:00.002+03:00

Ilona voi hyvin ja porskuttaa kovasti eteenpäin! Turkki on parantunut huomattavasti ja virtaa riittää. Metsässä ja pellolla on päässyt juoksemaan ja haku onkin ollut hyvää koko ajan. Harmi vaan kun lintuja ei ole löytynyt. Vaikka koira voi nyt hyvin, on meillä omistajilla silti joka aamu pelko persiessä ovatko oireet tulleet takaisin. No, täytyy olla optimisti ja uskoa, että hyvin tytölle käy! Noin kaksi viikkoa on kulunut lääkkeiden lopettamisesta.

Onni-höppänä esitti eilen parastaan agi-treeneissä. Oli hienosti kuulolla ja teki kaiken niin kuin pitikin! Sitä edellinen kerta olikin sitten sieltä toisesta ääripäästä… koira karkaili ja haukkui kaikkea mikä liikkui tai ei liikkunut… No, oma vika kun otin sen lähes suoraan autosta kentälle, ilman minkäänlaista lenkkeilyä, missä purkaa suurin osa energiasta. Eilen kävelin sisukkaasti sen kanssa viimassa ja sateessa ennen treenejä, kyllä kannatti! Landehaukkujen möllitokokurssi peruuntui, mutta ei hätää, ei harmita, sillä meidän omalla yhdistyksellä on sen verran mielenkiintoiset suunnitelmat talven tokojen varalle.

Jossain edellisessä viestissä vihjailinkin uusista tuulista tulevaisuudessa. Nyt voin selventää sen verran, että meille tulee uusi laumanjäsen. Haemme pennun kotiin viikonloppuna Sasarnon kennelistä Oitista. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 5 viikon iässä ja silloin kaikki nartut olivat tasaisia ulkonäöltään ja luenteeltaan. Nyt luovutusiän lähestyessä erojakin on alkanut löytyä ja meillä on tällä hetkellä mahdollisuus valita omamme kahdesta narttupennusta: toinen on söpönassu, vilkas touhutiina ja toinen tasaisempi, rauhallinen ja niukkakarvaisempi tyylikäs koiranalku.

Tässä videota pennuista 6vk 4pv ikäisinä. Voi tuota vauhdin määrää!

PS. Äipälle ja iskälle tiedoksi, että tuo otsikon Peku tarkoittaa siis pentukuumetta :)

Lokakuun eka viikko

2010-10-04T12:17:00.004+03:00

Yllä olevat kuvat eilisen lenkiltä. Kuvassa siis myös Salli eli Ciasman Pirttihirmu. Kiitos kuvista Emma!

Ilonalle kuuluu hyvää. Koira on pirteä kuin peipponen ja karvakin parantuu koko ajan. Eilen Ilona pääsi tauon jälkeen jahtiin Kuusamossa. Lintutilanteita ei ollut tullut kuin yksi, kun Ilona oli mökin pihassa seissyt pyytä puuhun. Eri tilanteessa isäntä oli ampunut pyyn ja pyytänyt Ilonaa noutamaan ja hienon noudon oli Ipana tehnytkin. Ennen kuin suuremmin hehkuttaa Ilonan hyvää vointia, on syytä muistaa, että antibioottikuuri on vielä päällä noin viikon verran. Sen jälkeen alkaakin jännitys... Jos koira pysyy terveenä, voidaan tuo aivokalvontulehdus-diagnoosiepäily unohtaa! Korostan sanaa EPÄILY, mitään varmaa diagnoosiahan ei ole pystytty tekemään. Kyseessä on täytynyt olla jokin muu pitkittynyt tulehdustila. Pitäkää peukkuja!

Kolme Ilonan sisarusta osallistui Junkkariin (alle 2v. koirien jalostustarkastus: KAER-koe ja ulkomuotoarvostelu). Iita sai kokeesta NUO2-tuloksen, Iina ja Iiris jäivät tuloksetta. Ulkomuotoarvostelusta Iita ja Iina saivat ERIt.

Onnin kanssa jatketaan agin jatkokurssilla Tyrnävän Koiraharrastajissa ja marraskuun alusta alkaen Landehaukkujen järjestämässä möllitokossa.

Uusia tuulia...

2010-09-20T20:19:00.005+03:00

Ilona kävi viime viikon loppupuolella uudella eläinlääkärillä, joka esitti uuden teorian Ilonan sairastelusta: likalla on pitkittynyt tulehdus. Sen imusolmukkeet rinnassa ovat kovasti laajentuneet. Kortisoni jätettiin pois ja tilalle parin viikon antibioottikuuri. Ruokavalioon muutos: nappula eri merkkiin ja jauheliha pois. Enemmän kasviksia ja hedelmiä tilalle. Tällainen muutos on helppo toteuttaa ja jännityksellä odotamme miten tässä käy, palaavatko vanhat oireet ja milloin. Ilonan takimmaisen nisän vierestä löytyi myös pahkura, joko tulehtunut imusolmuke tms tai kasvain. Seuraamme muuttuuko se, ja tänään näyttääkin, että se on pienentynyt.
Onni oli taas pätevänä agikentällä. Tokoharjoittelua on tehty kotosalla, tällä viikolla onkin viimeinen ohjattu harjoitus, saapa nähdä missä porukassa jatkamme harjoittelua vai jääkö toko talveksi omatoimisuuden varaan.
Onnin siskon Seitan lonkat on kuvattu tuloksella A/A ja kyynärät 0/0, hienoa! Seitalle on luvassa pentuja loppuvuodesta :)
Ilonan siskot Iita ja Siiri ovat jo esiintyneet KAER-kokeessa tuloksilla NUO3 ja NUO2, onnea! Koekertomukset löytyvät koirien omilta sivuilta.
Muitakin uusia tuulia on tulossa, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Onnea 2-vuotiaalle Onnille!

2010-09-14T20:45:00.002+03:00

Tänään on siis kulunut 2 vuotta, kun karvapallero syntyi maailmaan. Onnea siis Miskajasmin N-pennut! Ukon syntymäpäivää ei ole juhlittu, melkeinpä päinvastoin, sillä Onni kävi tänään terveystarkastuksissa ja ukko nukkuu yhä pois nukutuksen jälkeistä pahaa oloaan. Silmät ja polvet todettiin terveiksi, kyynärien ja lonkkien tulosta jäämme odottamaan Kennelliitosta. Lonkkien muoto oli eläinlääkärin mukaan hyvä, mutta vähän löysyyttä molemmissa oli. Saa nähdä mikä tulos tulee...

Ilonan tilanteeseen emme saaneet mitään uutta tietoa, myös tämä eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on autoimmuunisairaus, luultavammin aivokalvontulehdus.

Ilona on lomamme aikana päässyt jahtiin, vähän aikaa kerrallaan, koiran kunto mielessä pitäen. Muutama mallikas seisonta on nähty ja likka vaikuttaa edelleen lupaavalta. Ei ole myöskään rynnännyt lintujen perään avanssin jälkeen. Tähän mennessä yhtään pudotusta ei ole saatu.

Ikäviä uutisia

2010-09-08T10:25:00.001+03:00

Ilona sairastui taas. Huolimatta meneillään olevasta kortisonikuurista. Maanantaina tullessamme töistä kotiin, Ilona käveli selkä köyryssä, vaisusti häntäänsä heilutellen pois tarhasta. Läähätti ja tärisi. Samat oireet siis kuin ennen. Kuume ei ollut vielä noussut, mutta selkeästi kipeä koira oli. Nostimme heti kortisoniannosta ja parin tunnin päästä koira olikin taas ennallaan. Soittelin tiistaina eläinlääkärille, joka määräsi Ilonalle pidemmän kuurin, jossa annosta lasketaan hitaammin kuin edellisessä kuurissa. Ilonahan oli nyt parin viikon ajan syönyt Prednisolon-kortisonia 10mg joka toinen päivä ja tarkoitus oli vielä kolmannen viikon jälkeen antaa kolmen viikon ajan 10mg joka kolmas päivä. Tämä meneillään oleva annos ei vaan nyt jostain syystä riittänyt ja sairaus puhkesi taas.

Aivokalvontulehdushan voitaisiin varmistaa aivoselkäydinnestenäytteestä (joka voitaisiin ottaa Aistissa tai YES:ssa Helsingissä), mutta koska Ilona on jo syönyt kortisonia, tulos ei olisi luotettava. Samaisilla klinikoilla voitaisiin myös tehdä TT- tai magneettikuvaus, jolla voisi sulkea pois kehityshäiriöitä yms, mutta tällä hetkellä näihin tutkimuksiin emme koiraa vie, koska on suuri todennäköisyys että niiden jälkeen tilanne olisi sama kuin nyt. Mihinkään rakenteelliseen vikaan eivät Ilonaa hoitaneet ell:t usko, kaularanka näyttää olevan kunnossa, joten siinä mielessä he eivät ole magneettikuvausta suositelleet. On mahdollista, että pidempi kortisonikuuri parantaa koiran (tai sitten se joutuu loppuelämänsä ajan syömään lääkkeitä…). Toivotaan, että Ilonan elimistö kestää uuden pitkän kortisonikuurin ja että sairaus ei puhkea sen jälkeen. Nyt kesän aikana Ilonan karva on kovasti huonontunut, saa nähdä millaiseksi menee kun lääkeannokset taas kasvaa… Nutrolin-öljy, biotiini sun muut tropit on käytössä karvan ja ihon kunnon parantamiseksi.

Onni porskuttaa entisellään. Ensi tiistaina on terveystarkit Joensuussa ja samalla eläinlääkäri Ahoa jututetaan myös Ilonan tilanteesta. Josko häneltä saataisiin jotain uutta tietoa tai vaihtoehtoja… Ilona käytetään ensi viikolla myös eläinhomeopaatilla, mielenkiintoista nähdä millainen kokemus se on.

Onnissa on huomattu selkeä muutos kesän aikana. Ukosta on tullut enemmän läheisyydenhakuinen. Ennen Onni kyllä kerjäsi rapsutuksia, mutta istahti puolen metrin päähän eikä tykännyt jos emäntä tai isäntä tuli ihan kylkeen kiinni. Nykyään ukko kiepsahtaa kainaloon ja saattaa iltaisin pötköttää hetken sängyssä meidän välissä nauttien rapsutuksesta ja jutustelusta! Meillä onkin tapana iltaisin jutella päivän kuulumiset Onnin kanssa juuri ennen nukahtamista. Niin joo, meillähän koirat eivät tule sänkyyn…. mutta kun toinen on niin suloinen!

Uusia kuveja

2010-09-03T18:52:00.005+03:00

Lisää kuvia galleriassa kansiossa "Loppukesän 2010 tunnelmia".

Onnin eiliset agit menivät oikein positiivisesti lukuunottamatta sitä, että ukko otti yhdet lähdöt tien varteen pissalle, nartun perässä, onneksi tuli sieltä samantien pois... Sen jälkeen käyttäytyikin kuin enkeli. Otettiin pöytää, pujottelua, keinua ja hyppy-putki-yhdistelmillä radan pätkää. Oli kivaa! Erityisesti mieltä lämmitti, kun Onni sai kehua valmentajalta siitä, että ei ole milläsäkään keinulla, ei pelkää keinun liikettä eikä rämähdystä maahan.

Viikon kuulumisia taas

2010-09-02T15:16:00.003+03:00

Taas itselle muistiin eiliset tokottelut Onnin kanssa:

-Nouto: kapulan pitämistä, Onni näytti nyrpeää naamaa, mutta välillä jopa piti pureksimatta kapulaa suussaan ehkä noin sekunnin sadasosan. Emännältä vaaditaan nopeita refleksejä palkkaamisessa (ja joo, naksutin ois tässä hyvä, emäntä on juuri perehtymässä sillä kouluttamiseen).
-Hyppy: otettiin mukaan hypyn jälkeinen seisominen, meni ihan hyvin.
-Seuraaminen: Onni oli hyvässä vireessä, jopa edisti vähän, mutta tosi hyvin ja innokkaasti teki. Voimme pidentää matkaa muutaman metrin.
-Käännökset: Onnin takapään käyttö vielä vajavaista, peruuttamisharjoitukset jatkukoon. Vasemmalle käännöstä voi silti jo harjoitella liikkeestä. Oikealle käännös parempi.

Viime viikolla olimme pitkästä aikaa agilityssa. Se olikin alkeiskurssin viimeinen kerta ja nyt jatkamme jatkokurssilla. Ennen treenejä kävin ukon kanssa puolen tunnin juoksulenkin, mikä näytti tehoavan hyvin ja Onni jaksoi keskittyä agilityssa itse asiaan. Toki esteiden suorittamisen väliajoilla se kyttäsi toisia uroksia, mutta käskyn alla toimi ihan hyvin. Saa nähdä miten jatkossa käy, kun vaatimustaso lisääntyy ja koira pitäisi toimia jo pieniä radanpätkiä ilman hihnaa... Tänään saadaan jo jotain osviittaa, kun on taas harkat.

Ilona, tai ainakin Ilonan isäntä odottaa jo kovasti viikon päästä alkavaa metsäkanalinnun metsästyskautta. Välillä Ilona onkin tehnyt mallikkaita riistatöitä, joten mielenkiinnolla odotamme miten se käyttäytyy "tositilanteessa". Sorsajahdissa Ilona teki hienoja vesitöitä noutamalla ammutut linnut milloin mistäkin ojasta tai järvestä. Hyvä homma! Saunapihan Iitan blogissa on komea kuva, missä Iita poseeraa vesilintusaaliin kanssa, siellä on ainakin passipaikat olleet kohdallaan!

Poroja ja sorsastusta

2010-08-24T11:56:00.004+03:00

Viime viikonloppuna olimme mökkeilemässä Kuusamossa. Ilona pääsi sorsametsälle ja olikin hienosti noutanut vedestä ne kaksi pudotettua lintua. Sisko Iita oli pistänyt vielä paremmaksi ja Iitan blogissa onkin hieno kuva, jossa tyttö poseeraa lintusaaliin kanssa :) Tänään Ilona pääsee hanhijahtiin, toivottavasti onni potkii ja Juha saa ammuttua hanhen, pääsisi Iippa töihin vähän suuremman kokoluokan linnun pariin! Saunapihan Iinan lonkat kuvattiin A/A. Nyt pentueen 12 koirasta kolmen lonkat on kuvattu, kaikki A:ta, hieno homma! Ilonan ja Onnin terppatarkit on syyskuun puolivälissä, saa nähdä millaiset tulokset tulevat. Ilonalta kuvataan lonkat ja kyynärät, Onnilta niiden lisäksi tutkitaan polvet ja peilataan silmät.

Me Onnin kanssa emme osallistuneet sorsastukseen vaan tutustuimme Kuusamon luontoon: juoksulenkki meinasi mennä ihan höpöksi, kun satuimme porotokan keskelle. Siinähän oli Onni-porokoiralla ihmettelemistä kun poroja putkahteli melkein joka pusikosta näköpiiriin! Onni oli onneksi kytkettynä, joten porojen perään se ei päässyt vaikka mieli teki. Onneksi ukko ei haukkunut poroja yhtään, ihmetteli vain kovasti. Lisäksi törmäsimme teeripoikueisiin useamman kerran. Lintukanta näyttää ihan hyvältä tuolla suunnalla.

