tiistai 13. marraskuuta 2012

11 kysymystä -haaste

Sain tällaisen koiria koskevankysymyshaasteen Emmalta ja tässäpä vastaukset kysymyksiin.

1. Hauskin kuva koiristasi?

(yritin ladata tähän yhtä kuvaa, mutta se tuli aina liian suurena, joten kokeilen myöhemmin uudelleen...)

2. Millainen oli ensimmäinen koirasi (myös kotikotona olevat lasketaan)?

Lapsuudenkodissa ensimmäinen koiramme oli suomenlapinkoiranarttu Hiekkaniemen Iina. Se oli ihana, itsepäinen narttu. Iina pomotti muita narttukoiria, sieti uroksia ja joitakin uroksia se suorastaan liehitteli. Iinaa ei kummemmin osattu kouluttaa, mutta kiva koira se oli ihan tavallisessa arjessa ja näyttelyissäkin osasi käyttäytyä. Siitä tulikin Suomen muotovalio. Iina tykkäsi jahdata oravia ja ukki tuumikin, että sen olisi voinut opettaa metsästyskoiraksi, kun olisi vaan ottanut sen nuorena jahtiin mukaan, sen verran paljon sillä oli riistaviettiä. Iinasta on jäänyt mieleen myös se, että jokaisella kesämökkireissulla se teki 1-2 omaa lenkkiä päivässä, yleensä myyrästämään lähipelloille, jossa se myös hyvin usein kieri paskassa ja tuli sitten itseensä tyytyväisenä takaisin pihaan. Vanhemmiten Iina oppi pysymään kohtuu hyvin pihassamme irti ja makoili vain lumipenkan päällä seuraten harvoja ohikulkijoita. Samalla kadulla asui erikoinen rouva, joka vihasi naapuruston koiria (vaikka hänellä itselläänkin oli koira, räkyttävä griffoni). Tämän rouvan Iina eräänkin kerran pysäytti tiellä ja haukkui hänelle kuuluvasti, muita naapureita se ei noteerannut. Siitä sitten saatiin "pieni" naapurien välinen väittely aikaan :D Irti ollessaan Iinalla oli myös tapana käydä hakemassa lähitalon Nappe-koiralta hirvenluu ja tuoda se omaan pihaan.

3. Millainen oli ensimmäinen rotusi edustaja, jonka tapasit?

Suomenlapinkoirista varmaankin Poromiehen Jouni, joka asui lapsuuden kodin lähellä. Sillä oli aivan järjettömän tuuhea turkki ja muistan kun omistaja sanoi, että hän imuroi koiran usein, koira oli tottunut siihen :D Saksanseisojista muistan kun enollani oli kkssu Rape, jolla oli aivan kamalan runsas parta, vielä pahempi kuin Myyllä. Se oli yliystävällinen koira, harmi vain kun se ei ehkä saanut niin paljon aktiviteettia ja huomiota kuin se olisi tarvinnut.

4. Jos sinulla olisi jokin muunrotuinen koira, mikä se olisi?

Sanotaan vaikka göötti. Sen ilme ja monikäyttöisyys miellyttää, mutta toisaalta niillä on pahimmillaan aivan liian lyhyet raajat, joka taas on ahdistava puoli rodussa.

5. Mikä on koiriesi lempipuuhaa?

Syömisen lisäksi tällä hetkellä varmaan leikkiminen. Varsinkin Ilona on ontumisen vuoksi ollut niin vähällä liikunnalla, että se suorastaan kerjää leluja ja lelun saadessaan innostuu kovasti, enemmän kuin ennen. Myy innostuu lähes mistä vaan milloin vaan, se hössöttää lähes aina. Onnikin on tykästynyt uusiin leluihin, lempilelu taitaa olla Muumeista tuttu Mörkö-pehmolelu, jonka se välillä saa vähäksi aikaa itselleen. Onni on armoton pehmolelujen suolistaja, joten Mörköäkin on yritetty säästellä, jotta siitä olisi iloa pidemmäksi aikaa. Säilyypähän koirillakin mielenkiinto, kun leluja ei ole koko ajan tarjolla.

6. Mikä on koiriesi lempiherkku?

Kaikki meidän koirat tykkää siankorvista ja vastaavista kuivatuista jutuista. En osaa nimetä lempiherkkua. Paitsi tuore linnun liha, se nyt ainakin näytti maistuvan nyt jahtikaudella.

7. Hienoin hetki jonka olet kokenut koiriesi kanssa?

Jos harrastuksia ajatelleen niin seuraavat: Ilonan kanssa varmasti metsästysreissut, joissa olen ollut mukana ja on päässyt näkemään miten hyvin se riistatilanteissa toimii. Myyn kanssa ehkäpä agitreenit ja Onnin kanssa jokin tokopuuhastelu treeneissä, kun se ei olekaan ottanut häiriötä mistään. Kotona sitten välillä havahtuu hienoihin pieniin hetkiin, kuten vaikkapa eilen, kun pyysin Onnia hyppäämään sohvalle ja se yllätyksekseni käpertyi aivan kylkeeni kiinni hetkeksi <3

8. Minkä rotuisen koiran ottaisit jos kaikki olisi mahdollista?

Saksanpaimenkoiran. Jos saisin takuun, että se olisi terve ja jos tietäisin, että minulla on aikaa ja taitoa kouluttaa sitä ja harrastaa sen kanssa paljon pk-juttuja.