Reilu viikko sitten kävimme yhteislenkillä Sallin, Muston ja uusien tuttavuuksien Moskun (Dagolas Rakkaani Mun) ja Saivan (Tulettaren Charlotta) kanssa. Onni otti ja rakastui Saiva-neitiin ja koko lenkin ajan kulki Saivan perässä. Illalla kotona vielä ulvoi kaihoisan serenadin :D Yllä olevat Onnin kuvat ovat lenkiltä (Kiitos Emma kuvista!) ja lisää kuvia löytyy Sallin ja Saivan blogeista Kyseisenä iltana oli vähän liiankin kuuma sää lenkkeillä joten kuvissa koirat näyttävät melko läkähtyneiltä. Mosku-pentu oli kyllä suloinen ilmestys!

Match show 29.8.10

2010-08-23T13:08:00.000+03:00

Tyrnävän koiraharrastajat järjestää 29.08.2010 Match Shown Kaakkurin Citymarketin parkki-alueella (moottoritien puoli).

Voit ilmoittautua ennakkoon sähköpostilla osoitteeseen sihteeri(a)tyrnavankoiraharrastajat.fi, saat vastausviestissä maksuohjeet. Ilmoittautua voit myös paikan päällä alkaen klo 10. Kehät isoille ja pienille alkavat klo 11. Ilmoittautumismaksu 5 €/ koira luokista riippumatta. Rokotustodistukset mukaan!

Myös lapsille ohjelmaa mm. Lapsi ja koira -kilpailu! Hyvät tuomarit ja palkinnot!

Tuomarit:
isoille aikuisille Petra Palukka
isoille pennuille Arja Sarpola
pienille aikuisille Suvi Väänänen
pienille pennuille Satu Dunder.

Tervetuloa!

Kyyhkyjahdissa

2010-08-12T15:47:00.002+03:00

Ilona on päässyt ensimmäistä kertaa kokemaan tositoimet, kun kyyhkyjahti alkoi maanantaina. Aamuyöllä isäntä ja Iippa suuntasivat passipaikalle, kun taas emäntä ja Onni jatkoivat tyytyväisinä unia. Aamulennolta ei saalista tullut, mutta mukava oli kuulla, että Ilona oli malttanut olla passissa hiljaa ja nukkunutkin välillä. Iltalennolta tuomisina olikin jo yksi kyyhky. Ammuttaessa Ilona oli lähtenyt liikkeelle ilman lupaa, mutta isännän komennettua sen takaisin Ilona oli suorittanut hienon noudon pudottamatta kertaakaan vielä elävää lintua, hieno-taitava Ilona! Seuraavan päivän jahdista oli tuomisina myös yksi kyyhky. Hyvä alku tämäkin, vaikka kuulemma lintuja ja tilanteita pudottaa olisi ollut enemmänkin.

Onnin kanssa tokoiltiin eilen seuraavasti:
- hyppy: tekee liikkeen ilman käsi- ym. apuja reippaasti, nyt lisätään seis-sana
- seuraaminen: ei ollut vireessä vaan jätätti, täytyy ottaa vaan parin askeleen verran ja palkata reilusti, ei liikaa toistoja ettei pääse kyllästymään
- lyhyt paikalla olo: ei moittimista
- sivulla maahanmeno: mennyt eteenpäin, mutta edelleen tarvitsee käsiavun, jotta asento olisi suora
- peruutus: lähtee menemään mutkalle, täytyy kotona harjoitella ”kujassa” ja tehdä vain parin askeleen verran

Tokon jälkeen menimme pesiskentälle katsomaan peliä. Siellä Onni sai paljon rapsutuksia ja lisäksi leikkiä lagotto-Onervan ja bichon-Olgan kanssa. Ukko oli melko väsynyttä poikaa kun kotiin päästiin.

Toiminnan viikko

2010-08-06T09:31:00.000+03:00

Maanantaina Ilona kävi vesityökokeessa. Nuorten luokan suoritus meni nappiin, tuloksena 5p ja maininta erinomainen suoritus. Mukava oli seurata koirien työskentelyä, avoimen luokan kokeessa nähtiin monenlaista suoritusta, kun koirien piti noutaa lintu vastarannalta melko pitkän uintimatkan takaa. Myös Saunapihan Iita on suorittanut vesityökokeen, onnea!

Tiistaina kävimme Onnin kanssa agilitykentällä tekemässä seuran uusia esteitä, A-estettä, rengasta ja pöytää. Ukko ei arastellut A:ta yhtään ja muutkin menivät näppärästi. Harmi, että eiliset harkat piti perua, agility on niin mukavaa! Ilona oli kentän laidalla kannustusjoukoissa ja rauhallisesti malttoi seurata sivusta. Illalla Juha ja Ilona kävivät vielä metsässä katsomassa näkyykö kyyhkyjä ja siellähän niitä oli, niin kuin myös kyyhkynmetsästäjien virittelemiä kojuja ja ruokintapaikkoja.

Koko keskiviikkopäivän satoi vettä ja jännitimme voiko tokoharkkoja ollenkaan pitää. Kotipihalla lähtiessä salama räsähti komeasti johonkin lähelle. Onni sitä tietysti sähkähti, mutta palautui onneksi nopeasti ja pääsimme matkaan. Harkkoja ehdittiin pitää noin puolituntia kunnes vesisade yltyi ja oli pakko lopettaa. Teimme hyppyä, liikkeestä seisomista, maahanmenoa ja perusasentoa. Meidän perheen metsästäjät olivat samaan aikaan metsässä asentamassa kamppeita valmiiksi ensi viikon kyyhkyjahtia varten. Ukkosmyrsky nousi nopeasti päälle, mutta onneksi me kaikki selvisimme kotiin suurin piirtein ehjin nahoin. Ilona ei onneksi välitä ukkosesta. Onnista kyllä huomaa, että nyt hiukan pelottaa, mutta ihan toimintakykyisenä ukko silti säilyy. Myöhemmin illalla taivas selkeni ja kävimme Onnin kanssa juoksulenkillä. Alussa Opa vetää, mutta tajuaa lopulta tasata vauhtinsa minun hölkkäni kanssa.

Eilen käytiin koko porukalla suolla katsomassa kyyhkyjahtipaikkaa. Muuten vietimmekin rauhallisen koti-illan, vaihteeksi.

Viikonloppuna on tiedossa reissu tuttavien mökille, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Sekä myös vähän omatoimista agi- ja tokoharjoittelua.

Siirin lonkat kuvattiin A/A, onnea hyvistä tuloksista! Meidän koirien terveystarkastukset tehdään mahdollisesti syyskuussa, täytyy vielä selvitellä eri paikkojen hintoja yms.

Eiliset tokottelut

2010-07-29T12:59:00.000+03:00

Muistilista eilisistä tokotreeneistä:

- luoksepäästävyys ok, ekalla kerralla Onni nousi tervehtimään tulijaa
- perusasento ok, välillä vähän vino
- perusasennosta maahanmeno: laskeutuu lonkka-asentoon, joten autetaan kädellä oikeaan asentoon
- kaukot: hyvällä alulla, korostettu käsiapu mukaan istumaan nousuun, ettei koira siirry eteenpäin
- seuraaminen: ihan jees, voi vähentää namitusta. Oikealle kääntymistä alamme harjoittelemaan, siihen nami avuksi ettei koira jätätä.

Eilen kävimme uimassa ja eka kertaa Ilona ui isäntäväen kanssa. Olihan tyttö ihmeissään, taisi olla vähän hätäkin kun isäntä ja emäntä vaan lilluu vedessä. Ilona ui meidän ympärillä ja teki muutaman oman uintilenkinkin poijujen luokse (luuli poijuja damiksi ja yritti ottaa niitä suuhunsa, hassu). Mukava oli huomata, että Ilona tykkää uimisesta muutenkin kuin noutamiseen yhdistettynä.

Hellettä, hellettä...

2010-07-27T10:18:00.003+03:00

Näillä hellekeleillä on mukava viedä Ilona vesityöharjoituksiin, koirakin viilentyy uimisen lomassa. Ilonahan ei vielä ole uinut omaksi ilokseen muuten vaan, vaan ainoastaan silloin kun veteen heitetään jotain noudettavaa. Siiri ja Moona tykkäävät uimisesta ja ovat oppineet uimaan veneen perässä ja pitäisikin viedä Ilona Moona-äipän uimakouluun. Nuorten luokan vesityö sujuu Ilonalta jo hyvin (eli lintu heitetään koiran eteen veteen ja koira noutaa sen sieltä pudottamatta lintua) ja nyt siirrytäänkin jo avoimen luokan vesityön treenaamiseen. Käsittääkseni silloin lintu heitetään vesistön yli vastarannalle, josta koira käy sen hakemassa (vai oliko tuo jo voittajaluokkaa, ei voi muistaa)…
Onnin kanssa jatkamme tokoharrastusta Landehaukkujen ryhmässä. Ollaan kuulemma ihan hyvällä alulla eri liikkeissä. Eilen alkeiskurssin viimeisellä kerralla kertailimme jo opittua ”temppuradan” avulla: kontaktikävelyä, eteen tuloa, liikkeestä seisomista, seuraamista, peruuttamista, hyppyä, paikalla oloa, perusasennosta oikealle kääntymistä perusasentoon, luoksetuloa ja merkkiä. Perusasennosta vasemmalle käännös ei vielä onnistu, täytyy ensin opettaa Onnille peruuttaminen… Mukava kurssi tuo on ollut, meidän lisäksi oppilaana on ollut vain australianpaimenkoira Eppu omistajineen joten olemme saaneet lähes yksityisopetusta :) Jatkokurssille tuleekin neljä koiraa, joten häiriö lisääntyy, mikä on vaan hyvä juttu.
Agilityssä olen alkanut palkkaamaan Onnia nakkien lisäksi myös lelulla, mikä näyttää toimivan. Yksittäiset esteet sujuvat jo mukavasti ja niihin Onni jaksaa keskittyä. Esimerkiksi keinun rämähdys maahan ei näytä hetkauttavan ukkoa mitenkään. Seuraavaksi varmaankin otetaan jo muutaman esteen sarjoja, saapa nähdä kestääkö Onni niitä vai hajoaako mielenkiinto muualle. Saisi vaan helteet väistyä niin voisi treenata tehokkaammin, nyt koira ei jaksa touhuta kuin hetken kerrallaan. Onneksi kotona sisällä ilmalämpöpumppu viilentää, minkä koiratkin ovat huomanneet ja viihtyvät iltaisin sisällä enemmän kuin ennen.
Ilonan veli Iikka oli Kemin kansallisessa näyttelyssä viikonloppuna. Tuloksena oli EH ja arvostelu oli kuulemma ollut muuten hyvä, mutta liikkeitä oli kuvattu honteloiksi :)

Saunapihan Iikka (kuvaaja Laura Posti)

Kesän kuulumisia

2010-07-19T09:09:00.003+03:00

Kesä alkaa olla jo liian hyvässä vauhdissa, huomenna koittaa minulla töihin paluu. Mukavasti loma menikin. Olimme mökillä reilun viikon ja muuten puuhailimme kotona. Ilona on harjoitellut kylmän linnun noutoa sekä maalla että vedessä, hyvällä menestyksellä. Ilonan veli Iikka suoritti pentueen ensimmäisenä nuorten luokan vesityökokeen täysillä pisteillä, onnea Iikan porukalle!
Onni ei uimisesta välitä, kahlailee vain rantavedessä. Onnin kanssa olemme käyneet tokon ja agin alkeissa. Ukko pudottaa parhaillaan pohjavillaansa, joten näyttelyt ovat nyt tauolla.
Muutamia uusia kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Hieno-taitava Onni

2010-06-18T13:03:00.002+03:00

Vaikka me ollaan vasta agilityn alkeiskurssilla ja vaikka koirat pidetään harkoissa kiinni niin silti olen tosi tyytyväinen ja ylpeä Onnin työskentelystä eilisissä treeneissä. Onnin kontakti sai kehuja valmentajilta ja hyvin ukko jaksoikin kuunnella minua. Koko tuntia Onni ei vielä jaksa keskittyä, mutta se ei haittaa. Eilen tehtiin pujottelua ohjureitten kanssa ja välillä Onni oli hajulla siitä mikä on homman nimi ja että ohjureiden yli ei saa pomppia (vaikka kokeili se sitäkin välillä). Putkea, puomia ja hyppyäkin otettiin. Puomilla vauhtia riitti ihan mukavasti, mutta Onni malttoi silti rauhoittua loppupään kontaktilla.
Selkeästi viime aikojen tokotreenit ovat parantaneet kontaktia. Viimeksi tokossa kerrattiin eteen istumista, perusasentoa, maahanmenoa ja luoksetuloa. Uutena otettiin hyppyä ja seuraamista. Ainoa miinus Onnille tuli karkaaminen luoksetulosta toisen koiran luo. Onneksi pahimmilta rähinöiltä vältyttiin… Ensin näytti, että Onni ei provosoidu muista koirista mutta juuri ennen luoksetuloa toinen koira ryntäsi Onnia kohti ja sekös jäi ukon mieleen ja näin luoksetulotreeni meni pilalle. Muuten ukon suoritus oli kiitettävä, tästä on hyvä jatkaa!
Eilen illalla kävi ensimmäistä kertaa niin, että pihan portti jäi vahingossa auki. Onni päästettiin ulos pihalle ja niinhän se oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja painellut portista ulos. Sisällä me havahduimme erilaiseen vahtihaukkuun. Menin kutsumaan ukkoa sisälle ja huomasin, että sehän on portin väärällä puolella, talon vieressä tien pientareella päivystämässä. Onneksi tajusin olla karjaisematta mitään vaan iloisesti kutsuin sitä luokse ja sieltähän se heti tulikin. Hyvä poika! Toivottavasti ei ollut säikytellyt ohikulkijoita…
Saksanseisojakerhon päänäyttely on tulevana viikonloppuna Lapualla. Toivotamme onnea Ilonan sisaruksille kehään, ja kasvikselle ampumakilpailuun!! Ainakin Iiris ja Iita ovat osallistumassa.

1. tokotreenit, agia ja muuta

2010-06-14T14:28:00.008+03:00

Tokon alkeiskurssilla ekalla kerralla opettelimme kontaktia, perusasentoa (meillä vähän vino), maahanmenoa (Onni ottaa herkästi lonkka-asennon, pitäisi pysyä suorana), paikalla olemista, luoksetuloa sekä luoksetulosta eteen istumista. Onni oli ihan reipas ja saimme paljon hyviä vinkkejä sekä tietysti kotiläksyjä, joita ollaan yritetty harjoitella. Tänään on kurssin toinen kerta ja nähdään ovatko liikkeet parantuneet.
Torstaina olimme myös agin alkeiskurssilla, jossa harjoittelimme koiran kanssa hyppyä ja putkea sekä kuivaharjoitteluna pujottelua. Onnihan oli agin alkeissa jo talvella, mutta siellä uusia asioita opeteltiin liian kovalla tahdilla eikä Onni jaksanut keskittyä (=minä en saanut ukkoa motivoitua tarpeeksi). Nyt kokeilemme lajia uudelleen. Tällä kertaa etenemisvauhti on maltillisempi. Opettelemme vain esteet eikä esimerkiksi pitkiä ratoja eikä ohjauskuvioita tule ollenkaan.
Ilona sairasti viime viikolla suolistotulehduksen. Oksensi ja ripuloi useana päivänä eikä ruoka maistunut ja kun ripulin seassa huomattiin verta, vein tytön lääkäriin. Lääkäri totesi Ilonan vastustuskyvyn olevan kortisonilääkityksestä johtuen matala ja näin suolistoon oli päässyt joku pöpö. Koira oli myös hiukan kuivunut, joten Ilona sai pari pussia suolaliuosta suoraan suoneen. PVK oli normaali eikä vierasesinettä epäilty, joten koiralle annettiin antibiootit. Eilen masu ja tuotokset olivat jo normaalit eli tästäkin selvittiin. Parin päivän päästä kortisonilääkityskin loppuu ja sitten kyllä toivomme PITKÄÄ taukoa sairasteluista. Tämä viimeiset puolisen vuotta ovat kyllä olleet Ilonalle rankkaa aikaa :(
Eilen meillä sentään oli hauskaa kun Emma ja Salli tulivat vierailulle! Koirat rallattelivat mielissään pitkin pihaa ja tulivat oikeen hyvin juttuun toistensa kanssa. Tässä muutama Emman napsaama kuva, kiitos Emma!

Onnin kesälomatunnelmia

2010-06-07T14:19:00.004+03:00

Onnin hurjastelua naapurin Siirin kanssa mummolan lomalla (kuvat Pirjo J.)

Ukko kotiutui vihdoin eilen ja olihan se ihmeissään, kun kotipiha oli sillä aikaa aidattu ja nyt koirat voivat olla irti pihalla. Tilaa on juosta ja painia :) Onni kävi eilisillan ihan ylikierroksilla ja yritti vahtia pihan jokaista nurkkaa yhtä aikaa. Toivottavasti ei jää moinen vahtiminen ja haukkuminen päälle...
Tänään alkaa tokon alkeiskurssi Landehaukkujen järjestämänä. Saapa nähdä saanko Onnin keskittymään vai meneekö koko homma murkkuikäisen kukkoiluksi muille koirille.
Ilona on toipunut hyvin, toki kortisonikuuri on vielä päällä.

Ilona sairastaa vol. 3 -nopea tervehtyminen

2010-05-27T10:11:00.002+03:00

Sunnuntaina jo näimme viitteitä siitä, että Ilonalla ei ole kaikki kunnossa. Tyttö oli päivällä väsynyt, vetämätön ja jäykähkö. Iltaa kohden Ilona kuitenkin piristyi ja luulimme jo tulkinneemme sen käytöstä väärin. Ikävä kyllä maanantaiaamuna oireet palasivat ja iltapäivällä koira oli selkeästi jäykkä, vaisu ja kipeä. Kuumetta ei vielä ollut. Eli aivan samat oireet kuin edellisinä kertoina, lukuunottamatta kuumetta. Soitimme eläinlääkärille ja hän kirjoitti samantien kortisonireseptin, kuten jo edellisellä kerralla olimme sopineet. Nyt Ilona aloitti siis pelkästään kortisonin, ei antibioottia. Ja kuten toivoimme, oireet olivat poissa vajaa vuorokausi ensimmäisestä lääkeannoksesta -kortisoni siis tehoaa hyvin. Eli koiraa vaivaa mahdollisesti joku kortisonihoitoon vastaava aivokalvontulehdus, lihaskalvontulehdus tms. Tiistaista alkaen koira on ollut oma pirteä itsensä, mitä nyt juo paljon enemmän kuin normaalisti, kiitos lääkkeen. Aiomme leikkauttaa Ilonan tulevaisuudessa, ajankohdasta täytyy vielä keskustella lääkärin kanssa. Ilonallahan on nytkin juoksu, joten voi olla, että sairastuminen on kytköksissä hormonivaihteluihin. Joka tapauksessa, Ilonaa ei käytetä jalostukseen tämän mystisen sairauden takia, joten kohdun poisto helpottanee elämää muutenkin. Toki mahdollinen jalostuskäyttö riippuisi monesta tekijästä ilman tätä sairauttakin (koe- ja näyttelytulokset ym). Ilonan sisaruksilla (11 sisarusta) tällaista vaivaa ei ole ollut, joten yksittäisestä tapauksesta lienee kysymys, eikä perinnöllisestä. Ilona ei siis osallistu Lapuan näyttelyyn, ehkä menemme sinne turistiksi katsomaan muiden sisarusten koitosta :)

Onni on ollut viikon lomalla mummolassa. Kovasti se siellä viihtyy, tykkää tutkia mummon puutarhaa ja pelata palloa :) Huomenna menemmekin sinne katsomaan pientä vastasyntynyttä siskon poikaani (ihan ihmisvauva tällä kertaa :)) ja katsotaan otammeko jo Onnin mukaan kotiin vai jääkö se vielä lomalle viikoksi.

Onnin sukulaisten tuoreita kuvia

2010-05-24T11:36:00.005+03:00

Onnin sisko Seita (M.Nutukas) Siilinjärven ryhmiksessä 22.5. Tulos NUO EH3. Kuvaaja Heli Leskinen.

Onnin isä Turnukan Väinö Vesseli oli rotunsa paras Haminan kv-näyttelyssä 22.5. Kuvaajana Eija Kimmo.

Huh hellettä!

2010-05-17T12:54:00.001+03:00

Meidän koiraperheessä tapahtuu. Perjantaina Ilonalla alkoi juoksu. Nyt on tiputellut ihan kunnolla, viimeksi maaliskuussa Ilona aloitti juoksunsa, mutta sairastui, jolloin juoksu loppui ensimmäisten päivien jälkeen. Toivomme, ettei juoksu tällä kertaa laukaise sairastumista, vaan menisi normaalisti. Se olisikin ohi sopivasti ennen kesälomia, eikä seuraavan juoksun pitäisi osua metsästyskaudelle, toivottavasti.
Onni on tietysti tohkeissaan Ilonasta leijuvista ihanista tuoksuista. Ruoka on kuitenkin vielä maistunut ja ukko malttaa jättää Ilonan rauhaan kun käsketään. Onnilla on myös muita huolia. Perjantaina Onni otti yhteen tuttavien mäyräkoirauroksen kanssa. Ennen kuin saimme erotettua riitapukarit toisistaan, mäykky ehti puraista Onnia etutassuun. Ranteen etu- ja takapuolella on selvät kulmahampaan reiät. Vielä lauantaiaamuna Onni ontui jalkaansa, joten emme lähteneet Hyrynsalmelle koiranäyttelyyn. Soitin varmuuden vuoksi päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi haavan hoidossa sekä kirjoitti antibiootti- (Synulox) ja kipulääke (Rimadyl) reseptin. Puremahaavat ovat herkkiä tulehtumaan ilman tällaista hellettäkin, joten parempi antaa ab-kuuri näin varmuuden vuoksi. Olen huuhdellut haavaa ja vaihtanut sidettä ahkerasti. Haava näyttää ihan hyvältä, toivottavasti myös tämän työpäivän jälkeen, jonka koirat joutuvat viettämään tarhoissaan. Saa nähdä onko side vielä paikoillaan, kun tulemme kotiin… Perjantaina Onni sitten lähtee mummolaan lomalle, pois Ilonan tuoksuista.
Ensimmäiset helteet ovat kyllä ihania, mutta koirilla on ollut tukalan kuuma. Viikonloppuna ne viihtyivät enimmäkseen sisätiloissa tai makoilivat terassilla varjossa tarkkaillen ohikulkevia ihmisiä. Onnia en ole tällä hetkellä ilmoittanut mihinkään näyttelyyn. Ensin parannellaan tassu rauhassa ja katsotaan alkaako karvanlähtö kunnolla vai ei. Ilona on ilmoitettu Lapualle 20.6. Saksanseisojakerhon päänäyttelyyn. Oulussa ja Ylivieskassa on heinäkuussa kansainväliset näyttelyt, joihin olisi mukava osallistua, ovathan ne niin lähellä. Jätän ilmoittautumiset viime tippaan ja harkitsen tilannetta sitten.

Kuusamossa

2010-05-10T12:23:00.006+03:00

Kuva: Pirjo Kivijärvi

Kuva: Johanna Lämsä

Viikonlopun vietimme Kuusamossa. Ilona jätettiin kasvattajalle hoitoon ja kovasti siellä oli taas riehuttu Siiri-siskon kanssa. Onni esiintyi lauantaina Kuusamon ryhmiksessä. Opa oli nuorten luokan ainoa koira ja esiintyi hienosti kehässä. Tuloksena oli EH. Tuomarina oli Teuvo Kangas. VSP oli komea turrukka uros Lumikummun Lapinleimu ja ROP sekä RYP-2 kaunis Kivimarjan Suopunkityttö.

VSP Lumikummun Lapinleimu (kuva: Johanna Lämsä)

ROP Kivimarjan Suopunkityttö (kuva: Johanna Lämsä)

Onnin arvostelu:
Ruskea merkein, keskikokoa kookkaampi. Mittasuhteiltaan oikea, jolla varsin hyvä pää, hyvät korvat, hyvä runko, hyvät eturaajat. Takaraajoissa polvikulma saisi olla selvempi. Oikealaatuinen turkki, ei täysin valmis. Hyvä häntä. Normaali luonne ja liike.

Näyttelyn jälkeen vierailimme sukulaisissa useammassa paikassa. Onni pääsi leikkimään 5kk ikäisen Tatu-pojan (rodultaan welsh corgi pembroke) kanssa ja mukavaa näytti olevan! Hauska tapaus tuo tappijalka oli, ja luonteeltaan aivan ihana. Lisäksi pääsimme lällyttelemään Usvasuon kennelin mäykkypentuetta. Ikää näillä pikkuisilla nakeilla oli 6 viikkoa. Kuvia löytyy Usvasuon kennelin nettisivuilta (Samoilta nettisivuilta löytyvät myös Kuusamon näyttelyn tulokset). Pennut olivat niiiin hellyttäviä otuksia. Melkein tuli mäyräkoirakuume :) Jos ottaiskin kolmanneksi koiraksi mäykyn. Ei tartteis edes autoa vaihtaa, koska sehän matkustaisi kätevästi takapenkillä boksissa. No joo, ehkä vielä ei ole uuden koiran aika. Nautimme vielä hetken suhteellisen helposta arjesta kahden aikuistuvan koiran kanssa.

Ilonan ensimmäinen riistatyö

2010-05-03T11:46:00.001+03:00

Seisovan lintukoiramme Ilonan meriitit kanalintujen kanssa toimimisesta ovat tähän asti olleet pyöreä nolla, elleivät jopa miinuksella. Juha ja Ilona ovat ahkerasti käyneet etsimässä lintuja pelloilta ja metsistä, mutta huonolla menestyksellä, sillä vain lintujen jälkiä tai jälkiä linnuista on aikaisemmin löytynyt. Pari kertaa lenkillä Ilona on omin päin törmännyt lintuihin ja ajanut ne lentoon. Seisomisesta ei ole ollut hajuakaan.

Eilen kurssin suunta toivottavasti muuttui. Viimeisen viikon aikana Ilonan seisontataipumus on ”herännyt”: aamulenkeillä se on seisonut (mallikelpoisessa asennossa etutassu ylhäällä ja häntä suorassa) useasti nähtävästi lintujen hajua maassa sekä tietysti Onnia. Lauantaina yhteisellä metsälenkillämme Ilonalla oli vauhtia vähän liiankin paljon ja se häippäsi usein pois näköpiiristämme. Kävipä sitten niin miten ei toivoisi käyvän, eli Ilona törmäsi riekkopariskuntaan ja haukku raikuen pöljäili niiden perässä. Me kuulimme vain riekon naurun ja heti perään Ilonan haukun. Pettymyksestä sisuuntuneena Juha vei eilen Ilonan samaan paikkaan. Edellisen päivän juokseminen oli nähtävästi vienyt enimmät juoksuhalut ja koira oli toiminut rauhallisesti. Ilona löysi riekkopariskunnan ja teki rauhallisen seisonnan. Riekot olivat olleet arkoja ja säikähtäneet Juhaa joten avanssia Juha ei päässyt antamaan. Ilona oli hienosti jäänyt paikalleen eikä rynnännyt lintujen perään. Ensimmäinen riistatyö siis Ilonalle. Kylläpä oli omistajalla hymy korvissa koko loppupäivän! Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua, toivottavasti koira toimii tulevissa tilanteissa yhtä mukavasti.

Onnin kanssa kokeilemme pk-jälkeä ja olen tehnyt Opalle makkararuutua ja pientä nakkijälkeä. Makkarat kyllä kovasti kiinnostavat, mutta minusta ukko ei vielä ole hoksannut homman juonta, nenätyöskentelyn harjoittelu siis jatkuu :) Jos tämä ei ole Onnin juttu, niin verijälkeä voisi kokeilla seuraavaksi.

Näyttelyrintamalla menemme ensi lauantaina Kuusamon ryhmikseen Onnin kanssa, sitten 15.5. Hyrynsalmelle. Ilonan seuraava koitos on mahdollisesti Muhos 13.6.

Vappuna mätsäriin!

2010-04-29T12:30:00.000+03:00

Tyrnävän koiraharrastajat järjestää 01.05.2010 Match Shown Kaakkurin Citymarketin parkki-alueella (moottoritien puoli).

Voit ilmoittautua ennakkoon sähköpostilla osoitteeseen katja.pirkola(a)gmail.com, saat vastausviestissä maksuohjeet. Ilmoittautua voit myös paikan päällä alkaen klo 10. Kehät isoille ja pienille alkavat klo 11. Ilmoittautumismaksu 5 €/ koira luokista riippumatta. Rokotustodistukset mukaan!

Myös lapsille ohjelmaa mm. Lapsi ja koira -kilpailu! Hyvät palkinnot!
Tuomareina isoille koirille Arja Sarpola ja isoille pennuille Miia Virkkunen.
Pieniä koiria tuomaroi Suvi Väänänen ja pieniä pentuja Satu Launonen-Tiala.

Tervetuloa!

Ylitornion näyttely: Onnille serti!

2010-04-18T16:50:00.006+03:00

Kuva: Laura Posti

Eilen Ylitornion ryhmänäyttelyssä tuomari Riitta Lahtovaara tykästyi Onniin ja arvosteli Onnin seuraavasti:
Erinomaisen tyyppinen, maskul. uros, mittasuhteet oikeat. Kaunis ilme ja korvat. Hyvä ylälinja/häntä. Erinom. karvan laatu, mutta turkki ei parhaassa kunnossa tänään. Liikkeet hyvät. Luonne ok.

Tulos NUO ERI NUK1 PU1 SERT VSP

PU2 oli Ransu, PU3 Hiidenlahden Tiko ja PU4 Dagolas Kultani Mun. ROP ja lopulta upeasti myös BIS1 oli Dagolas Naavannuttu.

Kuvia näyttelystä löytyy täältä Laura Postin ottamana http://kuvablogi.com/blog/20952/11/

Riitta Lahtovaara arvosteli myös seisojat. Ilonan Siiri-sisko (Saunapihan Iiris) sai JUN EH JUK1 mukavalla arvostelulla. Iikka-veli puolestaan yllätti kaikki olemalla urosten paras ja vsp, saaden ekan sertinsä ensimmäisessä näyttelyssään. Mukava aloitus tämän pentueen näyttelyuralla, onnea kasvattajille! Kuvia Iikasta löytyy Monan ja Siirin blogista.

Ilonan siskon Saunapihan Iitun lonkat on kuvattu, tulos A/A.