9. Oletko tavannut koiriesi vanhempia?

Muut olen tavannut paitsi Onnin ja Ilonan iskäkoiria.

10. Miten koirasi suhtautuvat muihin eläimiin?

Kyllä noilla kaikilla riistaviettiä on, joten kiinnostusta ainakin luonnon elukoihin riittää. Hevosista eivät onneksi välitä. Myy tykkää kaikista muista koirista, Onni ei tykkää toisista uroksista, varsinkin jos ne ovat yhtään pomottavia tapauksia. Narttuja se lähtökohtaisesti rakastaa. Ilona on tähän asti tullut toimeen kaikkien koirien kanssa, mutta joidenkin narttujen kanssa se on alkanut pomottamaan, ei tosin ole päässyt ärähtämään kenellekään, mutta eleistä on nähty että siihen suuntaan saattaa käytös mennä. Kissoihin eivät ole lähemmin päässeet tutustumaan, paitsi Ilona joka melkein nitisti yhden katin kerran ulkona. Onneksi kissalla oli vielä elämiä jäljellä, eikä kahakassa käynyt kuinkaan.

11. Mennään ajassa vuosi eteenpäin. Missä menette koiriesi kanssa silloin?

Toivotaan että koirat ovat terveinä. Ilona on kuntoutunut ennalleen ja on Myyn kanssa viettänyt tuloksekkaan jahtikauden. Myyn kanssa on päästy korkkaamaan agikisat. Onni on kastroitu ja on päästy kokeilemaan mejä-kokeita. Lisäksi ollaan opeteltu uusia temppuja ihan huvin vuoksi. Tällä hetkellä työn alla on seisominen tasapainotyynyllä, siitä on huvin lisäksi ihan hyötyäkin.

Nämä olivat mukavia kysymyksiä :) Tapana kai olisi keksiä itse seuraavat 11 kysymystä ja haastaa muut vastaamaan, mutta tällä kertaa en taida siihen paneutua ja onpa tämä haaste jo kiertänyt monissa tutuissa koirablogeissa.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Terveyspäivitys ja yhteenveto syksyn jahtikaudesta

"Tämä jalka on kipeä", näyttää Ilona.

Perinteiseen tapaan jompi kumpi seisojista on "telakalla" terveysasioiden vuoksi jahtikauden aikana, niin tänäkin vuonna. Viime syksynähän Myy leikattiin mahalaukun laajentuman takia, ja siitä toivuttuaan se aloitti juoksut, joten se siitä linnustuksesta Myyn osalta. Toissa syksynä taas Ilona sairasteli... Tänä vuonna juoksuja ei kummallakaan ole vielä kuulunut, mutta muita murheita on kyllä ollut, ja on edelleen.

Ilona loukkasi itsensä Kuusamon metsästysreissulla syyskuun puolivälissä. Siitä lähtien lähes koko ajan se on ontunut oikeaa etujalkaansa. Tapahtunutta seuraavalla viikolla käytiin lääkärissä (Lakovaaran vastaanotolla), jossa kipu paikannettiin jonnekin olkanivelen alueelle. Selvää kipureaktiota ei saatu. Eturaajojen ja yläselän röntgenkuvissa ei näkynyt mitään muutoksia. Ilona söi Rimadyliä pari viikkoa ja sitten käytiin Esa Soppelan vastaanotolla, jossa diagnoosiksi tuli supraspinatus-lihaksen repeämä (osittainen), tällä kertaa Ilona reagoi voimakkaasti olan seudun käsittelyyn. Kolmen viikon päästä tapahtuneesta Ilonaa alettiin käyttämään Pohjasen Eevaliisan hoidettavana (vesiterapiaa, laserhoitoa ja hierontaa, kerran viikossa) ja tilanne alkoi näyttää ihan hyvältä, ontuminen hävisi lähes kokonaan. Liikunta oli hihnakävelyä vajaa puoli tuntia kerrallaan. Pari-kolme viikkoa sitten erään kävelylenkin aikana metsässä se kuitenkin taas jotenkin venäytti jalkansa ja ontuminen palasi.

Toissapäivänä haettiin sitten kolmas mielipide eläinlääkäriltä. Raimo Kekkonen tutki Ilonan ja otti uudet röntgenkuvat. Tällä kertaa kuvattiin raajojen lisäksi myös koko selkä, sillä hieronnassa Ilonalla oli todettu paljon lihasjumia alaselässä. Kekkonen totesi, että koiran koko luusto on priimaa tavaraa, joten ontumisen syy jäi taas mysteeriksi. Oikean jalkaa tutkiessaan hän tosin huomasi pientä aristusta "kämmenen" alueella (ei näkynyt rtg-kuvissa), joten voisikohan syy olla sitten siellä. Tuskin, sillä välillä on tilanteita, esim. makuulle meno, jossa Ilona älähtää kivusta (tätä tosin tapahtuu vain silloin tällöin). Veikkaan, että ongelma on jossain ylempänä, lapaluun seudulla tms.