Tunteita & tuoksuja pienen koirapojan elämässä

2010-04-12T14:43:00.003+03:00

Poimintoja viime viikolta:

-Tiistain agiharkat: Otettiin aluksi vain pieniä tottelevaisuusliikkeitä ja yksittäisiä esteitä, jotta saisin Onnin oikeaan fiilikseen ja tsemppiin agia ajatellen. Ihan hyvältä näytti ja sitten lopuksi otinkin putken ja kolmen hypyn sarjaa. Nyt kun palkkaa ei tippunutkaan joka esteen jälkeen, Onni päättikin karata kesken sarjan haistelemaan ihanaa tyttöpissaa ulko-oven eteen. Ukko onnistuikin tekemään tämän muutaman kerran ennenkuin saimme onnistuneen suorituksen (vähän helpotettuna).

-Aamuruoka (jauhelihaa ja nappuloita) ei maistu.

-Iltaruoka (sama menu) ei maistu, ehkä vähän jauhelihaa voi maistaa. (Meillä kuppi nostetaan lähes heti pois, jos ei herralle maistu, ja seuraava mahdollisuus tulee seuraavana aamuna/iltana.)

-Lenkillä kuljetaan nenu maassa ja jumitetaan koko ajan hajuille

-Iltalenkin jälkeen Onni tykkää makoilla ja päivystää terassilla. Katselin jääkiekkoa televisiosta ja ihmettelin, että mitenkäs tuolla jäähallissa pauhaa joku sireeni samalla kun selostaja raportoi ottelun kulkua, taitaa olla joku hämminki lähetyksessä. Eikäs mitä, se onkin meijän Don Juan, joka ulvoo ulkona! Romeo esitti sellaisia äänialoja, joita en uskoisi sen suusta lähtevän :D

Ihastuksen kohdetta emme ole paikantaneet, eikä Onni sitä meille kerro.

Onneksi eilen ja tänä aamuna ruokakin maittoi normaalisti, ehkä ukko on palaamassa normaalitaajuksille taas. Lauantaina menemme Ylitornion näyttelyyn, saapa nähdä millaista käytöstä silloin on luvassa. Ilona jää kotiin, sillä kortisonikuuri ja toipumisprosessi on vielä menossa. Tyttö on kyllä voinut hyvin, toivotaan etteivät oireet uusi kuurin loputtuakaan.

Nopeaa toipumista

2010-03-29T08:06:00.003+03:00

Viikonloppu menikin valoisimmissa merkeissä kuin mitä odotettiin. Ilona nimittäin toipui todella nopeasti. Vielä lauantaiaamuna oli havaittavissa pientä vaisuutta ja väsymystä, mutta aamupäiväunien jälkeen Ilona oli jo entisellään. Liekö kortisonin ansiota (tosin antibioottikin oli vahvempi kuin viimeksi), sillä edellisellä kerralla toipumiseen meni muutama päivä. Onkohan sairaus/lääkitys jotenkin sekoittanut Ilonan juoksua, sillä ne oireet ovat lähes hävinneet. Onnin nenä on kyllä sitä mieltä, että sisko haisee hyvälle :)

Onni tutustui uusiin kavereihin viikonloppuna. Jippu (labbis/kultainen-sekoitus), Rapsu (tolleri-kultainen-belkkari-sekoitus) ja Ronja-rottweiler tavattiin lenkkeilyn merkeissä. Onni r-r-rakastui Ronjaan ja jahtasikin sitä koko ajan huolimatta Ronjan puolinaisista ärinöistä. Voi että tuo uroksen käytös on joskus rasittavaa... Leikkiä ei pysty kun lempi vie kaikki järjen rippeet... Ruokakaan ei ole maistunut kunnolla, mutta siinäpähän laihduttaa, en ala tyrkyttämään sille ruokaa :D Muuten ukko on onneksi ollut rauhallinen, eilisen päivän se lähinnä nukkui, liekö lauantain lenkkeily ottanut voimille.

Ilona sairastaa, vol. 2

2010-03-26T12:25:00.002+02:00

Ilona on taas kuumeessa ja muut oireetkin ovat samat kuin kuukausi sitten, jolloin ravattiin eläinlääkäriltä toiselle eikä kuumeilun syytä löytynyt. Eilen illalla huomattiin, että tyttö on vaisu ja sillä on kuumetta. Kuumetta oli myös tänään aamulla. Juuri tulimme eläinlääkäristä (käytiin Poratiellä kaupungin ell-vastaanotolla). Hyvin perusteellisesti lääkäri tutki tytön. Otettiin pieni ja suuri verenkuva (kaikki arvot normaalit, paitsi valkosolut taas koholla) ja ultrattiin vatsaontelo (kaikki ok). Niskan liikkeissä oli vähän jäykkyyttä. Lääkäri katsoi vanhat röntgenkuvat eikä nähnyt syytä miksi olisi pitänyt ottaa uudet. Diagnoosia ei siis voitu tehdä, mutta lääkäri halusi lähteä kokeilemaan miten kortisoni tehoaa oireisiin eli epäili autoimmuunisairautta (aivokalvon- tai lihaskalvontulehdus tms). Nyt siis Ilonalle annetaan kortisoni- ja antibioottikuuri, annoksia pikku hiljaa vähentäen.

Ilonalla alkoi toinen juoksu keskiviikkona (reilu 5kk ensimmäisistä). Kuulemma juoksujen alkaminen, kuten jokin muu stressitila, voi laukaista autoimmuuni-reaktion (mutta ei siis tiedetä onko tässä siitä kyse). Keskiviikkona kävimme koko porukka näyttelyharkoissa. Siellä Ilona käyttäytyi normaalisti, eikä vaikuttanut stressaantuneelta.

On kyllä kehuttava tuon koiran luonnetta :) Se on niin rauhallinen uusissa tilanteissa, kuten nuo näyttelyt ja näyttelyharkat, tai lääkärikäynnit. Ilonaa saa kyllä tutkia päästä varpaisiin ihan vapaasti, eikä koira pistä yhtään vastaan.

Jos ja kun Ilonan vointi kohenee, menemme pääsiäiseksi Lieksaan. Onni jääkin sinne pidennetylle lomalle, kunnes Ilonan juoksu on ohi. Vielä ukko ei pahemmin noteeraa juoksun hajuja.

Uusia kuvia

2010-03-21T20:53:00.003+02:00

Kävimme tänään lenkkeilemässä metsätiellä ja kamerakin lähti mukaan, kun kerrankin aurinko paistoi niin nätisti. Näissä kuvissa siis Ilona 1v 1kk ja Onni 1v 6kk. Kuvat löytyvät siis galleriasta.

Eilen treffasimme Sallin ja Muston, oli mukava lenkki. Perjantaina teimme melko rankan lumikenkäilylenkin pellolla, jonka jälkeen koirat sekä omistajat olivat väsynyttä ja hiljaista porukkaa :) Mukavia ulkoilureissuja siis tänä viikonloppuna.

Menemme molempien kanssa Ylitornion näyttelyyn 17.4. (jos kepo muistaa maksaa ilmot ja lähettää ne huomenna :)).

Mainostanpa tässä, että Tyrnävän Koiraharrastajat järjestävät match shown 1.5. Kaakkurin Citymarketin parkkiksella, laittakaapa ylös kalenteriin! Lisätietoja myöhemmin!

Murkkuilua ja jalkapalloa

2010-03-05T08:26:00.002+02:00

Meillä elämä on sikäli ennallaan, että sairastelut on sairasteltu, mutta uusia vivahteita viikkoon on myös sisältynyt, sillä Onni on ottanut murrosikäisen vinkeet entistä enemmän käyttöön. Olen lenkkeillyt sen kanssa melko paljon läheisillä pelloilla moottorikelkan jälkiä pitkin pitäen koiraa vapaana ja pääosin ukolla on korvat tallella, paitsi silloin kun pitää mennä tarkastamaan läheinen hiihtolatu ja kävelytie. Sinne se juoksee korvat luimussa eikä noteeraa käskyjä ja kieltoja. Onneksi siellä ei ole silloin ollut muita kulkijoita ja Onnikin on tullut takaisin muutaman minuutin kuluttua, mutta kyllähän tuollainen käytös pitää kitkeä pois. Olenkin jo harkinnut vuokraavani kauko-ohjattavan koulutuspannan (sitruunapannan), jonka tehoa voisi kokeilla tuossa tilanteessa, kun korvat katoavat…

Viime tiistain agitreenit olivat piste iin päälle. Alussa meni hienosti, kun Onni hoksasi, että hän voi jo vähän irtaantua minusta, hypätä aidan minusta poispäin, kääntyä sitten ja hypätä seuraava aita takaisin. Tehtiin neljän tai seitsemän aidan rataa ja alkoi mennä jo mukavasti, KUNNES viimeisen aidan jälkeen ukko totesi, että ”Jee, minähän olen irti, menenpäs uhoilemaan tuolle urokselle ja liehittelemään narttuja”. Kun koira oli saatu kiinni, piti tietysti yrittää uudelleen, että saadaan onnistuminen lopuksi. Onni päätti toistaa tämän karkaamisen kolme kertaa, kunnes viimein otin sen kanssa pelkän putken ja nappasin sen kiinni suoraan tuloaukolta. Kyllä mua potutti. Saapa nähdä millainen seuraava kerta on…

Murkkuiän vinkeet näkyvät myös siinä, että Onni silloin tällöin haastaa minua tai kepoa hyppäämällä vasten ja haukkumalla. Näissä tilanteissa käännämme sille selän ja olemme välittämättä. Onneksi se luovuttaa nopeasti. Kepolla on ollut tapana painia leikkisästi Onnin kanssa haastamalla sitä riehumaan yhdessä, mutta tuokin leikki täytyy nyt laittaa jäähylle, ettei lietsota huonoa käytöstä samalla.

Parasta menneessä viikossa oli se, kun ostimme koirille oikean jalkapallon. Voi sitä riemua, kun ne pihalla pelaavat ja juoksevat pallon perässä! Tiimityö meinaa vaan olla kateissa, sillä Ilona omii pallon itselleen, eikä anna Onnin pelata 

Täytyy alkaa pohtimaan kevään näyttelyitä. Ylitornion näyttely kiinnostaisi. Samoin Kuusamo ja Lieksa, jotka tietty sattuvat samalla päivälle. Saapa nähdä minne me seuraavaksi suunnataan!

2010-02-24T12:45:00.003+02:00

Ilona on tervehtynyt hyvin. Kuumeilu loppui torstaina ja antibioottikuuri eilen. Toivomme, että kuume ei enää nouse vaan pöpöt olisi tuhottu elimistöstä. Perimmäistä syytä sairauteen ei siis löydetty. Ilonaa ei vielä ole lenkkeilytetty vapaana, ainoastaan omassa pihassa ja aamulenkillä lähikorttelissa on saanut temmeltää, jottei elimistö rasittuisi kerralla liikaa sairastelun jälkeen. Energiaa näyttää kuitenkin kertyneen sen verran paljon, että pian se täytyy päästää metsään loikkimaan, muuten se hyppii seinille ja Onni kärsii, kun Onnilla lakaistaan lattioita ;) Saapa nähdä milloin Onnilla menee oikeasti hermot Ilonaan, kun Ilona riepottelee ukkoa välillä niin rajusti. Meidän ukko on niin pehmo mössykkä, ettei ole moisesta moksiskaan, minun sydäntäni vaan raastaa, kun Ilonan leikki Onnilla on niin rajun näköistä joskus... No, Onnilla on paksu turkki pehmusteena, kai se sitten ärähtää takaisin jos oikeasti sattuu.

Eilen olimme Onnin kanssa agilityssa pitkästä aikaa. Sairastelujen takia oli jäänyt kaksi edellistä kertaa väliin. Oli kyllä aivan huippua! Itse kyllä mokailin ohjauksessa jatkuvasti, mutta Onni oli kuulolla tosi hyvin, eikä piipittänytkään turhaa niin paljon kuin aiemmin. Tästä on hyvä jatkaa!

Parempaan päin?

2010-02-19T10:57:00.004+02:00

Ilonalla oli keskiviikkona huono päivä, koira oli kankea kuin rautakanki ja kuumeili koko päivän. Sen jälkeen onkin menty paljon parempaan suuntaan. Lienevätkö antibiootit alkaneet purra, koska kuumetta ei ollut eilen, eikä tänäänkään, ja lisäksi koira on pirteämpi ja liikkuu paljon paremmin. Nukkuu toki vielä paljon.
Eilen kävimme Akuutissa lääkärissä. Ell tutki ultralla kohdun, joka oli normaali sekä otti verestä tulehdusarvot. Nekin olivat normalisoituneet! Syytä kuumeilulle ei siis osata sanoa. Jos tilanne vielä huononee, seuraavaksi tehdään verestä vasta-ainetestejä, joilla voidaan todeta esim. borrelioosin kaltaisia immunologisia tauteja. Ell nosti Ilonan antibioottiannosta ja kehotti pian pienentämään kipulääkeannosta, jotta nähdään tehoavatko antibiootit todella. Varuillaan meidän on siis vielä oltava ja seurattava ruumiinlämpöä aktiivisesti.

Minä itse sairastin jonkinlaisen influenssan viime viikolla ja nyt jälkitautina pamahti nielutulehdus... Me jätämmekin huomisen Tornion näyttelyn Onnin kanssa väliin. Ei kiinnosta lähteä -30 asteen pakkaseen palelemaan puolikuntoisena yhden nauhanpätkän takia. Tosin olisi ollut mukava nähdä tuttuja ihmisiä ja koiria, mutta tuleehan noita näyttelyitä vielä :)

Ilona sairaana

2010-02-17T08:22:00.003+02:00

Täällä meillä viikko on mennyt kurjasti, sillä Ilona sairastui. Maanantaiaamuna huomasimme, että kaikki ei nyt ole hyvin. Tyttö käveli kankeasti ja heilutti vain vaisusti häntäänsä. Ruokakin ensin meinasi jäädä syömättä, mutta lopulta normaali annos maistui ja kun aamukävelyllä tarpeetkin onnistuivat niin ajattelimme, ettei tässä mitään vakavaa ole. Juha kävi katsomassa sitä ruokatunnilla ja tyttö oli ollut suht pirteänä. Kun minä tulin iltapäivällä vähän normaalia aiemmin töistä kotiin, huomasin, että koira ei ole kunnossa. Liikkuminen oli edelleen kankeaa, selkä köyryssä kulkemista, hengitys vaivalloisen oloista ja koira tärisi. Mittasin lämmöksi 39.5! Emme tietenkään saaneet aikaa ell:n vastaanotolle enää maanantaiksi, joten soitin päivystävälle, joka pyysi meitä tulemaan vastaanotolle. Siellä kuume oli noussut 40 asteeseen ja syke oli 140. Tutkittaessa Ilona ei aristanut mitään tiettyä kohtaa, selvästi vaan jännitti vatsalihaksiaan voimakkaasti. Raajojen ja niskan liikkeet olivat normaalit, eikä selässäkään tuntunut kipeitä kohtia. Eipä siinä muuta voinut tehdä kuin nesteyttää koira ja aloittaa pehmyskudos- ja suolistokanavan tulehduksia vastaan antibioottikuuri.
Yöt ovat menneet rauhallisesti. Eilen tiistaina käytettiin Ilona lääkärissä, jossa otettiin röntgenkuvat. Niissä ei tietenkään näkynyt mitään sellaisia muutoksia, joita ei kuumeella voisi selittää. Veren leukosyytit olivat selvästi koholla, eli jokin infektio Ilonaa vaivaa. Sen syytä ei vaan voida sanoa. Jos koira yskisi, tulehdus voisi paikantua hengitysteihin, mutta yskää ei ole ollut. Ilona ei oksenna ja kakka ja pissa tulee normaalisti, joten vieras esine elimistössä on epätodennäköinen. Juoksuajastakin on aikaa, se oli loka-marraskuussa. Eilenkin Ilona sai nestepussin niskaansa, joten elimistön kuivumisesta ei ole ollut vaaraa.
Liikkuminen on kankeaa, erityisesti tänä aamuna. Autosta tai autoon Ilona ei halua itse hypätä, eikä taivuta päätään alas esim. ei ota lattialle pudonnutta nappulaa, eikä pysty rapsuttamaan itseään korvan takaa takajalalla. Reippaana potilas on ollut ja "kartalla" siitä mitä tapahtuu. Eilenkin ollessamme saunassa, se ilmestyi oven taakse ja olisi ollut tulossa mukaan löylyihin, kuten tavallista :)
Kuume sahaa edestakaisin johtuen kipulääkkeen vaikutuksesta. Nyt toivomme, että antibioottikuuri alkaa vaikuttamaan ja koira paranee! Tänään minä työskentelen kotona ja valvon samalla Ilonan vointia. Onni on ihmeessään siitä mikä siskoa vaivaa, kun se ei leiki ja kuritakaan Onnia niinkuin yleensä. Pitäkääpä peukkuja Ilonan puolesta, että kaikki päättyy hyvin!

Enon ryhmis 6.2.2010

2010-02-06T19:36:00.003+02:00

Tänään käytiin Onnin kanssa Enon ryhmiksessä. Tuomarina oli Sakari Poti. Meillä meni mukavasti: tuloksena JUN ERI1. Minä jännitin miten Onni suhtautuu Potin melko vauhdikkaaseen tapaan käytellä mittakeppiä, mutta ei ukko sitä tainnu pahemmin huomata, kun nenän edessä oli herkullinen nakkipala! Junnuluokassa oli kolme koiraa ja kaksi muuta saivat EH:n. PU-kehässä meidät lähetettiin iloisesti kotiin turkkia kasvattamaan :) Rotunsa paras oli Onnin kasvattajien vetsku-uros Hiekkaniemen Yömyyrä alias Miska, joka päihitti kaikki nuoremmat kirkkaasti, onnea siitä! Staalon Usvapeikko valioitui, onnea Tiinalle!

Onnin arvostelu:
Tummanharmaa (!!!) ruskein merkein. Mittasuhteiltaan erinomainen. Keskikokoinen, komea pää. Stoppi selvästi näkyvissä. Erinomainen runko & raajarakenne, oikea-asentoinen häntä. Jo melko hyvä turkki. Suorat hyvät liikkeet, pirteä luonne.

Miehikkälän ryhmiksessä tänään Onnin isä Turnukan Väinö-Vesseli oli ollut hienosti ROP ja RYP-4, ja velipuoli T. Dumle valioitui, onnea Ninalle menestyksestä!

Kuvia joulukuulta

2010-02-03T16:14:00.006+02:00

Tässä muutama kuva koirien kotipuuhista joulukuulta. Kuten kuvista näkyy, kaverukset usein joko nukkuvat tai vahtivat ikkunoista sisällä ollessaan. Mattopainiakin harrastetaan, mutta siitä toiminnasta otetut kuvat eivät millään tahdo onnistua (lisää harjoitusta vaan kameramiehelle...).

Joulukuussa kävimme katsomassa kiharakarvaisennoutajan pentuja ystäviemme luona Kuusamossa. Tässä muutama kuva Tikrulan S-pentueen jäsenistä, joista yksi uros vielä etsii kotia. Tikrulan ja Usvasuon kennelin sivuille pääset TÄSTÄ.

Uusia näyttelysuunnitelmia

2010-01-24T14:03:00.002+02:00

Me ei päästäkään lähtemään Kuopion jalostuspäiville. Onneksi tuo tapahtuma järjestetään Kuopiossa joka vuosi, joten ehkä ensi vuonna paremmalla onnella! Ajattelin ilmoittaa Onnin Tornion ryhmikseen 20.2. Huomenna on viimeinen ilmoittautumispäivä, pitääpä muistaa maksaa ilmo huomenna töissä... Enon ryhmis on toki tässä välissä vielä eli 6.2.

Eilen Turun kv-näyttelyssä Onnin sisko Ruska oli saanut hienosti ERIn ja sijoittunut nuorten luokassa kolmanneksi, onnea Ruskalle!

Me kävimme tänään lumikenkäilemässä metsässä. Oli kyllä mukavan rankkaa hommaa! Koiran pomppivat mielissään ympärillä, lunta oli Onnin töppöjaloillekin niin sopivasti että hyvän lihaskuntotreenin sai sekin :) Nyt koirat vetelee sikeitä varmaan iltaan asti.

Agiliitoa ja muuta touhua

2010-01-20T09:52:00.001+02:00

Eilen oli toinen kerta agilitya Onnin kanssa. Tällä kertaa otettiin uutena pussi, A-este ja rengas. Täytyy kyllä ihan ihmetellä miten reipas ja rohkea Onni on tuolla ollut, kotona kun se tahtoo olla joskus niin hissukka, että tekisi mieli joskus potkia siihen vauhtia. Toisaalta, se on vain hyvä, että kotona osataan rauhoittua. Pussia harjoittelimme niin, että ope piti Onnia pussin päässä ja minä menin toiseen päähän nostamaan kankaan maasta ja huutelemaan Onnia läpi. Ja ukkohan tuli, oikein innoissaan! Yhdellä kerralla hyvä että ehdin kangasta raottamaan kun se jo porhalsi läpi. Samoin A-esteen kiipesi reippaasti eikä renkaassakaan ollut ongelmia. Tietysti kerrattiin hyppyä, putkea ja puomia, jotka nekin meni hyvin. Lopuksi meillä oli ihka oikea rata: putki, hyppy ja hyppy! Vauhdilla meni. Tästä se lähtee! Ainoa miinus oli kova piippaaminen ja ajoittainen haukunta vuoroa odotellessa. Ukko kävi jotenkin ylikierroksilla. Ja kova nälkä sillä oli. Onnihan saa päivän toisen ruokansa vasta agin jälkeen. Ehkä joskus voisi kokeilla antaa sille osa ruoasta jo ennen, jos se pudottaisi vähän kierroksia alas…

Viime lauantaina treffasimme lappalaisia Pikkaralassa. Paikalla oli tuttu Salli sekä uudet kaverit Yoda ja Tytti. Mukavaa oli. Onni tosin alisti Yodaa ja pienet kähinät oli heti päällä, joten päätettiin pitää toinen aina kiinni. Energisen Tytin kanssa Onnikin viihtyi ja lopuksi pääsi vielä privaatti-lenkille Sallin kanssa. Onneksi Onni ja Salli tulevat niin mutkattomasti juttuun (Onni ei ole liian rakastunut Salliin ja antaa sen olla rauhassa), sillä lähdemme Emman ja Sallin kanssa Kuopion Jalostuspäiville reilun viikon päästä. Sinne on ilmoittautunut 113 suomenlapinkoiraa, meleko huima määrä! Hauskaa nähdä noin paljon koiria, toivottavasti ei tule tulipalopakkaset, sillä päivästä tulee piiiitkä ja näyttely on ulkona.

Ilona ja Juha eivät viikonloppuna löytäneet lintuja. Jälkiä ja syöntipaikkoja oli löytynyt ja niitä tyttö oli innoissaan nuohonnut. Hyvin se kuulemma hakee ja tottelee käskyjä ja käsimerkkejä. Ilona on kyllä mukava koira, kun sitä voi pitää vapaana pihassakin (tietysti vain silloin kun joku meistä on myös ulkona), se ei lähde toisten koirien perään eikä välitä ohikulkijoista. Rusakko aiheutti muutaman loikan perään, mutta tyttö pysähtyi heti kun käskin.

2010-01-15T11:45:00.001+02:00

Aloitimme Onnin kanssa agilityn alkeet Oulujokilaakson kennelkerhon kurssilla. Ekalla tunnilla opettelimme hyppyä, putkea ja puomia. Onnillehan nuo kaikki käskyt (hyppy, läpi, kiipeä) on uutta, emme ole opetelleet vielä edes ”hyppy”-käskyä. Reippaasti ukko teki kaiken mitä siltä halusin, putkeenkin ryntäsi ennen kuin olin itse siihen valmistautunut. Palkkaus tuli siis reilusti jälkijunassa. Seuraaviin suorituksiin ehdin sitten kutakuinkin mukaan. Fiksu pentu-kurssilla silloin pentuna Opa piti työntää putkeen ensimmäisillä kerroilla, mutta nyt meininki oli aivan toinen. Puomin Onni on kiivennyt muutaman kerran aiemminkin ja teki sen nytkin ongelmitta, täytyy vaan panostaa palkkaukseen kontakteilla jatkossa. Hauskaa oli ja odotamme jo ensi kertaa innolla! Paikalla taisi olla kuusi koiraa, joista kolme oli suomenlapinkoiria.

Tällä viikolla Onni ja Ilona ovat erikoistuneet sepelin kaivamiseen tarhassa. Luulen, että homma menee näin: Onni istuu ylipäällikkönä hiljaa ja katsoo, kun Ilonan kaivajatassut laittaa sepelin liikkeelle :) Oli meinaan sepeli lentänyt sen verran kauas, että tuskin lapinkoiran töppöjalat ovat siihen pystyneet… Ollaan nimetty Onni ylipäälliköksi, koska tietyissä tilanteissa se istuu ryhdikkäänä ja valvoo ympäristöä kun Ilona touhuaa jotain omiaan. Ja jos paljastuu, että jotain ei-niin-kovin-sallittua on tehty, Onnin ilme (varsinkin Juhaa kohtaan) on ”en se minä ollut, en varmana” tai ”varmasti sanoin Ilonalle ettei noin saa tehdä, mutta… en se minä ollut, uskothan iskä uskothan”. Salaa se kuitenkin hykertelee mielessään, että häh-hää, selvisinpäs pälkähästä ja Ilona sai satikutia!

Ilonalla on ollut masu vähän löysällä, mitä lie pistellyt kitusiinsa tarhassa ja lenkillä. Onni taas näyttää ihmeelliseltä takkuturkilta vaikka sitä on harjattu saman verran kuin ennenkin, liekö karvanlähtö alkamassa tai sitten nykyinen nappulamerkki Canami ei ole sen turkille paras mahdollinen. Tosin koirat ovat viime päivinä ottaneet myös painimatseja ulkona tarhassa. Onnin turkki on ollut paikoin läpimärkä ja kuolainen Ilonan jäljiltä. Tuskin tuollainen käsittely turkkia ainakaan parantaa…

Lauantaina eli huomenna meillä on pentutreffit (tässä tilanteessa lasken Onnin vielä pennuksi, (ja onhan se sitä!) koska haluan itse mennä paikalle rapsuttelemaan koiria ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Paikalle on tulossa yli 6kk ikäisiä koiria, joten ehkä Onnikin sopii joukkoon mukaan, eikä sen leikit ole liian rajuja enää tuon ikäisille. Ilona toivottavasti pääsee paukkupakkasten jälkeen pitkästä aikaa lintuja etsimään ja isännän kanssa treenailemaan.

Onni on ilmoitettu Kuopion jalostuspäivien näyttelyyn 31.1. ja Enon ryhmikseen 6.2. Sitten meillä voi olla vähän taukoa näytelmistä, varsinkin jos tuo turkki alkaa tippumaan.

Kajaanin kv-näyttely

2010-01-10T19:44:00.005+02:00

Tänään kävimme näyttäytymässä Kajaanissa. Mukava päivä olikin. Ilona debytoi näyttelyssä tuloksella JUN EH2, mihin minä olen tosi tyytyväinen! Harmittaa vaan kun molempien koirien kehät olivat päällekäin, enkä nähnyt Ilonaa ja Juhaa kehässä, mutta agentit kertoivat esiintymisen menneen ihan hyvin, mitä nyt vähän ilosta pomppimiseksi oli juokseminen välillä mennyt ;) Tästä on hyvä jatkaa, on mielenkiintoista viedä Ilona joskus kokeneen kotimaisen tuomarin arvosteltavaksi. Tänään tuomari-täti tuli Latviasta.

Onskuponskulla meni hienosti. Tulos JUN ERI1 VARASERT ja VSP-JUNIORI. Mieltä lämmittää Onnin hyvä käytös kehässä arvostelun aikana ja se, että arvostelu tuli Marja Talvitieltä, joka on kokenut tuomari ja rodun spesialisti (tätä nykyä taas rotujärjestön puheenjohtajana). Suomenlapinkoirien ROP oli Lecibsin Macce, joka voitti vielä vitosryhmän ja oli lopulta BIS-4!! Aikas harvinainen saavutus lapinkoiralta kansainvälisessä näyttelyssä. VSP (ja ROP-JUNIORI) oli kaunis Dagolas Naavanuttu. Komistus Staalon Åregano sai sertin, onnea siitä! Onnin sisko Seita sai NUO EH, kiitos Ilmasteille seurasta, oli kiva jutustella! Nähtiin näyttelyssä myös paljon muita tuttuja.

Tässä meidän turrejen arvostelut:

Ilona: tuomari Rita Kadike-Skadina, Latvia
Elegant female, enough condition, feminine head, correct topline. Should be better angulated front, enough in behind. Too short upperarm. Movement needs better balance.

Onni: tuomari Marja Talvitie
Tyypiltään erinomainen. Riittävät takakulmaukset. Edestä hieman niukasti kulmautunut. Erinomainen karvanlaatu. Tyypilliset liikkeet. Hyvä pää & silmät. Otsapenger voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvä ylälinja.

Tiistaina minä ja Onni aloitetaan agilityn alkeiskurssi, vähänkö mukavaa, jännittää jo nyt!

Onnekasta vuotta 2010!

2010-01-03T19:16:00.007+02:00

Vuosi vaihtui meilläkin. Ilona ei välittänyt ilotulitteiden paukkeesta mitään, Onni tuli epäluuloiseksi viheltävistä ja rätisivistä raketeista ja kuljeskeli levottomana ympäri taloa. Onneksi se ei läähättänyt tai tärissyt, joten pelko oli melko lievää. Pyhäpäivinä sää on ollut joko kovaa pakkasta tai kovaa tuulta yhdistettynä lumisateeseen, joten ulkoilut ovat jääneet vähäisemmäksi kuin toiveissa oli. Tässä kuitenkin muutama pokkarikameralla napsattu epäselväksi jäänyt kuva.

Onnentoivotukset Miskajasminin kenneliin: Onnin emä oli synnyttänyt kuusi pentua, mielenkiinnolla mekin seuraamme millaisia vesseleitä niistä kasvaa! Pentueen isä on Fidelis Nallekalle.

2009-12-21T19:37:00.003+02:00

Tulispa se joulupukki jo...

Onni ja Ilona ihmisineen toivottavat kaikille Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2009!

2009-12-21T19:36:00.000+02:00

Kuvan copy Taru Vallius

Onnin poseeraus erkkarissa Jyväskylässä 25.10.09

Joulukuun alkua

2009-12-08T14:56:00.003+02:00

Koiranetin lisäksi Ilonan tietoja voi tarkastella Saksanseisojakerhon tietokannasta (linkki löytyy sivupaneelista Ilonan kuvan alta). Sieltä pääsee katsomaan kätevästi myös koirien koe-ja näyttelytuloksia ja -kertomuksia, joiden parissa vierähtää helposti hetki jos toinenkin.