Ote käyntikertomuksesta 31.10.12:
Anamneesi: Potilaalla ilmennyt oikean etujalan ontumisoiretta noin 1.5 kk sitten. Omistajan mukaan potilas on tällöin rtg-kuvattu olka/kyynäralueelta ja tassuista - ei muutoksia. Potilaalla on ollut oireisiin kipulääkitys/lihasterapia. Potilaalla ei ole ilmennyt todellista paranemisprosessia - potilas ei varaa todellisesti painoansa oikealle etujalalle.
Status: Kliinisessä tutkimuksessa oli havaittavissa urheilullisen habituksen omaava koira, mikä tarkkailee aktiivisesti ympäristöään. Palpoitaessa (=kokeiltaessa) imusolmukkeet normaalit. Auskultoitaessa (=kuunneltaessa) sydän/hengitys normaali. Potilaan kaula/selkärangan lihaksissa ei ole havaittavissa lihasspastisuutta. Neurologisesti potilaan etujalkojen status normaali. Maximaalinen niveltaivutus/ojennus normaali, tosin potilas hieman aristaa vasemman carpusalueen palpaatiota ensin.


Joka tapauksessa hoidoksi annettin Cartrophen-kuuri (1 piikki viikon välein, 4 kertaa), joka parantaa nivelien toimintaa ruston aineenvaihduntaan vaikuttaen. Liikunta on edelleen lyhyttä hihnakävelyä, sisätiloissa koira saa touhuilla vapaana. Saapa nähdä kuntoutuuko Ips kokonaan :/ Ainakaan ensimmäinen cartrophen-piikki ei ole auttanut, huomenna laitetaan toinen. Metsästyskoiran "työ" on niin raakaa liikuntaa, että kuntoutuminen on oltava ihan täydellistä, että kroppa kestäisi taas siinä menossa mukana... Onneksi Ilonalla on vakuutus: tämä viimeisin käynti kustansi 250 € + carthrophenit tulee vielä maksamaan noin 100 € yhteensä. Ensimmäinen käynti tämän oireen takia taisi olla noin 160 € ja toinen jotain 50 €.

Ilonan loukkaannuttua Myy sai lisää vastuuta lintujahdissa ja alkoikin osoittaa lupaavia merkkejä, otti seisontoja hyvällä prosentilla ja teki mukavia riistatöitä mm. vanhalle metsolle. Pudotuksia seisonnasta ei kuitenkaan saatu, sillä Myynkin jahtikausi loppui odotettua aikaisemmin oikean etutassun anturahaavan myötä. Anturahaavat ovat kyllä hitaita paranemaan ja Myylläkin se umpeutui reilussa kahdessa viikossa. Nyt on pikku hiljaa lisätty rasitusta, tosin pehmeällä alustalla vielä. Agilitykurssille osallistuminenkin piti perua, kun ei yhtään tiennyt miten tuon paraneminen edistyy. Abilar-merkkinen pihkasalva on muuten hyvä lääke anturahaavassa, ainakin Myyllä se huomattavasti edisti paranemista. Sitä saa apteekeista.

Ennen loukkaantumistaan Ilona toimi lintujahdissa ja pudotuksia sille saatiin. Pakastimen täytettä on siis saatu tänäkin syksynä ja Juhalla oli vielä onnistunut viime viikonloppu Lieksassa, kun pikku pakkasessa saaliiksi tuli pari teertä ja pari sorsaa, huolimatta siitä että koiria ei avuksi jahtiin saatu.

Onni on porskuttanut eteenpäin entisellään :) Kastrointiaikakin oli jo varattuna, mutta kun tuli näitä muita rahanmenoja, niin siirrettiin se tulevaan. Ensilumikin satoi jo maahan ja Onnille se merkitsi lisää uusia hajuja. Kaikki lumessa näkyvät jäljet on tarkistettava ja jäniksen papanat löytyvät nyt paljon helpommin :) Myy oli se, jonka ensilumi sai ihan höperöksi, se veti perse-kentässä-rallia pitkin pihaa, kaivoi lunta ja makasi lumessa. Se on kyllä hassu koira, niin kovin pentumainen kaiken kaikkiaan. Ilonan ja Myyn energiavarastot pursuaa aivan ylitse, kun lenkitykset on jouduttu käytännössä jättämään pois vaivojen takia. Sisällä ne tykkäävät leikkiä leluilla ja meno meinaakin kasvaa liian vauhdikkaaksi herkemmin kuin ennen. Onneksi Myy saa jo rallata pihamaalla lähes mielensä mukaan :) Se lumi tosin on jo sulanut pois.