Meille ei kuulu ihmeimpiä. Vasta nyt on keli hieman kylmennyt ja maa jäätynyt, joten kai se talvi tännekin tulee... Tyrnävän aakeat-laakeat pellot ovat tähän asti muistuttaneet vetisiä riisipeltoja, eikä lintuja ole löytynyt. Päällimäisenä Juhan ja Ilonan reissuista on jäänyt mieleen Verson uppoaminen peltotielle eli kovin vähäisiä ovat tapahtumat Ilonan treenien osalta. Näyttelytottumusharkoissa neiti sentään kävi viime viikolla ja osoitti jälleen ettei välitä tuon taivaallista muista koirista vaan osaa olla rauhallisena vaikka kymmenen koiraa poukkoilee ympärillä :) Vähän vielä on hiomista sopivan juoksurytmin löytämisessä koiran ja omistajan välillä. Ehkä osallistumme mätsäriin juuri ennen Kajaanin näyttelyä, se menisi hyvänä kenraaliharjoituksena sekä koirille että omistajille.

Onni Koiranen on ollut yllättävän korvallinen viime aikoina. On ollut kuulolla riittävän hyvin kun omistaja kutsuu. Ehkä tämä tyytyväisyys johtuu lähinnä siitä, ettei haastavia tilanteita ole viime aikoina ollut. Esimerkiksi metsälenkeillä olemme olleet vain omalla porukalla eikä rusakkoja tai muita koirakkoja ole vastaan pölähtänyt. Meillä oli mm. mukava lenkki Jekkulan poppoon kanssa. Pojat tulivat ihan hyvin juttuun eikä omistajat edes eksyneet pahemmin ;) Ilmoitan Onnin Kuopion jalostuspäivien näytelmään, jossa tuomarina on Jukka Kuusisto. Hän itsekin kasvattaa lapinkoiria ja on mielenkiintoista kuulla hänen "tuomionsa" Onnista.

Onnea Moona!

2009-11-27T09:21:00.003+02:00

Oulun kanakoirakerho palkitsi Ilonan äidin Moonan Vuoden kanakoirana. Moona saavutti parhaan pistemäärän KAER-kokeessa Lohirannalla 21.9.09. Koekertomus löytyy Siirin ja Moonan blogista (ks. linkit).

Onnea Moona, Risto ja Teija!

Linkkilistaan on lisätty Saunapihan Iitan sivut. Iita asustelee Nurmoossa, Pohojammaalla :)

PS. Toivottavasti jälkikasvu seuraa äidin jalanjälkiä jonain päivänä ;)

Varo eläintrokareita!

2009-11-19T10:09:00.002+02:00

Viime viikolla Pirkanmaalla paljastui kammottava eläinrääkkäystapaus. Kyseisellä rääkkääjällä oli jo ennestään kaikkien eläinten eläintenpitokielto, mutta henkilö jatkaa toimintaansa yhä uudelleen ja uudelleen.
Alla linkki tiedotteeseen, jota saa aivan vapaasti levittää.

http://www.malinuts.net/varoelaintrokareita.pdf

Pimeää ja loskaa...

2009-11-17T09:41:00.001+02:00

Tulisi nyt äkkiä pysyvä lumi, tai edes pakkanen, niin loppuisi tuo koiran mahanalusen ja tassujen peseminen jokaisen ulkoilukerran jälkeen. Lenkillä Onni tykkää nuohota ojat ja pientareet, joten varmasti hiekka tarttuu märkään karvaan. Ilona-koikkeliinin kohdalla selvitään vähemmällä pesulla, kun on tuota maavaraa hiukan enemmän. Onneksi Onni on tajunnut tyytyä kohtaloonsa ja hipsii käskystä pesuhuoneeseen ja seistä tojottaa vaan paikallaan kun vettä loiskutellaan. Ei yritä karata joka välissä niin kuin edesmennyt Iina-muori, joka inhosi suihkuttelua ja karkasi heti tilaisuuden tullen.

Kyllä oli Onni mielissään kun palasi takaisin kotiin syyslomalta. Pieni koira painoi korvansa linttaan ja heitti kuperkeikkaa sen minkä kerkesi! Viikko oli mennyt hienosti ja hoitajat olisivat mielellään omineet jätkän pidemmäksikin aikaa. Ensimmäisenä päivänä ukko vielä piipitti Ilonan perään (varmaan vanhasta muistista), mutta ensimmäisen yön jälkeen ne mieliteot olivat unohtuneet ja elämä on siitä asti ollut meillä ennallaan.

Lauantaina kävimme Ilonan kasvattajan kanssa juoksuttamassa koiria pellolla. Mäyrikset, Werneri-terri ja Siiri-karkkari olivat mukana meidän haukkujen lisäksi. Hyvin sujui, ei tullut mitään kähinöitä ja koirat pysyivät kuulolla. Sunnuntaina käytin sitten omia koiruuksia hiekkakuopilla juoksemassa. Täytyy ottaa ilo irti valoisasta ajasta viikonloppuisin.

Olen nyt yrittänyt skarpata ja harjoitella arkitottelevaisuusjuttuja Onnin kanssa enemmän, joka päivä vähän aikaa jotain pientä. Eilen harjoiteltiin täyskäännöstä ja paikalla oloa. Aivan yllätyin, kun kerran lenkillä huomasin kahden koiran tulevan vastaan ja sain Onnin ohittamaan ne nätisti nakkien voimalla! Onnillahan on tapana kiskoa toisen koiran luo, ja joskus haukahdella myös, mutta pääosin ohitamme muut hiljaa naru kireällä. Toivoa ei siis kuitenkaan ole menetetty ja jatkossa täytyy muistaa täyttää taskut superherkuilla, kun lähdemme lenkille. Eilen tein niin, mutta tietenkään yhtään ohitettavaa koiraa ei tullut vastaan. Tavoitteena olisi siis se, että Onni tajuaisi vastaantulevan koiran merkitsevän herkkua, ottaisi kontaktin minuun ja kävelisi kauniisti hihna löysällä ohi. Aika utopistiselta tuo vielä kuulostaa, mutta tavoitteita täytyy olla.

Kaverukset erillään

2009-10-31T09:45:00.003+02:00

Onni lähti mummolaan syyslomalle (hermolomalle) ja Ilona lopettelee juoksuaan kotosalla. Tällä järjestelyllä on rauha maassa ja omistajienkin hermot saavat levätä :)

Onni ilmoitettu Kajaanin tamminäyttelyyn. Ilonankin veisin mielelläni, mutta kepo vielä epäröi ;)
Lisäys: Ilonakin ilmoitettu Kajaaniin. Juhakin suostui kun kasvis-täti rohkaisi :)

Onni tulee lauantaina kotiin. Odotan sitä kovasti, on niin ikävä pehmoista jätkää!

ERInomaista, Onni!

2009-10-26T15:12:00.003+02:00

Eilinen päivä vierähti siis Jyväskylässä lappalaisten erkkarissa. Matkaan lähdimme klo 5.30 ja illalla olimme kotona 19 jälkeen. Olisimme kotiutuneet jo aikaisemmin, mutta Onni yllätti meidät iloisesti saaden laatuarvostelussa erinomaisen (ERI) ja sijoittuen luokkansa kolmanneksi, mikä tarkoitti sitä että jäimme vielä paras uros-kehään. Uroksia näyttelyssä oli kuutisenkymmentä eli saimme odottaa pu-kehän alkamista reilut kolme tuntia. Aika kului kuitenkin nopeasti jutellen tuttujen ja vähän tuntemattomienkin kanssa ja tietysti seuratessa kehiä. PU-kehässä junnut eivät sijoittuneet, sillä olihan paikalla monta aikuista komeampaa koiraa.

Junioriluokassa oli 15 urosta, joista 7 sai erin. Tuttu kaverimme Raine sijoittui ensimmäiseksi erottuen joukosta lennokkaan ja vaivattoman liikkeensä avulla, toisena oli komea Staalon Åregano. Onnin jälkeen neljänneksi sijoittui taittokorvainen nuorukainen Naavatassu Ape. Onni kävi aluksi hieman ylikierroksilla. Se piipitti ja haukkui minulle nakkeja kerjäten laatuarvostelun aikana, mistä tuomari Markku Mähönen mainitsikin mutta ei pitänyt sitä arvosanaa alentavana virheenä koiran nuoren iän takia. Onneksi ukko rauhoittui kilpailuluokassa ja esiintyi ihan mallikkaasti. Olin ihan ylpeä pikku höppänästä  Moni muukin juniori oli hieman levoton kehässä haukahdellen tai pistäen muuten homman ranttaliksi. Tuomari tuumikin näissä tapauksissa että aika tekee tehtävänsä ja koirat rauhoittuvat kyllä.

Arvostelu kuuluu näin: Mittasuhteiltaan erinomainen, erinom. ääriviivat. Hyvälinjainen pää, jossa oikea ilme. Korvien karvoitus saa vielä vahvistua. Hyvä kaula. Ikään sopiva runko. Hyvä hännän kiinnitys. Keskivahvat kulmaukset, luusto voisi olla vahvempaa. Liikkuu hyvällä askeleella. Oikealaatuinen karvapeite. Käyttäytyy tuomaria kohti miellyttävästi, mutta hieman rauhaton esiintyessään, rauhoittuu kun antaa aikaa.

Reissun yksi parhaista jutuista oli se, että tapasimme Onnin kasvattajat Anna-Maijan ja Jorman sekä siskot Seitan ja Ruskan. Junnunarttuja oli muistaakseni reilusti yli 20 koiraa ja taso tietysti kova. Molemmat Miskajasmilaiset saivat EH:n eli erittäin hyvän, onnea heille mainiosta tuloksesta! Varsinkin Onni ja Ruska ovat ilmetyt sisarukset, niin paljon samaa näköä heissä on! Leikkikin olisi sujunut vauhdikkaasti, harmi että asumme eri puolella Suomi-neitoa ja yhteiset leikkihetket ovat harvinaista herkkua. Alla olevassa kuvassa Ruska:

Muutama kuva lisää löytyy galleriasta. Valitettavasti enempää kuvia meillä ei ole, sää Jyväskylässä oli kostea, pientä tihkusadetta, joten kameraa ei viitsinyt kauaa pitää ulkosalla.

Meillä oli siis hieno päivä näyttelyssä, mutta mukava oli vihdoin (pimeän ajomatkan jälkeen) päästä kotiin ja hakea Ilona-neiti kasviksen luota hoidosta. Olemme selvinneet ongelmitta Ilonan juoksusta, ainakin tähän asti. Ehkä tärppipäivät eivät vielä ole tulleet tai sitten Onni-junnu ei niitä oikein noteeraa, sillä elämä on ollut suht entisellään, eikä Onni ole vaikuttanut kovin kärsivältä. Saa nähdä villiintyykö meno tulevien juoksujen aikana, luultavasti.

Kajaanin tamminäyttelyssä (kaikkien rotujen näyttely) lappalaiset ja seisojat ovat samana päivänä ja mietimmekin veisimmekö molemmat sinne näyttelyyn seuraavaksi. Se olisikin Ilonan ensimmäinen näyttely 

Elämme mielenkiintoisia aikoja...

2009-10-18T12:13:00.006+03:00

Ilonalla on nyt eka juoksu. Onnipoika haistelee sitä kiinnostuneena muttei vielä ole menettänyt ruokahaluaan :) Tärppipäivät ovat ensi viikon loppupuolella joten saa nähdä mikä tilanne on silloin. Rakensimme toisenkin tarhan valmiiksi joten Onni ja Ilona viettävät päivät omissa tarhoissaan pääsemättä kosketuksiinsa toistensa kanssa. Tärppipäivinä Ilona toki pidetään sisällä eikä tarhassa ettei vaan joku katujen kingi pääse meidän pikku tyttöä rakastelemaan... Ilmoitin Onnin Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyyn Jyväskylään 25.10. Saa nähdä onko ukko silloin aivan sekaisin Ilonasta. Onneksi voimme viedä Ilonan kasvattajan luo hoitoon jos meno käy aivan mahdottomaksi. Erkkarin jälkeen Onni tarvittaessa viedään mummolaan rauhoittumaan. Mutta katsotaan mikä sitten on tilanne.
Illat pimenevät yhä aikaisemmin. Olemmekin käyttäneet koiria metsässä juoksemassa viikonloppuisin kun valoisaa aikaa on enemmän. Eilen kävimme yhdessä koko porukalla. Ilona on kyllä melkoinen pikakiituri pitkine koipineen ja siivittää siinä samalla töppöjalka-Onnin yllättävän kovaan vauhtiin! Äsken kävin Onnin kanssa kahdestaan metsässä. Ukko oikein nautti omasta rauhastaan ja hipsutteli hissun kissun hajulta toiselle, kaivoi keppejä hangesta ja juoksi niiden kanssa mielissään. Onnille teki selvästi hyvää saada hieman "omaa aikaa" :) Nyt se nukkuu tyytyväisenä aamupäiväuniaan.

Ai niin, Ilonan Moona-äiti sai KAER-kokeesta metsästä VOI1-palkinnon! Onnea kovasti!! Käyttövalion arvo lähestyy :) Käsittääkseni Moona tarvitsee vielä kaksi(?) ykköstä peltokokeesta valionarvoa varten.

Tässä kuva Onnin kauniista Salla-äidistä:

Onnea Onni 1-vuotta!

2009-09-14T19:35:00.011+03:00

Päivänsankari sai lihapullapaloilla höystettyä maksalaatikkokakkua ensimmäisen syntymäpäivän kunniaksi. Hienosti ukko malttoi odottaa lupaa ja sen saatuaan pisteli kakun poskeen antaumuksella. Alla myös tuoreet kuvat Onnista ja 7kk ikäisestä Ilonasta.

Ilonakin kävi ensimmäisellä jahtireissullaan Kuusamossa. Varsinaista saalista eivät reissulaiset vielä saaneet, sillä Ilona oli törmännyt lintuihin tuulen väärältä puolelta eikä näin päässyt hajulle. Ilonan haku kuitenkin parantui ja laajeni. Neiti on nyt selvästi väsynyt ja onkin lähinnä vain nukkunut tämän ensimmäisen päivän kotona.

Perjantaina kävimme lenkkeilemässä Raikun 9kk (Lapinlumon Giedderassa) ja Jekun 5kk (Cantavia Noitarumpu) kanssa. Vauhtia riitti kun nuoret pojat pistivät menoksi!

Lisää kuvia löytyy täältä

Lisäsin uusia kuvia myös galleriaan. Lopuksi täytyy onnitella Ruskaa, joka nappasi toisen sertinsä Äetsän näyttelystä!

2009-09-10T12:31:00.000+03:00

Viime viikonloppuna kävimme Onnin kanssa match-showssa Oulussa. Juha ja Ilonakin olivat mukana, mutta eivät menneet kehään asti tällä kertaa. Onni osallistui pentujen (alle 1v.) sarjaan. Ekalla kierroksella olimme kehässä saksanpaimenkoiran parina. Onni esiintyi hienosti ja keskittyneesti. Tuomari-tätikin oli Onnin mielestä mukava :) Tällä kertaa meille ojennettiin punainen nauha. ”Punaisten” pentujen loppukehää saimme odotella tunnin ja odotellessa Onni tylsistyi ja aloitti piipittämisen, mikä jatkui kehässäkin… Siksipä meidät käteltiin ulos ilman sijoitusta, mutta ei se mitään, kokemuksen hankkiminen oli tärkeintä tällä kertaa. Mukava oli huomata, että Onni ei murissut tai haukkunut muita koiria, alussa toki pyrki haistelemaan mutta rauhoittui pian kun huomasi mikä on homman nimi. Ilona oli todella rauhallinen koko ajan, mukava huomata että tyttö ei hermoile ja vouhkaa turhaa tuollaisissa tapahtumissa. Täytyykin viedä Ilona kehään seuraavalla kerralla!

Juuri nyt Juha ja Ilona ovat aloittelemassa kanalintujen jahtia Kuusamossa. Onni ja minä ollaan kotivahtina. Ilonalla on opettajana Moona-äiti ja kaverina oppimassa on tietysti myös Siiri-sisko. Jahtiporukkaan kuuluu tietysti edellä mainittujen lisäksi Ilonan kasvattajat sekä koirakolmikko Weera, Wilma ja Verneri. Pienessä mökissä riittää siis säpinää, mutta sopu sijaa antaa. Toivotaan, että seisojan penikat saavat lintukontakteja ja runsaasti kokemusta, sillä saaliilla ei ole niin suurta väliä :)

Onnin kanssa käytiin eilen tervehtimässä Jehnajan koiralaumaa. Koirapuistossa riitti vipinää, kun lappalaisia oli kaikkiaan 6. Onni-teini hormoniensa viemänä rakastui Missiin ja Jatsiin ja piiritti niitä niin innokkaasti, ettei leikkimisestä tullut mitään… Tytöt yrittivät komentaa Onnia pois, mutta sisukas Don Juan ei näyttänyt pienestä hätkähtävän eikä antanut periksi. Saapa nähdä onko Opa aina tuollainen rasittava rakastaja, vai rauhoittuuko jossain vaiheessa…

Kotona Onni on ollut oikein reipas ja viime aikoina paljon leikkisämpi kuin ennen. Possu ja köysilelut saavat kyytiä kun Onni kiikuttaa niitä meille ja kutsuu leikkiin mukaan. Ilonan kanssa yhdessä koirat tykkäävät kelliä ja kähistä olohuoneen uudella ryijymatolla. Onni heittää kuperkeikkaa ja Ilona huitoo metrin mittaisilla koivillaan! Tavaksi on tullut ottaa mattopainit heti meidän kotiuduttu töistä sekä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa illalla. Harvoin Onnin ja Ilonan leikit menevät liian rajuiksi sisällä leikittäväksi, mutta jos niin käy niin olemme heti kieltäneet ja rauhoittaneet koirat. Sisällä leikitään vaan nätisti ;)

Onnin 1-v synttärit lähestyvät. Ne ovatkin hyvä syy ottaa uusia kuvia koirista. On tullut kuvattua niin vähän viime aikoina.

Loppukesän tunnelmia

2009-08-19T11:29:00.001+03:00

Heti ensiksi haluan onnitella Onnin sisaruksia Seitaa ja Ruskaa hienosta näyttelymenestysestä! Tytöt ovat esiintyneet junioriluokassa erinomaisin arvosanoin. Seita sai Mikkelin KV-näyttelystä vara-sertin ja Ruska Turusta sertin, hienoa! Onnin kanssa olemme kitkeneet mittakeppi-ujostelua pois ja kiva on ollut huomata, että Onnin mielestä tarjolla olevat lihapullat ja nakit voittavat ujostelun eli ukko ei pahemmin pelkää mittaamista, sillä kunnolla peloissaan oleva koirahan ei pysty syömään edes herkkuja. Varmuutta kuitenkin vielä haetaan.

Virallista kesälomaa vietimme heinä-elokuun vaihteessa. Reilu viikko vierähti Lieksassa mökillä. Koirat pääsivät eka kertaa hevostelun makuun, kun kävimme katsomassa raveja. Onni aluksi pöhähteli hepoille, mutta menetti mielenkiintonsa pian. Ilona ei mokomista kaakeista perustanut ollenkaan.

Olimme myös Kuusamon mökillä, jossa koimmekin vauhdikkaita hetkiä. ”Mökkitonttia” reunustavat kolmelta sivulta poroaidat ja yhdeltä sivulta se rajoittuu jokeen. Yksi poronketale oli tullut tontille meidän ollessamme poissa. Yllätys, yllätys, koirathan sen sitten metsästä löysivät. Kutsuimme koiria lähemmäs mökkiä, kun metsästä rymisteli kovalla vauhdilla poro, perässään porokoira Onni! Onni päästeli niin nopeasti kuin töppöjaloistaan pääsi! Poro ui joen yli toiselle puolelle metsään ja Onni jäi rannalle ruikuttamaan. Kyllähän poika oli tohkeissaan! Lähti vielä jälkiä takaisin päin katsomaan josko näitä sarvipäitä löytyisi lisää. Ilona tuli luoksemme vasta jälkijunassa, liekö säikähtänyt poron kohtaamista. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä kuka oli ensin huomannut kenet, millainen kohtaaminen oli ollut! Porokohtaamisen lisäksi tuosta reissusta mieleen jäi Ilonan ensimmäinen riistatyö. Tyttö oli haistanut puussa olleen metsälinnun ja ”melkein oikein” seisonut sitä. Linnun lähtiessä lentoon Ilona oli malttanut hienosti pysyä paikoillaan, mikä onkin yksi tärkeimmistä taidoista seisojaa metsästykseen opetettaessa. Tästä onkin Ilonan ja Juhan hyvä jatkaa treenejä! Juha innostuikin tuosta ekasta lintukontaktista niin paljon että aikoo kuulemma ensi vuonna jättää kaikki kesälomat syksylle metsästyskaudelle. Jep, jep, ei tule onnistumaan :)

Laittelen muutaman kesäkuvan tänne lähiaikoina.

Onni 10kk, Ilona 5kk

2009-07-14T12:45:00.005+03:00

Lisää poseerauskuvia löytyy galleriasta :)

Pikku-ukko on nyt jo 10kk vanha, eikä mene enää kauan kun saamme leipoa ihka ensimmäisen synttärikakun esikoiselle :)
Vanheneminen tuo mukanaan muutakin kuin karvan lähtöä ja korvattomuutta, nimittäin lemmenhuolia! Ensimmäistä kertaa Onni todellakin on tajunnut narttujen jättämät lemmenviestit tien varsilla. Viime viikonloppu meni pojalla syömättä: ruoka ei vaan maistunut, kun muuta niin paljon tärkeämpää oli mielessä. Lemmenkipeyksissään Onni vinkui sisällä ja ulisi pihalla. Lenkillä nuuskuttelu oli entistäkin tarmokkaampaa ja kova veto päällä koko ajan. Nameistakin kelpasivat ainoastaan parhaimmat nakkipalat... Eilen maanantaina Onni sentään palasi ruotuun ja söi normaalisti molemmat ruokansa :) Saapa nähdä miten se malttaa huomenna keskittyä toko-treeneissä...

Onnin sisko Ruska (Miskajasmin Naruska, kuvassa alla), joka asuu etelässä Halikossa, debytoi hienosti Karjaan näyttelyssä 12.7.09 tuloksella JUN ERI2. Yhdeksän junnunartun joukossa Ruska oli sijoittunut toiseksi mukavan arvostelun kera. Onnea Ruska! Muut sisarukset eivät ole vielä käyneet virallista arvostelua hakemassa. Onnin lisäksi Seita menestyi hyvin pentuluokissa ja korkannee junnuluokan pikimmiten :)

Kuvia uudesta tarhasta

2009-06-30T18:20:00.001+03:00

Viimein sain lisättyä kuvat koirien tarhasta. Ne löytyvät Kotipuuhia-kansiosta galleriasta.

Mökkielämää

2009-06-28T21:23:00.003+03:00

Kuvagalleriaan on nyt lisätty muutamia kuvia juhannuksen vietosta Lieksassa sekä Kuusamon reissusta tältä viikonlopulta. Koirat eivät vielä uskaltaneet uimaan asti, mutta kahlailivat ja leikkivät mielellään rantavedessä.

Kuusamossa Jokilammilla:

Lapinkoira nauttii kesästä:

Hyvää juhannusta kaikille!

2009-06-18T12:55:00.002+03:00

Me lähdemme huomenna Pohjois-Karjalaan mökille. Tiedossa on kalastusta (Onni&Ilona huom. kalanperkeiden syömistä), herkkuruokaa grillistä (Onni&Ilona huom. kalanperkeitä edelleen, nam!), rentoutumista, sukulointia (Onni huom. Mummo rules!), ehkä jopa talviturkin heitto rohkeimmilla. Erityisesti Ilonan toivotaan osoittavan suurta kiinnostusta järvessä molskutteluun, mikä on hyvin todennäköistä jos tytteli on vähänkään tullut äitiinsä Monaan. Emäntä ei panisi pahakseen jos Onni pysyy kauempana järvestä jolloin turkkikin olisi kuivempi...

Ehkäpä jussin jälkeen ehdin laittaa tänne valokuvia uudesta ja hienosta tarhasta, jossa karvakorvat ovat nyt viettäneet muutaman päivän. Ekan päivän jälkeen Onni hieman protestoi ja osoitti ettei halua mennä tarhaan uudestaan, mutta nyt tarhailu luonnistuu kuin vanhalta tekijältä :)

Mun rakas raivostuttava rakki x2

2009-06-09T10:14:00.003+03:00

Parivaljakko pököpää-tättärää on ollut taas vauhdissa. Ilonalla tahtoo tulla päivisin tekemisen puutetta ja iltapäivällä tytteli laittaakin huushollin sekaisin ihan kiitettävästi. Luojan kiitos mitään suuren suurta kiellettyä se ei ole tuhonnut, tähän asti, mutta oman boxinsa petivaatteita se tykkää pyykätä omissa pissalammikoissaan ja eilen tättärää-tyttö oli silpunnut boxissa alimmaisena olleen kumisen "jarrumaton" tuhannen päreiksi. Koko sotku oli kruunattu lämpimällä, juuri ennen isäntäväen kotiintuloa väännetyllä tortulla! Mikä ihana kotiinpaluu...

Nettikamera todistaa, että tämä touhuaja on juuri Ilona ja touhu ajoittuu klo 14-16.30 välille. Onni-nössykkä pötköttelee sivummalla ja on niin kilttiä poikaa että. Onneksi tarha valmistuu vauhdilla ja pian saadaan koti turvaan vauhtiveeralta.

Onni taasen on kunnostautunut muissa asioissa. Ukko on alkanut vahtimaan ja haukkuu aitauksestaan kaikki ohikulkevat koirat. Lenkillä murisee lähes kaikille lajitovereilleen ja hihnassa vetämisessä on palattu oiva askel taaksepäin. Onneksi sentään tokokentällä osaa käyttäytyä, ei ärise muille ja on muutenkin kuulolla.

Sunnuntaina olin Onnin kanssa kahdestaan metsälenkillä. Lenkki oli mennyt hienosti, Onni oli kuulolla ja tuli luokse heti ensimmäisestä käskystä. Kiitos savukinkun, jota oli namina mukana :) Sitten pököpääukko löysi itsestään uuden puolen: Onni löysi jäniksen poikasen ja innolla ajoi sitä takaa. Haukkuikin kuin paraskin ajokoira! Takaa-ajoa kesti tovin, kunnes alkoi kuulua kammottavaa älinää -Onni oli saanut jänön kiinni (tai jänö oli yrittänyt piiloutua tms). Onni pyöritteli sitä mättäissä kunnes minä juoksin paikalle ja sain ukon kiinni. Onneksi pupu lähti omin jaloin loikkimaan pois, toivottavasti loukkaantumatta. Kyllä meidän ukko oli tohkeissaan! Juha tuumasi kotona että eihän Opa mikään turha koira olekaan, syksyllä lähdetään jänismetsälle! Jepjep, enpä usko että meidän töppöjalasta on tositoimiin, mutta mistä sitä koskaan tietää ;) Nyt täytyy pitää Onni kiinni, jotta jänöt saavat kasvaa rauhassa. Samoin linnunpoikaset, joita Onni onneksi ei vielä ole löytänyt, tietääkseni...

Onni Lappalaiskoiragalleriassa

2009-05-29T13:49:00.003+03:00

Lappalaiskoiragalleriasta löytyy erittäin kattava valikoima kuvia, tällä hetkellä 3500 lappalaisen kuvat (suomenlapinkoira, lapinporokoira sekä ruotsinlapinkoira)! Kuka tahansa voi lähettää oman lappalaisensa kuvan sinne julkaistavaksi. Galleriasta on kiva katsella miltä oman koiran sukulaiset ja sisarukset näyttävät.

Onninkin kuvia sieltä löytyy nyt, kiitos Taru Jääskeläisen, joka kuvasi koiria Iin koiranäyttelyssä. Hienoja kuvia ovatkin!

Gallerian linkki lyötyy Linkkejä-listasta.

2009-05-27T15:18:00.002+03:00

Katselen täältä työpaikalta nettikameran kautta kotiin. Ihanan hellyttävä hetki oli äsken koirilla (tai siis tällaisen selityksen niiden käytökselle minä omassa päässäni kuvittelin):

Ilona käveleskeli ympäriinsä eteisessä. Seisoi eteisen ovella niinkuin odottaisi meidän tulevan kotiin. Sitten katseli olohuoneen ikkunoihin päin kuin katsellen näkyykö ulkona ketään. Minusta tuntui, että Ilona jopa vikisi ikävissään. Oli niin surkean näköinen. Onni, joka oli tähän asti pötkötellyt sivummalla, tuli Ilonan luo, kosketti tassullaan tämän selkää ja sitten nuolaisi Ilonan päätä. Minun mielestäni näytti, että Onni lohdutti Ilonaa: "Kyllä iski ja äiti kohta tulee, älä pieni huolehdi". Sitten kaverukset menivät kodinhoitohuoneeseen, liekö katsoneet oven ikkunasta näkyykö ketään. Onni aina kuulee auton äänen meidän ajaessa pihaan ja tulee kodinhoitohuoneen ikkunaan katsomaan :)

Nyt kaverukset nahistelevat pahvin palasesta, Onni kellii selällään lattialla Ilona vieressään. Tunnin päästä me olemmekin kotona, äkkiä se aika kuluu leikkiessä :)

Toukokuun kuulumisia

2009-05-23T17:51:00.004+03:00

Muutama uusi kuva Onnista ja Ilonasta on lisätty kuvagalleriaan.

16. toukokuuta Onni kävi Hannu Talven arvosteltavana Iin ryhmänäyttelyssä. Talvi sanaili Onnista näin:
Musta ruskein merkein. Vielä hieman kapeapäinen ja -runkoinen pentu, jolla hyvä raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä näyttävä turkki ja häntä. Kaunis sivukuva. Kovasti ahtautta liikkeissä. Hyvä luonne.

Tuloksena PEK1, KP ja ROP-PENTU. Muita pentuja siellä ei ollutkaan. Parasta tässä reissussa oli se, että Onni ei arastellut tuomaria lainkaan, vaan oli oikein reipas poika! Nyt en ole ilmoittanut Onnia minnekään näyttelyihin. Ehkä käymme jossain Match Showssa leikkimielisesti näytillä, mahdollisesti seuraava virallinen koitos on Limingassa elokuun alussa. Mutta saa nähdä.

Ilona kasvaa kovasti ja on pian Onnin korkuinen. Ilona on kova kaveri puuhailemaan, mutta osaa rauhoittuakin tarvittaessa. Luoksetulo on innokasta ja muutenkin Sintti vaikuttaa kuuliaiselta, ainakin tässä vaiheessa. Oulun kanakoirakerhon tempauksessa tyttö pääsi haistelemaan fasaania (joka oli pahvilaatikossa), ja oli kuulemma ollut oikein innokas!

Muokkailin tätä blogia hieman erinäköiseksi. Laittelen pikku hiljaa uusia linkkejä yms. juttuja tänne...

Pohjois-Karjalassa vappuviikonloppuna

2009-05-09T09:34:00.004+03:00

Vietimme vapun Lieksassa. Koirat saivat nautiskella puutarhatöistä mummon takapihalla ja ahkerasti ne harvensivatkin kukkapenkkiä ja pensaita! Vappupäivänä teimme pienen patikkaretken Reposuolle. Pakkasimme reppuun makkarat ja munkit, tähtäimenä siis nuotiopaikka. Sinne saavuttaessa huomasimme, että siellä olikin jo porukkaa. Mutta eipä se haitannut, sillä immeiset olivat hyvinkin samanhenkisiä kuin me: mukana oli lapinkoirauros Ami (Terhakan Aamos 10kk), he olivat ennen omistaneet kk.saksanseisojan ja heidän tytöllään kuulemma oli tolleri, aivan kuin minunkin siskollani! Onni-höppänä rakastui Amiin ja halusi painia sen kanssa koko ajan, ja kun lähdön aika koitti, ei Onnia kiinnostanut meidän lähtö ollenkaan. Lopulta se piti napata kiinni hihnaan. Onnin ilme koko paluumatkan ajan oli sellainen, että "heti jos äiskä minut hihnasta löysää niin käännyn 180 astetta ympäri ja pingon takaisin Amin luo"...

Lauantaina kävimme näyttelyssä Tohmajärvellä. Tuomarina oli Leni Finne. Onni sijoittui ensimmäiseksi pentuluokassa ja sai KP:n. Narttupentu Seitakeron Wahvero valittiin ROP-pennuksi Onnin ollessa VSP. Onnin kaunis sisko Seita oli narttujen toinen.
Lenin arvostelu:
Oikeat mittasuhteet. Riittävä luusto. Oikealinjainen pää. Miellyttävä ilme. Hyvät silmät ja korvat. Hieman lyhyt kaula. Litteä eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu ahtaasti edestä ja takaa. Oikea askelpituus. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä.

Leni oli kyllä hyvin koiraystävällinen tuomari, rapsutteli ja jutteli koirille. Onni hieman arasteli häntä aluksi, mutta Leni voitti Onnin puolelleen ja sai lopulta jopa leikkimäänkin :) Lappalaisten kehä oli sisällä liikuntahallissa, mutta eipä tuo tainnut Onnia haitata, ukko oli hyvin rauhallinen. Taisi jopa nukahtaakin lattialle loppupäivästä. Meillä olikin pitkä päivä, kun matkassa ollut Puntti-tolleri pääsi kehään vasta iltapäivällä. Puntti käyttäytyi hienosti ja sai tuloksen H.

Onni on ilmoitettu Iin näyttelyyn 16.5. Sen jälkeen taidamme pitää taukoa näyttelyistä. Annetaan Onnin kasvaa ja reipastua hieman ennen seuraavaa koitosta :)

Ompun ja Sintin kuulumisia taas

2009-04-27T19:46:00.003+03:00

Elämä meillä on jollain lailla vakiintunut. Ollaan taas totuttu siihen, että talossa on pikku-pentu, joka pissaa sisälle ja herättää ennen kukonlaulua. Kaverukset ovat olleet jo kaksistaan kotona työpäivän ajan. Asensimme keittiöön valvontakameran, jonka kuvaa voimme seurata netin kautta. Mukava on ollut huomata, että koirat alkavat nukkumaan suht pian kun olemme lähteneet ja nukkuvatkin sikeästi puolille päivin. Ilona boxissaan ja Onni vaihdelleen paikkaa eteisen ja keittiön välillä. Iltapäivästä Ilona touhuilee enemmän, ehkä houkuttelee Onninkin painimaan välillä, mutta nukkuu edelleen tunninkin pätkiä. Onni ei liiemmin eväänsä hetkauta päivän aikana :) Onneksi lumet ovat nyt sulaneet ja kunhan routa hellittää pääsemme rakentamaan tarhan ja kopit koirille. Koiran elämä onkin nyt ihanaa, kun lumen alta on paljastunut pehmenneitä keppejä sekä kilokaupalla pupun papanoita, joilla kelpaa herkutella aina tilaisuuden tullen!

Ilonakin on pikkuhiljaa kasvanut. Tyttösen painoa onkin seurattu huolella, sillä Ilona eli "Sintti" laihtui selvästi johtuen joistakin sisäloisista. Onneksi hoksattiin antaa matokuuri ajoissa eikä Sintin yleiskunto ehtinyt huonota, tyttö oli pirteä oma itsensä koko ajan.

Löysimme mukavia ulkoilureittejä täältä Tyrnävältä. Hiekkakuoppia ja kangasmetsää. Nappasimme muutaman kuvankin sieltä viime viikonloppuna, ks. kuvagalleria.

Haapaveden näyttely

2009-04-18T17:14:00.003+03:00

Onni sai tänään saman tuloksen kuin Kuopion erkkarista, eli PEK2 ja kunniapalkinto :)
Arvostelu meni näin, tuomari siis Sakari Poti:
Musta ruskein merkein. Keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet. Vielä hieman kevytpiirteinen pää. Stoppi selvästi näkyvissä. Erinom. runko ja raajarakenne ikäisekseen. Oikea-asentoinen häntä. Hyvä turkki. Hyvä liike. Miellyttävä luonne.
Tuomari mittasi pennutkin ihan harjoituksen vuoksi (Potin sanoin). Onni aristeli mittakeppiä. Tulokseksi saatiin 47 tai 48cm. Onneksi Onnilla ei jäänyt pelkoa tuomaria kohtaan vaikka keppi olikin mörkö :)
Urospentujen paras oli Nutukas Skutsi, joka oli myös VSP-pentu. Dagolas Kultakutri oli ROP-pentu.
Ihan mukava maku reissusta jäi. Olimme vähän liian ajoissa paikalla ja Onni hieman väsähti, mutta jaksoi silti esiintyä ihan reippaasti, mitä nyt juokseminen oli sellaista perässävetämistä, hiljaista hipsuttelua :)

Kuulumisia

2009-04-17T10:05:00.003+03:00

Onni ja Ilo nukkuvat aamupäiväunia, joten minulla on hyvin aikaa kirjoitella viime päivien kuulumisia. Olen nyt "hoitovapaalla", kepo on vuorostaan töissä. Maanantaina lapsoset jäävät sitten kahdestaan työpäivän ajaksi. Kaksistaan oloa onkin harjoiteltu jo muutaman tunnin pätkissä, eikä mitään ongelmia näytä olevan. Ilona ymmärrettävästi pissaa vielä sisälle, eikä ole ymmärtänyt sanomalehtien käyttöä pisupaikkana (Ilon mielestä niitä on vaan hauska repiä), joten lammikkoja löytyy vähän sieltä sun täältä. Jätämme kaverukset samaan tilaan työpäivän ajaksi, jotta niillä olisi toisistaan seuraa. Molemmat nukkuvat lähes koko aamupäivän, eikä Onni muutenkaan häiritse Ilon unia koskaan.

Vietimme pääsiäisen minun vanhempieni luona Lieksassa. Automatka hieman jännitti, turhaan, sillä molemmat koirat nukkuivat sikeästi koko 350km matkan. Ilonakin pääsi jo lenkkeilyn makuun, kun ulkoilimme Pielisen jäällä, lähimetsässä sekä mökillä. Kyhäsimme Ilolle fleecetakin, liekö yhtään lämmittänyt rimpulaa. Reippaasti se paineli muiden perässä ja tutkiskeli ympäristöä itsenäisesti, välillä melko kaukanakin muista. Onnilla oli lievää korvattomuutta, melko laajalla kaarella se juoksi pitkin järven jäätä, ajeli variksia ja halusi tervehtiä muita kulkijoita. Aika suuri epätoivon tunne puristi minua välillä kun huomasin huutavani kuuroille korville... jätkä vaan juoksee innoissaan poispäin. No, pitää yrittää keksiä lääke luoksetuloon. Piiloutuminen tehoaa onneksi vielä, Onni tulee heti etsimään missä äippä on ja antautuu kiinni. Imuripelosta Onni on aika hyvin päässyt yli. Ehkä se hoksasi että on pelännyt turhaan, kun "pikkusiskokaan" ei imuria pelkää :)

Huomenna vien Onnin Haapavedelle näyttelyyn. Sinne on ilmoitettu 25 suomenlapinkoiraa. Tuomarina on Sakari Poti. Arvostelu alkaa vasta 13.45. Kirjoittelen tuloksista sitten huomenissa.

Ilonan sisaruksista vielä pari tomeraa lintukoiraa etsii kotia, eli laittakaahan sana kiertämään metsästyshenkisille ihmisille :)

Kuvia parivaljakosta

2009-04-05T20:04:00.003+03:00

Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.

2009-04-04T20:55:00.003+03:00

Onni otti innokkaana vastaan uuden perheenjäsenen ja päivä on ollutkin melko vauhdikas, kun kaverukset ovat tutustuneet toistensa leikkitapoihin. Vetoleikissä löytyi heti yhteinen sävel ja kaksi erilaista ärinä-ääntä päriseekin leikin tiimellyksessä. Tomera ja täpäkkä muori taitaa olla tämä Ilo, ei ole yhtään ikävöinyt ja Onninkin on jo saanut hiljaiseksi ;) Kirjoittelen lisää kuvien kera ehkä huomenna.

Fiksu pentu, vai onko sittenkään? :)

2009-03-31T14:24:00.003+03:00

Eilen oli viimeinen kerta Fiksu pentu-kurssilla. Onni käyttäytyi jokaisella kuudella kerralla hienosti, mitä nyt vähän välillä piti piipittää turhautumistaan tauoilla. Itse tehtävät meillä meni hienosti. Paikalla olo-liikkeissä Onni malttoi istua huolimatta häiriöistä, luoksetuloissa tultiin vauhdilla nakkia hakemaan, seuraamisessa pysyi kontakti (ei omistajaan vaan makupalaan :D) ja temppuja oli kiva tehdä tokoliikkeiden vastapainoksi. Täytyy nyt treenailla opittuja taitoja kotosalla ja ehkä keväämmällä mennä sitten arkitottelevaisuuskurssille. Pentuagility-kurssi kiinnostaisi kovasti, mutta valitettavasti emme pääse tuonne Minnan koirakoulun kurssille. Ehkä jostain muualta löytyisi vastaava.

Huolimatta siitä, että Fiksu pentu kurssi suoritettiin hienosti, Onnissa on nyt toinenkin puoli. Nimittäin pojalla on alkanut ensimmäinen "mörkö"-kausi. Onni reagoi herkästi erilaisiin ääniin, esimerkiki pölynimuri onkin yhtäkkiä pelottava kapistus, vaikka ennen sitä lähinnä ihmeteltiin vierestä ilman sen kummempia luimisteluja. Saimmekin ohjeeksi pentukurssin vetäjältä, että eikun vaan koira herkullisen luun kanssa kauimmaiseen huoneeseen ja ahkeraa imurointia vähän kerrallaan toisella puolella taloa. Jospa se pelko menisi ohi pikkuhiljaa. Kyllä muuten voi pikku koira näyttää surkealta pelätessään, täytyy ihan kovettaa sydämensä ettei mene lässyttämään ja halimaan pentua. Parasta vaan olla huomioimatta pelko kokonaan, mutta kuitenkin osoittaa että on läsnä. Ei Onnin pölynimuri-kammo näytä kovin vakavalta, kun ei se tärise eikä kuolaa tai läähätä, luimistelee vaan ja vetäytyy jonnekin nurkkaan piiloon.

Viime aikojen uusi huomio on myös se, että Onnin iho hilseilee kovasti sen ollessa yksin työpäivän aikana. Eli jotain se stressaa kotona. Tuskin se ruokavalioonkaan liittyy, eikä Onni kutia tai rapsuta itseään, iho näyttää ihan normaalilta. Kovasti vaan on hilsettä noussut ihosta karvoihin. Meidän ollessa kotona Onni on ihan normaali eikä hilsettä näy. Juha nyt huomasikin, että Onni taitaa säpsähdellä ilmalämpöpumpun ääntä, mikä tyhjässä, hiljaisessa talossa kuuluu selvästi (Onnille kyllä jätetään aina radio päälle, muttei se varmaan pumpun satunnaista raksahtelua ja huminaa peitä). Eli heti huomenna sammutamme pumpun päivän ajaksi, katsotaan miltä koira näyttää kotiin tullessa. Koiraihmiset näyttävät olevan tästäkin asiasta sitä mieltä, että tämä liittyy ikään ja menee toivottavasti pian ohi :) Kommentoikaa ihmeessä asiaa, jos teillä on kokemuksia tällaisesta mörkö-kaudesta!

Muuten Onni on ollut oma ihana itsensä ja on kyllä pysyvästi lunastanut paikkansa meidän pienessä perheessä :) Pian Onnin arkikin muuttuu, eikä enää tarvitse olla yksin kotona, kun haemme uuden perheenjäsenen kotiin lauantaina. Seisojapennelin virallinen nimi on Saunapihan Ilona, joten kutsumanimi vaihtui Hertasta Ilonaksi tai Iloksi, katsotaan kumpaa alamme käyttämään. Eikös vain Onni ja Ilo olisi hyvä parivaljakko :)

Kuvassa meidän Ilo 7 viikon iässä (kuva: Teija R.)

1. näyttely

2009-03-24T08:35:00.006+02:00

Kuva: Anna-Maija Kuisma

Ensimmäinen näyttely on nyt siis takana. Hieman emäntää jännitti odottaessa näyttelyn alkamista. Kehät sijaitsivat jäisellä parkkipaikalla, onneksi me pysyimme pystyssä, sillä useampikin omistaja liukastui pyllylleen aika hurjan näköisesti. Onni esiintyi hienosti, antoi katsoa hampaat, korvat ja kokeilla kulkuset ilman mitään ongelmia. Eikä välittänyt muista koirista. Tuomarina pennuilla oli siis Harto Stockmari, uusi tuttavuus lappalaiskoirakehissä. Miellyttävä mies, tosin olisin toivonut, että hän olisi ääneen kertonut perustelunsa miksi sijoitti koirat haluamallaan tavalla. Näin yleisö olisi saanut enemmän irti näyttelystä :)

Stockmarin arvostelu:

Maskuliininen urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pää. Miellyttävä ilme. Hyvät korvakarvat. Hyvä kaula. Normaalisti kehittynyt runko. Normaalisti kulmautunut. Hyvä häntä. Liikkuu vapaasti. Miellyttävä käytös.

Onni siis sijoittui luokkansa toiseksi ja sai kunniapalkinnon. Luokan voiton vei Onnin komea serkkupoika Zabadou's Kheiron eli Jänkä, joka valittiin myös ROP-pennuksi. Huonolle ei hävitty ;)

Muutamia kuvia näyttelystä on lisätty galleriaan.